Irtolaisena Aasiassa, osa 1.

23.09.2010

Enää 2,5 viikkoa kulkurielämän alkuun! Lähdemme jälleen kerran kohti Aasiaa. Miksi taas Aasia? Miksi ei välillä jokin muu maanosa? Mielessämme kieltämättä oli muitakin paikkoja, kuten latinalainen Amerikka ja Pohjois-Afrikka, mutta päädyimme vielä kerran Aasiaan, sillä se maanosa on tehnyt meihin lähtemättömän vaikutuksen. Intia on luultavammin suurimpia vetovoimatekijöitä, joka meitä kiskoo taas itäiseen suuntaan. Siitä maasta jäi vielä niin paljon näkemättä. Intiassa tosin on paljon paikkoja, joita ei enää haluaisikaan nähdä. Paljon oli sellaisia Mumbain tapaisia ”ei koskaan enää” hirvityksiä, mutta vielä enemmän helmipaikkoja, kuten Orissan rantakohteet tai Pohjois-Intian tiibetiläiset vuoristoalueet.

Haluaisin tehdä nyt matkallamme muutakin kuin vain reppureissata, mutta pitää katsella mitä eteen tulee. Etukäteen en ole onnistunut löytämään mitään hyvää vapaehtoistyökohdetta tms. Moni vapaehtoistyöprojekti on ”pilattu” korkeilla osallistumismaksuilla, jotka kaiken lisäksi menevät usein välittävälle järjestölle, eivätkä itse paikan päälle. Tarkoitus olisi tällä reissulla olla hieman pitempiä aikoja paikallaan kuin edellisillä matkoilla ja tutustua kunnolla eri alueiden kulttuuriin. Saa nähdä kuinka tämä tavoite onnistuu, sillä meillä on taas suhteellisen kunnianhimoinen matkareitti. Reittimme kulkee: Helsinki-Bangkok, (Thaimaasa noin 10 päivää)- Yangon- (Myanmarissa kiertelemme kuukauden ja menemme niin etelään kuin juntta sallii) Kuala Lumpur-(Malesiassa asetumme varmaan pitemmäksi aikaa jollekin saarelle) Colombo- (Sri Lanka on ihanan pieni maa, joten välimatkoihin ei mene paljonkaan aikaa, joten varmaan kierrämme lähes koko saaren) Chennai (Intiassa suunnistamme suhteellisen suoraan kohti pohjoista, pysähtyen välillä vain muutamissa kohteissa)

Lentämisiä tällä matkalla tulee enemmän kuin koskaan aiemmin. Tähän asti olemme pyrkineet aina välttämään lentokoneita. Sehän oli viimeksikin tärkeimpiä syitä, miksi valitsimme Siperian radan. Nyt kuitenkin lennot ovat valitettavasti välttämättömiä, sillä vaikka maat ovat toistensa lähellä, rajat ovat kiinni. Thaimaasta esimerkiksi kyllä pääsee Myanmariin, mutta jostain ihme syystä rajan takaisesta kaupungista ei pääse etenemään syvemmälle maahan.

Yritän kirjoittaa tässä blogissa mahdollisimman paljon havaintoja kustakin maasta, niiden ihmisistä, paikoista ja tunnelmista. Itseäni tylsistyttää usein lukea blogeja, joissa kerrotaan vain ”sitten menimme sinne ja katsastimme sen nähtävyyden ja sitten teimme sitä ja tätä”, joten yritän jättää taustalle tällaiset tekemisenkuvaukset, mutta väistämättä niistäkin tietenkin tulee kirjoitettua. Totta kai tapahtumiakin haluaa muistaa myöhemmin.

No niin. Nyt lähden apteekkiin ostamaan kolerarokotteet. Muut rokotukset ovatkin jo kunnossa…

09.09.2010

Kirjoittelen nyt täällä Helsingin kaupungintalon koneella. Ehdin rustailla vain muutaman rivin, sillä pitää lähteä lentokentälle hyvissä ajoin. Vaikka lipussa lukeekin, että puolta tuntia ennen riittää, meille tulee aina viime hetkillä mutkia matkaan, joten parasta jättää pelivaraa.

Eilen illalla kävelimme lämpimässä syysillassa Helsingin Katajanokan tunnelmallisia katuja. Aurinko värjäsi laskiessaan Uspenskin katedraalin hohtavan punaiseksi ja tuumin, että onhan Helsinkin aika kaunis kaupunki. Kauneus vain rajoittuu valitettavasti ainoastaan ydinkeskustaan. Junalla pohjoisesta lähestyessä, näkyi hyvin rumia loputtoman pitkiä ostoskeskuksia ja tehdas-alueita. Lähes kaikki helsingin lähiöt ovat myös rumia mitäänsanomattomine samanlaisine kerrostaloineen. No, ei ne Oulun lähiötkään tietenkään mitään ihmeellisen kauniita ole, ei kai lähiöt koskaan. Jotkut vain pitävät tätä Helsinkiä ylipäätään niin hienona kaupunkina, että sitä en täysin käsitä. Itse pidän ainoastaan Kruununhaan ja katajanokan alueista upeine vanhoine taloineen.

Yövyimme puolalaisen ystävämme Anian luona Kajanokalla. Talo oli ulkoapäin hyvin hieno vanha kivitalo ihanine sisäpihoineen. Sisältä se oli kuitenkin remontoitu niin uudeksi, että vanha tunnelma oli kadonnut. No, kodikas kämppä oli kuitenkin ja hienosti sisustettu erikoisine lamppuineen. Ania ja hänen kaverinsa olivat vuokranneet sen vain vähäksi ajaksi, kun kummallakin oli täällä väliaikaisia opintoja/töitä. Ania oli meillä yötä muutama viikko sitten ja nyt me olimme vuorostaan hänen luonaan. Tämä on hospitality (nettiyhteisö.wwww.hospitality.org) vastavuoroisuutta parhaimmillaan!

Yhden tienoilla lähtisi lento Berliiniin ja sieltä 4 tunnin odottelun jälkeen kohti Bangkokia. Piheinä kävimme eilen osteleen omia eväitä, ettei tarvitsisi syödä kalliita lentokenttäruokia, mut pitää nyt katsoa miten eväät riittää. Olen niin väsynyt, et voi olla, että popsin niitä koko ajan. Syön aina väsymykseeni. Ensin nukuin ihan hyvin, koska olin jo edellisen yön jälkeen niin univajeinen, mutta sitten heräsin jalkojen puutumiseen liian lyhyellä sohvalla ja kömmin lattialle. Huomasin tulleeni vanhaksi, sillä kovalla alustalla pelkän maton päällä nukkuminen tuotti pieniä vaikeuksia. No, ainakin saan nyt todennäköisemmin lentokoneessa unta, kun olen kunnolla väsynyt.

Ylitin eilen itseni höpöttelemällä hieman englantia. Jospa kielitaitoni oikeasti kohentuisi tällä reissulla! Olen nyt yllättäen huomannut, et jonkinlaiset lukot ovat aukenemassa ja löydän sanoja vähän helpommin puhuessani, enkä heti vaikene, kun en muista juuri tiettyä sanaa.

Meidän piti ottaa miniläppäri mukaan, mutta se hajosi juuri sopivasti lähdön hetkillä. Nyt pitää vain pärjätä näiden nettipaikkojen koneilla. Kamerakin meinasi eilen hajota, mutta lähti yllättäen toimimaan. Ei varmaan taas montaa elektronista laitetta tule ehjänä takaisin, viimeksikin hajoitimme aivan kaikki. No niin…Nyt pitää suunnistaa kohti bussiasemaa. Selvitimme eilen, mistä lähtee edullisimmat bussit. Bangkokista sitten taas lisää sepustusta. Nyt rinkka selkään!

,
Friday, September 10, 2010
Nyt on longanit ostettu ja sorbetit syoty! Itsensa hemmotteluseremoniat ovat siis kaynnissa. Huomenna kayn varman hieronnassa ja parturissa. Kylla sita tasta varmaan viela palaa elavienkirjoihin, vaikka taytyy sanoa, et oli hyvin rankka matka.

Olisi kylla saanut toimia se minilappari, saisi rauhassa miettia, mita kirjailla. Nyt tama on taas sellaista ajatusten virtaa, mutta koittakaa kestaa. Kirjoittelen pienessa ilmastoimattomassa nettipaikassa meidan oman pikku soi katumme varrella. Talla on hyvin paikallinen tunnelma, silla kaikki muut ovat thaikkuja ja useimmat pelaavat pelaja tai torkkuvat koulutehtaviensa aarella koneen vieressa, muutama baaritytto kirjoittaa selvastikin lansimalaisille ihailijoilleen ja paikan emanta laittaa ruokaa takahuoneesa, missa selvastikin asutaan. Useat ropelit katossa pyorivat vaudikkaasti ja saavat paikallaan seisovan ilman hieman liikkeelle. Oikeastaan Bangkokissa on tanaan ollut hyvin miellyttava keli. Lampoa alle 30 ja pilvista. Satanut ei ole, vaikka taivas paikoin synkisteleekin.

Pidan kylla edelleen tasta kaupungista. Pidan taman kaupungin tuoksuista, kosteasta lammosta, elavaisyydesta ja esteettisyydesta. En ole oikeastaan ennen edes ajatellut, kuinka esteettinen kaupunki Bangkok oikeastaan on. Berliinin karun lentokentan jalkeen, Bangkokin esteettisyys hyppasi voimakkasti esiin. Olin kylla aika pettynyt siihen karuun odotustilaan, mihin meidat Saksasa ohjattiin odottaman jatkolentoa. 5 tuntia piti siella aika tappaa ja siella ei ollut yksinkertaisesti mitaan aktiviteettia. Tilassa ei ollut edes nettia, ei lasten leikkipaikkaa, ei enganninkielisia sanomalehtia, ei yksinkertaisesti mitaan muuta, kuin pari hyvin kallista ruokapaikkaa ja kovat metalliset penkkirivit. Se oli oevinaan kansainvalinen lentokentta, mutta mitaan ei ollut englanniksi. Kuuluutukset kylla lopulta tulivat englanniksi, mutta sellaisella suhinalla, etta valilla vain herasin ajatukseen ”kuulinkohan englanninkieliusen sanan”. Olimme kellon kanssa aika sekaisin. Olimme jo valmistautumasa 5 aikaan, etta kohta pasee koneeseen, mutta sitten huomasin karun tilan lahes ainoan koristeen ja hyodyllisen esineen eli seinakellon. Kello naytti vasta 4. Aloimme sitten muistelemaan, oliko saksaankin muka aikaero. Kalle katsoi kannykastaan maailmankellon, mutta se naytti ensin, etta meidan kellomme olisi oikeassa. Oma kannykan mailmankelloni oli taysin vaarassa, se heitti kaikki ajat monia tunteja pieleen. Vasyneena saimme suurta hupia tasta aikasekoilusta. Kannykasta saimme muutakin viihdetta, silla kallen soittolistaan ilmestyi naytolle yhtakkia apina, joka soitti jotain ihme lyomasoitinta. Apina tanssahteli sinnikkaasti ja iloisesti naytolla, eika antanut kallen soittaa musiikkiaan. Joskus siis elektroniikastakin saa hyvat naurut, vaikkakin useimmiten se vain sressaa.

Olemme monessa suhteessa tyytyvaisia, etta jouduimme hylkaamaan lapparin. Tuollakin Berliinin kentalla eras avopari oli niin uppotunut koneisiinsa, etta he eivat tuntuneet nakevan mitaan muuta ymparillaan, sati sitten toisiaan. Sita paitsi tuleepahan luettua kirjoja. Ehka kirjat ovat kuitenkin kehittavampaa kuin koneen nappaily, tietty riippuen hieman, mita koneella tekee. Reilun viiden tunnin odottelun jalkeen paasimme lopulta koneeseen. Ensin tosin jonotimme bussiin ja tungimme itsemme sinne, jonka jalkeen bussi ajoi 200 metria laheisen lentokoneen eteen. En ymmarra naita puolen minuutin bussimatkoja! Berliinin kentalta koneesta poistuttesakin piti kiiveta bussiin ja odottaa siella bussin tayttymista, vaikka tuon kivenheiton matkan olisi ihan hyvin voinut kavellakin. Bussi ja lentokone olivat oikeasti aina aivan vierekkain.  Ihmista on kylla tullut laiskoja jos ei voi muutamakaan askelta itse ottaa! Ehka tuo oli jonkinlainen organisointi kysymys. Saksalaisethan ovat tunnettuja jarjestelmallisyydestaan, tosin siita ei ollut nayttoa tuolla kentalla. Jonotimme hyvin kauan passintarkastukseenkin ja sitten nainen edessa mutisi viimein, etta bisnesmatkalaiset ensin ja naita ykkosluokan matkustajia piti kuuluttaa ennen kuin heidat loydettiin ja he tyontyivat muun jonon ohi.

Airberlinin kone Bangkokiin oli sentaan suhtteellisen hyva. Ei siellakan asiakkaiden viihtyvyyteen ollut paljon panostettu, mutta sentaan enemman kuin kentalla. Oli siella sentaan kaikille lahjaksi pienet pussit, joissa oli hammasharja, tahnaa ja silmienpeittosuojus nukkumista varten. Ateria oli ehka paras, mita olen koneesa syonyt! Kerrankin se jopa maistui jollekin. Ruokaa ja juoma tarjoiltiin muutenkin kiitettavin valiajoin. Elokuvanaytolla oli aluksi taysin samoja Bean jaksoja, kuin oli edellisesa koneesa naytetty. Ruutuja oli muutenkin hieman liian vahan, joten elokuvien tai sarjojen katsominen juuri meidan paikaltamme olisi ollut muutenkin vaikeaa. Radiomusiikissakaan ei ollut paljon kehumista. Ylipaatan kuitenkin kohtuu hyva kone ja lento, silla tarkeintahan on, etta lento sujuu tasaisesti.Oli kylla niin pehmea lentelya hienojen pilvilinnojen valissa ja tahtien seasa, etta olisi luullut nukuttavan. En kuitenkaan juuri sanut unta. Ainoa uneni oli, etta liukastuin ja herasin. Siita voi hyvin paatella taman unen pituuden.

No, lupasin lukijoille, etten kertoisi vain tapahtumista. En jaksa kuitenkaan juuri Bangkokia kovin paljon analysoida, silla olen ollut taalla niin usein ja jo aikaisemmin kirjoittanut luonnehdintojani tasta paikasta ja maasta. Sen kuitenkin sanon, etta thaikkulassa asiat sujuvat ja thai-ihmiset ovat hyvin osaavia ja yrittavia. Koko taman kaupungin ilmapiiri henkii tiettya yritteliaisyyta ja silti leppoisaa elaman asennetta. Taalla ei ehka yritata ihan niin hampaat irvessa kuin Intiassa, mutta silti halutaan itse luoda oma hyva elama ja yhdessa rakentaa tata kaupunkia. Lentokentalta keskustaan oli ilmestynyt hieno moderni juna, jolla oli tosi sujuva matkata. Ainoastan asemalla, jolla piti vaihtaa metroon, oli ongelmia, kun info puuttui. Lappusia ja nuolia oli kylla osoittelemaan metroon pain, mutta siten opasteet yhtakkia loppuivat. Jouduimme valilla kavelemaan ulkonakin, keskella rakennustyomata, mutta loysimme lopulta kuitenkin metron.

Heti Bangkoin lentokentalla tuli tunnelma, etta tama on oikeasti kansainvalinen kentta ja, etta taalla halutaan aidosti toivottaa matkustajat tervetelleiksi.(vertasin sita valittomasti tylyyn vaikutelmaan, jonka sain Berliinista) Pienella taiteella, kukilla tai hyvalla sisustuksellakin voi nin helposti vaikuttaa tilan viihtyvyyteen. Sen thaikut kylla osaavat, siis luoda viihtyisan tilan. Ehka he hyodyntavat kinalaisten fengsui oppia, niin harmoonisen vaikutelman useimmista tiloista saa. Jopa joissakin kavelysilloissa, joita pitkin ylitetaan tie, on hienoa kaarimuotoilua. Kaikissa pienissa arjen esineissa on panostettu esteettisyyteen. Olihan Bangkokin kentalla paljolti mainontaa ja muuta kapitalismia, mutta yleiskuva oli kuitenkin miellyttavan rauhallinen. Mainoksia ja kauppoja ei oltu tungettu liikaa.

Asken kavimme kauppakeskuksesa syomassa. Keskus oli hyvin hieno, muuta ylakerrasta loytyi silti halvan thairuuan Food hall. Mahtava ristiriita tuossakin paikassa. Trendi merkkivaatteita, laukkuja ja elekrtoniikkaa ja silti yhtakkia katuruokapaikka ylisiisteine hotellimaisine tiloineen. Kyllahan tasta maasta voi aistia, etta joillakin menee liankin lujaa ja toiset taas putoavat kelkasta, jokin tassa maassa repeilee. Se ei tieda hyvaa. Nyt tarvittaisiin tosi buddhalaisia johtajia tai oikeaa vasemmistolaisuutta.Ei tama voi kestaa, etta osa maasta kehittyy ja toinen ei ja jotkut elavat ihan eri maailmassa kuin taas toiset. No, jospa kelta- ja punapaidat yms viela loytaisivat rauhanomaisen ratkaisun!

,
Saturday, September 11, 2010

Nyt on enimmat matkavasymykset nukuttu pois. Herasin tanaan jo 7 aikaan innokkaana lahtemaan ulos. Asken nukuttiin myos pienet paikkarit, joten alan pikku hiljaa palautumaan transsista, mihin vaivuin, kun en 3 yohon juuri nukkunut. Tietenkin taalla myos nama jatkuvat pakokaasut ja muut ilmansaasteet saavat olon tuntumaan raskaalta.

Viimeksi ylistin tata kaupunkia, mutta nyt olen taas herannyt sen synkempaan todellisuuteen. Siita ei paase mihinkaan, etteiko tama olisi kiehtova kaupunki. Tama on niin taynna kaikkea, monenlaisia arsykkeita ymparilla koko ajan. Elavaisyys on kuitenkin samanaikaisesti myos rauhattomuutta ja pitemman paalle stressaavaa, tai ainakin hyvin kuluttavaa. Ennen kaikkea rasittavaa on mieleton kulutushysteria: kaikilla kaupungilla vaeltavalla on jokin muovikassi kadessa, jossa ostoksia, kauppoja on silminkantamattomiin pitkilla kaduilla (asuintaloja taalla Sukhumvitin alueella on hyvin vahan, tuntuu etta kaikki on vain yhta kauppaa tai liiketta) ja ennen kaikkea mainokset (paljon on perinteisia paperimainoksia, mutta myos nayttoruutuja ja valomainoksia) hallitsevat katukuvaa monin paikoin. Kaikenlaisia herkkuja mainostetaan koko ajan, esimerkiksi jaateloita ja leivonnaisia. Kun katselen skytrainissa ihania herkkumainoksia, tulee koko ajan nalka.

Viimeksi oli tarkoitus kehua taman kaupungin tuoksumaailmaa, mutta sitten ajauduin sivuraiteille. Tassa kaupungissa on yleisesti hyvin mielyttavat tuoksut. Intialaisissa metropoleissa haisee useimmiten suoran sanottuna kusi, paitsi tietenkin ihanilla maustekaduilla. Talla taas laitetaan ruokaa joka puolella ja niista nousee usein ihana kookoksen tuoksu tai jopa karistetyt lihat tuoksuvat usein hyville. Osa tasta tuoksusekoituksesta syntyy varmasti myos kukista, joista punotaan usein seppeleita henkientaloihin. Nain sadekaudella tuntuu myos, etta harvat puistot tuoksuvat taalla hyvin raikkaalle ja levittavat tiettya lehtivihrean hajua, samoin kuin ruukkukukat teiden varsilla.

Thaimaa on kylla lihansyojien maa! Yleensa ajetellaan, etta itamainen ruoka on kasvispainotteista, mutta Thaimaassa syodaan hyvin paljon myos lihaa. Erikoiselta tuntuu, etta lihaa syodaan usein myos valipaloina. Kaukeittioissa karistellaan vartaita ja monen varisia makkaroita. Kirkkan vaalean punaiset makkarat eivat mielestani nayta kovin herkullisille, mutta nayttavat kayvan hyvin kaupaksi. Tanaan innostuin, kun nain katukeittiossa kiehuvaa puurun nakoista mossoa isossa padassa. Osoittelin, etta tuota haluan. Tytto myyntikojunsa takana laittoi ensin lautaselle jotain valean lihan nakoisia pyorykoita, mutta onneksi ehdin sanoa, etten tahdo niita, ennen kuin han kauhoi puuroa siihen paalle. Seuravassa vaiheessa en ollut aivan niin nopea ja han ehti laittaa puuron paalle inkivaarisuikaleita, sipulia ja keittamattoman kananmunan. Varsinkin viimeksi mainittuun suhtauduin hyvin epaluuloisesti, mutta onneksi sain kiilattua munan vain toiseen laitan lautasta ja pystyin syomaan muun ruuan. Oli oikeastan tosi hyvaa riisipuuroa! Maksoikin vain 20 batia (40 b on 1 e). Bangkok on kallistunut hurjasti! Ihanan hotelli27 hinnat olivat entisellaan ja olimme siita hyvin ilahtuneita, mutta kaikki muu onkin lahes kaksinkertaistunut. Ennen taalla soi hienossa ravintolassa 4 eurolla ja 2 eurolla soi vahan huonommassa sisatilaravintolassa. Nyt sisalla ei taalla Sukhumvitin alueella kylla syo juuri missaan alle 4 euron ja yleisemmin hinnat lahentelevat jopa 6 euroa. Tavallinen taytetty leipa naytti maksavan 6 euroa yhdessa keskitasoisessa paikassa ja jopa paikallisista nuudeli tai riisi ruuista sa maksaa vahintaan 150 batia eli yli 3 e. Onneksi tiedamme eraan ostoskeskuksen ylakerrassa paikan, josta saa 1-2 eurolla tosi isot ja suhteellisen hyvat thaikkuateriat. Ostoskeskukseen on vain yli 1 km matkaa, joten ei siella jatkuvasti jaksa hypata.

Monet guesthousitkin nayttavat hinnoitelleen itsensa ulos, ainakin meidan budjetista. Talla alueella lahes kaikki nayttaisivat maksavan 700-1000 batia, paitsi meidan hotelli loytomme. Olis kylla hankala tulla tanne nyt ensikertalaisena reppureissajana. Jos ei tietaisi naita muutamia halpoja paikkoja, jotka viela piileksivat hienompien ravintoloden ja hotellien varjoissa, joutuisi maksamaan itsensa kipeaksi.

Kavimme tanaan aamusta Lumbinin puistossa lueskelemassa ja seuraamassa torvisoittoa. Ihailimme myos isoja liskoja, jotka venyttelivat laiskasti nurmikolla ja kavimme tutustuun paikalliseen kirjastoon. Mukavan kokoinen ja viihtyisa puisto! Se oli helppo ottaa haltuun ja sinne oli helppo matkata skytrainilla. Unohdin heti vesipulloni matkalla sinne eraalle katukivetykselle, missa soin sorbettia. Etsimme sita sitten puistossa, et minne olin sen jattanyt. Takas tullessa silma osui yhtakkia vesipuolloon ja hoksasin, et siina kadullahan se oli odotellut minua. Vesikin on kallistunut sen verran, ettei sita enaa niin huolettomasti ostele ja meillahan on vedenpuhdistin juuri sen vuoksi, ettei tarttis ostaa. Pitais vain saada pullot pysymaan mukana, etten hukkaisi niita jatkuvasti.

Hankimme malarialaakkeet Samitivej sairaalasta. Olihan sekin kallistunut! Meilta viela yritettiin pulittaa kaksinkertaista laakarimaksua! Olimme ihan tyrmistyneita, kun naimme hinnan kuitissa ja siina luki 63 e. Olimme menneet laakariin yhta aikaa, mutta silti he yrittivat vaatia maksua kahdelta. Sita paitsi juttelimme lakarin kanssa ainoastaan alle 5 minuuttia ja siita he yrittivat nyhtaa 20 e. Laakari yritti myos vaittaa, ettei heilla ole laakemyyntia, mutta vetosimme, et olimme aiemminkin saaneet ja han loysi tietomme koneeltan. Pitkinhampain han suostui kirjoittaan meflokiinia ja sit menimme tiskille maksamaan. Roikuimme tiskilla niin sitkeasti, et kassa tytto naytti jo aika hermostuneelta. Han soitteli moneen paikkaan ja yritti tosissaan hoitaa asiaa, silla han selvasti halusi meista eroon. Kielimuuri oli sellainen, et olimme selvasti kiusallisia asiakkaita. No, sai han kuin saikin hintaa tippumaan 40 euroon, mika sekin oli kylla viela mielestamme liikaa 6 viikon laakkeista.

No niin…huomenna katsastaan Ayuttajan historiallinen kaupunki. Porukoille: vietit eivat jostain syysta lahde puhelimestani, saapuvat kylla perille…

,
Sunday, September 12, 2010

Joku on sentaan pysynyt edullisena taalla Bangkokissa, nimittain liikkuminen. Eilen menimme taksilla reilut 2 kilsaa ja ajassa melkein puoli tuntia ja se maksoi 1,70 e. (taksi juuttui pitkaksi aikaa liikenteeseen. Kavelimme sitten sairaalalta pois, kun emme jaksaneet maksaa pelkasta istumisesta.Kavely oli paljon nopeampikin ratkaisu) Tanaan taas menimme 2 tunnin junamatkan Ayuttajaan ja se maksoi 15 batia eli noin 40 senttia. Juna oli ihan miellyttava kokemus, vaikka kolmannessa luokassa matkasimmekin. Muuten se vastasi intialaista junaa, mutta oli selkeasti siistimpi ja ovet sulkeutuivat automaattisesti. Hyvin nuhjuisiahan nuo kolmannen luokan vaunut ovat taallakin ja penkit ovat useimmiten kovat muovi-istuimet, mutta ne kuitenkin siivotaan joskus toisin kuin Intiassa. Onhan Thaimaa kylla muutenkin paljon puhtaampi maa. Taalla ihmiset arvostavat siisteytta hyvin paljon: katuja lakaistaan jatkuvasti, metrokaytavat pidetaan kiiltavina ja ihmiset pukeutuvat hyvin ja pesevat jatkuvasti pyykkia. Meidankin hotellissa vaihdetaan pyyhkeet ja lakanat jokaikinen paiva. Miksihan vertaan Thaimaata koko ajan Intiaan? Ehka siksi, etta Intia on Aasian maa, jossa olen eniten reissannut ja siella olin viimeksi.

Onhan Thaimaa, erityisesti Bangkok aika variton verrattuna Intiaan. Paljon taallakin on kaikenlaista ja, kuten olen tuonut esiin, arvostan thai-ihmisten kauneuden tajua. Hieno on kuitenkin hienoa aina vain valilla, ei loputtomasti. Jos koko ajan nakee ymparillaan kaikkea viimeisen paalle laitettua, loisteliasta ja kiiltavaa, osaako siita enaa kohta nauttia? Olen samaa mielta kuin Sakari Palsi, etta kansanelama on aina paljon kiintoisampaa kuin ylhaisoelama, joka on kaikkialla melko samanlaista. Bangkokissa, erityisesti talla alueella, elama on hyvin loisteliasta. Ei varmastikaan kaikilla, nakeehan taalla esimerkiksi kadunvarsiompelijoita ja satunnaisia kerjalaisiakin, mutta suurin osa ihmisista edustaa ylaluokkaa. Mielestani oli hyvin virkistavaa tanaan ajella nuhjuisella junalla ja kayda aseman vessassa, huomaten ettei kaikki ole viela Thaikuissakaan viimeisen paalle sliipattua. En ehka saisi koko ajan puhua Thaimaasta, silla huomionihan liittyvat yksinomaan Bangkokiin ja sen ymparistoon. Tiedan kylla, etta maaseudulla on edelleen koyhyytta. Olen ollut Isanin laanissa, missa on hyvin pienia kylia lauta hokkeleineen. En vain mahda sille mitaan, etta vaikka kuinka tietaisin elaman olevan vaikeaa noissa koyhissa oloissa, mielestani se nayttaa niin paljon kiehtovammalle ja idyllisemmalle kuin tallainen kulutuskeskeinen kaupunkielama. Olisi kiva tietaa, ovatko ihmiset oikeasti onnellisia tuolla maaseudulla, mita tanaankin junan ikkunasta ihailin. Usein he nayttavat niin tyytyvaisilta, mutta tiedan kylla et tama hymyilevien ihmisten maa katkee sisaansa paljon myos epatoivoa. Thai-ihmisten hymy on usein myos hieman petollinen: lahes aina he haluavat jotain. Tanaankin eras nainen vaikutti niin aidosti mukavalle ja silti han yritti vieda meidat ostamaan kalliita turistijunalippuja. Toisaalta junassa Kalle kylla jutteli eraan miehen kanssa, joka halusi ainoastaan jutella. Han oli ensimmainen thaikku talla reissulla, joka vain kyseli meilta juttuja! Aika vahan kukaan on ottanut meihin kontaktia. Intian jalkeen tuntuu oudolta, kun kukaan ei tule juttelemaan. Paikalliset ihmiset ovat selvasti taalla aika kyllastyneita turisteihin. Joskus luin jotain keskustelupalstaakin, jossa useat thai ihmiset toivoivat lansimaalaisten lahtevan Thaimasta, koska tama maa on nykyaan liian riippuvainen turismista ja sita kautta hyvin haavoittuvainen. Kyllahan taalla nytkin nakee, et turisteja on hieman vahemman, kun punapaitojen kapina kytee edelleen.

Hyvin rauhallista taalla on kylla ollut. Mistaan ei voisi paatella, etta osassa maata on edelleen poikkeustila. Metrossa tarkistetaan ihmisten reput, mutta niin on kylla aina tehty. Tanaan tarkistettiijn pikaisesti myos itse metro paatepysakilla. Sita en muista aikaisemmin tapahtuneen. Tamakin toimitus oli kuitenkin hyvin rutiininomainen ja nopea. Tuskin kyse oli mistaan pommiuhasta, vain vaan saadostenmukaisesta tarkistamisesta.

Jotenkin tuntuu, etta elamantahti taalla Bangkokissa on kiihtynyt entisestaan. Kaduilla ihmiset ravaavat lujaa vauhtia ja enaa tyopaikoilla nukkujia ei nae niin usein kuin ennen. Edelleen taalla tunnutaan suhtautuvan tyohon vahan rauhallisemmin kuin esim ylitehokkaassa Suomessa, silla edelleen kadulla voi nahda poliisin, joka on syventynyt sarjakuvalehteen, hamburilaispaikan tarjoilia saattaa laahustaa hyvin hitaasti tuomaan pikaruokaa jutellen samalla tyokamuillaan ja lentokentan autovuokraamossa eras tytto luki tiskinsa takana muotilehtea.

Kavimme tanaan ihaileen Ajuttajan temppeleita, useat niista olivat noin 500 vuotta vanhoja. Mieleen jai buddhan naama, joka oli hienosti uponnut puunjuurien sekaan ja kuin nukkuin puun turvallisessa syleilyssa. Myos makaava buddha oli hieno. Muuten temppelit olivat Angkorin tyylisia, mutta rappeutuneempia. Ihan hienoja porraspyramideja!! Otimme tapojemme vastaisesti tuktukin ja kiersimme silla 3 kohdetta. Saimme neuvoteltua hyvan hinnan ja temppelit olivat kaukan toisistaan, siksi sorruimme ajoneuvoon. Oli kylla niin kuuma, ettei olisi pystynyt kaveleen.
Illalla soimme taas Emborium ostoskeskuksessa. Nyt syomisesta ei vain tullut oikein mitaan, kun en saanut tilattua lihattomaa ruokaa. Niin ihanan herkullisia kasviksia paljon tiskeilla nakyvilla ja silti he eivat osaa tehda pelkastaan niista mitaan! Outoa! No, ajattelin, etta syodaan, kuten maan tapoihin kuuluu ja otetaan sitten jotain karistettya lihaa. Otin ankkaa nuudelilla ja eihan sita juuri voinut syoda. Sita ennen olin kokeillut yhta ruokaa, jonka piti olla kasvista, mut siinakin oli possua. Ei kai lihassa periaatteessa olisi mitaan vikaa, voin hyvin syoda sita joskus. Mutta taalla liha vain on niin rasvasta, rustosta ja yleisesti vain niin pahaa, etten saa sita alas.

Huomenna Burman konsulaattiin hakeen viisumia ja sen jalkeen ehka kohti Cho Changia.

, Trat,
Tuesday, September 14, 2010
Olemme nyt Koh Changilla. Kirjoittelen nyt kronologisesti viime aikaisia tapahtumia alkaen eilisaamusta. Paljon pitaa tiivistaa, silla taalla on hyvin kallis netti.

Eilen herasimme aikaisin ja suunnistimme skytrainilla kohti Myanmarin lahetystoa. Lahetysto loytyi helposti, silla se oli Surasak aseman lahella ja jo skytraini tunnelissa oli opasteita sinne. Thaimaassa reissaamisen parhaita puolia ovat kylla hyvat opasteet! Olin lukenut pallontallaajilta tarinan, jossa eras poika hehkutti, kuinka nopeasti ja helposti kaikki oli kaynyt, joten oletimme suoriutuvamme tuosta muodollisuudesta suhteellisen lennokkaasti. Bangkokiin kyllastyneina olimme ottaneet myos rinnakkamme mukaan, etta voisimme rientaa tuolta suoraan bussiasemalle, josta saisi bussin kohti Kho changia. ’taivasjunissakin” meni yllattavan paljon aikaa, silla ne olivat aivan taynna. Ihmeesti kuitenkin mahduimme rinkkojemme kanssa ihmismassan sekaan. Yleensa skytrainit ovat hyvinkin valjia, lahes aina mahtuu jopa istumaan. Tuona aamuna kaikki olivat kuitenkin paattaneet lahtea liikenteeseen. Junissa eniten pisti silmaan kuningaspaitojen katoaminen! Aikaisemmin Bangkokin kaduilla ja julkisissa kulkuneuvoissa, on nakynyt hyvin paljon kuningasmielisia ihmisia raikean keltaisine paitoineen. Eiko kukaan taalla enaa uskalla julistautua noin nakyvasti kuninkaan kannattajaksi? Ainoastaan satunnaiset vanhemmat ihmiset olivat joskus pukeutuneet keltaisiin.

Burman lahetysto oli aikamoinen murju. Tama vaikutelma voi tietenkin johtua myos siita, etta muu ymparisto oli hyvin prameaa. Esimerkiksi kristillinen koulu ja sairaala lahistolla olivat valtavia linnakkeita. Vaatimattomaan rakennukseen astuessamme, ymmarsimme heti, ettei siita tulisikaan lapihuuto juttu. Tupa oli taynna porukkaa! No sinne vain jonon jatkoksi ja kohta saimmekin luukulta lomakkeita, johon piti tayttaa tyohistoriastaan ja ruumiinrakenteestaan lahtien kaikki tiedot. Sen jalkeen vasta sai vuoronumeron kassalta, jonka mukaan sitten jonoteltiin. Kallelle tuli ongelmia myos kuvansa kanssa, silla itse ottamamme kuvat eivat kelvanneet, olivat kuulema hyvin synkkia. (tahan asti Nepalin ja Laosin viisumiin yms on kelvannut aivan kaikenlaiset rapsaytyksen, kuvan laadulla ei ole ollut mitaan valia. Varmaan heilla oli jokin sopimus laheisen kuvaamon kanssa.) Kalle sitten lahti ottamaan uusia kuvia lahiston kuvaamoon. Silla aikaa tuli minun vuoroni astua luukulle ja en ymmartanyt yhtaan, mita seta kysyi. Monien thaikkujen puheessa ongelma on, etta he puhuvat liian nopeasti. Kun tein selvaksi, etten ymmarra, seta toisti hyvin hitaasti liuttaen puhettaan HOOOOW LOOOONG YOOOU STAAAAY IN MYANMAAAAAR?. Tuo meni mullekin jo perille, mut ongelma oli, etten muistanut milloin lehtomme lahtee. Katsoin sitten kalenteristani ja sen avulla onnistuin muistamaan paivamaaran oikein, kun tiesin viikonpaivan.

Ei tuolla lahetystossa loppujen lopuksi mennyt kuin 1,5 tuntia. Sen verran kuitenkin, etta tiesimme, ettemme varmaan enaa ehtisi aikaisempaan bussiin. Asemalla sitten selvisi, etta vain aikaisin aamusta oli lahtenyt busseja suoraan satamaan, iltapaivalla paasisi vain laheiseen Tratin kaupunkiin. No, otimme sitten mukavan ilmastoidun bussin kohti Trattia. Thaimaassa reissaus on kylla niin vaivatonta! Nytkin meille vain kerrottiin, mika bussi menisi Trattiin ja pienen odottelun jalkeen meidat ohjattiin kyytiin. Kavimme tuon odottelun aikana syomassa japanilaisessa ravintolassa. Mina soin suosiolla grillattua limekanaa, vihanneksi ja nuudelia. Alan jo taipua siihen, etta tassa maasssa on vaikea ellei mahdoton olla kasvissyoja. Onneksi taalla sentaan voi hygienian puolesta syoda lihaa suhteellisen huolettomasti. Kaikki thaikeittiot, joita olen nahnyt ovat olleet hyvin siisteja, liha sailytetaan viileassa yms.

Bussi Trattiin oli tietenkin ilmastoitu. Ensin ilmastointi oli aivan sopivallaan, mutta sitten se aina valilla kylmeni. Olin onneksi osannut varautua siihen. Kallella ei kuitenkaan ollut puhdasta pitkahihaista, joten annoin hanelle hameeni, mihin kaariytya. Kalle oli hauskan nakoinen, kun han piilouitui kaulaa myoten hamekaaroon. Bussissa ei ollut muita kuin yksi meidan lisaksemme. Olimme ihmeissamme, kun porukka oli yhtakkia kadonnut jonnekin. Koko sen paivan ymparillamme oli ollut ihmismassojen tungos. Myohemmin porukkaa kuitenkin tuli hieman kyytiin,tilavaa oli silti koko ajan. Kallesta tuollainen reissaus tuntui jo liian ylelliselle, mutta lohdutin hanta silla, et kyseessa oli kuitenkin valtionbussi, ei mikaan turistitoimiston ajoneuvo.

Vahan ennen Trattia oli hauskan nakoinen kaupunki. Kadun varret olivat taynne kanipensaita! Yleensa pensaat ovat leikattu taalla norsunmuotoisiksi, mutta tuolla paatien keskella oli koko ajan kanipuskia! Se oli meista tietenkin hupaisaa, koska kani on lempielaimemme. Tratti oli yllattavan viihtyisan nakoinen kaupunki, varsinkin sen guesthousealue. Jouduimme taas tinkaileen pickup kuskien kanssa kyydin hinnasta. Taalla kaikki on nykyaan niin kallista, et saamme kayda armottomia hintaneuvotteluita ja kaikenlisaksi hinnat eivat edes laske niin helposti kuin Intiassa. No, jokin on sentaan paremmin kuin Intiassa, nimittain se etta hinnat myos pitavat. Ajuttajassakin olin ihan ihmeissani, kun kierroksen paatteeksi mopotaksimme ei alkanutkaan kinuamaan lisaa rahaa. Han vain otti tyytyvaisena rahan ja kiitti. Nain on oikeastaan ollut taalla kaikkien kulkuneuvojen kanssa. Intiassa tottui siihen, etta vaikka hinnasta oli sovittu, rahojen ojentamisen jalkeen alkoi hirveat selittelyt, miksi pitaisi maksaa enemman.

No, tuossa tapauksessa Tratissa hinta jopa laskikin hieman. Sadekauden takia taalla on hyvin vahan turisteja, joten hinnoista kylla pystyy neuvottelemaan. Paitsi jos ei ole pelivaraa, kuten tanaan taalla Koh Changilla. Taalla satamassa oli vain yksi ainoa taksi ja kavelymatkaa olisi tullut 20 km, joten vaihtoehtoja ei oikein ollut kuin maksaa kiltisti kiskurihinta eli 150 batia yhdelta. Joudun nyt vahan oikomaan tata kertomustani, silla kiire on kova. Trattin guesthouse alue oli siis oikein viihtyisa Bangkokin rauhattomuuden jalkeen: oli hiljaista ja natteja pikku ravintoloita. Huoneemmekin oli hyvin siisti ja irtosi 120 batilla, siis todella edullisesti. Oli ihanaa syoda pitkasta aikaa jotain muuta kuin nuudelia tai riisia lisukkeineen! Tilasin hyvin lankkarimaisesti banana bancacen.

Minkalaisessa paikassa nyt olemme? Tama on hyvin turisoitunut saari, hitaalla lautalla 1,5 tunnin matkan paassa mantereesta. Miellyttavaa taalla on kuitenkin keskella kohoava viidakko, joka on luonnonsuojelualuetta. En ihan ymmarra, miten luonnonsuojelu ja tama jatkuva hotellien nikkarointi sopivat yhteen, mutta ehka saaren sisin pysyy edes jollain tavoin koskemattomana vaikeakulkuisuutensa vuoksi. Keskiosa on nimittain hyvin kukkulamaista, lahes vuoristoaluetta. Pidan tasta puiden ja kasvien maarasta! Etenkin nain sadekaudella taalla on hyvin vehreaa! Jopa vilkkaasti liikennoidylla tiella, nakee valilla erikoisia perhosia ja muuta otokoita. Odotan, etta huomenna nakisin paljon elaimia/ kaloja, kun kavelemme rannalla ja snorklaamme. En kuitenkaan valttamatta odota, etta nama elaimet tulisivat vierailulle omaan kylpyhuoneeseemme. Sehan naissa trooppisissa oloissa vahan on, etta varsinkin pikku bungalovien vessoihin saattaa muuttaa asumaan tiesmita olioita. Aina pitaa varoa, mihin jalkansa laittaa, kun kay pimealla vessassa.

Etsimme tanaan pitkaan juuri mieille sopivaa asumusta. Kavelimme varmaan lahes 4 kilsaa yhteensa rinkat selassa, kun kavimme katsomassa erasta rantaa ja sen majoitusta ja palasimme sitten takaisin. Otimme sitten juuri sen guesthousin, minka pihaan autokuskimme oli meidat alunperin jattanytkin. Hieman noloa! Ihan turhaan kavelimme Lonely beachilta poispain, silla muualla oli liian kallista. Meidan nykyinen maja on muuten hyva, mutta kaukana rannasta. Jatkoimme majoituksen jalkeenkin viela etsintaa, mutta talla kertaa ilman rinkkoja. Uimme etsimta kierroksellamme eraan pikku laguunin ylitse kanten tavaroita paanpaalla, kun emme jaksaneet kiertaa pitkaa lenkkia tien kautta. Lopulta loysimme suhteellisen hyvan paikan. Mokki oli upealla alueella aivan rannassa, edullinen eli vain 190 batia, mutta tietenkin hieman homeinen, kuten useimmat bungalovit. Pieni homeisuus ei kuitenkaan haitaa, silla paivathan olemme kuitenkin rannalla ja guesthousin viihtyisassa pihassa, jossa on riippumattoja, puisia lavetteja ym.

Tanskalainen tytto, jonka tapasimme taksissa, ja lahti alunperin aivan eri suuntaan, oli yllattaen majoittunut naapuriin siihen guesthousiin, jonne huomenna kiikutamme kamamme. Kalle ehti jo hukata kellonsa rantahietikolle ja huomasi katoamistapauksen vasta monta tuntia sen jalkeen, mutta loysi kuin ihmeenkaupalla kellonsa. Nyt syomaan.Voi olla, etten huomenna kirjoittele, kun tama on niin hintavaa. Koostan sitten lopuksi mietteeni tasta paikasta. Nyt sanoisin, etta ensivaikutelma on suhteellisen miellyttava. En kuitenkaan haluaisi olla taalla turistikaudella, silla taalla on niin paljon hotellia ja kaikkea palvelun tarjoavaa, et parhaimmillaan/pahimmillaan tama on varmaan aikamoinen haslinki paikka. Nyt taalla on kuitenkin hyvin vahan porukkaa ja sadekaan ei ole haitannut, vaikka pitaisi olla sadekausi. Yleensa sataa vain yolla…

, Trat,
Thursday, September 16, 2010

Tama paikka on todellinen bileparatiisi! Viimeksi kehuin, kuinka porukkaan on suhteellisen vahan. Nyt sita on kuitenkin yhtaakia alkanut ilmestya kuin tyhjasta ja joka paikassa raikaa musiikki taysilla heti auringon laskuttua. Paivalla taalla on todella uinuva tunnelma. Voisi melkein sanoa, etta idyllisen rauhallista, ainoastaan rannalla on porukkaa ja paatieta huristelee lukuisia innokkaita skoottereilla paristelijoita. Heti illan pimetessa paikka heraa kuitenkin henkiin. Vaikka ravintoloissa ei edes olisi asiakkaita, elokuvat laitetaan pyorimaan ja valtavista kaijuttimista otetaan kaikki tehot irti.

Itse pidan rauhallisista saarista, sellaisista joissa voi uppoutua tutkiskelemaan luonnonihmeita, ja voi lueskella riippumatossa valilla torkkuen. Tarkeinta minulle on myos, etta saan nukkua yoni rauhassa. Mielestani guesthouseissa kuuluisi olla hiljaisuusaika, jonka jalkeen musiikki sammutettaisiin ja jos jotkut haluaisivat viela valvoa voisivat vetaytya omiin mokkeihinsa. Loistava ratkaisu tallaisella saarella olisi myos se, etta bilealue ja majoitusalue olisivat erillaan, joilloin juhlijat voisivat nauttia juhlistaan ja tylsat nysvot, kuten me, voisivat kaivautua peiton alle.

Hirvea nuhakin iskenyt! Toivottavasti tama on vain flunssaa eika allergiaa. Jos nimittain olen onnistunut allergisoimaan itseni, vaikkapa tallaisille hieman homeisille kaiskakattoisille mokeille, voi olla vaikea jatkossa loytyy saarimajoitusta. Tallaisilla saarilla halvat majapaikat ovat jostain syysta aina bungaloveja. Vaihdoimme tanaan taas majapaikkaa. Tuntuu, etta olemme kohta kirtaneet kaikki taman saaren halvat bungalovit lavitse. Kaikissa on jokin ongelma. Vai olemmekohan vain vaikeita asiakkaita? No, ensimmaisessa eli Magic gardenissa  ei periaatteessa ollut mitaan ongelmaa, olisi varmaan pitanyt jaada sinne. Siellakin musiikki raikasi taysilla melkein 23, mutta sitten he laittoivat pienemmalle, kun kavin sanomassa ja pystyimme nukkumaan. Suurin syy miksi lahdimme tuolta oli vain, etta halusimme rannalle. Toisen yon olimmekin sitten Siam hutissa, missa oli muuten aivan kiva mokki, mutta se tayttyi hyttysista ja hyttysverkko oli reikia taynna. Paikka oli sikali loistava, etta se oli aivan rannalla ja siella oli upea auringonlasku, hieno tunnelma illalla lukuisine palavine soihtuineen ym, mutta juhlat jatkuivat tuolla hieman liian myohaiseen. Elokuvat pauhasivat uskomattomine tehosteineen yli 01 asti. Voisi kai sita itsekin yrittaa muuttaa rytmiaan muuten iltapainotteisemmaksi, mutta illalla ei yksinkertaisesti ole mitaan milla tappaa aikaansa jos ei juo ja baareile. Aurinko laskee jo ennen 19 ja monesti mokit ovat niin pimeita, ettei lukeakaan nae kunnolla. Sita paitsi jostain syysta emme osaa nukkua aamusta pitkaan, kun on tosi hiostavaa ja valoisaa.

Lupasin lukijoilleni, etta kerron aina maan kulttuuristakin. No, tassa on hyva vali kirjoittaa thaikkujen elamanrytmista. Se tuntuu olevan hyvin iltapainotteinen, enka sano sita pelkastaan taman saaren perusteella. Yleensakin Thaimaassa valvotaan myohaan ja nukutaan aamulla pitkaan jos se vain on mahdollista. Jos aamulla ei voi nukkua, he nukkuvat aina tilaisuuden tullen pitkin paivaa. Heilla hyvat unenlahjat tuntuvat olevan geeneissa. Lentokoneessakin, kun kiertelin, huomasin, etta lahes kaikki thai-ihmiset nukkuivat ties minkalaisissa sykkeroasennoissa ja lahes kaikki lansimaalaiset matkustajat olivat hereilla. Talla saarella on usein hieman noloa menna aamupaivalla ravintoloihin, kun kokit usein nukkuvat keittioissaan. On hieman noloa heratella heita.

Thai ihmiset ovat myos kovia juhlimaan ja he rakastavat kovalla soitettua musiikkia. Kun nama thai-piirteet yhdistaa turistien bileintoiluun, saa Koh changiksi kutsutun sekoituksen. Yritimme nyt valita paikan, joka olisi rauhallinen ja paadyimme pikku kujalle, joka nousee kohti viidakkoa (onkohan luonnonsuojelualueesta kohta enaa mitaan jaljella, kun kukkulaista viidakkoakin hakataan koko ajan turismin tielta) Day and ninght nimiseen paikkaan. Sita piti hyvin iloinen ja sydamellisen oloinen muori. Usein thaikut ovat kohteliaita, mutta hymynsa takana hyvin viileita ja etaisia. Vasta kun thai ihmisen oppii paremmin tuntemaan, silloin han on usein lamminhenkinen (nain ainakin kylassa, jossa olimme muutama vuosi sitten vapaehtoistyossa).  Viela tahan asti emme ole loytaneet tuosta 250 batin bungalovista muita heikkouksia kuin muurahaiset. Toivottavasti ne eivat hairitse yolla! Kaikissa naissa on jotain heikkouksia ja alle 200 batin asumuksia ei tuntunut irtoavan ilman homehtuneita seinia ja reikasta hyttysverkkoa. Paljon naissa on myos puutteita, jotka voisi korjata vain huolellisuudella. Esim edellisessa paikassamme tiputti vessan raana ja jatkuvasti marka lattia houkutteli hyttysia paikalle. Ei olisi ollut paikan pitajalta suurikaan vaiva kiristaa raanaa.

Nyt olen taas vain valittanut joten luettelen lyhyesti mukavat tapahtumat viime paivilta. 1 Saimme eilen ihanan ilmaisen illallisen eraissa juhlissa. Olipahan bileistakin jotain hyotya! 2. loysimme Lonely beachin kallioisesta karjesta snoklailupaikan, jossa jopa nakyi kaloja. Nain pohjassa ihanan varikkaan ravunkin, jossa oli kirkkaan vihreaa ja siniste. 3. Taalla on aivan mahvia kukkia ja muita trooppisia kasveja. 4. elaimet taalla ovat hupaisia eraskin koira seurasi minua eilen, istui aina viereeni, vaikka en edes ruokkinut tai rapsuttanut sita. 4. Eraassa ravintolassa oli apina ja vaikka saalinkin sita vankeutensa vuoksi, sita oli hauska seurata, etenkin, kun omistaja yritti saada kissan ja sen ystavystymaan. Vahan apina silittikin kissaa, mutta kissa oli hyvin epaluuloinen uutta toveriaan kohtaan.

, Trat,
Friday, September 17, 2010

Tanaan aamu aukeni kirkkaana, mutta jo aamupalalle vaeltaessamme huomasimme taivaan synkkenevan. Usein sadepilvet kuitenkin kiertavat ohitse, joten suunnittelimme silti saarikierrosta. Olimme kerrankin paattaneet irrottautua kirjojemme parista ja tehda jotain aktiivisempaa. Saimme aamupalapaikan pitajalta jopa hyvan kartan ja han suositteli nakemisen arvoisia paikkoja. Erikoista tassa saaressa on, ettei tata paase kiertamaan ympari. Etelassa on lyhyt patka, josta tie on poikki. Kuulema siella on joskus ollut silta, mutta se on hajonnut aikoja sitten. Kartan antanut mies selitti meille, etta sitten tulee paljon turisteja, kun tie saadaan kuntoon. En kylla ymmartanyt miksi. Eiko taalla sita paitsi jo ole paljon turisteja?

Olimme jopa jo saaneet kysyttya meidan majapaikan emannalta skootteria vuokralle, mutta juuri silla hetkella, kun astuimme mokistamme ulos, alkoi satamaan. Olimme jo pakanneet repunkin ja suunnitelleet reitin. No, toivottavasti paasemme huomenna matkaan! Istuimme sitten mokimme kuistilla, luimme jalleen ja katselimme vuolaasti virtaavia puroja, jotka sade synnytti kuin tyhjasta. Yhtakkia puistomainen pihapiirimme oli muuttunut vuolaasti virtaavaksi joeksi. Tropiikin sade on harvoin mitaan pienta tihkusadetta! Kun sataa, sateen voiman ja rajuuden todella tuntee. Hieno luonnonvoima tallainen rankkasade. Tosin varmaan monet voisivat olla erikin mielta, kuten pakistanilaiset.

Pari tuntia satoi putkeen ja sitten kirkastui nopeasti. Aattelin suunnata parturiin, mutta se oli taas kiinni. En ole vielakaan saanut leikkautettua valtavaa hiuspehkuani pois, kun Bangkokissa parturit olivat niin kallistuneet. Taalla nayttaisi saavan hyvaan hintaan, mutta offsesongin vuoksi sekin paikka on koko ajan kiinni. Huomenna han lupasi, etta aukaisee putiikkinsa. Kavimme sitten jalleen snoklaamassa samassa paikassa kuin ennenkin, mutta talle kertaa seurailimme kalliota kauemmaksi. Uimme yhteensa varmaan kilometrin lenkin, kun tarkkailimme pienia kalaparvia ja rapuja. Talla kertaa nain myos todella oudon otuksen. Se oli piikikas kuin siili, ja se oli liimautunut eraaseen kallionkoloon. Silla oli hyvin pitkat mustat piikit ja keskelta sita lahti lyhyt matomainen violetti osa, jossa oli paassa oranssi silman nakoinen. Muuta erikoisempaa en sitten nahnytkaan. Kalat olivat paaasiassa vain kolmea eri lajia ja parvet olivat pienia. Useat kalat eivat myoskaan olleet kovin varikkaita, silla alueella ei ole korallia. Monet olivat lahes lapinakyvan varisia ja vaaleankeltamustia oli paljon. Hienoa niita oli kuitenkin seurata! Loysimme myos ihania pikku poukamia kallioiden valista, jossa eraassakin nousi kalliot kummallakin puolen, se jatkui pieneen vedenalaiseen luolaan ja luolan edessa oli hiekkapohja. Siella korkeiden kallioiden valissa oli hieno tunnelma, kun ei yhtaan tiennyt mita otuksia niissa koloissa asustelee. Pari kertaa olin nakevinani jonkun erikoisen kalan, mutta se livahti arkana samantien koloonsa. Nakyvyys oli tanaan hieman huononmpi, kun oli satanut niin paljon. Nakyvyys hamartyi aina hetkeksi myos viidakosta virtaavien kylmien purojen vuoksi. Valilla vedessa oli ihanan viileita kohtia. Yleisesti taalla on kuitenkin ihmeen kirkkaat vedet, en olisi odottanut nain kirkkaita vesia nain lahella Thaimaan manteretta.

Harmillista, kun tata saarta rakennetaan niin vaudilla. Nyt jo taalla on aivan alyton maara majoitusta, ravintoloita ja kauppoja ja koko ajan jossain nikkaroidaan uutta. Osasta naista paikoista tulee varmasti menestystarinoita, mutta osa tulee kuitumaan pois lahes samantien. Kaikille ei voi riittaa asiakkaita. Taalla on todellinen olemassaolon taistelu naiden paikkojen valilla. Sen huomaa lahinna siita, etta osa paikoista on jo myytavana tai vuokrattava, kun entinen omistaja haluaa niista eroon. Onneksi sita ei kuitenkaan huomaa siita, etta turisteja huudeltaisiin tiettyihin paikkoihin tai mainostettaisiin alyttomasti. Se taalla on kylla hienoa, etta kaduilla saa kavella rauhassa. Harvoin kukaan huokuttelee liikkeeseensa tms. Intiassa tallaisissa hiemankin turistikohteissa, kiskottiin aina hihasta joka suuntaan.

Kaikista harmillisinta ja alyttominta on myos se, etta sitten kun tama saari on aivan tayteen rakennettu ja taalla on paljon porukkaa, tama ei kohta enaa kiinnostakaan turisteja. Ainakin tietynlaiset reissaajat katoavat, kun halinaa alkaa olla liikaa. He lahtevat laheisille pienemmille saarille ja siella sama homma alkaa sitten alusta. Kohta pienetkin saaret ovat rakennettu. Tama on ihan loputon ketju. Mielestani Thaimaan valtion pitaisi asetaa jotain rajoituksia, silloin, kun naita saaria aletaan rakentamaan. Pitaisi suunnitella paljonko paikkoja on jarkeva rakentaa, miten rasittettaisiin luontoa mahdollisimman vahan yms.

, Trat,
Sunday, September 19, 2010
Kavimme asken kruunaamassa taman saaren viimeisen illan syomalla hyvin ja pulahtamalla auringonlasku-uinnille. Hyvat ruuat talla saarella kylla on ollut! Ruokalistat ovat olleet monipuoliset ja kasvisvaihtoehtojakin on ollut tarjolla. Useat ruokapaikat ovat ylihintaisia, mutta talta Lonely beachin alueelta on loytynyt myos kohtuu edullisia paikkoja, kuten tuo Nature ravintola tuolla rannassa. Nyt soin uuniperunaa, valkosipulilla, sipulilla ja erinaisilla mausteilla hoystettyna salaatin kera. Kalle taas soi perinteisen thaimaalaisen Tomjam keiton, joka on kermaisen tulinen keitos. Aluksi soin tosi varovasti mitaan tuoretta, mutta nyt olen alkanut luottamaan mahani kestokykyyn ja ennen kaikkea thai-keittioiden yleiseen puhtauteen. Mitaan mahavaivoja ei ole koko aikana ollut, vaikka Tratissa join jopa ananas pirtelon, jossa oli jaamurskaa ja sen jalkeen en ole juuri katsonut mita olen suuhuni pistanyt jos se vain on nayttanyt hyvalta.

Tuo iltauinti oli kylla hyva ajatus. Vesi oli upean varista auringon laskeutuessa ja illan hamartyessa. Edes lukuisat rannan bungalovit ja ravintolat eivat onnistuneet pilaamaan nakoalaa, mita vedesta kasin tuijottelin: ranta kohosi viidakkoisena, kookospalmut piirtyivat iltataivasta vasten ja apinat kahisuttivat vehreita puskia hypellessaan niissa.

Eilen vuokrasimme skootterin ja kiertelimme lahiseutuja. Aamupaivalla menimme pohjoiseen White sand beachille asti, kunnes huomasimme olevamme siella ja kaannyimme akkia takaisin. Tuo alue on jo aika pahaa okyturistialuetta. Tullessamme yhteistaksilla rannasta jatimme eraan pariskunnan sinne hotelliin, jossa oli keskella sisapihalla valtava uimaallas ja hyvin ylellisia korkeakattoisia luonnonkivirakennuksia. Kuiskailimme sitten hieman ihmetellen ja paatamme pudistellen eraan toisen reppureissaajan kanssa, etta onhan paikalla kokoa ja loistoa. Pariskunnan mies tais sitten ymmartaa pienoisen paheksuntamme ja han selitti lahtiessaan ”Me olemme taalla vain kaksi viikkoa, on aivan eri asia reissata 7 kuukautta(kuten eras reppureissaaja oli autossa puhunut), silloin reissaa eri tavoin.” Myontelimme sitten vain heidan olevan oikeassa. Niinhan se tietenkin onkin, kukin reissaa tavallaan! Tottakai sita voi elaa ylellisemmin jos on lyhyemman ajan. Itse en vain toivoisi, etta tama saari tayttyisi tuollaisista hotelleista. Pienet bungalovit sopivat mielestani maisemaan paremmin! Tama saarimainen tunnelma menee pilalle isojen rakennusten myota ja toisaalta meidat koyhemmat reissaajat karkoitetaan jos ylellinen majoitus syo halvemman. Onneksi en sentaan ole nahnyt talla saarella yhtaan kerrostalomaista hotellia. Sellainen kylla pilaisi maiseman totaalisesti. Ylellisissakin hotelleissa on onneksi usein kaytetty maisemointikeinoja, kuten monenlaista viherkasvia ja jopa heinakattoja.

Palasimme White sandilta hieman taaksepain edelliselle rannalle, jonka nimea en nyt muista, mutta sita suositeltiin kartassamme snorklauspaikkana. Ranta oli tosi kivikkoinen, mutta onnistuessamme laskeutumaan rannalle rantatoyrailla kompastelun jalkeen, olimme ihan tyytyvaisia, etta olimme tulleet. Suurin piirtein samanlaisia kaloja siella oli kuin aikaisemminkin, mutta pohja oli kivan nakoista, aivan kuin kuumaisemaa loputtomine taydellisen pyoreiksi hiutuneine kivineen. Iltapaivalla suuntasimme eteleen Bang baolle, mita myos suositeltiin snoklauspaikkana. Se oli naista kaikista paikoista paras vedenalainen seikkailupaikka! Koralli oli valitettavasti suurimmaksi osaksi kuollutta, mutta pieni osa sita oli viela hengissa ja kalat olivat varikkaampia kuin muualla. Olisin halunnut tietaa, onko koralli taalla kuollut ihmisen vaikutuksesta.Onko sen tappaneet veden saasteet tai liiallinen turismi? Ei vain ollut ketaan jonka kanssa tata olisi pohdiskellut. Uskon kylla, et ihmisen toiminta on valitettavasti ollut vaikuttamassa tassa. Jokaisella rannalla on ollut paljon kuolltta korallia, tuskin se luonnostaan niin akkia ja massiivisesti kuolee. Jos on snorklannut jossain kunnon riutalla, tuo ranta tuskin tekee vaikutusta, mutta itse pidin tuota kohtuu hyvana snorklauspaikkana. Nain esimerkiksi turkoosin varista korallia, joka supisteli kun meni lahelle. ikaan kuin sulki huulensa. Nain mustia isoja matomaisia otuksia, jotka vain makasivat pohjassa ja isoja kaloja, joissa oli kirkkaansinisia raitoja ja valkoinen pieni pyrsto.

Bang baolla oli myos kalastajakyla, joka oli muuttunut suurelta osin ostoskaduiksi. Laitureista oli tullut katuja ja vanhoista taloista kauppoja, joihin laitureilta veden paalta paasi poikkeamaan. Muutamia vanhoja kalastajienkin asumuksia oli viela pystyssa ja varmaankin jopa kaytossa rannassa olevista veneista paatellen. Kavelimme snorkauspaikalle taman kylan ohitse ja sen jalkeen huteria lankkusiltoja  ja pienia polkuja myoten eraan ravintolan rantaan, josta paasi katevasti mereen. Nain rannassa myos Mangrove metsaa, joka oli minulle uusi tuttavuus veden paalle nousevine korkeine puinen juurineen. Ostoskaduista huolimatta tuolla alueella oli hyvin rauhallista. Snorklauspaikan lahettyvilla varsinkin oli hiekkateineen ja polkuineen hyvin maalaismainen tunnelma. Kylla talta saarelta siis edelleen loytaa kylamaista rauhaa jos vain jaksaa etsia! Tama paikka on vahan kuin Laosin Vang Vieng: hirvea biletyspaikka, mutta pienella vaivalla bileita pystyy myos pakenemaan omaan rauhaan, etenkin nyt hiljaisen turistikauden aikana.

Kaiken kaikkiaan tama saari on kylla ollut minulle myonteinen yllatys! Kuvittelin tata ehka viela pahemmaksi Pattajan tapaiseksi juhlintapaikaksi. Kaikesta rauhattomuudestaan huolimatta taalla on kuitenkin upea luonto ja paljon viihtyisia pienen mittaluokan ravintoloita ja guesthouseja. Vaihdoimme aluksi tiheaan majapaikkaa, mutta kolmas vaihtoehto osui sitten oikeaan ja viimeiset yot olemme nyt viettaneet Day-Ninght bungalovissa, jossa on ollut jopa rauhallista. Ensimmaisena yona saikahdin, etta eiko siellakaan saa nukkua, kun jostain alkoi kaikumaan etaiset bassoaanet. Musiikin jumputus pysyi kuitenkin hyvin vaimeana eika hairinnyt nukkumista.

Tanaan oli ensimmainen taysin aurinkoinen paiva. Oli niin kuuma, ettemme paljon jaksaneet liikahtaa kirjojemme parista. Aamulla kavimme pelaamassa pingista eraassa ravintolassa ja ihailimme matkalla lukuisia apinoita, jotka pitivat sahkojohtoja kiipeilytelineinaan. Valitettavasti en ole hyva biologi, joten en osaa sanoa tasta luonnosta, jota olen niin kovasti kehunut mitaan sen enempaa. Monenlaisia perhosia ja erikoisia kukkia taalla nakyy jokapuolella, mutta en tietenkaan ole osannut nimeta niita. Norsuja olen nahnyt vain kahlehdittuina(kavin skootterikierroksellamme tapputtelemassa erasta), enka usko etta niita vaeltaa taalla vapaina, mutta monenlaista pienempaa elukkaa viidakko kylla varmasti pitaa sisallaan. Hedelmiakin on tosi erikoisia. Tanaan maistoin uutta punaista piikikasta hedelmaa, jonka nimi oli Salaam. Se oli aika kirpeaa ja en osannut oikein paattaa pidinko siita vai en.

Yhteenvetona tasta paikasta sanoisin, etta tama on ollut aivan miellyttava yllatys, mutta ei nyt mikaan ehdoton paratiisi. Ei mikaan sellainen paikka, jonne voisi aina uudestaan palata. Mutta yhden kerran aivan kaymisen arvoinen. Lapsiperheille tama on varmaan hyva valinta, silla taalla on niin paljon aktiviteettia jos niista vain on valmis maksamaan. Taalla onkin nakynyt enemman lapsimatkailijoita kuin yleensa tallaisissa r5eppureissauspaikoissa. (tai oikeastaan vain tama Lonely beachi on erityisesti reppumatkailijoille suunnattu) Luonnonsuojesta sen verran, kun se on mua aina lahella ja kiinnostaa suuresta, et yritysta kylla on. Taalla on kierratyspisteita, joissa on esimerkiksi eroteltu muovipullut muista roskista. Tata kierratysta sponsoroi ymmarrettavista syista erinaiset sukellusjarjestot. Silti on kylla hyvin paljon sekajatepisteita, jotka usein ovat levikkeita tienvarressa, joihin on nakattu haisevia epamaaraisia jatesakkeja.Magic Gardenissa oli kunnianhimoinen lappu seinalla:” Glopaalin ilmastonlampenemisen pysayttamiseksi saastakaa sahkoa ja sammuttakaa valot. Tulemme siirtymaan lahivuosina aurinkosahkoon”. Tuo sanamuoto antoi ymmartaa, etta silla nyt pysaytetaan lampeneminen, kun juuri tuolla paikassa saastetaan sahkoa. No, hyvaa yritysta kuitenkin.

Huomenna taas lautalla mantereelle ja sitten 6 tunnin bussimatka Bangkokiin. Pari yota olemme Bangkokissa ja sit lennahdamme Myanmariin. Harmillista, kun emme varmaan paase siella kellekaan paikalliselle yota. Eraalta kysyimme, mutta han sanoi, ettei siina vallitsevassa poliittisessa tilanteessa pysty majoittaan.Kalle on varmaan laittanut blogiinsa kuvia, joten kaykaa kurkkaan niita sielta!!

Bangkok, Thailand
Tuesday, September 21, 2010
Olin asken Kallen turvamiehena, kun kaytiin vaihtaan isoja summia rahaa. Toivottavasti han nyt paasi taman 100 metrin kadun patkan turvallisesti hotellillemme. Eihan tuo 1000 dollaria mikaan omaisuus ole, mutta jollekin taalla se voi olla oikeasti iso raha. Meillekin se tietty on merkittava summa, joten valttamatta sita ei haluaisi menettaa. Burmassa ongelmallista on juuri tama, etta sinne taytyy ottaa kaikki kateisena mukaan, mistaan ei voi nostaa rahaa. Mitahan muuta reissaajan kannalta ongelmallista maasta viela paljastuu? No, oikeastaan olen ihan hyvilla fiiliksilla maan suhteen, ennakko-odotukseni ovat jokseenkin myonteisia. Kaikki, jotka ovat olleet Burmassa ovat hehkuttaneet, kuinka loistava maa se on poliittisista ongelmistaan huolimatta.Palataanpa eiliseen aamuun. Olimme sopineet maamiestemme eli neljan suomalaispojan, etta nakisimme eraan guesthousin edessa 9.30 ja jakaisimme kyytimaksun. Kavellessamme sinne pain, eras tytto istui tien varressa ja sovimme, etta hankin lahtisi samaan kyytiin. Vahan matkaa kaveltyamme tytto meni kuitenkin ohitsemme lava-autolla, jossa oli paljon reissaajia. Auto tyyttaili meille sen merkiksi, etta voisi pysahtya, mutta emme vaatineet sita pysahtymaan, koska meilla oli sovittu tapaaminen suomalaisten kanssa. Paastyamme perille, mina menin kauppaan osteleen meille matkaevasta ja Kalle lahti etsiskelemaan suomalaisia. Eipahan naita nuoria aijia tietenkaan nakynyt. Omat pettivat! No, emme olleet kovin yllattyneita, silla ainahan reissajille tulee suunnitelmien muutoksia ja emme olleet vaihtaneet mitaan yhteystietoja. Odottelimme sitten eraan ravintolan edessa ja yritimme sopia japanilaisten seka taksikuskin kanssa sopivasta hinnasta, mutta emme paasseet yhteisymmarrykseen. Japanilaiset olivat valmiita maksamaan lahes mita vain silla heilla oli kiire lautalle, olivat ostaneet kaikki matkalippunsa etukateen. Tuollainen itsensa sitominen tiukkoihin aikatauluihin on kylla mielestani aina aika typeraa, etenkin kun Thaimaassa bussilippuja kylla aina riittaa, harvoin mikaan kulkuneuvo taalla on taysin taynna. (junat saattaa joskus harvoin olla)Tunnin odottelun jalkeen tuli taksi, joka ajoi vakiovuorona reittia lauttarantaan. Tuotakaan ei ollut kukaan paljastanut, etta siella menee takseja, jotka ovat aina samanhintaisia riippumatta siita, kuinka paljon porukkaa on. Tullessamme kuski oli rahastanut meilta 50 batia ylimaaraista, kun vakea oli kuulema liian vahan, vaikka meita oli tuolloin 8 ihmista. Paasimme sujuvasti rantaan emmeka edes voineet pahoin vuoristoratateilla. Eras thaitytto sen sijaan kavi oksentelemassa tienvieressa. Maisamat olivat kylla huikeat noilla teilla, etenkin tien noustessa korkealle. Tuo saari poikkesi useista sarista siina, etta monissa on kapea tasainen rantakaistale. Tuolla maa nousi kuitenkin jyrkasti jo pian rantahiekan jalkeen ja tiekin oli raivattu viidakkoon, paikoin korkealle meren ylapuolelle.Saari oli sikali liian iso makuuni, etta siella oli riippuvainen tuosta taksiliikenteesta, tai oli pakotettu vuokraamaan oman skootterin. Pienet saret ovat sikali parempia, etta ovat helpompi ottaa haltuun. Vaikea sanoa, kuinka iso tuo saari oli, mutta veikkaisin etta ainakin 70 kilometria ymparyysmitaltaan.Tutustuimme yhteen saksalaiseen lauttarannassa ja Kalle jutteli pitkaan hanen kanssaan. Lautta oli taas yhta puhkiruostunut kuin mennessammekin, mutta hyvin se pysyi pinnalla silla etena vauhdillaan, jolla eteni. Emme aivan ehtineet bussiin, johon olimme suunnitelleet, mutta ostimme liput seuraavaan. Saksalainen tuli myos mukavaan ilmastoituun bussiimme, jossa ei sitten paljon muuta porukkaa ollutkaan. Olihan se taas ylellinen kyyti, siella jaettiin jopa suklaakakku palat ja vesipullot kaikille! Elokuvat olivat tietenkin taas vain thai-kielisia, joten niista ei paljon iloa ollut.

Perilla Bangkokissa meidat ymparoi heti pari poliisia. Ensin vastailimme heillle vain huolimattomasti ja etsimme samalla rinkat selkaamme bussin tavaratilasta. Luulimme, etta he vain heittavat rutiinikysymyksensa, minne olemme menossa. He pyytivat meidat kuitenkin sivummalle. Sitten alkoi perinpohjainen rinkkojen tarkistus! Etenkin Kallen rinkka pengottiin huolella ja erittain kiinnostuneita oltiin muun muassa pyykinpesupulveristamme. Saksalainen pysytteli visusti sivummalla ja, kun poliisi kysyivat onko han ystvamme, han pudisteli pelokkaan tarmokkaasti paatan kieltamisen merkiksi. Eivathan poliisit tietenkaan mitaan loytaneet! Olisikohan heidan kiinnostuksensa johtunut Kallen hippimaisesta ulkonaosta tai vain siita, etta olimme tulossa Koh changilta? Vaikea sanoa. Tunsimme kuitenkin itsemme syyllisiksi. Itselle ainakin tuli sellainmen olo, etta kylla siina nyt varmasti jaadaan kiinni jostain, sama se vaikka olisimmekin viattomia. Ei ole mitenkaan epatavallista, etta korruptoitunut poliisi lavastaa tilanteita, jossa lankkareilta loydetaan huumeita. He ovat voineet sopia jonkun kanssa, etta matkan aikana rinkkaan laitetaan jotain tms. Katsoimme myos hyvin tarkkoina, etteivat he itse sujauta rinkkoihin mitaan. Onneksi mitaan syylliseksi lavastamista ei talla kertaa tapahtunut ja paasimme jatkamaan matkaa kohti taivasjunaa. Olivat kylla jotenkin tosi natsimaisia poliiseja! Kumpikkan ei edes heittanyt mitaan keventavaa lappaa, kuten esimerkiksi intialaiset rajapoliisit, vaan suut tiukasti myrstsimaisessa ilmeessa he levittelivat tavaroitamme.

Tanaan olemme vain pyorineet kaupungilla: haimme viisumit, ostimme minulle puuroa Emporiumin hienosta ostoskeskuksesta ja metsastimme neulaa ja lankaa(emme loytaneet). Yritimme ensin korjauttaa reppuamme eraalla kadun varsiompelijalla, mutta han vaati siita sellaista summaa, etta silla ostaisi uuden repun. Paatin sitten, etta paikkailen sita itse kasin jos joskus loytaisin ompelutarvikkeita.

Huomenna hyvastelemme Thaimaan ja niista tuleekin varmaan pitkat hyvastit. Bangkok ei ole valttamatta enaa paras Aasian ”kauttakulkukaupunki”. Tama kaupunki on kaynyt hieman liian kalliiksi ja Thaimaa meinaa vissiin lahitulevaisuudessa laittaa viisumit pakollisiksi lyhyellekin vierailulle. Malesia ja KL on sikali tulevaisuudessa varmasti parempi valinta, varsinkin kun senkin kautta lentaa nykyaan lukuisat halpalentoyhtiot.Kallishan sekin tosin on kaupunkina.

Mita sanoisin Thaimaasta maana viela jonkinlaisena yhtenvetona? Aika vahanhan nyt olenkaan kirjoittanut tasta maasta, kun olen aikaisemmissa blogeissa sita niin analysoinut. Eilisen bussimatkan aikana havannoin, etta elintaso on kylla noussut siina osassa Thaimaata. Vaikea sanoa, mista kaikesta vaikutelmani elintason noususta syntyivat. Yksi tekija on esimerkiksi lemmikkielaimet. Perinteisesti Thaimaassa on pidetty koiria valtikoirina, joita ei paljon ole silitelty ja ne ovat olleet lahes kulkukoiria, koko kylalle yhteisia. Nain oli 4 vuotta sitten kylassa, jossa olin vapaehtoistyossa. Silloin vahan saalinkin elaimia, kun niita ei koskaan silitelty, niille vain karjuttiin akaisesti jos ne tulivat liian lahelle. Nyt Bangkokissa ja esimerkiksi siella sarella nakyi hyvin paljon lemmikkikoiria ja jopa kissoja. Eiko se ole merkki elintason noususta jos ihmisilla on varaa ruokkia itsensa ja perhensa lisaksi myos lemmikkeja, joista ei ole mitaan varsinaista hyotya? Toinen merkki on autojen selva lisantyminen. Ihmisia joukoittain autojen lavoilla nakee myos selvasti harvemmin kuin ennen. Nain kuitenkin vain talla seudulla, jossa nyt olen liikkunut. Olen lukenut, etta Pohjois- ja Ita Thaimaa ovat edellen hyvin koyhia.

No niin..Nyt juhlistaman viimeista ilta parilla oluella. Huomenna lennamme Burmaan!!

,
Thursday, September 23, 2010

Aloitetaampa taas tama kertomus edellisesta paivasta. Aamulla hyvastelimme haikein mielin Bangkokin. Vaikka olen vahan kyllastynyt tuon kaupungin futuristiseen ilmeeseen ja kiireiseen tunnelmaan, kaikesta huolimatta se on kiehtova kaupunki. Hienoa siella on reissaajan kannalta myos elamisen helppous, kaikki on sujuvaa: liikkuminen, hyvan majapaikan loytaminen, pyykinpesu, valttamattomien tavaroiden hankinta, syominen (ainakin yleensa, valilla oli vaikea loytaa edullista paikkaa) ym.Taputtelin hotelli 27:n ihanat ruskeat nahkaiset huonekalut hyvastiksi ja rapsin kuvia, joissa olen hotelli27 pyyhkeen kanssa. Sitten taas vain rinkka selkaan ja matkaan. Lahdimme hyvissa ajoin, silla kavimme matkalla viela apteekissa hankkimassa laakkeita, silla emme tienneet, olisiko Burmassa edullisia peruslaakkeita. Kavimme myos subilla syomassa. Jouduimme laskemaan rahamme tarkkaan, silla olimme vaihtaneet lahes kaikki Batit pois. Otimme subilla poikkeuksillisesti kinkkusubit, silla meilla ei olisi ollut varaa kasvisleipiin. On se outoa, et Thaimaassa usein liha on halvempaa kuin kasvis!Nykyaan Bangkokin lentokentallekin paasee kylla ihanan helposti. Ensin otimme vain metron Phetchaburii ja siella pystyi vaihtamaan tuohon lentokenttajunaan. Ainoa vaan, etta opasteet tuolla asemalla olivat edelleen vahan kehnot ja siella piti kavella valilla maan paalla tienreunaa, tyomaa oli viela aika keskenerainen. Rakennus, josta lentokenttajunaan astuttiin, oli mahtavan autio. Se oli viimeisen paalle hieno kiiltavine lattioineen ja valtavine hallimaisine tiloineen, mutta ihmiset eivat viela selvastikaan olleet loytaneet tata kulkureittia. Monet eivat varmaan viela osaa kayttaa tata junaa, hyodyntaa sita. Hieman keskenerainenhan se tosiaan oli, silla linjan yhdistaminen sujuvasti metroon oli tosiaan vahan kesken, mutta pystyi sita jo hyvin kayttamaan.Tuossa junassa oli 2 vaihtoehtoa. 100 batia maksava express juna ja 15 batia maksava hitaampi juna. Ei tarvinnut kauan miettia kumman valitsisimme. Ei tuossa nopeassa ole mielestani mitaan jarkea, ei se voi saastaa aikaa kuin jotain 10 minuuttia. Hitaampikin juna nimittain kulki todella vauhdikkaasti. Olimme kentalla aivan liian aikaisin, mutta hyva etta olimme, silla ainahan sita jotain saatoa tulee. Menimme heti lahtoselvitykseen ja jannitimme, etta joutuisimmeko maksamaan rinkoista. Emme olleet loytaneet Air asian sivuilta mitaan tietoa, paljonko laukut saavat painaa ilman lisamaksuja. Itse olin varma, etta eihan niista nyt mitaan maksuja voi tulla. Tytto tiskilla kuitenkin heti ilmoitti huikean summan. Onneksi han myos paljasti, etta voisimme tyhjentaa toisen rinkan 7 kiloa painavaksi kasimatkatavaraksi, jolloin joutuisimme maksamaan vain toisesta rinkasta. Siis ruumaan menevista tavaroista joutuu maksamaan aina! Kuullostaa aika huijaukselle, mutta tallaisiahan nama halpalentoyhtiot ovat. Huvittavaa on, kun tilaa lippuja netista, koko ajan ruudulle paukkuu uusia maksuja, jotka pitaa ymmartaa kiertaa. Eilenkin Sri Lanka lentoja ostaessamme kysyttiin: haluammeko matkavakuutuksen, haluammeko valita paikat, haluammeko lentokenttabussin jne. Kaikkiin vain kieltavat vastaukset niin hinta pysyi edullisena!

Aloimme sitten aukoa rinkkoja siina tiskin edessa ja vaihtaa tavaroita toisesta toiseen. Takana oleva saksalainen alkoi heti valittaa, etta onko meilla jokin ongelma. Miten ihmisilla on aina jonoissa hirvea kiire? Ei sinne koneeseen kuitenkaan paase yhtaan nopeammin, eiko ole sama missa sita odottaa? Sita paitsi olimme siirtyneet sivuun ja pastimme tuon saksalaisenkin ohitsemme. Laitoimme Kallen rinkan menemaan liukuhihnaa ja minun rinkkani kanssa lahdimme maksamaan lisamaksuja. Ensin olimme innoissamme, kun kuulimme etta saisimme maksaa luottokortilla. Sitten huomasimme kuitenkin 500 batin korttimaksu rajan, meidan maksumme oli vain 300. Kateistahan meilla ei tietenkaan enaa ollut. Kysyimme saammeko maksaa dollareilla, mutta se ei tietenkaan onnistunut. Seuraavaksi yritimme nostaa rahaa, mutta siita olisi tullut 150 batia ylimaaraista maksua ja lisaksi normaalit nostomaksut. Kehotin Kallea sitten vaihtamaan dollareita takaisin bateiksi sen verran, et pasemme rinkkamaksusta. Kalle meni ensin vaihtotiskille, mutta katosi pian nakyvistani. Ihmettelin, etta minne han meni, kunnes nain hanet vessanurkalla. Vessat olivat varattu, joten han ei saanut rahojaa salataskustaan. Onneksi minullakin oli muutama dollari kaulapussissani ja niin sitten viimein selviydyimme tasta ongelmasta vaihtamalla ne bateiksi. Hirveaa saatamista!

Lentokentalla sattui myos toinen pieni koettelemus. Passijonossa en taas ymmartanyt yhtaan, mita lappua tarkastaja minulta vaati. Sittemmin tajusin, etta han haluaa nahda lipun tapaisen. En ollut edes tajunnut, etta se kuitti, jonka sain maksaessamme rinkastamme, oli jonkinlainen lippu. Yleensa liput ovat taysin eri nakoisia! Tuo oli vain pienehko valkoinen kuitti! En loytanyt tuota lappua kaulapussistani ja kyselin, olisiko se Kallella. Toisesta jonosta Kalle sitten ojensi minulle jonkin lapun ja annoin sen tarkastajalle. Han pyoritteli kiukkuisena paataan ”ei sama nimi”, han osoitti lappua ja passiani. Ei siina auttanut sitten kuin menna taas jonon hannille selvittamaan tilannetta. Pengoin kaulapussini perusteellisesti ja vasta sen jalkeen ymmarsin etsia myos muista piilopaikoista ja taskun pohjaltahan tama mitattoman nakoinen, mutta niin tarkea paperi viimein loytyi. Kun olin toisen kerran jonossa ja taas tiskilla, tarkastaja oli tosi turhautuneen oloinen, mutta paasti minut lapi ilman pitempia saarnaamisia.

Kone oli tosi siisti ja uusi, vaikkakin pieni. Luin opuksesta, etta Air Aasia oli viime vuonna valittu maailman parhaaksi halpalentoyhtioksi. Kaikki olikin kylla hyvin asiallista koneessa ja palvelukin hyvaa, vaikka mitaan ei saanut ilmaiseksi. Odotin, etta edes jokin juoma oltaisiin saatu, mutta mitaan ei irronnut. Vessa oli sentaan ilmainen. Se on minusta rahastuksen huippu jos lentokoneissa laitetaan vessakin maksulliseksi ja se on jo hieman kyseenalaistakin toimintaa, etta voidaanko niin oikeasti tehda. Olen kuitenkin kuullut tallaisestakin. Myanmarin paassa passijonoissa kaikki sujui ok, vaikkakin hyvin hitaasti.

Ensivaikutelma Burmasta oli rauhallisuus. Kentalla oli kylla jonkin verran ihmisia, mutta sellaista yleista halinaa ei ollut kuin Bangkokissa. Tuntui, etta kaikki liikkuivatkin hitaammin ja puhuivat hiljaisemmin. Intiasta muistutti heti se, kuinka taksikuskit liimautuivat kylkiin. Kavelimme kuitenkin maaratietoisesti kohti turisti-infoa. Kysyimme, eiko busseja keskustaan tosiaan mene. Talla kertaa taksikuskit olivat puhuneet totta ja jouduimme ottaan taksin. Eras saksalaispariskunta tuli sopivasti kyseleen, jakaisimmeko taksin heidan kanssaan. Me olimme tietty heti diilissa mukana. Infossa sanottiin, etta taksio maksaisi noin 6 dollaria. Ulkona kuskit olivat tietty vailla 8 dollaria. Alkoi armoton neuvottelu, jossa saksalaistytto oli tosi kova tinkimaan. Myohemmin selvisi, etta han oli ollut Pitkaan Intiassa. Kylla Intia opettaa! Eras kuski yritti koko ajan pyytaa 7 dollaria,mika olisi muuten kaynyt,mutta emme olisi voineet jakaa sita neljaan osaan. Han ei yhtaan tajunnut, ettei 7 voi jakaa! Viimein eras kuski ymmarsi taman ja lupautui 6 dollarilla. Se oli kylla tosi halpa niin pitkasta matkasta. Matkassa kesti melkein puoli tuntia.

Kuski selitti, kuinka nykyisin ajataan oikeaa puolta, mutta aikaisemmin ajettiin vasenta ja siksi ratti on edelleen oikealla puolella. Tuntuisi, etta nailla vanhoilla autoilla olisi vaikea ajaa, kun kaikissa istutaan vaaralla puolella suhteessa liikenteeseen. Hallitus oli vain yhtakkia joskus paattanyt, etta vaihdetaanpa liikenteen puolta. Mielivaltaista, kuten kaikki juntan toiminta!

Jaimme Sula pagodan luona pois ja aloimme porukalla etsia majapaikkaa. Ensimmaiset paikat olivat taynna, mutta sitten tarppasi. Heilla oli kaksi huonetta, kavimme ensin katsoon ylakerran huoneen. Olessani viela ylakerrassa saksalaisten kanssa, Kalle oli jo ehtinyt alas katsoon toista huonetta ja varaamaan sen meille. Toinen huone oli paljon parempi, silla siina ei ollut reikia hyttysverkoissa ja ilmastointikin toimi. Saksalaiset olivat aika arsyyntyneita, kun huoneista pyydettiin samaa hintaa, vaikka ne olivat aivan erilaiset. Me olimme ehitineet varata paremman huoneen ja tunsimme itsemme vahan pettureiksi, ehdotimme, etta voisimme 1 yon jalkeen vaihtaa huoneita. Se ei kuitenkaan heille sopinut ja he lahtivat etsimaan toista paikkaa. Lupasimme vahtia heidan rinkkojaan. Saksalaiset viipyivat tosi kauan ja minulla oli hirvea nalka ja jano. Onneksi sain sentaan tehtya vetta vedenpuhdistajallani. Taas tuo laite oli korvaamaton. Emme voineet ostaa mitaan, koska meilla ei ollut paikallista valuuttaa. Viimein saksalaiset palasivat ja paasimme kaduille etsiskeleen rahanvaihtoa ja ruokaa. Kumpaakaan ei oikein loytynyt. Loysimme hotellin, jossa pystyi vaihtaan, mutta kurssi oli niin huono, et vaihdoin vain 10 dollaria. Yhtaan ravintolaa ei nakynyt! Toivottavasti nniita alkaa kohta putkahdella esiin, nimittain taas olisi nalka.

Soimme kylla erittain hyvan aamupalan Okinawa guesthousissa, joka oli muutenkin aivan mahtava paikka. Huonoa siella oli ainoastaan oman vessan puute ja sangyn upottavuus. En ole koskaan nukkunut niin pehmeassa sangyssa! Sankyyn upposi valehtelematta lahes puoli metria. Siina oli ikaan kuin jossain kuopassa tai linnunpesassa, kun nukkui. Ei siina mikaan mahdoton ollut nukkua, mutta hyvin vaikea oli vaihtaa asentoa. Aamulla herasin aikasin myos keittion aanien vuoksi. Jotkut alkoivat laskea vetta ja kolistella kattiloita. Se oli samalla koti ja hyvin kodikas paikka olikin. Talo oli kuin satukirjasta, jonkinlainen metsastajan mokki tai haltijan tupa. Lahes kaikki oli ihanaa tummahkoa puupintaa, ovissa oli puisi kaiverruksia, lipastot olivat vanhoja ja koristeellisia, lattioilla oli punaisia hienoja mattoja, tauluja oli monenmoisia, ikkunoissa oli lasimaalauksia, portaat olivat puiset kapeat kierreportaat ja ylakerrassa oli ihana olohuone kirjahyllyineen ja pahkapoytineen yms. Oli tosi vaikea erota tuosta kampasta, mutta halusin oman kylpparin. Tama nykyinen Gardenguesthousikin on huoneiltaan ihan viihtyisa, mutta rakennuksena perushotelli ilman tuollaista lamminta tunnelmallisuutta, kuten oli Okiwada guesthousissa.

Kavimme asken laheisessa Pagodassa. Kalle jutteli siella pitkaan munkin kanssa, joka uskalsi puhua jopa lahestyvista vaaleista. Erittain rohkea vanha seta, oli ollut 3 vuotta vankilassakin mielipiteidensa vuoksi. Olisimme viihtyneet temppelilla pitempaan, mutta eraat akaiset tadit tulivat vaatimaan lippuja. Silla ovella, mista tulimme sisaan ei myyty mitaan lippuja., vain kengista oli maksu. Tadit seurasivat meita ja painostivat ostamaan lipun, joten patimme poistua, ei meilla olisi ollut sopivaa rahaa lippuihin. Lahjoitimme munkillekin vahan rahaa.

Nyt vaihtaan rahaa ja syomaan…

,
Saturday, September 25, 2010

Nyt taas toimivat nama nettiyhteydet suhteellisen sujuvasti, kun on aamu. Eilen tuntia myohemmin ei paassyt oikein enaa mihinkaan. Paivalla ja etenkin illalla yhteydet ovat usein taysin tukossa. Itse tietokoneet ovat kylla uudet lapparit ja tama paikka siisti ja ilmastoitu eli siten jopa yllattavan modernia.

Mitahan sanoisin nykyisesta kotimaastani? Hmm..Ehka Burmasta en voi viela sanoa paljonkaan, kun olen ollut vain tassa kaupungissa. Yangon taas on aivan kuin Intiaa. Vertaisin tata kaupunkia Kolkataan! Samalla tavoin taalla on kadut tukossa kadulla elajien ja kaupustelijoiden vuoksi, samanlaisia mustuneita Brittivallan aikaisia rakennuksia, samalla tavoin kadulta saattaa yhtakkia puuttua kivetys viemarin paalta ja tiet ovat muutenkin osittain huonokuntoisia yms. Arkkitehtuurista kai mieliyhtymat Kolkataan paaasiassa syntyvat. Osa taloista, jotka on pidetty kunnossa ovat tosi mahtavia kirkkaine vareineen ja jykevine muotoineen. Osa taas ovat surullisia ilmestyksia, jotka kasvavat monenlaista viherkasvia ja homelaiskaa ja ovat osittain jopa sortuneet. Buddhamunkki sanoi, etta ennen taalla oli paljon kristittyja ja heidan kirkkojaan, mutta nykyaan kristinusko on vahentynyt syrjinnan vuoksi. Heihin suhtaudutaan kuulema hyvin epaluuloisesti. Kirkot eivat tietenkaan ole kadonneet rakennuksina mihinkaan, vaikka seurakunnat olisivatkin havinneet, joten jotkut niista ovat paasseet aika pahasti rapistumaan. Toisaalta tallaiset vanhat rakennukset, jotka oikeasti nayttavatkin ajan kuluttamilta, ovat aina henkevan nakoisia, henkivat omaa historiaansa.

Aika erilainen kaupunki tama on, mita olin tasta lukemani perusteella ymmartanyt. Olin lukenut, etta taalla on paljon polkupyoria (tahan asti olen nahnyt yhden polkupyorariksan) ja kerjalaisia on myoskin joukoittain. (Ei ainakaan talla alueella kukaan ole kerjannyt, Eilen kun kavelimme pitemmalle naimme muutamia vanhuksia. Eras hyvin pukeutunut pikku poika yritti laiskasti ojentaa kattaan, mutta ei jaanyt roikkumaan, kuten intialaiset ”serkkunsa”) Mopojen vahyys, mista olin myoskin kuullut, kylla onneksi pitaa paikkansa. En ole viela tainut nahda yhtakaan mopoa, mika on Bangkokin jalkeen aika mielta rauhoittavaa. Tietylla tavoin ne ovat viela rasittavampia kuin autot. Mopoilla ajetaan viela paattomammin, esim Bangkokissa niilla oli alettu oikaista aina jalkakaytavien kautta, kun muut tiet olivat tukossa. Edes henkiloautoa taalla ei ole kovinkaan paljon. Ihmiset tuntuvat liikkuvan paa asiassa busseilla ja jalan. Bangkokissa kukaan ei kavele mihinkaan, joten on ollut janna nahda yhtakkia, miten taas kaikki liikkuvat, kuten ihmisen olisi terveellisinta (kaikkien kannalta, etenkin ympariston) liikkuakin eli jalan. Mekin kappailimme eilen taas paivalla 3 kilsaa Shwedagon paya:lle ja illalla jonkin maarittelettoman matkan etsiessamme ruokaa.

Meinasimme havita rahan vaihdossa tuntuvan summan, mutta havisimmekin lopulta vain muutamia dollareita. Lahjakkaita huijareita nama rahanvaihtajat! Otti kylla reissaajan kunnian paalle, kun huomasimme tulleemme huijatuiksi. Luulimme olevamme jo kaiken nahneita ja siksi niin kriittisia huijareiden suhteen, etteivat he onnistuisi ukottamaan meita. Samanaikaisesti harmitti huijaus, mutta kuitenkin tunsin kunnioitusta naita huijareita kohtaan, koska he olivat onnistuneet siina. Kadulla eras mies lupasi hyvan kurssin ja sitten menimme hanen ”toimistoonsa”, jossa laskimme rahat todella tarkkaan ja totesimme siina olevan juuri oikean summan. Sitten laskimme omat dollarimme heille. Juuri, kun olimme vaihtamassa rahoja, he paattivatkin, etta meidan rahamme ovat liian pienia seteleita. Ne olivat vain 20 dollareita, joten he eivat kuulema pystyisikaan antamaan niin hyvaa kurssia. No, sitten toinen huijareista otti meilta tuon valtavan pinon paikallista rahaa omaan kateensa, siksi aikaa, kun neuvottelimme uudesta kurssista. Han piti tuota pinoa koko ajan kadessaan, mutta jossain vaiheessa han oli onnistunut pihistamaan siita osan seteleista. Kun olimme paaseet ymmarrykseen sopivasta kurssista, toinen huijari poisti nakyvasti nelja setelia paikallisen rahan pinosta ja kysyi oliko tama nyt ok, myonsimme ja ojensimme heille meidan dollarimme. Emme tietenkaan enaa uudestaan laskeneet noita paikallisia rahoja, koska olimme tuon urakan jo kertaalleen tehneet. Se oli niin valtava pino, ettei siita silmamaaraisesti voinut mitenkaan huomata muutaman setelin puuttumista. Vasta huoneessamme huomasimme noin 70 dollarin vajauksen. Jotenkin ihmeellisesti Kalle sai kuitenkin hankittua suuren osan rahoista myohemmin takaisin ja emme jaaneet haviolle kuin hieman. Huijaria oli varmaan alkanut pelottaan, han oli vain ojentanut rahat Kallelle. Jossain vaiheessa paikalla kavi juntan miehiakin. Turistien huijauksesta on taalla varmaan kovat tuomiot. Ei Kalle kylla siita mihinkaan edes tietenkaan ilmoittanut, emme yhtaan tieneet miten he tiesivat tulla paikalle. He varmaan ylipaataan tietavat kaiken mita tassa kaupungissa tapahtuu. Urkkijoita on kaikkialla, kuten aikanaan Neuvostoliitossa. Seinilla on korvat! No, me olimme tietenkin enemman kuin tyytyvaisia. Kavi Kalle tosin viela vahan kyselemassa toisen huijarin peraan, mutta han tuntui kadonneen maanalle viedan meidan muutamat dollarit mukanaan.

Eilen me onnistuimme puolestamme huijaamaan junttaa. Yritimme maksaa Shwedagon Paiyalle sisaanpaasymaksua niilla dollareilla, joita olimme saaneet kynittya huijareilta takaisin, mutta rahat eivat tietenkaan kelvanneet. Dollareissa oli havaittavissa pienoinen ryppy keskella setelia, ja siksi ne eivat kuulema enaa olleet kaypia rahoja. Paikalliset rahat kylla saavat olla teippailtua ja epamaaraista kosteaa paperimoskaa, jossa ei edes rahan kuvioista enaa saa selvaa, mutta dollareissa ei saa olla edes mitaan pienta taitoista! ”Jos ei raha kerran kelpaa, voimme kylla menna ”takaovestakin” sisaan”, paatimme. Olemme niin kokeneita pummilla sisaan menijoita, etta tiedamme, etta lahes jokaisessa tuollaisessa isossa alueessa on jokin vartioimaton aukko. Monenlaista lippuluukkuahan sita oli siella taalla paakulkureittien varrella. Samantien kuitenkin poiketessamme sivummalle, paasimme nousemaan portaat kenenkaan kiinnittamatta meihin mitaan huomiota. Niissa portaissa ei ollut mitaan valvontaa. Luultavasti siinaosassa oli jonkinlainen sairaala ja koulu. Pian olimme temppelipihalla, jossa valkkyi kulta ja marmori. Satoja temppeleita oli marmorimaalysteisella isolla kukkulan harjalla. Keskella nousi isoin Pakoda ja sita kirsivat lukuisat pienemmat. Oli lohikaarmeveistosta, demoneita ja leijonia, oli monenlaista koukero koristetta ja kelloja, joita sai lyoda hyvan onnensa takaamiseksi. Aika rituaalistahan se buddhalaisuuskin on tassa muodossaan. Oikeastaan tama buddhalaisuus on lahella hindulaisuutta siina, etta erilaisten tekojen kautta saa hyvaa karmaa ja karman keruu juuri on keskeista. Monessa muussa buddhalaisuuden muodossahan mietiskely on keskeisemmassa roolissa. Temppeli rituaaleja: siella vedettiin narusta, jolloin buddhapatsaan paalla oleva vilvoittava viuhka heilui, kasteltiin vedella pienia patsaita, lahjoitettiin munkeille ja patsaille hedelmia ja kukkia yms.

Olen kylla tyytyvainen, ettemme maksaneet tuosta temppelista, silla rahat olisivat menneet vain suoraan juntalle. Pitaa nyt katsoa kaymmeko Baganissa, missa koko kaupunkiin on sisaanpaasymaksy, joka tietty menee juntan taskuihin. En tieda yhtaan, mita tanaan teemme. Jos ei sataisi, voisimme menna laheiseen puistoon ja ehka tehda linja-autokieroksen hyppaamalla vain satunnaisesti johonkin bussiin. Eilen jo ajelimme pikkubussilla, joka oli aariaan myoten taynna. Onneksi itsella ei ole ahtaan paikan kammoa. Sellainen voisi iskea myos tuolla kadulla, silla usein kadut ovat taynna kaikenlaista myyntikojua ja siksi ahtaita. Joka paikassa kadulla myydaan kaikkia arjen pienia kayttoesineita. Myos kasityolaiset tekevat usein toita kaduilla. Eraat veistivat puusta kirjaimia, mista varmaan myohemmin tehdaan isompia muovikirjaimia hotellejen sisaankaynteihin tai muihin rakennuksiin, joita halutaan nimeta.Voi myos olla, etta puuta kaytetaan sellaisenaan. Bangkokissa etsimme turhaan neulaa ja lankaa, mutta taalta sellaiset loytyivat hetkessa.

Nalkaa taalla ei tarvii nahda, silla kadulla paistelijoita on joka kulmassa. Hyvan ruokapaikan loytaminen on kuitenkin tyolaampaa. Onneksi olen pystynyt syomaan myos katupaistoksia ilman mahavaivoja. Vedenpuhdistajamme on ollut taalla tarkea, silla vesi maksaa taalla yllattavan paljon. Olemme vain ottaneet purkeista, joissa lukee ”puhdistettua juomavetta” ja puhdistaneet sen viela itse sen jalkeen. Noita vesitorppoja on taalla vahan joka puolella, en tieda voisiko sita sellaisenaankin juoda. Toissapaivana vedenpuhdistajalla oli huono paiva, silla se ei jaksanut edes uv-valoaan sytyttaa. Eilen se toimi kuitenkin taas kuin unelma. En kylla lahtisi sen kanssa minnekaan seuduille, josta ei saa myoskin pullovetta, koska se on usein ennenkin kiukutellut hetkellisesti. Ylipaataan toimiessaan, se on kuitenkin loistava keksinto. Sikali se on toiminut tosi hyvin, et mahatauteja ei ole ollut. Puhdistimme kerran jopa Bangkokin vetta silla, mutta se maistui niin pahalle, etta se jai tuohon yhteen kertaan.

No niin…saa nahda lahteeko tama teksti..

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi