Kaakkois-Aasiassa seikkailemassa osa 3.

26.12.2006, 14:18:16 »
Laitoin asken tanne eilen kirjoittamani jouluselostuksen, kun tunnukseni suostuivat jalleen yllattaen toimimaan.

Nyt olemme Vang Viengissa, joka on pikkuinen kyla Pohjois-Laosissa, jossa silti on kohtalaisen paljon myos matkailijoita, sita ei uskoisi, kun tanne saapuu syrjaisten kylien lapi. Tama on tietynlainen matkailukeidas keskella ei mitaan. Silti minua kiinnostaa ymparisto paljon enemman kuin itse tama paikka, jossa on aika saman nakoista kuin Vientianessakin,samanlaisia katuja taynna ravintoloita, turisteille suunnattuja palveluita ja guesthouseja. Ymparistossa taas on idyllisia pikkukylia, jossa laosilaiset vanhat perinteet kukoistavat ja luonnonmaisemat ovat uskomattomia. Odotan innolla tubailuakin, joka tarkoittaa traktorin sisakumilla kellumista virtaavassa joessa. Valilla voi rantautua joenvarsi baareihin juomaan jotain tai pysahtya ihailemaan maisemia. Varmaan pitaa ottaa jokin jarjestetty matka, etta pystyy sitten jattamaan renkaan maaranpaahansa.

Nyt kerron hieman taman paivan reissaamisestamme. Menimme linja-autoasemalle paivystamaan keskipaivan aikoihin ja tunnin odottelun ja ajan tappamisen basaarikujilla jalkeen, auto saatiin lastattua ja paasimme matkaan. Yllattaen tormasimme jalleen tyttoon, johon olimme tutustuneet jo Kambodzassa ja han pyysi meita vahtimaan kassejaan, kun han havisi viela johonkin lahdon hetkella. Jouduimme sitten sanomaan kuskille, ettei lahtisi viela, kun yksi puuttuu. Meidan ei olisi kuitenkaan tarvinnut hatailla, silla auto siirtyi ensin vain asemanpihassa vahan matkaa ja sitten se toottaili viela pitkaan lahdon merkiksi ja viime hetkellakin kyytiin nousi porukkaa. Yllattavaa oli, ettei katolle talla kertaa oltu lastattu mitaan 😯 Muuten bussi kylla oli aariaan myoten taynna, keskikaytavalla oli ihmisia, lankarullasakkeja ja suuria lastenvaatepusseja. Matka meni talla kertaa todella akkia, siina kesti vain 4,5 tuntia ja pitkia pysahdyksia ei onneksi ollut. Kun joku jai pois niin auto lahti samantien liikkeelle ja kun torimummot ulkoa kaupittelivat tuotteitaan kaupat tehtiin auton liikkuessa. Oli koomisen nakoista, kun eras kurkotteli bussin sisalta ja ojensi rahojaan liikkuvasta bussista ja toinen taas juoksi ulkona auton vierella ja ojenteli hedelmasakkejaan 😀 Vessaankin pysahdyttiin vain tien varteen. Piti aika varovaisesti tunkeutua pusikkoon ja ei kovin kauaksi viitsinyt menna, koska Laosiinkin on kylvetty aika runsaasti miinoja. Mitaan muita kommelluksia matkalla ei sattunut kuin, etta joku oli sailonyt purkkansa bussinverhoon ja siita se takertui Kallen kasikarvoihin. Nyt Kalle on sitten muutamia kaskarvoja koyhempi :)

Bussissa oli hieman huono lukea, koska tiet olivat hyvin mutkaisia, joten keskityin maisemien havainnointiin. Minkalaisia maisemia tai tapahtumia nain talla kertaa? Havaitsin: naisia pesemassa vaatteita kaukana alhaalla joessa, perheen ajelemassa pitkilla karryilla, jossa voimanlahteena oli ruohonleikkuutraktoria muistuttava koneisto, pikkukylia, joissa oli lastunnakoisista punotut talojen seinat, eraan aijan kuljettamassa valtavaa lautasantennia skootterin selassa, pienia varikkaita palatsimaisia henkienkoteja tienvarsilla, ruokomaisia puita, jotka kurkottelivat taivaaseen ja kaartuivat kohti maata, valkoisia kukkapensaita, joita oli jokapaikka taynna, kaksi nuorta poikaa juoksemassa valtavan porsaan perassa aikomuksenaan selvasti pyydystaa se, uutuuttaan hohtavan biljardipoydan eraan koyhannakoisen talon pihassa, ihmisia pelaamassa korttia kauppojensa edustoilla yms.

Taalla on todella kallis netti, joten en valitettavasti voi nyt kirjoitella paivittain. Nyt olen kohta ollut tunnin, joka maksaa noin 1,5 dollaria, joten taidan alkaa kohta lopettelemaan. Mita viela lyhyesti kertoisin tasta paikasta? Taalla on 25 000 asukasta, tama on Laosin tubailun paakaupunki, vuoret kohoavat jylhina taman kaupungin ymparilla ja kaupungin halki virtaa joki. Mukava yllatys oli, etta taalta loytyi ruokalistalta hieman erillaistakin ruokaa. Soimme asken paistettuja puolitettuja perunoita, joissa oli paalla tomaattia, sipulia, valkosipulia ja juustoa. Todella herkullista! :)

27.12.2006, 13:32:32 »
Paadyin nyt sitten kuitenkin taas kirjoittelemaan, koska pitaa kayttaa tilaisuus hyvaksi, kun netti sattuu toimimaan. Taalla on kuulema nettiverkossa aika pahoja ongelmia ja sen takia netti toimii satunnaisesti ja jumittuu valilla taysin. Vikaa korjataan, mutta siina kestaa taman nettipaikan pojan mukaan useita viikkoja, no, se ei ole yllattavaa, kaikkihan taalla kestaa. Pidan tasta ilmapiirista, etta millaan ei ole kiire! Kaikki soljuu omaa rataansa ja ihmiset eivat turhia hataile. Miksi hatailisivatkaan? Kaikkihan on kuitenkin vain osa suurempaa ykseytta ja menee, kuten on maara menna, aika etenee syklisesti omalla painollaan ja elama on vain valttamaton valipysakki sielun matkalla kohti vapautumista eli nirvanaa.

Loysimme tanaan ihanteellisen laiskottelupaikan. Niissa maisemissa sielu lepaa! :) ”Smile” ravintolan rannassa on lukuisia pienia huviloita heinakattoineen ja riippukeinuineen seka aivan veden rajassa lavettiterasseja, joissa varikkaita kaislamattoja ja tyynyja. Sinne, kun asettuu riippukeinuun lueskelemaan ja valilla katselee ohi villisti virtaavaa jokea ja lahella kohoavia jylhia kivisia ja samalla vehreita vuoria, tuntee suurta harmoniaa kaiken luomakunnan kanssa.

Lueskelun lomassa kavimme valilla uimassa. Laskeuduimme virtaan ylajuoksulla ja annoimme joen vieda nopeasti alas pain. Virta oli kylla yllattavan voimakas. Oli hauska taistella itsensa pystyyn, kun halusi paasta takaisin rannalle. 😀 Kerran, kun olin juuri saavuttanut tasapainon ja alkanut hitaasti hivuttautumaan kohti rantaa, jalkani lipesivat ja kaaduin virtaan, joka pyoritteli minua mukanaan taysin hallitsemattomasti vahan matkaa. Jos virta olisi vahankin syvempi, sita vastaan olisi taysin mahdoton taistella. Nyt se on kuitenkin suurimmaksi osaksi vain alle puoli metria ja siksi siina on kohtalaisen helppo kahlata, vaikka pyorteet olisivatkin voimakkaita. Kivet pohjassa ovat mukavan pyoreita ja silosia, joten niihin ei satuta itseaan, vaikka valilla virran mukana liukuessa maha osuisikin pohjaan. Joki saa alkunsa vuorilta, joten veden lampo oli mukavan viileaa, todella raikasta. Vesi oli myos upean kristallin kirkasta, ei mitaan sameutta eika roskia. Laosin luonnolla onkin toivoa pysya puhtaana, silla ekoturismi on taalla kovassa huudossa. Lahes kaikki matkailufirmat vannovat sen nimiin ja hienoa on, etta luonnon lisaksi siina otetaan huomioon myos paikallisten ihmisten kulttuuri. Matkailijoita yritetaan opettaa suhtautumaan kunnioittavasti vanhoihin paikallisiin tapoihin ja uskomuksiin.

Asken kavimme syomassa ”Smile” ravintolan viereisessa ”Lucky” ravintolassa, joka oli hyvin samantapainen kuin ensiksi loytamamme paikka. Kumpaankin ravintolaan mennaa huteraa lankuista kyhattya pitkaa riippusiltaa myoten ja kummatkin sijaitsevat joenrannassa. Riippusiltoja asteleminen oli adrenaliinia tuova kokemus. :) Ne toivat mieleen lahinna Alisan ja minun askartelut, jossa laitamme teipilla kiinni kaiken, mika ei muuten pysy paikallaan, kotostelemme teippia mielivaltaisesti milloin mihinkin. Samanlailla riippusilloissa ei tuntunut olevan mitaan arkkitehtuurista suunnitelmaa, rautalangoilla oli koytetty muutamia kaiteita ja tukipuita toisiinsa kiinni ja siella taalla heikoissa kohdissa oli poikkisuuntaisia lankkuja tukemassa rakennelmaa.

Soimme pikkulavetilla puoliksi alla virtaavan joen paalla ja katselimme vuorten valiin laskevaa aurinkoa. Sita ennen olimme kayneet pyorailemassa kaupungilla ja hieman sen laidoillakin. Heti kaupungin laitamilla, syrjaisten kuoppaisten hiekkateiden varsilla talot olivat huomattavasti koyhemman nakoisia. Yritimme eksyttaa itsemme lahtemalla umpimahkaan pyorailemaan erasta pienta peltotieta, mutta paadyimme joen varteen, joten emme onnistuneet eksymaan.

Huomenna muutamme jalleen toiseen kotiin. Nykyisessa asunnossamme on heinasta tehty patja, joka on kova ja aiheuttaa hieman allergiaoireita ja paikkakaan ei ole paras mahdollinen, silla joen lahella on paljon leppoisampi tunnelma. Muutamme bungalowiin, joka ei yllattavasti ole homeessa. Se selittyy silla, etta se on vasta rakennettu, kuten monet muutkin ravintolat ja guesthousit taalla. Matkailu on selvasti kasvussa tassa kaupungissa ja sen huomaa nakuttelusta joka puolella.

30.12.2006, 12:10:20 »
Vang Vieng Laos

Toteutin lukijatoiveen ja aloitin paikan nimella, missa olemme nyt. Oikeastaan aika hyva ajatus, sikali etta itsellakin on sitten jalkeen pain helpompi muistaa, mita tapahtui missakin.

Voisin aloittaa tarinointini kertomalla tubailusta, jota harrastimme eilen. Lillua traktorinrenkaassa, antaa joen kuljettaa ja ihailla uskomattomia luonnonmaisemia, kuullostaako rankalle lajille? Sen piti olla pelkastaan rento harrastus ja laiskaa ajanvietetta. Todellisuus oli kuitenkin lopulta toisenlainen. Aluksi kaikki sujiu suunnitelmien mukaisesti. Tuktuk vei meidat muutamien kilometrien paahan joen ylavirtaan, kavelimme rantaan ja kiipesimme renkaittemme kyytiin. Juuri silla kohden virta oli mukavan voimakas ja se lahti heti kuljettamaan meita reipasta vauhtia, aurinko paistoi lampimasti ja vesi viilensi mukavasti selkaa. Vauhti vastasi aluksi pienta juoksuvauhtia, sitten se hiljeni kuitenkin kavelyvauhdiksi ja valilla oli suvanto paikkoja, joissa piti meloa paastakseen eteenpain. Ensimmaisen tunnin ajan laji tuntui ihanne harrastukselta. Oli mukava seurata joenvarren ravintolabileita lipuessa niiden ohi. Monissa baareissa tuntui olevan kunnon juhlinta kaynnissa ja sielta kantautuva musiikki ja iloinen nauru toi oman lisansa tunnelmaan. Useissa baareissa oli heijauspaikka tai koysirata ja varsinkin heijaaminen korkealta puiden oksilta naytti huippuhauskalle. Emme kuitenkaan pysahtyneet ravintoloihin, koska emme olleet ottaneet rahaa juuri ollenkaan ylimaaraista mukaan. Olisi pitanyt vuokrata vesitiivispussi ja laittaa sinne jokin lammin vaatekappale seka hieman rahaa. Olisi myos pitanyt valita hieman lyhyempi reitti tai lopettaa matkanteko aikaisemmin. Parin tunnin paasta intoni touhuun alkoi jo hieman laantua ja viimeisen tunnin ajan olin lahes hypotermian kourissa. Harrastus muuttui siksikin rankaksi, etta suvantopaikkoja oli vahan valia ja paastaakseen etenemaan piti meloa. Olisimme voineet ottaa tuktukin ennen virallista maaliakin, mutta se olisi tuntunut luovuttamiselta, joten loppuun saakka oli paastava hinnalla milla hyvansa :) Hinta oli sitten se, etta kun viimein paasimme rantautumaan kolmen tunnin kellumisen jalkeen viileassa vedessa, jalkani eivat tahtoneet kantaa, tarisin kylmasta ja olo oli muutenkin hyvin kohmeinen. Alkumatka meni siksikin mukavasti, etta aurinko paahtoi koko ajan lampimasti, mutta illalla se oli laskenut niin alas, etta jokea ymparoivat puut estivat auringonsateet. No, olihan se taas seikkailu! Olisin kylla valmis tubailemaan toistekin, mutta hieman lyhyemman ajan. Tanaan, kun juttelimme eraan suomalaisen kanssa, johon rannalla akkiseltaan tormasimme, han sanoi, etta oli lahinna keskittynyt alkumatkan baareihin ja jaanyt jo puolessa valissa pois. Niin nahtavasti lahes kaikki olivat tehneet. No, saammepahan ylpeilla silla, etta kuuluimme niiden erittain harvojen joukkoon, jotka kestivat sisukkaasti loppuun saakka :)

Tanaan lahdimme taas aamusta rantaan, vaikka eilen illalla tuntui, etten halua nahda jokea enaa vahaan aikaan. Nyt se naytti kuitenkin jalleen ystavallisen leppoisalle ja sen tuoma viileys oli tervetullutta, kun aurinko paahtoi yli 30 asteen lammolla. Lueskelimme riippumatoissa ja leikimme kissan kanssa, joka oli hyvin huomion kipea. Ensin se naytti silta, etta se haluaa vain Kallen banaani pirteloa, mutta kun tarjosimme sille jamia, se ei huolinut ja halusikin vain kiiveta Kallen syliin. Se kiehnasi pitkaan ymparillamme kerjaten rapsutuksia. Kissan lahdettya, paikalle ilmestyi pian lehmalauma. Ne soivat kauempana ruohoa ja niiden joukossa oli monia sopoja vasikoita, joita minun tietty piti paasta silittelemaan. Onnistuin houkuttelemaan riippukeinuni viereen eraan todella pienen suloisen vasikan ja se maisteli tai paremminkin nouleskeli innokaasti heinia, joita sille ojensin.

Keskipaivalla paatimme lahtea kaymaan kampillamme ja laittaa kameran lataukseen. Kun olimme jalleen poistumassa ulos ja ovemme oli jo auki, minun etsiskellessa viela jotain tavaraa, oven raosta livahti yhtakkia sisaan asuntoomme jokin pieni otus. Se oli niin nopea ilmestyminen ja otus liikkui niin nopeasti, etta meni hetki siihen ahaaelamyksen tekoon, etta se oli pieni vauva-apina. Kalle ei edes huomannut sita ja, kun mina huudahdin apina, se istui jo sangyllamme ja samantien se ehti pissata siihen. :) Silla oli kaulassa pieni helmikoru, joten siita paattelimme, etta se on jonkin lemmikki. Se oli myos hyvin kesy, joten sekin viittasi siihen, ettei kysessa ollut villi apina. Toisin kuin Muinen marakatti, se tuli heti rohkeasti kohti, kiipesi jopa syliini. Se oli kylla hyvin sosiaalinen pikku otus. Se hypisteli rohkeasti Kallen kasikarvoja ikaan kuin tutkiskellen onko kysessa sama laji. Se kaatoi roskiksemme ja soi siella olleita papereita, joten paatimme antaa sille parempaa mussutettavaa ja annoimme joulusuklaanpalan. Siihen se tarttui innokkaasti, mutta etsi selvastikin katseellaan koko ajan jotain mielenkiintoista, jonka voisi omia itselleen. Sitten se paatti siepata kynamme, naprasi sita vahan aikaa keskittyneen nakoisena, sai siita korkin auki ja yritti maistella sita. Aikamoinen pikku varas! :) Se lahti hyppelemaan puita myoten hyvin apinamaisesti ja vei kynamme mukanaan.

Iltapaivalla kavin ottamassa selka- ja hartijahieronnon lahesisessa ravintola-guesthousissa, jossa oli myos hierontapalvelua. Se oli taas hyvin asiantuntevaa hierontaa. Huomasi selvasti, etta hieroja tiesi tarkkaan jokaisen ihmiskropan lihaksen sijainnin ja osasi hyodyntaa tietojaan.

30.12.2006, 12:43:35 »
Vang Vieng Laos

Kirjoitin eilen edellisen kirjoitukseni, mutta en pystynyt lahettaan sita, koska tunnukseni eivat jalleen toimineet. Nyt sitten tein uudet tunnukset ja alenin tosireissaajasta aloittelijaksi 😡

Tanaan vuokrasimme mopon ja lahdimme ajelemaan lahiseuduille. Summittaisesti valitsimme pienia peltoteita ja ajelimme niita paatyen milloin mihinkin. Naimme parakkimaisen koulun, joka oli aivan vuorten kupeessa ja pihalla pojat pelasivat jalkapalloa. Seurasimme vahan aikaa pelia ja mielemme olisi tehnyt mukaan, mutta emme rohjenneet menna tuppautumaan seuraan. Kavimme myos joessa uimassa, kun loysimme hyvan paikan, jossa oli syvasti vetta ja virtaukset eivat kovin voimakkaita.

Vahan syrjemmassa oli hieman koyhemman nakoista, mutta ei kuitenkaan mitenkaan aarimmaisen koyhaa. Lapset olivat hieman likaisempia ja huonommin puettuja kuin keskustan alueella ja talot olivat useammin pikku mokkeja, vaikka isompia kivitalojakin mahtui joukkoon. Vahan valia tormasimme haabileisiin. Todella monen talon pihassa musiikki soi ja vakea oli paljon tanssimassa ja syomassa. Haat ovat taalla aina hyvin tarkea juhla ja sen kylla huomaa riehakkaasta juhlinnasta.

Matkanteko sujui pitkaan hyvin, mutta sitten skootteri alkoi yhtakkia nykia 😯 Sittemmin se sammui kokonaan. Meille humanisteille ei tietenkaan tullut mitaan muuta vikaa mieleen kuin, etta bensa olisi mahdollisesti lopussa. Olimme kylla tarkastaneet sen lahtiessa, jolloin sita oli yli puoli tankkia ja yleensa nama mopot ovat vieneet tosi vahan. Tyonsimme mopomme kohti paatieta ja pysahdyimme eraan talon pihaan, jossa aija korjas omaa mopoaan. Yritimme kysella onko hanella bensaa, mutta han viittoili menemaan seuraavaan taloon. Lahistolla selvasti olikin bensakauppa, koska pihalla oli sen nakoisia kanistereita, mutta se ei tietenkaan ollut auki. Palasimme sitten askeisen aijan luo. Siina vahan aikaa vain ihmeteltiin, mita tehda. Aija naytti silta, ettei hanta paljon kiinnostanut meidan ahdinkomme. Yhtakkia han kuitenkin tuntui saavan alynvalayksen ja osotteli tyhjaa olutpulloa ja muoviletkua. Sen jalkeen han imasi oman moponsa tankista meille hieman bensaa. Emme olleet edes taysin varmoja onko vika bensan puutteessa, silla tankissa naytti olevan tippa kuitenkin jaljella. Kun olimme sulkeneet tankin korkin, yritimme kaynnistysta ja yllattaen ajokkimme lahdi iloisesti kayntiin. :)

Matkamme edistyi vahan aikaa mukavasti, kunnes ohi ajavat pojat osottelivat mopoamme ja naureskelivat :) Kun pysahdyimme, tajusimme heidan osoittaneen takarengastamme, joka oli taysin tyhja. 😕 Onneksi korjaamo naytti olevan lahella ja ajoimme sen pihaan. Siella oli nelja nuorta poikaa, jotka alkoivat heti haaria mopomme ymparilla. Vanhin heista, arviolta 16 v keskittyi korjaamiseen ja muut kurkistelivat ymparilla ja antoivat neuvojaan. Korjaustapa muistutti aluksi tuttua kuminpaikkaus menetelmaa. Vesikupin avulla poika etsi reian renkaasta ja sitten alkoi paikkailemaan sita. Han kaytti kuitenkin jotain ihmeellista sulatus menetelmaa. Hanella oli puristusrauta, jota han kuumensi sytkarilla, jolloin siina olevat hiilet alkoivat hehkua ja sitten han laittoi sen kumin ymparille, jolloin kumista alkoi nousta kunnon savut ja jouduimme kaikki vetaytyyn paksusta savusta kaemmaksi :)

Hyvin poika joka tapauksessa korjasi kumin, silla se kesti kotia saakka. Palautimme mopon, vaikka meilla olisi ollut viela yli tunti aikaa ajella. Jostain syysta halusimme moposta akkia eroon :)

Huomenna sitten juhlimme uutta vuotta. Sovimme suomalaisen kanssa treffit, johon tormasimme toissapaivana. Menemme hanen kanssaan johonkin ravintolaan juhlistamaan vuoden vaihtumista. Aamu paivan varmaan pysyttelemme guesthousimme valittomassa laheisyydessa. Viime aikoina aina, kun olemme lahteneet liikenteeseen, on sattunut jotain koettelemuksia :) Parasta varmaan olisi pysytella mokissamme. Toisaalta, onpahan jotain mista kirjoittaa, kun meita kohtaa milloin mitkakin kommellukset.

01.01.2007, 08:53:04 »
Netti toimi jalleen vain vahan aikaa eilen, joten en saanut lahetettya kirjoitustani. Mika naita koneita vaivaa? 😕 No, ehka selitys on se, mista taalla puhutaan, etta Taiwanissa on ollut maanjaristys ja se on vaikuttanut tannekin asti ja sotkenut taalla kaiken telekommunikaation. Tassa eilinen lyhyt kirjoitelmani:

Niin taman kuin eilisenkin aamupaivan olemme viettaneet tutustumalla buddhalaisuuden oppiin, nimenomaan siina muodossa kuin se taalla Laosissa ilmenee eli Theravada buddhalaisuuteen. Oikeammin olemme makoilleet rannalla riippumatoissa ja mina olen lukenut dekkarikirjallisuutta ja Kalle erasta buddhalaisuus kirjaa ja valilla olemme keskustelleet kyseisesta uskonnosta, joka on paremminkin filosofia. Olen perehtynyt buddhalaisuuteen jonkin verran aikaisemminkin, mutta nyt olen kysellyt Kallelta tarkentavia tietoja, joita han on etsiskellyt kirjastaan. Olemme kayneet ihan mielenkiintoisia keskusteluita. Olen melkein kokenut kaantymyksen buddhalkaiseksi, mutta ihan viela sen ajatusmaailma ei ole auennut minulle taysin, mutta ehka se viela…Ajatukset, etta materia on dukhaa eli tyytymattomyytta tuottavaa ja, etta maailma on Samsara, jossa on lukuisia eri tasoja, joista sielu vaeltaa toiselle, ovat kiehtovia. Myos se buddhalaisuuden painotus, etta periaatteessa ei ole olemassa mitaan oppeja, vaan ihmisen taytyy itse loytaa totuus, itse kyseenalaistamalla ja mietiskelemalla, kuullostaa kiehtovalle ja jotenkin se istuu hyvin omaan ajatusmaailmaani.

Tanaan ei oikeastaan ole tapahtunut mitaan, joten kerron viela eilisillasta. Kohtasimme jalleen eilen vanhan apina tuttumme. Se sama apina istui eraan talon pihassa eraan pojan kanssa nuotion aaressa. Huomasimme sen tielta ja, kun kaannyimme katsomaan sita, naytti kuin se olisi nostanut katensa ylos ja moikannut. Kun lahdin kavelemaan sinne pain, se juoksi innoissaan vastaan ja hyppasi syliini :) Talla kertaa se yritti varastaa hattuni. Annoin sen tarttua siihen ja kokeilla sita paahansa, mutta en paastanyt siita irti, jolloin se taisi suuttua, koska se paasti arsyyntyneita pikku aania ja villiintyi hieman. No joo, en taida kirjoittaa enempaa, koska netti taas tokkii.

Olemme taalla Vang Viengissa viela huomisen paivan ja sitten lahdemme taas Vientianeen ja sielta piakkoin etelaan pain.

01.01.2007, 09:47:28 »
Van Vieng

Nyt olisi luvassa selostus uuden vuoden tapahtumista.

Tapsimme suomalaisen Antin sovittuun aikaa ja lahdimme kavelemaan keskustaan pain. Pian takaamme kuului muutakin suomalaista puhetta ja eras tytto ilmestyi nakyviin raahaten tubailurengasta. Han selitti, ettei voisi keksia parempaa tapaa viettaa uutta vuotta kuin tubailu ja kehui kuinka upea paiva hanella on ollut ja lisasi, ettei tosin talla hetkella tieda yhtaan missa on. Muut suomalaiset olivat hieman selvempia, jotka ilmestyivat tyton seurueeseen. He kaikki lahtivat kuitenkin eri suuntaan ja me vain toivotimme toisillemme hyvat uudet vuodet. Sitten suunnistimme intialaiseen syomaan. Soimme itsemme ahkyyn saakka todella herkullisia intialaisia mossoja, jotka ovat aina yhta epamaaraisen nakoisia, mutta uskomattoman maukkaita.

Sitten lahdimme kohti baaria, jossa oli mainostettu ilmaista boolia. Aina jos saa ilmaista juomaa, sinne on mentava, vaikka kyseessa olisi millainen paikka. Talla kertaa paikka oli aivan viihtyisa, vaikkakin sahkotoihin siella olisi voinut hieman panostaa. Seurasin kuinka baarimikko kavi vahan valia heiluttelemassa topseleita ja asettelemassa niita paremmin, kun jouluvalon tapaiset tunnelma valot sammuivat. Yhdessa vaiheessa, kun ne taas sammuivat, mina kavin vahan ”hakkaamassa” laitteita, , koska topseli oli lahella istumapaikkaani, ja sen jalkeen siita tuli minun virallinen tehtavani.Sain tuntea itseni tarkeaksi :)

Seuraavaksi siirryimme kadun toiselle puolelle Sakura baariin, joka on hyvin suosittu paikka taalla ja se oli mahtavan varikkaasti sisustettu, monenlaista sisustuselementtia ja koristeita. Siellakin oli kuitenkin alkuillasta viela aika hiljaista ja paatimme lahtea etsimaan paikkaa, josta meille oli jaettu bilemainoksia. Kavelimme ensin vaaraan suuntaan, koska karttaan oli merkitty vain pari maamerkkia ja mittasuhteilla ei kartassa ollut mitaan merkitysta. Paikka oli hieman syrjassa, nimeltaan muistaakseni ”PP”. Siella vaihdoin nuotion aaressa pari sanaa Kanadalaisen kanssa, jolla oli sylissaan todella sopo koiran pentu. Mina sain pennun syliini, kun han haki juomiaan ja meinasin omia sen pysyvasti itselleni. Paikassa koin myos taman reissun ehka parhaimman vessaelamyksen. Monenlaisia vessoja on nahty. Indonesiassa sellaisia, josta sai turhaan etsia edes reikaa lattiasta, vain seinan vieressa oli pieni kolo. Tama kyseinen vessa edusti kuitenkin toista aaripaata. Vessassa oli kukkapenkki, monenlaisia maalauksia ja se oli kuin keskella pihaa, silla puolet sen katosta oli vain taivasta ja se oli sen verran isokin, etta tuntui kuin pontto olisi sijoitettu keskelle puutarhaa! :)

Seuraavaksi paatimme palata keskustan Sakura baariin ja siella koimme nuo maagiset vuoden vaihtumisen sekunnit. Tytto korokkeelta laski perinteiseen tyyliin viimeiset sekunnit ja sitten lahti soimaan John Lennonin ”Merry christmas and happy new year”. Suomalainen seuralaisemman oli talla valin loytanut parempaa seuraa laosilaisten tyttojen vieresta ja me hyvastelimme ja halimme hanet ja lahdimme kohti kamppaamme ajatuksena viela pyorahtaa eraassa joen laheisessa paikassa. Ajattelimme, etta tuskin tassa paikassa olisi ketaan, koska se on todella syrjassa ja tunsimme saalia pitajia kohtaan, jotka olivat nakutelleet baaria valmiiksi yota paivaa viimeiset vuorokaudet, joten siksi ajattelimme tehda hyvantyon ja poiketa viela siella. Aika hiljaiselta paikassa nayttikin, mutta yllattaen siella oli muuutamia ihmisia. Astuimme sisaan paikkaan ja pysahdyimme keskustelemaan Kallen kirkosta eroamisesta, minka han teki uuden vuoden lupauksena ja mahdollisesta budhalaisesta heratyksesta. Olimme niin uppoutuneita vaittelyymme, etta lahes saikahdimme, kun yhtakkia eras iso parrakas kaveri puhutteli meita, kaiken lisaksi viela suomeksi. Yllatykset eivat loppuneet viela tahan. Kun menimme nuotion aareen, selvisi, etta lahes kaikki ovat suomalaisia! :) Meita oli yhteensa 8 suomalaista ja muut olivat eri ihmisia, joihin olimme alkuillasta tormanneet. Mikahan suomikeskittyma tama kaupunki on? Miten selittyy, etta reissasimme pari kuukautta Malesiassa ja Indonesiassa tormaamatta keneenkaan suomalaiseen ja Laos ja Kambodza tuntuu vilisevan heita? Voi olla, etta kulttisarjalla ”Madventures” voi olla jotain tekemista Laos innostuksen kanssa. Hyvin monet taalla tuntuvat seuraavan Rikun ja Tunnan jalanjalkia ja ovat selvastikin saaneet innoituksensa heilta.

Heikki, jonka kanssa eniten puhuimme oli ollut Mongoliassa ja Kiinassa ja ajellut Pohjois-Laosissa moottoripyoralla kaverinsa kanssa. Eraat tytot taas olivat kierelleet pitkaan Intiassa. Keskustelumme pyorivat luonnollisesti paljolti reissaamisen ymparilla ja kerroimme toisillemme hauskimmista koettelemuksista ja me kyselimme tytoilta Intiasta, koska se saattaisi olla seuraava kiintoisa matkakohde.

Jututimme myos vahan aikaa laosilaista baarin pitajaa, joka tuntui olevan mielissaan, kun ihmettelimme miten nopeasti he saivat baarin pystyyn. Paljolti keskustelu vahempien laosilaisten kanssa koostuu aina kahdesta sanasta eli ”sabadii” ja ”kopsai” eli terve ja kiitos. Mutta tuossa tilaanteessa, kun kumpikin osapuoli oli nauttinut tarpeeksi bear laota niin nuo sanat ja selkaan laimayttely tuntuivat riittavan tarpeeksi syvalliseen kommunikaatioon.:) Kun olimme lahdossa Heikki ei meinannut paastaa meita millaan lahtemaan. Han otti meidat karhumaiseen syleilyynsa ja nosti meidat yhta aikaa ilmaan. Aina, kun yritimme tehda lahtoa, han paattia alkaa halimaan meita :) Viimein paasimme hanesta ja muistakin suomalaisista eroon ja sovimme, etta ehkapa tormaamme seuraavana paivana rannassa. Mina kulkeuduin sinne jo 10 aikoihin lueskelemaan, mutta eipahan siella yllattavasti muita nakynyt. Kallenkin piti tulla piakkoin perassa, mutta kolmen tunnin odottelun jalkeen, kun palasin kampille, loysin hanet edelleen sangysta sikeassa unessa. Hyvin taalla on kylla muinakin oina nukuttanut. Olemme nukkuneet upottavalla patjallamme, hiljaisessa majapaikassamme(paitsi aamulla kukot kiekuvat) lahes kaikkina oina 12 tuntia :)

Tama on kylla ollut yksi matkamme hienoimmista kohteista!Hieman harmittaa lahtea huomenna, mutta olemmehan olleet taalla jo melkein viikon ja toivon mukaan edessakin on viela hienoja elamyksellisia paikkoja.

02.01.2007, 11:58:35 »
Vientiane Laos

Nyt olemme taas tutussa nettipaikassa ja valitettavasti emme kylla tutussa hotellissamme, vaan aika jarkyssa murjussa. No, monia oita vietimme parhaassa mahdollisessa bungalowissa, joka oli puisine ”lastuseinineen”, pehmeine peittoineen ja kuistilta avautuvine nakoaloineen, todella kutsuvan kodikkaan oloinen, hyvin lamminhenkinen asumus. Voi olla, etta sita majaa tulee viela moneen kertaan ikava. Nyt valilla tietty kelpaa vahan huonommatkin asumukset, vaihtelu virkistaa. Monesti noissa murjuissa on niin ihmeellisia insinooriratkaisuja, etta ne herattavat enemmankin hilpeytta, kuin arsyyntymysta. Hilpeys pysyy yllakin jos sellaisessa paikassa ei tarvitse olla kuin pari yota, niin kuin nytkin aiomme.

Aamulla Vang Viengissa hyvastelimme haikeana kaupungin. Tavallaan paikka oli enimmakseen biletysmesta ja sielta puuttui paljolti paikallis varia, mutta silti siella oli hyvin ainutlaatuinen leppoisa tunnelma. Sita paitsi, kun meni hieman keskustan ulkopuolelle, missa mekin asustelimme, hiekkateiden varsilla oli paikallisten asumuksia ja kaduilla nakyi muutakin kuin ravintoloita ja lankkareita.

Siivosin aamulla rinkkaani ja paatin heittaa muutamia vaatteita pois. En vain halunnut niita guesthousin roskikseen jattaa, silla Laos ja buddhalaisuus on opettanut jo sen verran, etta mitaan ei saa heittaa menemaan. Tiesin, etta joku voisi arvostaa vaatteitani, koska ne olivat kohtalaisen hyvakuntoisia. Jatin sitten ne eraan kadunvarsi roskiksen paalle ja vahan matkaa kaveltyamme, kun kaanyin katsomaan, eras muori oli jo tarttunut niihin. Han katseli niita arvioivasti ja tuntui paasevan myonteiseen ratkaisuun, koska naytti tyytyvaiselta ja otti vaatteeni kainaloonsa.

Bussiasemalla huomasimme heti bussin, jossa luki Vientiane. Lahempi tarkastelu vain osotti sen olevan VIP bussi. Halusimme paikallisbussin! Ei tuntunut jarkevala maksaa hieman baremmasta bussista 7, kun paikallis ajokilla paasisi reilulla 2 dollarilla. Selvisi kuitenkin, etta seuraava paikallisbussi lahtee vasta parin tunnin paasta. Vahan aikaa siina ihmeteltiin ja mietittiin sopivaa toimintastrategiaa. Olimme jo paattamassa, etta odotamme paikallisbussin lahtoa, kun eras tuktuk kuski puhutteli meita. Han ensin naureskeli epatietoisuudellemme ja ehka sillekin, ettei meille tuntunut kelpaavan VIP bussi. Lahes kaikki lankkarit tuntuivat kayttavan VIP minibusseja tai isompia. Sitten han osoitteli pick upeja ja sanoi, etta niita menee koko ajan. Ajattelimme, etta kyllahan 4 tuntia menisi sellaisenkin lavalla ja se olisi uusi kokemus. Kysyimme sitten eraalta toiselta kuskilta, mika pick upeista menee Vientianeen ja han osoitteli erasta, jossa puolet ihmisista roikkui ulkona. Kun totesimme, etta se on taynna, kuski naytti sille, milla nayttaa ihminen, joka kylla ymmartaa sanan merkityksen, muttei sen sisaltoa. Voivatko pick upit koskaa olla taynna? Eivat laosialaisen ajattelun mukaan! :) Aina loytyy viela yksi muutaman sentin alue, johon joku mahtuu seisomaan ja roikkumaan ulkona tai joku mahtuu aina kyykistelemaan muiden jalkoihin penkkejen keskelle.

Paatimme kuitenkin odottaa seuraavaa, joka lahti 10 minuutin paasta. Silla valin kavin osteleen evasta matkallemme. Paasimme mukavasti istumaan penkille, joka oli jopa hieman pehmustettu. Pick upi oli myos katettu eli sinne ei edes juuri tuullut. Katon ja seinien valissa oli puolen metrin rako, mutta tavallaan se vain vastasi sita, kun paikallisbusseissakin aina kaikki ikkunat ovat auki. Paljon mukavampi kyseinen lava oli kuin ne pick upit, joilla ajelimme Sapsitongissa Thaimaassa. Niissa ei ollut kuin pelkka lava, johon istuttiin erittain ahtaasti, mutta taman paivaisessa ajokissamme oli kummallakin puolen pitkat hieman pehmustetut penkit. Meilla oli myos aivan mukavat oltavat silla saimme istua koko ajan, vaikkakin kylkikyljessa muiden matkaajien kanssa ja jaloissa juurikassakkeja. Enimmilleen, meita oli 3 metria pitkalla ja alle 2 metria levealla lavalla 22. Tosin vahintaan 5 ihmista seisoskeli takaosan puolen metrin levysen ritilan paalla, joka oli hitsailtu takapuskurin paalle.

Vientianessa meidan jatettiin taas10 kilometrin paahan kaupungista. En ymmarra, miksi taalla on bussiasema niin kaukana. Ymmarran sen Hanoin tapaisissa kaupungeissa, jossa bussilla ei paasisi lahellekaan keskustaa, mutta taalla ei ole ruuhkia nimeksikaan. Arsyttaa aina maksaa tuktukeista lahes samanlaisia maksuja kuin pitemman matkan busseista. Jotkut lankkarit viela maksavat niista moninkertoisia hintoja lainkaan tinkaamatta, joka saa aikaan sen, etta meidan budjekti reissaajien on vaikea paasta ”oikealla”(ei tietty kukaan lankkari paase aivan samalla hinnalla kuin paikalliset, mutta lahelle sita olis pyrittava) hinnalla. Sita paitsi ei ole maan taloudellekaan ollenkaan hyvaksi, etta turistit maksavat tuotteista ja palveluista reilua yli hintaa, varsinkin kunnon turismialueilla, hinnat nousevat ja rahan arvo heikkenee. Niin, etta jos muut reissaajat lukevat tata, niin muistakaahan tinkiminen! :) Ehka siina tekee hetkellisesti hyvaa tuktuk kuskeille ja muille jos antaa reilut juomarahat, mutta pitemmalla tahtaimella ja laajemmin ajateltuna se ei valttamatta ole hyvaksi.

Maksoimme pick upista neljan tunnin matkasta 2,5 dollaria ja 15 minuutin matkasta 1 dollarin. Kylla tamakin tuktuk maksu hieman liialta tuntui, kun vertasi todella halpaan pick upiin, mutta tuktukit maksavat lahes aina dollarin paljonkaan riippumatta, minne mennaan, joten kai se pitaa hyvaksya. Kuskimme ei tietenkaan taaskaan osannut perille. 😯 Han vei meidat ensin eri guesthousin peraan ja naytti menevan taysin ymmalle, kun emme suostuneet jaamaan pois kyydista. Siina sitten oltiin pitkaan pysahdyksissa ja esiteltiin hanelle karttaa, josta han ei tuntunut ymmartavan mitaan. Sitten, kun selitimme, etta tiedamme paikan ja voimme neuvoa tieta ja, ettei matkaa ole kuin reilu kilometri, han suostui taas kaynnistamaan ajokkinsa.

No niin..nyt kokeilen jannityksella, suostuuko nettiverkko lahettamaan tekstini…

3.01.2007, 14:05:25 »
Vientiane Laos

Tanaan vuokrasimme aamusta pyorat ja poljimme ensin eraaseen nettipaikkaan polttamaan cd:n. Kerrankin oli aivan loistavaa palvelua, eika sellaista ihmettelya, etta mitahan nama vaikeaselkoiset lankkarit taas haluaa, kuten yleensa. Meilla oli kuvia muistitikulla ja kolmella muistikortilla, joten ajattelimme, etta onnistuukohan asian selittaminen, etta haluamme kaikki samalle cd:lle kovinkaan helposti ja ennen kaikkea, onko hinta luvattu puoli dollaria. Aija totesi kuitenkin heti ”ei ongelmia, kaikki hoituu”. Todella nopeasti han kaytteli tietokonettaan ja lopuksi han kaski meidan tarkistaa eri koneella, ovatko kuvat todella levylla, mika oli aivan fiksu veto. Vaitetaan, etta kaikki intellektuaalit pakenivat tasta maasta, kun tapahtui sosialistinen vallankumous, mutta ei taida pitaa paikkaansa. Kyseinen aija oli juuri perus intellektuaalin oloinen, todella fiksun tuntuinen.

Sittemmin pyorailimme ”That luang” temppelille, joka on rakennettu jo 1500-luvulla. Se hohti vaikuttavan kultaisena jo kilometrin paahan. Upean monumentaalinen temppeli rakennelma! Tavallaan That luan on sita samaa Laosille, mita Angor kambodzalaisille, tosin hieman pienemmassa mittakaavassa, mutta kuitenkin se on eraanlainen maan tunnus. Seuraavaksi kavimme kansallismuseossa, jossa vallankumous oli laajasti edustettuna. Kaikissa kirjoituksissa, joissa puhuttiin amerikkalaisista, heita luonnehdittiin imperialisteiksi. Aivan oikeudenmukainen nimitys, hehan pommittivat Laosia rankasti ja yrittivat viela pitkaan kiistaa pommitukset, pitaa sodan salaisena. Museo koostui paljolti valokuvista. Eraalla seinalla oli loputtoman pitkissa jonoissa laosilaisia politiikkoja kattelemassa muiden maiden poliittisiaedustajia. Ei jaanyt epaselvaksi, etta kuvasarjalla yritettiin painottaa, miten hyvat suhteet Laosilla on kaikkiin naapurimaihinsa ja tiettyihin vaikutusvaltaisiin lansimaihin.

Nyt voisin kirjoittaa hieman Laosin kulttuurista, sellaisia paatelmia, jotka pohjaavat pelkastaan henkilokohtaisiin havaintoihini.

Vapaa-aika. Laosilaiset osaavat ottaa rennosti ja he osaavat myos juhlia. Vang Viengissa oli jatkuvasti joka puolella menossa myos paikallisten pippaloita. Meidan tiellakin eras kauppias oli valilla mennyt juomaan Pear laota ja tanssimaan nuotion ymparille vastapaiseen baariin, kun asiakkaita ei ollut ilmaantunut. Kun me lahestyimme hanen kioskiaan, han tuli tien toiselta puolen kauppaansa nayttaen hyvin hilpealta. Biljardi ja sulkapallo tuntuvat olevan suosittuja harrastuksia. Biljardipoytia nakee aina silloin talloin pihoilla katoksissa ja joskus baareissa, vaikkakaan ei yhta usein kuin Kambodzassa. Sulkapallon pelaamiseen ei mitaan kenttia ole, mutta sita latkitaan aina kaduilla tai milloin missakin.

Pukeutumisesta sen verran, etta naisilla nakee hyvin usein yksivarisia hameita, joissa on ornamenttikirjailukoristeita hameen alareunassa. Muuten perinteista pukeutumista nakee nain etelassa tosi vahan. Pohjoisessa klaaneilla se olisi yleisempaa. Yleisesti pukeudutaan lansimaisten trendien mukaisesti.

Asuminen. Pienet asumukset, joissa talon etusivulla ei ole ollenkaan seinaa, vaan siina on eraanlainen kaupantiski, olivat Vang Viengissa yleisia. Nama talot olivat lahes aina puuta ja monesti punotusta puulastusta saattoi olla jotkin seinat tai mahdollisesti kaikkikin. Riippumatta siita onko talo kivea vai puuta, lattia on lahes poikkeuksetta sementtia, jota ei ole paallystetty mitenkaan. Pienissa taloissa, joita maaseutu oli taynna, ei talon sisalle varmaankaan paljon muuta mahtunut kuin sanky. Keittio ja oleskelutilat usein olivatkin jonkinlaisen pelkan katoksen alla. Miksi oikeastaa rakentaa taloon joka puolelle seinia, koska niita ei lammon vuoksi tarvitse, eika usein sateenkaan? Oleskelu ulkosalla jossain varjoisassa katoksessa on monesti varmasti mielyttavampaa viileyden takia kuin sisatiloissa.

Hmm. Jatkan kulttuurista viela myohemmin. Nyt pitaa lopetella.

05.01.2007, 08:04:44 »
Savannakhet Laos

Olihan sekin taas ateria kokemus! Soimme asken paikallisessa pikku ravintolassa nimeltaan Pounsuk ja saimme kokea monta yllatysta. :) Paatimme vaihteeksi nauttia paikallista ruokaa, koska olmme kyllastyneet niihin harvoihin lankkarievaisiin eli patonkiin, salaatteihin ja pizzaan, mita taalla on tarjolla. Kokemus vaan sinetoi taas sen paatoksen, ettei taas vahaan aikaan paikallista. Tilasin nuudelia vihanneksilla ja lihalla. Ja mita sain? Eteeni kiikutettiin epamaaraisessa kastikelitkussa lilluvia mustekalan ja katkaravun paloja ja valkoisia mommolevyja, jotka kylla saattoivat edustaa jotain erikoista nuudelilajiketta. Vihannekset olivat ainoa oikea ruokalajike, mita halusinkin ja niita siita loytyi muutamia kappaleita. Kun selitin, etten voi syoda kalaa ja, etta siina piti olla lihaa, sain kohta takaisin annokseni, josta oli taitavasti poistettu kaikki kala, mutta ei selvastikaan lisatty mitaan. Kallellakin oli ruuassaan katkarapuja, vaikkei niistakaan listassa mainitu mitaan. Olimme viela ajatelleet, etta ehka kerrankin saamme, mita haluamme, koska lista oli myos englanniksi, mutta nahtavasti se ei takaa mitaan. Tilasin sitten viela riisia, etta saisin edes jotain alas ja riisihan on aina varma valinta. Lisasin riisiini alkuperaisesta annoksestani vihanneksia ja loppujen lopuksi siita tuli ihan kelvollinen mahan tayttava ateria.

Nyt tassa kertomuksessani seuraa takauma ja palaan lahtoomme Vientianesta. Aamulla, kun herasimme Kallea raavitutti joka puolelta. Hanen toinen kylkensa oli taynna punaisia pienia patteja. Han oli jo ensimmaisena yona karsinyt kutinasta ja paattelimme, etta luultavasti sangyssamme oli ollut jotain kirpun tapaisia. Ihmeellista vain, etteivat ne olleet syoneet minua. Minulla ei ole yhtaan pattia, joten vika ei valttamatta ollut sangyssamme. No, huone oli kylla kunnon murju. Joku oli kirjoittanut seinalle ”huonoin huone koskaan”, joku toinen tosin oli vastannut siihen ”jos tama on sinusta huonoin, et ole reissannut Kaakkois-Aasiassa”. Mekin vastasimme siihen, etta kannattaisi kokeilla Medanin laavoja. No, joka tapauksessa, ei ihme jos sangyssa todella olisi ollut jotain elamaa. Vientianessa oli se huono puoli, etta kaikki alle 10 dollarin majoitukset olivat aika karuja. Vasta 15-25 dollarin hinnoilla alkoi loytya tasokasta majoitusta, suurin piirtein samanlaista kuin nykyinen 5 dollarin huoneemme taalla Savannakhetissa. Omituista, miten pikku kylilta loytyy aina paras majoitus!

Kun olimme Vientianessa taas saaneet heratettya nukkuvan guesthouse isantamme ja paasimme ulos, otimme tuktukin asemalle. Bussien luona eras tuktuk kuski alkoi heti selittaan, ettei silta asemalta mene busseja Savannakhetiin. Emme tietenkaan uskoneet hanta, silla kirjassamme sanottiin toisin ja bussipysakin seinassakin luki aikatauluissa Savannakhet. Kambodzassa ja muuallakin kiertamissamme maissa kirjamme on ollut lahes poikkeuksetta oikeassa, mutta taalla Laosissa sen tietoihin ei voi yhtaan luottaa, vaan aina pitaa varmistaa kaikki. Kun viela kyselimme bussista eras kuski viittoili meita bussia kohti, joka oli jo liikkeella. Juoksimme bussin kiinni ja meille sanottiin sen menevan maaranpaahamme. Pian kuitenkin selvisi, etta se meni vain toiselle asemalle, jossa piti vaihtaa bussia. No, tuktuk kuski oli tavallaan oikeassa, mutta han olisi veloittanut meilta 3 dollaria viemlla meidat samaanpaikkaan, johon bussilla paasimme alle puolella dollarilla. Han ei tietenkaan ovelasti kertonut meille mitaan bussikyydista. Koskaan ei kannata luottaa tuktukeihin! He ovat ihailtavan ovelia bisnesmiehia. :)

Bussissa olimme jalleen ainoat lankkarit niin kuin edellisessa pick upi kyydissakin. Matka meni rattoisasti ja nopeammin kuin oli luvattu eli vain 8 tuntia. Talla kertaa kukaan ei edes voinut pahoin, erikoista. Aasialaiseen kulttuuriin kuuluu erottamattomasti matkapahoinvointi. Pick upissakin kaksi teinityttoa oksentelivat vuoronperaan koko matkan ajan. Nytkin meita vilkuiltiin valilla uteliaasti ja meille naureskeltiin hyvantahtoisesti. Pick upi kyydista jai silloin kertomatta, etta eraat katselivat ihmettelevan nakoisina Kallen kasinauhoja. Siina kyydissa eraalla vanhalla miehella ja hieman nuoremmalla oli samanlaisia lankoja kasissaan ja meille on kerrottu, etta ne ovat hyvin kunnioitetun ihmisen merkki tassa kulttuurissa. Me saimme omat lankamme jo Sapsitongin kylassa ja mina olen luopunut niista jo ajat sitten, mutta Kallella ne roikkuvat kasissa edelleen, hieman tosin karsineen nakoisina. Edellisessa kyydissa eras teinipoika kaantyi koko ajan katselemaan meita, ihan kuin olisimme jokin nahtavyys, niin kuin ehka siina kyydissa olimmekin. En ymmarra, miksi niin monet kayttavat kalliita vib busseja. Kyseinen matka meni aivan yhta nopeasti paikallisbussillakin ja samanverran niissa on tilaa istua kuin paremmissakin busseissa, tosin penkin saattavat valilla lahtea valumaan, mutta sen saa helposti korjattua paikoilleen. :) Suurin osa Laosin teista on hiekkateita ja teiden kuntoa usein kauhistellaan, siksi haluankin painottaa, etta kaikki paatiet ovat vastoin yleistakasitysta kuitenkin hyvakuntoisia asvalttiteita. Kaikki matkat, jotka olemme tulleet Vang Viengista, bussi on pystynyt ajamaan lahes Suomen nopeuksia, vaikka keskinopeus on tietty jaanyt alle 80 km|h, koska kylia on toistuvasti ja niissa lehmat ja mopot hidastavat vauhtia.

Nyt sitten Savannakhetiin. Tama on buddhatemppelien, ranskalaisen kolonialismin jaanteiden ja dinosaurustenluiden kaupunki.(Kavimme tanaan dinomuseossa, joka oli hyvin pieni, mutta aivan kiintoisa paikka) Tahan maaritelmaan voisi viela lisata lukuisat kulkukoirat ja kaupungin rappeutuneen yleiskuvan. Aika samanlainen tunnelma taalla on kuin Kambotissa. Vanhoja ranskalaistyylisia rakennuksia, joissa vaaleita seinia taplittavat mustat homelaiskat ja kivi on rapautunut paikka paikoin, on paljon. Ravintoloita on hyvin vahan, mutta muita liikkeita, kuten puhelinkauppoja, mopokorjaamoja, pienia ruokakauppoja ja kampaamoita, on kohtalaisen paljon. Eilen, kun etsiskelimme apteekkia,tuntui kuin niita ei olisi koko kylalla, mutta tanaan niitakin on tullut vahan vali vastaan.

Eilen, kun lahdimme illalla kavelemaan kaupungille, lapset huutelivat ”sabadee” vahan valia. Vientianessa ja Vang Viengissa emme herattaneet mitaan huomiota, mutta taalla on nahtavasti taas vahan vahemmin meita lankkareita, joten meille taas vilkutellaan toistuvasti. Eras pikku poika tuli polettavalla kolmipyoraisellaan meita vastaan ja auringon juuri laskiessa, huikkasi iloisesti ”good morning”. Lapset ovat aina hauskoja, kun yleensa he ovat opetelleet yhden englannin fraasin, jota he soveltavat joka tilanteeseen :)

Oli hupaisaa, kun heti sen jalkeen, kun olimme puhuneet tohtorisedan kanssa Bangkokin pommi-iskuista, ja lahdimme ulos kavelemaan, kuului kunnon pamaus. 😯 Se ei ollut mikaan pikkuinen pamahdus niin kuin yleensa ilotulitteista kuuluu, vaan kunnon jysays. Sittemmin niita kuului vahan valia ja naimmekin eraan pojan rajyttelemassa ilutulituspommeja, jotka olivat aika eri luokkaa kuin kotoisat pommimme, ainakin aanensa puolesta.:)

Tohtoriseta kirjoitti Kallelle lapulle joidenkin antihistamiini valmisteiden nimia. En tieda, millainen tohtori han edes oli, hanella oli kotonaan alakerrassa ikaan kuin keskella olohuonettaan jokin todella pienimuotoinen vastaanotto, jossa tosin ei nakynyt edes mitaan laakarin tarvikkeita. No, ei han mitaan velottanutkaan, han vain neuvoi tien apteekille. Emme aluksi loytaneet yhtaan apteekkia ja lopulta naimme yhden. Muori ei puhunut sanaakaan englantia ja naytti, ettei han edes nahnyt tekstia, minka tohtori oli kirjoittanut hyvin pienelle lapulle. Han ojensi Kallelle jotain aivan eri nimisia pillereita kuin lapussa luki. Kun yritimme kysella, eiko heilla ole lapussa lukevia laakkeita, han vain pudisteli paataan. No, Kalle sitten naytti pattejaan ja teimme sormilla sivelevia eleita, tarkoittaen olisiko jotain rasvaa. Muorin naamalle nousi tyytyvainen ilme, varmaankin siksi, etta han oli onnistunut selvittamaan, mita haluamme. Sen jalkeen han naureskeli, meni kaapilleen penkomaan ja loysi pienen voidepullon. Sitten han ystavallisesti hymyillen selitti ja elehti, miten voidetta tulisi kayttaa.

Ihmeesti voide on kuulema vahan helpottanut kutinaa. Onneksi minulla oli myos allergia pillereita jaljella, joten niiden pitaisi ainakin auttaa. Voiteesta tuskin mitaan haittaakaan on, ainakaan lyhyella kaytolla. Pillereita taas ei taalta uskalla valttamatta ostaa jos ei tarkkaan tieda mita ne on. Muorikin heitti, kaupittelemansa pillerit vain takaisin poydalle epamaaraisen lajan paalle. Vitsailimmekin, etta siina ovat varmaan kaikki vanhentuneet ylijaama pillerit, joita voi vaan kaikille yrittaa tyrkyttaa, summassa milloin mihinkin vaivaan :) Laosissa on sairaanhoito selvasti muuta Kaakkois-Aasiaa jaljessa. Edes Vientianessa ei ole kunnon sairaalaa. Ystavamme Antti oli kaynyt siella nayttamassa jalkaansa ja kysymassa rontgenia, mutta hanelle oli vain naureskeltu ja todettu,ettei onnistu. Rikkaammilla on tietty varaa, menna Thaimaan puolelle. Vientianestakaan Thaimaan sairaala ei ole kuin parin kymmenen kilsan paassa ja taalla Thaimaa on joen toisella puolella, jossa kohoaa korkean ja rikkaan nakoiset talot.

Meilla on nyt hyvin kodikas majoitus. Huoneessa on monenlaisia huonekaluja ja viihtyisa yleisilme. Huoneemme mainosvaltit olivat televisio, lamminsuihku ja ilmastointi. Televisiosta tosin ei nay kuin 4 paikalliskanavaa, suihkusta tulee haaleaa vetta ja ilmastointi on tehoton :roll: mutta silti…Ilmastointi on hyvakin tehottomana niin ei palellu, kuten yleensa, television thai saippuasarjoille on hauska naureskella ja suihku on tassa kuumassa ilmastossa oikeastaan houkutteleva hieman viileana :)

06.01.2007, 12:10:46 »
Pakse Laos

Tama on paljon eloisampi ja vilkkaampi kaupunki kuin Savannakhet, vaikka taalla on puolet vahemman asukkaita eli vain 60 000. Monet rakennukset ovat taalla uusia tai vasta kunnostettuja ranskalaistyylisia, monissa on kiiltava maalipinta toisin kuin Savannakhin hometaloissa. Odotimme, etta taalla olisi vahintaan yhta hiljaista ja autiot kadut kuin Savannakhetissa, mutta ilmapiiri taalla onkin jotenkin mukavan virilli, tama on selvasti kasvava kaupunki. Tanne on tulossa jopa shopping centeri, joka ei tarkoita aasialaisittain torialuetta vaan modernia kauppakeskusta. En sitten tieda onko tama hyva asia, mutta se viestii hyvin taman kaupungin selvasti kehittyvasta trendista. Kavimme ostoskeskuksessa, josta vasta alakerta oli auki, mutta ylos pain oli tulossa kaksi kokonaista kerrosta. Nyt sitten tulimme nettipaikkaan, jossa on hohtavan uusia koneita littealla modernilla naytolla. Ehka Thaimaan laheisyys vaikuttaa taman kaupungin ilmeeseen, koska sielta on silta tanne lahelle. Savannakhetissakin tosin Thaimaa oli joen toisella puolella, mutta sinne on ihan vasta valmistunut silta, joten se ei ole viela ehtinyt vaikuttaa ja tietty varmaan muutkin syyt vaikuttavat naiden kaupunkien erilaisuuteen. Paksea kasvattaa varmasti myos se, etta taalla on lahes pakko kaikkien reissaajien pysahtya, etelaan ei paase suoraan.

Yritimme aamulla kysella paasisiko suoraan Don detiin, mutta vastaukset olivat aina samoja: pakko menna Pakseen ensin. Olimme asemalla 7.15 ja selvisi, etta seittemalta olisi lahtenyt bussi. Jos olisimme Indonesiassa olisimme ehtineet siihen hyvinkin, mutta taalla kaikki lahtevat tasmallisesti, joten joudimme odottelemaan seuraavaa, joka lahti 9. Menimme hyvissa ajoin varaamaan paikat, mutta vahan ennen lahtoa meidat kaikki kaskettiin pihalle. Emme ensin ymmartaneet, mita han selitti, kun aija vain puhu, etta bussi lahtee klo 9 ja kello oli 10 minuuttia vaille. Miksi emme saisi odotella bussissa, ihmettelimme kummissaan. No, nama olivat taas naita Kaakkois-Aasialaisia kasittamattomia kaytantoja, johon Sumatralla tormasi jatkuvasti, mutta, mitka taalla ovat olleet harvinaisempia. Niiden pohjalla on selvasti pikkuvirkamiesten patemisen halu. Nyt siis meidat kaikki haadettiin ulos autosta. Meidan piti menna jonoon auton ulkopuolelle oven eteen ja sitten aija otti kaikkien liput vuorotellen tarkasteluun ja piirsi niihen tarkeana jonkinnakoisen merkinnan. Emme tietenaan paasseet jonon etupaahan ja, kun viimein paasimme autoon joku oli vienyt paikkamme, vaikka olimme jattaneet paidan merkiksi. No, me taas vuorostamme veimme jonkun toisen paikan, emmeka suostuneet liikahtamaan, vaikka joku pysahtyikin penkkimme kohdalle ja mutisi jotain laosiksi.

Bussi oli jalleen hyvin taynna, keskikaytavalle laitettiin tiiviisti perakkain muovijakkaroita. Viimeksi taisin kehua, etta paikallisbussit ovat yhta nopeita kuin muutkin. No, nyt taytyy hieman korjata, etta joskus ne ovat, mutta joskus taas eivat. Paasaantona tuntuu olevan, etta pitemman matkan bussit pysahtelevat kohtalaisen vahan ja pitavat ylla hyvaa vauhtia, mutta lyhyemmalla valilla nahtavasti ajatellaan, etta on varaa vahan hidastellakin, joten pysahdysksia saattaa olla tiheaan. Nyt pysahtelimme matkan keskivaiheilla pitkaan muutama minuutin valein, ehdin kirjasta aina aukeaman lukea ja taas pysahdyimme. Useinmiten kukaan ei edes noussut kyytiin tai kyydista pois vaan pysahdyksen syy oli rahdin lastaus tai jatto seka kaupanteko. Aina, kun hiljensimme vauhtia, kauppiaat kylista syoksyivat automme ymparille, nostelivat ilmaan pitkia lihatikkuja tai keppeja joiden paassa oli kanamunia. Ihmiset bussissa joko pudistelivat paataan tai myontyivat ja kurkottelivat ikkunoista ojentaen rahojaan. Eras poika osti ison lihavartaan ja tyonsi sen samantien likaiseen penkintaskuun, jonka likaisuutta olin Kallelle juuri kauhistellut. Penkin taskut ovat yleensa aina jalkojen pito paikka, itsekin yleensa nostan jalkani vastapaiseen penkkiin kiinni ja tuen ne kyseiseen taskuun, joten kovin puhtaita ne eivat oletettavasti ole.

Onneksi minunkin immuniteettini on nahtavasti noussut aika paljon reissun aikan, koska tanaankin aamulla soin patonkia, joka oli ollut patonkikasassa ulkopoydalla ilman minkaanlaista suojaa, siis vapaasti karpasten armoilla ja laitoin sen valiin viela salaatin lehtia, jotka otettiin kylma-arkusta, jossa ne lilluivat ei niin puhtaan veden seassa. En saanut minkaanlaisia mahaoireita! Yleensa kylla pyrin valttamaan tuollaisia aterioita, mutta nyt ei ollut muuta tarjolla.

Aamulla oli myonteista, ettemme joutuneet tappeleen tuktukien kanssa. Kuski, joka pysahtyi Phonevillay hotellimme kohdalle, ei osannut sanaakaan englantia. Kun kysyimme suostusiko han viemaan meidat 15,000 kipilla eli 1,5 dollarilla, han vaikeni ja naytti epatietoiselta, jonka tietty paattelimme tarkoittavan, etta summa on liian vahan. Olimme juuri korottamassa sita, kun paikallinen poika tulkkasi lahelta, etta kuski haluaa 10 000. Kyllahan se meille kavi :) Varmaan kerrankin paasimme ”oikealla” hinnalla.

Bussi jatti meidat tanne Paxiin vain tien varteen. Jouduimme vahan aikaa tutkiskelemaan Lonely Planettimme karttaa, ennen kuin saimme itsemme kartalle ja huomasimme olevamme aivan keskustan tuntumassa. Se oli hienoa niin kerrankaan ei tarvinnut enaa toista kyytia vaan sai kavella. Nyt meilla on taas kohtalaisen hieno hotelli, hinta on hieman ylakanttiin yleisentason, koska se on 7 dol ja yleensa pitaisi saada jo ihan hyva paikka alle 5, mutta emme jaksaneet pitempaan etsiskella. Sita paitsi nyt meilla on kaapelitelevisio, josta mielellaan maksaa hieman enemman. Ei, silla, etta televisioa yleensa kaipaisi, mutta tallaisessa paikassa, jossa illalla ei voi tehda oikein mitaan, se on hyvaa viihdyketta. Don Detissa sita tuskin kaipaamme, kun illalla voi lahtea vaikka johonkin ravintolaan istuskelemaan ja katselemaan kaupungin vilinaa, mutta taalla ei juuri ole ravintoloita tms. Olemme viime aikoina menneet todella aikaisin nukkumaan, aina 8 ja 9 valilla, koska 6 jo tulee pimea ja sen jalkeen ei enaa ole mitaan tekemista.

Huomenna sitten lahdemme etelaan, jossa olemme viikon. Sinne saarelle piti tulla 06 sahko, joten toivon, etta ne tosiaan olivat tulleet ja paasisin nettiin. Muuallakin nettipaikkoja tosin on ollut paljon enemman ja hinnat halvempia kuin kirjassamme on luvattu ja muualta olemme kuulleet, joten toivottavasti paasen kirjoittelemaan…

06.01.2007, 12:11:23 »
Pakse Laos

Tama on paljon eloisampi ja vilkkaampi kaupunki kuin Savannakhet, vaikka taalla on puolet vahemman asukkaita eli vain 60 000. Monet rakennukset ovat taalla uusia tai vasta kunnostettuja ranskalaistyylisia, monissa on kiiltava maalipinta toisin kuin Savannakhetin hometaloissa. Odotimme, etta taalla olisi vahintaan yhta hiljaista ja autiot kadut kuin Savannakhetissa, mutta ilmapiiri taalla onkin jotenkin mukavan virilli, tama on selvasti kasvava kaupunki. Tanne on tulossa jopa shopping centeri, joka ei tarkoita aasialaisittain torialuetta vaan modernia kauppakeskusta. En sitten tieda onko tama hyva asia, mutta se viestii hyvin taman kaupungin selvasti kehittyvasta trendista. Kavimme ostoskeskuksessa, josta vasta alakerta oli auki, mutta ylos pain oli tulossa kaksi kokonaista kerrosta. Nyt sitten tulimme nettipaikkaan, jossa on hohtavan uusia koneita littealla modernilla naytolla. Ehka Thaimaan laheisyys vaikuttaa taman kaupungin ilmeeseen, koska sielta on silta tanne lahelle. Savannakhetissakin tosin Thaimaa oli joen toisella puolella, mutta sinne on ihan vasta valmistunut silta, joten se ei ole viela ehtinyt vaikuttaa ja tietty varmaan muutkin syyt vaikuttavat naiden kaupunkien erilaisuuteen. Paksea kasvattaa varmasti myos se, etta taalla on lahes pakko kaikkien reissaajien pysahtya, etelaan ei paase suoraan.

Yritimme aamulla kysella paasisiko suoraan Don detiin, mutta vastaukset olivat aina samoja: pakko menna Pakseen ensin. Olimme asemalla 7.15 ja selvisi, etta seittemalta olisi lahtenyt bussi. Jos olisimme Indonesiassa olisimme ehtineet siihen hyvinkin, mutta taalla kaikki lahtevat tasmallisesti, joten joudimme odottelemaan seuraavaa, joka lahti 9. Menimme hyvissa ajoin varaamaan paikat, mutta vahan ennen lahtoa meidat kaikki kaskettiin pihalle. Emme ensin ymmartaneet, mita han selitti, kun aija vain puhu, etta bussi lahtee klo 9 ja kello oli 10 minuuttia vaille. Miksi emme saisi odotella bussissa, ihmettelimme kummissaan. No, nama olivat taas naita Kaakkois-Aasialaisia kasittamattomia kaytantoja, johon Sumatralla tormasi jatkuvasti, mutta, mitka taalla ovat olleet harvinaisempia. Niiden pohjalla on selvasti pikkuvirkamiesten patemisen halu. Nyt siis meidat kaikki haadettiin ulos autosta. Meidan piti menna jonoon auton ulkopuolelle oven eteen ja sitten aija otti kaikkien liput vuorotellen tarkasteluun ja piirsi niihen tarkeana jonkinnakoisen merkinnan. Emme tietenaan paasseet jonon etupaahan ja, kun viimein paasimme autoon joku oli vienyt paikkamme, vaikka olimme jattaneet paidan merkiksi. No, me taas vuorostamme veimme jonkun toisen paikan, emmeka suostuneet liikahtamaan, vaikka joku pysahtyikin penkkimme kohdalle ja mutisi jotain laosiksi.

Bussi oli jalleen hyvin taynna, keskikaytavalle laitettiin tiiviisti perakkain muovijakkaroita. Viimeksi taisin kehua, etta paikallisbussit ovat yhta nopeita kuin muutkin. No, nyt taytyy hieman korjata, etta joskus ne ovat, mutta joskus taas eivat. Paasaantona tuntuu olevan, etta pitemman matkan bussit pysahtelevat kohtalaisen vahan ja pitavat ylla hyvaa vauhtia, mutta lyhyemmalla valilla nahtavasti ajatellaan, etta on varaa vahan hidastellakin, joten pysahdysksia saattaa olla tiheaan. Nyt pysahtelimme matkan keskivaiheilla pitkaan muutama minuutin valein, ehdin kirjasta aina aukeaman lukea ja taas pysahdyimme. Useinmiten kukaan ei edes noussut kyytiin tai kyydista pois vaan pysahdyksen syy oli rahdin lastaus tai jatto seka kaupanteko. Aina, kun hiljensimme vauhtia, kauppiaat kylista syoksyivat automme ymparille, nostelivat ilmaan pitkia lihatikkuja tai keppeja joiden paassa oli kanamunia. Ihmiset bussissa joko pudistelivat paataan tai myontyivat ja kurkottelivat ikkunoista ojentaen rahojaan. Eras poika osti ison lihavartaan ja tyonsi sen samantien likaiseen penkintaskuun, jonka likaisuutta olin Kallelle juuri kauhistellut. Penkin taskut ovat yleensa aina jalkojen pito paikka, itsekin yleensa nostan jalkani vastapaiseen penkkiin kiinni ja tuen ne kyseiseen taskuun, joten kovin puhtaita ne eivat oletettavasti ole.

Onneksi minunkin immuniteettini on nahtavasti noussut aika paljon reissun aikan, koska tanaankin aamulla soin patonkia, joka oli ollut patonkikasassa ulkopoydalla ilman minkaanlaista suojaa, siis vapaasti karpasten armoilla ja laitoin sen valiin viela salaatin lehtia, jotka otettiin kylma-arkusta, jossa ne lilluivat ei niin puhtaan veden seassa. En saanut minkaanlaisia mahaoireita! Yleensa kylla pyrin valttamaan tuollaisia aterioita, mutta nyt ei ollut muuta tarjolla.

Aamulla oli myonteista, ettemme joutuneet tappeleen tuktukien kanssa. Kuski, joka pysahtyi Phonevillay hotellimme kohdalle, ei osannut sanaakaan englantia. Kun kysyimme suostusiko han viemaan meidat 15,000 kipilla eli 1,5 dollarilla, han vaikeni ja naytti epatietoiselta, jonka tietty paattelimme tarkoittavan, etta summa on liian vahan. Olimme juuri korottamassa sita, kun paikallinen poika tulkkasi lahelta, etta kuski haluaa 10 000. Kyllahan se meille kavi :) Varmaan kerrankin paasimme ”oikealla” hinnalla.

Bussi jatti meidat tanne Paxiin vain tien varteen. Jouduimme vahan aikaa tutkiskelemaan Lonely Planettimme karttaa, ennen kuin saimme itsemme kartalle ja huomasimme olevamme aivan keskustan tuntumassa. Se oli hienoa niin kerrankaan ei tarvinnut enaa toista kyytia vaan sai kavella. Nyt meilla on taas kohtalaisen hieno hotelli, hinta on hieman ylakanttiin yleisentason, koska se on 7 dol ja yleensa pitaisi saada jo ihan hyva paikka alle 5, mutta emme jaksaneet pitempaan etsiskella. Sita paitsi nyt meilla on kaapelitelevisio, josta mielellaan maksaa hieman enemman. Ei, silla, etta televisioa yleensa kaipaisi, mutta tallaisessa paikassa, jossa illalla ei voi tehda oikein mitaan, se on hyvaa viihdyketta. Don Detissa sita tuskin kaipaamme, kun illalla voi lahtea vaikka johonkin ravintolaan istuskelemaan ja katselemaan kaupungin vilinaa, mutta taalla ei juuri ole ravintoloita tms. Olemme viime aikoina menneet todella aikaisin nukkumaan, aina 8 ja 9 valilla, koska 6 jo tulee pimea ja sen jalkeen ei enaa ole mitaan tekemista.

Huomenna sitten lahdemme etelaan, jossa olemme viikon. Sinne saarelle piti tulla 06 sahko, joten toivon, etta ne tosiaan olivat tulleet ja paasisin nettiin. Muuallakin nettipaikkoja tosin on ollut paljon enemman ja hinnat halvempia kuin kirjassamme on luvattu ja muualta olemme kuulleet, joten toivottavasti paasen kirjoittelemaan…

08.01.2007, 12:31:51 »
Yllapito oli korjannut tunnukseni ja nyt olen taas tosireissaaja, jes :)

Olisihan tama Don Detin saari varmaan todella elamyksellinen paikka jos tanne tulisi suoraan Bangkokista tai muusta suurkaupungista. Tama on todellista maaseutu idyllia, on hauskan varisia porsaita, isoja ja pienia, koiran pentuja ja pikku tipuja. Nyt kuitenkin on itsella hieman sellainen olo taman paikan suhteen, etta ”onhan naita jo nahty”. Ei tassa saaressa oikeastaan mitaan kovin omaleimaista ole. Tama on ikaan kuin Sapsitongin ja vaikkapa Toban yhdistelma, Sapsitongin kylamaisema ja Toban vesisto, joka taalla on tosin jokimaisema, oikeammin jonkinlainen Mekongin pullistuma.

Delffiinit ovat ainoa uusi nahtavyys, joka talla kylalla olisi tarjota ja se vahan harmittaa, kun ne jaivat nakematta. 😕 Tarkoituksemme oli olla taalla viikko, mutta lahdemme jo huomenna. Kallen ihottuma on levinnyt ja eilen hanella oli kuumettakin, joten paadyimme siihen, et viisainta olisi lahtea etsiskelemaan sairaalaa, jota talla kylalla ei tietenkaan ole tarjota. Lahdemme ensin Pakseen, jossa on jonkinlainen sairaala ja sitten mahdollisesti Thaimaan puolella Uboniin jos Paksessa ei suostuta tekemaan mitaan testeja. Onneksi Kallella ei kuitenkaan tanaan ole ollut kuumetta, joten lavantauti tai Dengue ei luultavasti tule kysymykseen, vaikka muuten oireet sopisivat kumpaankin.

Taalla on generaattorilla ja akulla toimiva netti, joten se on hyvin kallis ja en voi siksi kirjoittaa pitemmasti. Jatkan Paksessa…Porukoille tiedoksi, etten ole pystynyt lataamaan puhelinta, joten ei kannata viestitella siihen vaan Kallen numeroon…

09.01.2007, 12:25:14 »
Pakse ja Don Det Laos

Tama on kylla taattua top3 ainesta listalleni ”pahimmat koettelemukset”. Tahan asti olemme sairastaneet vain pienia mahatauteja, lyhyita flunssia ja mina pari ihottumaa, joista tiesi tarkkaan, mista ne ovat peraisin. Nyt meilla on kummallakin ihottumasairaus, josta ei edelleenkaan ole taytta varmuutta, mika on diagnoosi ja auttaako laakkeet. Nyt meilla kuitenkin on laakkeita ja jonkinlainen epamaarainen testattu diagnoosi! Onhan sekin jo jotain :) Kun aamulla lahdimme Don Detilta, tilanne naytti paljon huonommalta.

Yolla minullekin oli ilmestynyt muutamia kymmenia nappyloita. Se ei kuitenkaan ole mitaan Kallen saavutukseen verrattuna. Laskimme eilen illalla aikamme kuluksi, etta Kallella on yli 500 pienta ja vahan isompaa nappylaa. Nyt minulla on onneksi toivoa, etteivat minun pikku pilkut ala kasvaa valtaviksi paiseiksi. Viela minulla ei ole ihottumaa kuin ranteessa, olkapaassa ja hieman jaloissa. Jos laakkeet alkavat auttaa, mika on hyvin todennakoista, silla kun Kalle katselee netista, mita mommoja meille maarattiin, ne lahes kaikki ovat tehokkaita ihotautilaakkeita, minulle ei tule samanlaisia valtavia pinkin varisia paiseita kuin Kallelle.

Jos nyt alkaisin edeta kronologisesti tassa kertomuksessani. Aamulla siis lahdimme jo aikaisin Don Detin saarelta. Satamassa mantereen puolella meidat viitottiin pick upiin, joka oli aariaan myoten taynna. Tahan asti meilla onkin ollut uskomattoman hyva tuuri, kun olemme aina paasseet sisalle penkeille istumaan. Nyt paasimme roikkumaan katetunlavan ulkopuolelle pienen ritilan paalle. Pian mummo, jolla oli hohtavan valkoiset hampaat ja herkasti syttyva hymy, komensi Kallet kiipeamaan katolle. Kalle oli tasta huomionosoituksesta vain mielissaan, silla olemmekin koko ajan haaveilleet milloin paasemme bussin tai vastaavan katolle tekemaan matkaa. Mummo oli uskomaton organisaattori. Aina, kun joku jai pois tai toiset nousivat kyytiin, han kaski tiivistaa loputtomasti ja loysi aina jonkin pikku rakosen, johon viela yksi ihminen mahtui. Siella sitten istuttiin kylkikyljessa ja polvet suussa, mutta hyvin mahtuivat aina kaikki halukkaat kyytiin. Yhdessa vaiheessa meinasi tulla hankaluuksia, silla ajoimme poliisin tien viereisen mokin ohitse ja he kaskivat pysahtya. Ei taysin selvinnyt, mita tapahtui, mutta oletettavasti kuski joutui maksamaan sakkoja, koska katolla oli kyytilaisia. Hankaluudet tulivat siita, kun yhtakkia katolla olijoiden piti mahtua viela roikkumaan ritilan paalle tai puoliksi sisalle. Jotenkin kaikki aijat kuitenkin onnistuivat pysyttelemaan sakkien ja muiden paalla, jotka olivat sidottu takaritilaan ja kun oltiin etaannytty poliisin mokista muutamia kilometreja, Kalle ja eras toinen kaskettiin jalleen katolle ja minakin sain jaloille hieman liikkumatilaa. Istuin puolet ajasta katetun lavan sisapuolella ja aluksi lavan reunan paalla. Kallella ja britilla oli ollut katolla henkevat vasemmistoaatteelliset keskustelut, joista kylla olen hieman kateellinen. Tavallaan olen kateellinen myos siita, etta britti oli ollut matkalla 3 vuotta, vaikka talla hetkella tama reissaaminen ei kovin hohdokkaalta tunnu. Olisi upeaa reissailla pitempaankin jos vain onnistuisi pysymaan terveena, joka on hyvin haasteellista naissa oloissa.

Kun saavuimme Pakseen, otimme tuktukin lukuisten muiden lankkarien kanssa. Kalle ja eras toinen sopivat kuskin kanssa, etta se on kaikilta 5000 kippia. Sitten ajelimme ristiin rastiin Paksea ja lankkarit jaivat milloin missakin pois. Tuktukikin oli tietty angetty aariaan myoten tayteen. Jaimme eraan hotellin edessa pois, kun muistelimme, etta sairaala on lahella. Siina vaiheessa kuski alkoi vaittamaan, etta se on 10 000 jokaiselta kyydissa olijalta. Eras vahemman fiksu pari meni maksamaan summan, mita kuski intti. Me annoimme hanelle sovitun summan ja lahdimme vain kavelemaan, emmeka valittaneet hanen akaisista huudahduksistaan. Jos jotakin sovitaan niin oishan sen pidettava, kylla sen saannon pitaisi patea jopa tuktukeihin, jotka yleisesti tuntuvat olevan niita harvoja eparehellisia laosilaisia.

Kun olimme koko sen astisen paivan olleet ahtautuneet tiloihin, jotka olivat taynna vakea, oletin, etta sairaalassakin olisi tungosta. Olin varautunut odottelemaan pitkaan ja jonottamaan milloin minkakin oven takana. Yllatys olikin suuri, kun koko sairaala vaikutti hyvin hiljaiselta. Pitkilla puhtautta hohtavilla kaytavilla oli taysin kuollutta. Onneksi aulassa, jonne ensin tulimme oli sairaanhoitajia. Nopeasti he saivat kutsuttua laakarin paikalle. Laakari puhui yhta hyvaa englantia kuin minakin eli todella alkeellista, silti han oli opetellut kaikki laaketieteelliset termit ja oireita kuvaavat sanat kohtalaisen hyvin. Olin varautunut taistelemaan tiukasti siita, etta vaadimme paasta testeihin. Kun laakari oli kysellyt tyyplliset kysymykset, kuinka kauan on jatkunut, missa olemme olleet, taudinoireet yms, han ilmoitti heti, etta han lahettaa meidat verikokeeseen. Olin vahan aikaa taysin ihmeessani. 😯 Taalla ei kovin helposti oteta mitaan testeja. Nyt kuitenkin kavelimme ensin laakarin perassa eraalle luukulle maksamaan testimme ja sitten labrahuoneeseen. Laakari selitti ylpeana, kun kuljetti meita ympari sairaalaansa, kuinka Kiinan paaministerikin oli kaynyt siella. :)

Labrassa katsoin tarkkaan, etta sairaanhoitaja aija ottaa puhtaan neulan laatikostaa. Oli ne onneksi kaikki erillispakattu suojaavaan pakettiin! Han myos sterilisoi sormeni ennen kokeen ottamista. Erikoista oli, etta koe otettiin sormen paasta ja verta tarvittiin hyvin vahan ohueen putkeen. Viela erikoisempaa oli luvassa. Sairaanhoitaja tai mahdollinen laborantti teki siina silmiemme edessa pari alkeelliselta nayttavaa testia. Saattaa olla, etta testit tehdaan taysin samoin Suomessakin, enhan ole koskaan nahnyt sita, koska se tehdaan aina toisessa huoneessa. Sellaiselta se kuitenkin naytti, ettei siita uskoisi mitaan selviavan. Han vain laittoi tippoja vertani lasin paalle ja sitten kaatoi eri purkeista kirkkaita litkuja veritippojen paalle seka sekoitti. Sen jalkeen han samantien laittoi lasilevyt pesuvatiin. No, sen tuloksena, kun han oli haipynyt toiseen huoneeseen ja tullut takaisin, saimme lapun, jossa oli paljon eri lukemia. Sitten kiikutimme lapun laakarille ja han totesi valkosoluarvojen olevan reilusti koholla. Hanen huonon englantinsa vuoksi emme saaneet hanesta paljon muuta irti kuin, etta kyseessa on bakteeritulehdus ja, etta se on voinut tulla joesta tai jostain elaimesta. Haimme sitten apteekki luukulta laakkeemme ja palasimme takaisin, jolloin sairaanhoitaja tati selitti, kuinka paljon otetaan mitakin. Paljon tuli popsittavaa! Saimme Cephalexinia, joka on antibiootti iho-oireisiin ja doxyclinia, joka on myos antibiootti (onkohan hyvaksi syoda kahta antibioottia?) prednisolonea, chlophemimaninia ja griseofulvinia. Kolmesta viime mainitusta ei ole tarkkaa tietoa, mita ne ovat, mutta yksi oli luultavammin antihistamiini valmiste ja yksi on voidetta, jonka pitaisi myos vahentaa kutinaa. Ovatkohan nama kaikki tarpeellisia? Voi tulla aika huono olo jo niiden takia, mutta ei oikein itsenaisesti osaa paattaa, mita jattaisi poiskaan. Aika laakenarkoosi olotila kylla on, ihan kuin leijuisi jossain, hutera fiilis 😕 Hienoa kuitenkin oli, miten helposti sairaalassa homma lahti etenemaan, miten kivuttomasti saimme laakkeemme kouraan :)

Porukoille: Ei ole mitaan jarkea palata Suomeen aiemmin. Jos jostain syysta laakkeemme eivat ala tepsia,mita kylla epailen, lahdemme Thaimaan puolelle, jossa on vahintaan yhta hienot sairaalat kuin Suomessa. Sita paitsi joutuisimme Suomessa kuitenkin karanteeniin :)

Nyt voisin viela muistella hieman Don Detia. Olisihan siella varmasti viikon viihtynyt. Ei kuitenkaan alyttomasti harmita. Vang Vieng oli selkeasti paljon hienompi paikka. Vang Viengissa oli paljon hyvia ravintoloita, joen vesi oli kirkasta ja puhdasta (en jaksa uskoa, etta siita olisimme saaneet tautimme, koska se puhkesi monia paivia tubailun ja uimisen jalkeen) ja ihmiset iloisempia. Don Detin jarvialue oli kieltamatta upean nakoinen. Niiden 4000 saaren joukossa olisi varmasti ollut hienoa meloa kanootilla. Vesi oli kuitenkin vihertavan sameaa ja ei paljon uimaan tai tubailuun houkuttanut. Majoitusta saarella oli paljon. Siella oli ranta-alueella lukuisia pienia bungaloweja korkeiden jalkojensa varassa, mutta ravintoloita olisin kaivannut enemman tai ainakin tasokkaampia. Guesthouseja oli paljon ja, joissain niista ravintola, mutta kaikki ruoka oli todella mitaan sanomatonta, perus lankkarimassya, eli pelkastaan pizzaa, pastaa ja leipia. Tietty nuudelisoppaa ja riisiakin oli tarjolla, mutta niiden sekaan sai aina sellaisia yllatyksia, kuten merielavia, etteivat ne kiinnostaneet.

Saaren lapi meni viehattava kapea hiekkapolku rantaviivaa seuraillen. Toisessa paassa saarta oli enemman myos pelkkia paikallisten taloja ilman, etta asumukset olisivat samalla ravintoloita. Pyorailimme saaren paasta paahan. Olisimme kayneet viimeisilla voimillamme katsomassa delffiineita, mutta se oli tehty niin vaikeaksi, ettei siina olotilassa kiinnostanut. Olimme pyraileet ranskalaisten rakentaman hienon vanhan sillan paahan, kun yhtakkia tienlaidassa seisoi mies joka vaati lippuja. Se oli jo havyttomin rahastuskeino, johon olemme tormanneet talla reissulla! Ajatuksena oli, etta kun tieta myoten paasee vesiputoksille, niiden nakemisesta taytyy maksaa. Luonto on meidan yhteista omaisuutta, kaikkien maailman ihmisten yleisinhimillista paaomaa, totta kai se taytyy olla rajattomasti kaikkien saatavilla ja nautittavissa! En jaksanut nostaa miehen kanssa aiheesta periaatteellista keskustelua, koska siita olisi tullut hyvin koyha puutteellisella englannillamme. Emme sita paitsi olisi edes halunneet vesiputouksille! Olemme jo nahneet niita, mutta delffiinien luo meni sama tie. Ottaen huomioon, etta delffiineja ei aina valttamatta edes nae, paatimme kaikista mainituista syista, kaantya ympari. Ihmiset Don Detilla olivat kylla kohteliaita, mutta eivat lahellekaan yhta aidon iloisia kuin Pohjois-Laosissa ja joillakin, kuten lippuja vaativalla miehella oli selva intressi vain rahastaa meita niin paljon kuin suinkin kehtaisivat.

Elaimet olivat saaren parasta antia. Naapurimme Euroopan suurkaupungeista olivat hyvin innoissaan pelastamastaan linnunpoikasesta, jota yrittivat ruokkia. Varmasti maaseutuidyllia olisi osannut arvostaa jos ei olisi nahnyt yhta paljon maaseutua kuin mekin olemme jo nahneet. Silti, mekin huvittelimme pitkaan seuraamalla huoneemme seinilla hyttysverkon takana juoksevia gekkoja. Niiden hantienliike ja hyonteisten pyydystys oli kiehtovaa katseltavaa, hanta liikkui upean robottimaisesti ja nopeat hyokkaykset hyonteisten kimppuun olivat taidokkaita. Se oli kuin olisi seurannut parasta luontodokumenttia :) Aina iltapaivisin huvitin itseani myos katselemalla takapihalla touhuilevia possuja tai leikin koiranpennun kanssa.

Porukat: huomenna illalla vois mahdollisesti skypeilla? Ottakaan Kallen puhelimeen yhteytta, omani laturi on rikkoutunut ja en saa siihen virtaa.

10.01.2007, 06:40:36 »
Pakse Laos

Voisin aikani kuluksi kirjailla ylos hauskoja huomioita tai tapauksia viime paivilta, jotka ovat jaaneet kertomatta.

Don Detin saarella kannabiskulttuuri kukoisti. Ruokalistat olivat hauskoja, kun eraassakin oli saatavilla ”happy” muoto lahes kaikesta. 😆 Oli jopa happy perunamuussia, pirteloita ja synttarikakkuja. Samaisessa ravintolassa, jonka nimea en muista, mutta mika sijaitsi saaren vilkkaammassa osassa, oli tarjolla myos krapulaaamupala, johon kuului lisana Parasetamolia ja Valiumia.

Kun menimme saarelle pain Pick upilla sain maistaa erikoista uutta vihannesta. Joukko tateja ryntasi jalleen auton kimppuun, piiritti sen joka suunnalta ja kaikilla oli kadessaan kymmenittain samanlaisia valkoisia juureksia. Kauppaaminen on taalla viela tyypillisen sosialistista, silla kaikilla on monesti tasmalleen samat kauppatavarat. Se ehka selittyy, silla etta tietylla alueella tuotetaan tiettya tuotetta. En silloin ostanut niita, koska minulla ei ollut mitaan, milla kuoria juureksia. Kun huomasin, miten niita syotiin eli kuori irtosi helposti kasin, paatin kysya voisinko ostaa yhden eraalta paikalliselta matkustajalta. Kun osoittelin vihanneksia ja naytin, etta voisinko saada yhden ja ojensin setelia, muori antoi minulle nipun ja kieltaytyi ottamasta rahaa. Han vain naureskeli iloisesti. Valilla taalla kylla ollaan todella ystavallisia! :)

Savannakhetissa, kun minulla ei ollut illalla mitaan tekemista, paatin aikani kuluksi varjata hiukset, Kalle sai toimia parturina. Paketin kuvassa vari oli vain hieman punertava, mutta lopulta sain tulenpunaiset hiukset. Ne ovat nyt todella kirkkaat, mutta onneksi jo vahan haalistuneet.

Mummosta pick upin kyydissa pitaa viela mainita. Kun lyhyt hiekkatien patka paattyi, han alkoi puistelemaan vaatteistani polya. Kun yritin estella ”it is OK”, han vain naureskeli. Han myos osoitti minulle tarkan paikan, missa istua ja mista pitaa kiinni, jaaden itse aina seisomaan. Yritin silloinkin estella, etta han voisi istua, mutta han ei ollut kuulevinaan. Laosilaiset ovat kylla yleisesti todella huomaavaisia, varsinkin vanhemmat ihmiset! Useaan otteeseen, han kaski pojat pois katolta. En selvittanyt, miten han aina aavisti poliisi laheisyyden. Ehka poliisit ovat aina samoilla paikoilla. Se oli kuitenkin koomista, kun han alkoi aina hokemaan ”polis” ja viittoi kasillaan kaskevasti.

Sairaalassa, missa kaytavat kaikuivat tyhjyyttaa ja oli todella hiljaisen raukea ilmapiiri, kassalla oleva mies oli nukahtanut. Kun menimme luukulle maksamaan, han veteli poydan paalla sikeita. Aika hauska tyopaikka, kun saa nukkua! Meidan piti sitten heratella hanet.

Eilen illalla Sabadee guesthousissa eras poika sanoi, etta he ovat lahdossa ja ojensi Kallelle pienen maripussin. Han ei halunnut lahtea kuljettamaan sita mihinkaan. Kalle yritti estella, etta han on muutenkin sairaana, mutta poika vain jatti pussin meille. Nyt seuraa tarkea tiedotus kaikille possyttelijoille: Sabadee guesthousin huoneen 1 lampun kohdalla olevan tason ja katon valissa on maria. Kaikki sitten vain sinne sita metsastamaan! Kuka ehtii?! :)

Nyt sitten siirryn tahan paivaan. Vaihdoimme aamusta kamppaa, kun olemme vielakin sen verran sairaita, ettei oikein muuta jaksa tehda kuin maata sangylla. Halusimme sitten television. Paatimme menna tien toiselle puolelle samaan guesthousiin kuin edellisella kerralla. Paikan isanta johdatti meidat ensin huoneen ovella, josta loi vastaan sellaiset homeen tuoksut, etta meinasi pokertya. Seuraava huone oli hieman parempi. Silti yritimme kysella olisiko numero 11 vapaana, missa olimme viimeksi, mutta se oli varattu. Kysyimme sitten kalliimpaakin sviittia, missa ei kylla haissut, mutta huone oli niin iso, ettei nurkkaan sijoitetusta pienesta televisiosta olisi nahnyt mitaan. Sitten vahan aikaa istuimme ja ihmettelimme, miten toimia. Paatimme sitten kuitenkin ottaa vahemmin homeelle tuoksuvan kampan. Miksei petivaatteita viitsita pitaa kunnossa? Muuten siisti ja iso huone, omine kylppareineen, mutta hometta tyynyissa ja mahdollisesti muuallakin.

Toivottavasti rohdot alkavat tepsimaan. Nytkin kutittaa! 😕 No, ei se ainakaan ole levinnyt ja Kallellakin paiseet ovat vahan painuneet.

11.01.2007, 11:21:43 »
Pakse Laos

Nyt seuraa Laos-yhteenveto viimeisen taalla vietetyn paivan kunniaksi.

On vaikea sanoa kumpi maa Laos vain Kambodza on miellyttanyt minua enemman. Jos saisin tehda niista yhdistelman, ottaisin Kambodzalaiset ihmiset ilman kauppaamista, Pohjois-Laosin maisemat ja laosilaisten laiskan asennoitumisen kaupan tekoon. (Siina, missa Kambodzassa hyokattiin heti kimppuun jos pysahtyi kadunvarteen, laosissa kauppias ei aina kiinnita mitaan huomiota, joskus on ollut jopa vaikea selvittaa pikku kaupoissa, kuka on kauppias, kenelle maksetaan, kun kukaan ei ole tyrkyttanyt tuotteitaan) Ottaisin myos laosilaisten elamanasenteen, joka oli jos mahdollista, vielakin ”leppoisampi” kuin kambodzalaisilla.

Kerroin jo aikaisemmin tiettyja yleishavaintoja tasta maasta, jatkan niista viela hieman.

Harrastuksista: aikaisemmin mainittujen lisaksi myos petange on nuorten suosiossa. Sita varten on tehty jopa hiekkakenttia. Vanhempien miesten keskuudessa taas dominon latkiminen, johon liittyy miehekkaat karjaisut ja hiljaisempi tammenpeluu pullonkorkeilla, ovat suosittuja.

Asumuksista. Kaupungeissa hyvin yleista on, etta koko talon etuosa muodostaa oven. Aikaisemmin taisin mainita, ettei taloissa valttamatta ole yhta seinaa ollenkaan, oikeammin sanottuna talojen kadunpuoleinen seina on yleensa kokonaan ovea. Taloissa on isot liukuovet kuin autotalleissa meilla Suomessa, usein ne ovat rautaristikkoa ja yksityisyyden suojaksi vedetaan vain verho yoksi peittamaan isoja ristikko-ovia. Kaikki paivat talojen liukuovet ovat auki ja siksi voin kirjoittaa nainkin paljon laosilaisesta asumisesta, silla talojen sisalle ei voi olla nakematta. Rikkaimmissa taloissa lattia on yleensa kiiltavaa kivilaattaa ja koyhemmissa pelkkaa petonia, joskus paikoin paallystettyna ohuilla kirkaskuviollisilla muovimatoilla. Huonekaluja ihmisilla on yleensa aika vahan, joillakin on sohvia, syominen tapahtuu usein lattialla. Varmaan asuntojen ahtaudestakin johtuen huonekaluja on vahan. Joillakin jopa peseytyminen tapahtuu kadulla, eli siita kai voisi paatella, ettei heilla ole kylpparia. Eilenkin erasta pikkupoikaa pestiin kodin edustalla heittamalla tynnyrista vetta hanen paallensa. Televisio nayttaa olevan monilla ja jonkinlainen keittio, tosin joskus ruuanlaittokin tapahtuu kadun reunaan sijoitetussa ”puugrillissa”. Vietnamissa oli kuitenkin viela enemman tata puoleksi kadulla asumista, taalla suuremmalla osalla nayttaa kuitenkin olevan sisakeittio yms.

Yleensa kaikissa postikorteissa laosilaiset asumukset ovat pienia jaloilla seisovia puutaloja heinakattoineen. Naitakin taloja kieltamatta nakee maaseudulla paljon, mutta asumuksissa on paljon erojakin. Jos on kymmenen talon kyla niin joukkoon mahtuu vahintaan yksi isompi kivitalo ja jotkin taloista ovat maalattuja isoja puutaloja peltikattoineen. Maaseudulla naytti bussin ikkunasta paateltyna olevan myos trendina tehda tiilesta seinat puutalon alaosaan puujalkojen ymparille. (Vientianen ymparistossa alkoi naita taloja olla paljonkin) Silloin jos ihmisilla on jaloilla seisova talo, talon alla on ikaan kuin yksi huone. Sinne on aina poikkeuksetta sijoitettu riippukeinuja ja joskus poytia ja se selvastikin toimii olohuoneena.

Yksittaisena huomiona, joka ehka parhaiten liittyisi pukeutumisen kategoriaan, mainitsen varikkaat paivanvarjot. On hieman hauskankin nakoista, kun nuoret tytot ajavat skoottereilla kadessaan iso sateenvarjon tapainen. Myos munkeilla nakee usein varjoja. Tyttojen kohdalla se selittyy selkeasti silla, etta vaaleaa ihoa pidetaan kauniimpana kuin tummempaa. En ole selvittanut miksi munkin pitavat varjoa. Silla voisi olla jokin katkeytymiseen liittyva tarkoitus.

Uskonto. Lahes kaikki laosilaiset miehet menevat jossain elamansa vaiheessa vahaksi aikaa munkeiksi, viettavat luostareissa kuukaudesta kolmeen vuoteen. En sitten tieda, miten hurskaita munkit enaa nykyaan ovat. Kylla heita paljon on ja temppelialueet pidetaan hyvassa kunnossa, jopa uusia temppeleita rakennetaan, siita voisi paatella etta uskonto kukoistaa. Kuitenkin olemme nahneet munkin joka oli netissa tuhmilla sivuilla, toisen joka poltti tupakkaa ja eraalla oli rahapussi kadessaan. Viimeksi mainittu ei kai kovin suuri rikkomus ole, miten he voisivatkaan tulla toimeen tassa yhteiskunnassa ilman rahaa, mutta ihanne kuitenkin olisi, etta munkki ei saisi omistaa mitaan. Myos kaikki huumaava, kuten tupakka on dukhaa eli tyytymattomyytta tuovaa ja ei-suositeltavaa. Uskomus luonnossa piileviin henkiin on myos vahvasti elossa, pyhia puita, jotka ovat paallystetty alaosastaan varikkain nauhoin ja joille on uhrattu riisia, nakee toistuvasti.

Tassa oli tiivistelma havainnoistani Laosista.

Tasta paivasta: Ostimme jousilelun ja laosilaisittain punotun pallon, ne olivat lahinna tarkoitettu tuliaisiksi, mutta innostuimme leikkimaan niilla hotellimme pihassa. Kavimme intialaisessa syomassa ja katselimme elokuvia. Nyt kohta menemme ostoskeskukseen ostamaan minulle kengat, joihin aamulla ihastuin. Paksesta on kylla jaanyt ihan hyva maku. Ei taalla juuri mitaan voi tehda, mutta silti suosittelisin tata pysahdys paikaksi paljon mielummin kuin Savannakhetia. Taalla on sentaan muutamia tasokkaita ravintoloita. Savannakhetissa oli tasan kaksi, joista toisella ei ollut tarjota mitaan listassa lukevaa ja toinen meni keskella paivaa kiinni juuri, kun olimme suuntaamassa sinne.

13.01.2007, 15:52:17 »
Ubon ja Nakhon Thaimaa

Lahto Paksesta: Menimme tuktukilla aamulla asemalle, jonka huomasimme heti ”parempien ihmisten bussiasemaksi”. Hieman se paikka heratti artymyksen tunteita. Kallekin totesi heti, etta olisi taas pitanyt valita pick upi ja, etta nyt kylla hieman havettaa. Totta kai parempien bussejen pitaisi olla myos tavallisen kansan saatavilla, hintojen pitaisi olla niin alhaiset, etta kaikki pystyisivat niita kayttamaan, tai sitten kaikki voisivat kulkea pick upeilla ja vanhoilla busseilla. Ei sosialistisessa valtiossa saisi olla tallaista erottelua! Laos oli siina mielessa viela sosialistinen, etta kaikki ylikansalliset ketjut sielta puuttuivat ja talous tuntui olevan muutenkin viela aika valtion ohjailtavissa, mutta ihmisten valisessa tasa-arvossa oltiin selvasti menossa huonompaan suuntaan. Varmasti Laosisakin suunta on se sama yleismaailmallinen, etta rikkaat rikastuu ja koyhat koyhtyy, vaikka viela siella ollaan aika tasaisen koyhia. Kyseisen bussiaseman rakentaminen viestii kuitenkin siita, etta kohta rikkaammalla kansanosalla on varaa kayttaa hienompia palveluita. Tuskin asemaa pelkastaan ulkomaalaisten takia oli rakennettu. Nyt bussiin, jossa luki ”international” (ei sentaan VIB) ja missa oli hienot punaisella sametilla paallystetyt penkit,ryoheloverhot ja ilmastointi, nousi lahinna vain ulkomaalaisia.

Rajan ylityksesta. Rajamuodollisuudet sujuivat kitkattomasti, edes korruptiorahoja ei tarvinnut maksaa. Oikeastaan kaikki sujui vahan liiankin sujuvasti. Olin omaksunut Laosissa ”ei se niin justiin” aikakasityksen ja sen, etta kaikki tapahtuu verkalleen. Olisin halunnut katsella tavaroita, joita kauppailtiin kojuissa, mutta bussilla oli niin kiire, etta minut viittoiltiin akkia takaisin. Thaimaan puolella taas Kalle lahti katseleen rahanvaihtopistetta ja bussikuski ei meinannut paastaa hanta mihinkaan. Joillakin ihmisilla kesti hieman kauemmin passijonoissa ja, kun he palailivat kohti bussia, heidat viittoiltiin juoksemaan loppumatka. Thaimaaseen on selvasti hiipimassa lansimainen tehokkuusajattelu! No, akkia matka menikin, vain kolme tuntia.

Ubonista. Olimme kaupungissa jo aamupaivalla. Tahan asti joka kaupungisa on ollut paljon majoituspaikkoja, joten paatimme vain nousta paikallisbussiin, oikeammin pic upiin, ja lahtea liikenteeseen ilman paamaaraa. Katselimme autosta kaupunkia ja yritimme bongailla guesthouseja. Niita ei kuitenkaan nakynyt yhtakaan 😯 Sita paitsi niita olisi ollut hyvin vaikea havaita, silla kaikki oli kirjoitettu thai-aakkosin. Laosissa oli aina myos lansimaista tekstia englanniksi. No, sitten vain paatimme jaada tien varteen. Katselimme, etta tassahan on vilkasta, tama on varmaan keskustaa ja painoimme pysahdys nappia. Kavelimme ja tutkailimme ymparistoamme. Aika erillaiseltahn se taas naytti! Mopot olivat yhtakkia muuttuneet autoiksi, talot ja liikkeet olivat isoja, patonkeja kauppaavia mummoja ei nakynyt missaan yms.

Ensimmaisia vaikutelmia oli myos, miten ihmisten englannin kielen taito oli kadonnut. Laosissa monet sanoivat, etteivat osaa englantia, mutta osasivat kuitenkin suht hyvin. Taalla kaupoissa tai edes guesthouseissa ei valttamatta osata yhtaan sanaa! Eraat naisihmiset osasivat kuitenkin neuvoa, kun kysyimme onko lahella mitaan majoitusta. Menimme ensin vahingossa jonkinlaiseen ravintolan tapaiseen kysymaan huoneita, koska se naytti guesthousilta ja naiset olivat opastaneet sinne pain. Paikan poika oli hieman ymmallaan kysymyksesta, ei selvastikaan ymmartanyt mitaan ja toi naytille ruokalistan, siita ymmarsimme, etta vaarassa paikassa ollaan :) Hotelli loytyi naapurista ja naytti aivan liian hienolle budjektiimme. Kyllahan se hieman ylittikin hintatasomme, koska huone oli 10 e eli 500 bahtia. Kalle lahti sitten vahan kiertelemaan lahistolle loytyisiko muuta halvempaa, mutta tuli pian takaisin kielteisen vastauksen kanssa. Otimme sitten kampan, joka oli kylla sen tasoiseksi todella halpa. Huone oli hyvin tilava ja siella oli kaikki ylelliset mukavuudet.

Tasta aamusta. Tahan asti emme ole koko matkalla unohtaneet yhtaan mitaan, mutta tietenkin sen piti tapahtua nyt, kun ei ollut kovin paljon ylimaaraista aikaa. Olimme nousseet paikallisbussiin ja ajaneet silla puolisen kilometria, kun Kalle kysyi ”onhan puhelin”. Olin varma, etta se oli taskussani, mutta epamiellyttava yllatys olikin sita suurempi, kun kokeiltuani taskujani huomasin siella olevan vain kameran. Mieleen tuli kaksi vaihtoehtoa joko voisin laittaa puhelimeni liittyman kiinni, jattaa puhelimen suosiolla, silla ei se paljon minkaan arvoinen ole tai sitten voisimme palata takaisin. Mutta kuinka palata takaisin, kun ei tieda hotellin nimea eika edes tien nimea? Miten nimet voisivat jaada muistiin, kun ne ovat kirjoitettu vain kasittamattomin koukeroin? 😡 Menimme sitten asemalle asti ja mina jain sinne vahtimaan rinkkojamme ja Kalle lahti suunnistamaan takaisin hotellille. Sain sitten jannata ehtiiko han. Aikaa oli 45 minuuttia ja mahdollisuudet ehtia olivat kohtalaiset, vaikkeivat hyvat.

Tylsaksi aika ei ainakaan kaynyt odotellessa. Yhtakkia junanpesijat pitkine moppeineen, karryja tyontavat sedat ja myyjamummot lopettivat tyonsa, kaikki kirjaimellisesti seisahtui, kun ihmiset nousivat seisomaan. Olin hetken ymmallani, mita tapahtuu. Nousin kuitenkin muiden mukana. Pian selvisi, etta kansallisuuslaulu oli lahtenyt mahtipontisesti soimaan. Thai-ihmiset ovat kylla hyvin isanmaailllisia: keisarin kuvia on kaikkialla ja kansallislaulua kuunnellaan melkein tippalinssisa. Sitten uppouduin vahaksi aikaa kirjaani, kunnes sain huomata, etta taas tapahtuu jotain. Mies megafonin kanssa kuuluutti jotain ja toinen mies ohjaili valtavaa ihmismassaa joka lahti vyorymaan kohti asemarakennuksen etuosaa. Ihmettelin, mita tapahtuu, kunnes huomasin ihmisten tulevan takaisin monen nakoisien herkkukantamusten kanssa. Siella jettiin ilmaiseksi jaateloa, suklaata, erillaisia chipseja ja snaksuja.

Kalle myohastyi hieman, joten emme ehtineet 1. junaan ja jouduimme odottamaan toista, joka lahti vasta 3 tunnin paasta. Kalle oli lahtenyt paikallisbussilla ja paatellyt, etta se menee samaa reittia kuin tullessakin, mutta se oli jaanyt jonnekin kauemmaksi ja han oli joutunut eksyksissa kavelemaan pitkasti, kunnes oli tunnistanut tutunnakoisia rakennuksia. Onneksi han loysi puhelimeni! Asemalla oli kylla todellinen karnevaali tunnelma. Nyt vasta illalla lehtea lukiessamme selvisi, etta tanaan on lasten paiva ja siina syy juhlintaan. Konduktoori joka oli hyvin innokas viheltelemaan pilliinsa, heiluttelemaan lippuaan ja ohjaamaan ihmisia, meinasi ohjata meidatkin eraaseen junaan, viittoilemalla ja sanomalla ”it is free”. Junat olivat nahtavasti vain sellaisia, etta menivat lyhytta matkaa ja samat ihmiset jotka lahtivat, palasivat takaisin. Junissa oli hyvin paljon lapsia kurkkimassa ikkunoista, se oli nahtavasti heille suurta huvia ajella ilmaiseksi junalla. Aina, kun kavelin ohi eraasta kojusta, minulle ojennettiin kasa mandariineja, pikkuisia kakkuja pusseissaan, suklaasnaksuja yms. Yhdessa vaiheessa, kun olimme jo saaneet ahmia vaikka mita herkkuja, eras seta nahtavasti paatteli, ettemme ole viela saaneet mitaan ja toi meille kasan kaikenlaista pikkupurtavaa. :) Ihan leppoisasti aika loppujen lopuksi kului ilmapallojen ja lasten seassa.

Itse junamatka tuntui hieman pitkalta, vaikkei ollut kuin 6 tuntia. Aluksi oli tosi kuuma ja loppumatkasta hieman nalka. Yllattavaa ja myonteista kuitenkin oli, ettei juna ollut aariaan myoten taynna, loppumatkasta se oli jopa puoli tyhja ja missaan vaiheessa kukaan ei joutunut seisomaan. Olimme kolmannessa luokassa. Paatos oli helppo, sillla junassa ei muuta ollut kuin 3-luokan vaunuja. Penkit olivat kuitenkin pehmeat ja jalkatilaa runsaasti. Penkissa, jossa aluksi istuimme oli vain se vika, etta se luisui useaan otteeseen pois paikoiltaan, petti allamme, jolloin tipahdimme lattialle :)

Nyt olemme Tokio hotellissa. Taalla on taas jopa, ainakin valilla, kaytetty lankkari aakkosia. Meilla on kaksi valtavaa pari sankya, suuri televisio ja kylppari lampimalla suihkulla ja upealla simpukkapeililla. Heilla ei ollut enaa pienempia huoneita. Huone mahtuu juuri budjektiimme eli on 7 e, mutta emme tee mitaan kahdella sangylla, joten varmaan huomenna vaihdamme pienempaan. Hauskaa hotellissa on se, etta sen pihassa on pienessa aitauksessa kileja, jotenkin ne tuntuvat olevan taysin vaarassa ymparistossa tassa miljoona kaupungissa.

14.01.2007, 13:52:07 »
Nakhon Thaimaa

Soimme asken ja Kalle meni valitsemaan tulisen thai-omeletin. Thai ruoka on yleisestikin todella polttelevaa ja jos listassa lukee ”spicy”, se tarkoittaa, ettei sita monet saa alas, mina mukaan luettuna. Kallekin nieleskeli annostaan nena hiesta markana, mutta voitokkaasti taisteli sen alas.

Tasta kaupungista: Tama on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki. Liikenne on huomattavasti rauhallisempaa kuin Bangkokissa, mutta silti kohtalaisen vilkasta. Tassa cityssa tuntuu olevan loputtomasti valtavia basaarialueita, jotka koostuvat lahinna hedelmakujista ja naistenvaate viidakoista. Miesten vaatteita ei ole nakynyt missaan, mutta naisten vaateliikkeita on joka kadunkulmassa ja torialueilla. Tavara paljous sai Laosin jalkeen paan sekaisin. Totta kai Laosissakin oli toreja, mutta ei nain valtavia. Videovuokraamot ja isot lelukaupat kertovat hyvin elintasosta. Ne ovat sikali hyvia indikaattoreita, etta koyhilla ihmisilla on varaa vain valttamattomiin kulutustavaroihin, mita elokuvat ja lelut eivat ole. Kaupungissa tunnutaan olevan hyvin elainrakkaita. Koiria nakee koko ajan joka puolella, monien talojen edessa makoilee raukeasti lukuisia hurttia. Paikallisliikenne on taalla jarjestetty paljolti pick upeilla, niin oli myos Ubonissa, mutta missaan muualla emme ole tormanneet vastaavaan. Yleiskuvaksi kaupungista jaa rikkaus ja hyvinvointi, vaikka varmasti taalta loytyy myos hokkeliasutusta, keskusta on kuitenkin modernin nakoista aluetta.

Tama paivan vietimme shoppaillen. Vaatteita oli paljon tarjolla ja kaikki niin halpaa, etta hinnat eivat paljon rajoittaneet. Taalla voisi kylla ostohysteria aika helposti iskea, silla kun on varaa kaikkeen ja kaikkea saa…niin…helposti taalla voisi muuttua materialistiksi, mutta onneksi olen kunnon sosialisti :) Ostin alusvaatteita, satasella eli 2 eurolla sai aina kolmet. Ostin myos farkut, jotka eivat aivan ilmaiset olleet, mutta merkkifarkuiksi kuitenkin edulliset eli vain 7 e ja kaulahuivin(2e), etta olisi edes jotain lammiketta, kun akkiseltaan putkahdamme keskelle Suomen talvea.

Huomenna lahdemme Phimaihin, joka on pikku kyla ja kuuluisa khmeerikulttuurin jaanteistaan. Pitaa nyt viela vierailla yhdessa pikkukylassa ennen Bangokin suurkaupungin vilinaa. Olemme Phimaissa vain yhden yon ja sitten palaamme tanne Nakhoniin(bussimatka Phimai-Nakhon on vain tunnin) ja lahdemme suoraan junalla Bangkokiin.

15.01.2007, 14:43:52 »
Phimai Thaimaa

En nyt kylaksi tata nimittaisi, paremminkin pikku kaupungiksi. Odotin Sapsitongin kaltaista maaseutua, mutta keskustan alueella on lukuisia liikkeita, leveat tiet ja jopa parit liikennevalot. Keskusta loppuu kuitenkin lyhyeen. Kun kavelimme kaupunkia ympari joka suuntaan temppelien raunioiden ymparistossa, kilometrin sateella vain oli vilkasta.

Meita on viime paivina kylla hemmoteltu upeilla majapaikoilla, luxus sviiteilla. Nyt eksyimme vahingossa paikkaan nimelta ”Boonsiri guesthouse”, ja saimme seitseman hengen valtavan lukaalin. Kyse on majoitusmuodosta, johon tormaamme ensimmaisen kerran reissullamme eli dormista eli yhteismajoituksesta. Meidan huoneessamme ei kuitenkaan ole ketaan muita ja tiesimme sen valitessa, etta tuskin vaarana oliskaan, etta sinne ketaan tulisi, koska taalla on tarjolla kalliimpia pienempia huoneitakin ja taalla ei ylipaataan juuri muita vieraita nay. Paikan hiljaisuus oli helppo paatella siitakin, miten hinta alkoi laskemaan, kun mietimme ottaisimmeko huonetta. Ensin ymmarsimme, etta huone on yhteensa meilta 180 bahtia, mutta kun selvisi, etta se on molemmilta sen, paatimme katsella muita paikkoja. Kalle lahti sitten kierokselle ymparistoon ja loysi majoituksen, joka oli puolet halvempi. Kun muori respassa ymmarsi, etta han on menettamassa asiakkaat, hinta laski yli puolet siita, mita se alunperin oli. Yleensa aina sanotaan, etta guesthouseissa ei voi tinkia, tulipahan osoitettua sekin vaaraksi. Tosin tama tapaus oli sikali harvinainen, etta hinnat olivat alun alkaen selvasti ylakanttiin verrattuna yleiseen hintatasoon taalla sivukylilla. Niihin oli tarkoituksellakin jatetty tinkimisen varaa.

Euroopan hostelli huoneista ja tasta yhteismajoituksesta ei kylla voisi edes puhua samassa yhteydessa. Tassa huoneessa on kiilteleva puuparketti lattia, iso oma vessa kuumalla suihkulla, kipsikuvio koristeltu katto, sangyt hieman kovat, mutta hohtavan valkoiset lakanat ja muhkeat tyynyt. Huoneessa on myos puisia siisteja huonekaluja ja useita sailytyskaappeja lukoilla.

Phimain temppelit voisivat olla laiskan ja pihin ihmisen Angor Wat. Arkkitehtuuri on pitkalle samaa, mutta temppelialue ei ole lahellekaan yhta laaja kuin Angor ja sisaanpaasyhinta on vain alle euron. Temppelin rauniot sijaitsevat myos katevasti keskella kaupunkia, joten ei tarvitse lahtea kulkeutumaan mihinkaan kauemmaksi. Kirjoitin rauniot, mutta itse asiassa temppeleista oli yllattavan paljon jaljella. Lootuksen kukan muotoinen korkea tornirakennelma, on huomattavin temppelin osa. Sen ymparilla on paljon pikkutemppeleita, joista tosin vain korkeat kivimuuri seinat ovat jaljella. Kaytavamaisia kujia lahtee joka suuntaan paatemppelin keskiosta ja portaat ovat yhta jyrkkia kuin Angorissa, vaikkakin hyvin lyhyita. Joet ymparoivat aluetta joka suunnalta, sisapihalla, joka on laajapuistoalue, on ollut pienia lampia ja muurit ovat viela osittain pystyssa kiertamassa aluetta. Itse asiassa temppeli on vanhempaa khmeeri kulttuuria kuin Angor, se on kuitenkin suunnattu Angoriin pain, joka oli sittemmin Khmeerien paakaupunki.

Nyt illalla paasin ratsastamaan norsulla! :) Kannatti odottaa tanne asti. Hinta ei ollut mikaan ryostohinta, kuten olisi ollut esim. Angorilla ja sain istua kyydissa kunnon lenkin. Ensin syotin norsulle juureksia, jotka se otti ahneesti karsallaan, tunki suuhunsa ja hamusi samantien lisaa. Taisi olla hyvin herkullista. Taputtelin myos innoissani norsun karheaa karvaa, sen iho oli yllattavan ryppyinen ja taynna pienia ohuita mustia ihokarvan nakoisia. Mahtavan itsetietoisen, ylvaan ja kuitenkin hyvin leppoisan oloinen otus se oli. Se naytti silta kuin mikaan ei voisi sita hatkahdyttaa, mutta silti kavi mielessa, minkalaista tuhoa se voisi pillastuessaan saada aikaan. Nousin autonlavan paalta norsun kyytiin, vahan vaikeuksia se tuotti, silla olin poikkeuksellisesti laittanut hameen paalle. En ollut kuvitellutkaan guesthousista lahtiessa, etta paatyisin hetken paasta ratsastamaan norsulla. 😮 Reissaamisessa parasta on, ettei koskaan tieda, mita seuraavaksi voi tapahtua! Nain norsun torialueella ja halusin vain taputtelemaan sita, mutta kun kuski ehdotti ratsastusta, tietty suostuin. Lahdimme sitten norsulla liikenteen sekaan. Joka puolella sivuilla meni mopoja ja autoja, mutta norsu tuntui onneksi olevan kotonaan asvalttiviidakossa ja asteli sayseasti.

Shoppailimme taas tanaan tuliaisia ja hieman jotain itsellemmekin. Turhauttavaa oli aina menna levy-,lehti- tai kirjakauppaan, kun kuvitteli, etta sielta voisi loytya jotain englanniksikin, mutta vaikka kauppa oli kuinka iso, kaikki oli kirjoitettu thai-koukeroin. Tama alue on matkailun suhteen hiljaisimpaa Thaimaata ja sen kylla huomaa, taalla ei kovin kansainvalisia olla. Televisiostakaan ei nay kuin thaiksi dubattuja elokuvia, ei mitaan kansainvalista elokuvakanavaa. Disney kanava nakyy, mutta siellakin on paa asiassa vain thainkielisia ohjelmia. Kaikki kansainvaliset rokki ja muotilehdet ovat aina kaannetty thaiksi ja katukuvassakaan ei kovin paljon englannin kielisia kyltteja yms. nay. Ei tarvitse ihmetella, miksei taalla paljonkaan englantia puhuta!

16.01.2007, 12:23:59 »
Bangkok Thaimaa

Jadelelle kiitti palautteesta! :) Ympyra alkaa tosiaan sulkeutua ja matka lahestya loppuaan, kun olemme jalleen Bangkokissa.

Tulimme asken Larry baariin syomaan, kun Kalle on kaikki viime paivat haaveillut taman paikan meksikolaisesta ruuasta ja taalla on katevasti ilmainen netti ruuan yhteydessa. Lahes kaikki nayttaa olevan ennallaan Sukhumvitin talla seudulla. Taksikuski talla soi22 eraan hotellin edustalla seisoi tasmalleen samalla paikalla kuin viimeksikin ja oli aivan yhta yli innokas kaupittelemaan taksipalveluaan kuin ennenkin. Han kavelee aina vahan matkaa rinnalla, kyselee, minne olemme menossa ja mainostaa jotain paljon parempaa paikkaa, jonne han voisi vieda meidat. Hauska, mutta hieman rasittava tyyppi. :) Sen verran oli muutoksia tapahtunut, etta meidan pikku soillemme pesulan eteen oli ilmestynyt uusi pyykkikone, joka oli huomattavasti laadukkaampi kuin entinen 20 batin, mutta nyttenkin vain 30 batia. Vaatteita ei tietty saa samanlailla silitettyna ja huolellisesti viikattuna kuin Vang Viengissa, jossa oli todella huippu pesula, mutta naissa Bangkokin koneissa on hintalaatusuhde kohdallaan.

Lahdimme Phimaista taysin erilaisella bussilla, mita olimme sinne saapuneet. Nakhonista sinne pain, menimme hyvin erikoisella paikallisbussilla. Se oli kaksikerroksinen, hienosti maalattu ja koristeltu ulkopuolelta ja muutenkin vastasi VIB bussien tasoa. Silti se oli paikallisbussi! 😮 Thaimaassa nayttaa olevan jo paikallisliikenteessakin osin kalliita ja hienoja busseja, parasta on, etta ne ovat myos tavallisen kansan saatavilla, eivatka ryostohintaisia.(tietty monesti hintaero joka meille tuntuu pienelta, on taalla kansalle isompi. VIB bussin nakoinen oli 50 baht ja muut 20) Takaisin menimme tana aamuna tavallisella paikallisbussilla, jossa oli lankkulattia ja rinnakkain kolme penkkia kaytavan molemmin puolin. Penkit olivat noin 15 senttia leveita eli aika kylki kyljessa sai istua loppumatkasta, kun kaikki tuolit tayttyivat.

Ubonista Nakhoniin olimme paasseet kolmannessa luokassa junalla 58 bahtilla ja siksi hinta olikin pieni yllatys, kun tanaan lyhyemmasta matkasta vaadittiin 200. No, ei kovin kallista ollut vielakaan. Taas junassa oli hieman kuuma, mutta tilaa oli onneksi mukavasti. Missaan vaiheessa kaikki penkit eivat tayttyneet ja me saimme istua kolmenistuttavalla penkillamme kahdestaan. Talla kertaa penkit olivat kovat, pelkkaa muovia. Ihmettelimme, etta mika hoyryveturi vaunuja on pantu vetamaan, silla nokea lenteli koko ajan pienina hiukkasina ikkunoista.:o Kyllahan juna poika ahkerasti vahan valia lakaisi ja luuttusi lattioita, mutta kun ikkunat olivat auki roskaa keraantyi ja se pyori ilmassa niin, etta valilla sain aivastella ahkerasti. Hyva kokemus junassa oli, etta sain taas maistaa uutta hedelmaa. :) Se maistui paljolti samalle kuin kotimainen omasta puusta poimittu kirpea omena. Ulkoisesti se oli mangon nakoinen, vaikka ulkomuodosta oli vaikea tehda paatelmia, silla se oli leikelty taidokkaasti pussiin niin, etta siita pysty kasin lohkomaan paloja. Tyypillista naille hedelmapusseille, mita kaikilla asemilla ja toreilla aina kaupataan on, etta seassa on aina pieni dippijauhe pussi. Dippimauste oli vain sellainen suolaisen ja sokerin yhdistelma, ettei se oikein kolahtanut. Pidin hedelmasta muuten tosi paljon. Jaan kylla kaipaamaan taalta monia hedelmia, mita suomesta ei saa.:(

Bangkokin ohjelmassamme on lahinna shoppailua ja ylensyomista. Jokimarkkinat on sellainen nahtavyys, jonka haluan kayda kurkkaan, mutta temppeleita tai muita tuskin jaksan enaa kierrella, niita on tullut nahtua niin lukuisia.

Ilmasto on taalla nyt hieman viileampi, mita viimeksi, kun olimme Bangkokissa. Kun katselin Bangkok post lehdesta saatietoja, tuntui huvittavalle kuin Ita-Thaimaassa, siella missa olimme, vaitettiin olevan kylmaa. Silti siella oli lahemmaksi 30. Kasittamattominta oli, etta monet paikalliset pitivat takkeja 😯

18.01.2007, 06:23:10 »
Bangkok Thaimaa

Eilen lahdimme heti aamusta liikenteeseen. Otimme metron Hualamphongiin ja poliisi metroportaiden ylapaassa vilkaisi vain tosi laiskasti kassiimme, ei alkanut tarkemmin tutkimaan sita. Ainoa, miten taalla nakyy parin viikon takaiset pommi-iskut, on etta vartioita ja poliiseja nakee hieman enemman. Kun tulimme kaupunkiin juna-asemalle ja siirryimme siita metroon, meidat pysayteytettiin ja edessamme oleva poliisi tutki tosi tarkkaan jonkun muorin selvastikin lahjapakettia, joka oli kaaritty kymmeniin sanomalehtikaareisiin. Jonottelimme siina vuoroamme ja saikahdin, etta jos meidan rinkkamme tutkitaan yhta perusteellisesti, siina menee ikuisuus. Kun meidan vuoromme oli, poliisi kuitenkin vain viittasi meidat menemaan, kun olin jo availemassa rinkkaani. Emme nahtavasti vaikuttaneet kovin epailyttavilta.

Menimme siis eilen metroon ja Hualamphongiin, josta kavelimme China Towniin. Jos Bangkokissa haluaa shoppailla kankia, laukkuja tai koruja, kiinalainen kaupunginosa on oikea osoite. Ensiksi kenkaliikkeeet seurasivat toinen toisiaan, sitten koruliikkeet alkoivat hieman yleistya ja lopulta koru ja laukkukauppoja oli vuorotellen kujan molemmin puolin. Kavelimme 2-3 kilometria basaarikujaa suoraan, emmeka tutkineet edes kaikkia sivukujia, vaittaisin, etta pelkastaan paakujan varrella liikkeita ja kojuja oli monia satoja. Se tavara paljous sai kylla paan pyoralle :roll: En nyt jaksa luetella kaikkea mita ostimme, mutta mm. kasikoruja loysin lukuisia. Koska shoppailu on rankkaa puuhaa, hienoa oli, etta kujalla aina joku tuli jonkun pikku ruokakarryn kanssa vastaan
ja saimme ostaa mm. taateleita ja pikku tomaatteja, jotka olivat viela pienempia ja makeampia kuin Suomen kirsikka tomaatit. Eilen maistoin myos ensimmaisen kerran talla reissulla hedelmaa, josta en pitanyt eli Duriania. Se loyhkasi hyvin pahalle ja maku oli liian voimakas. Vaikea kuvailla millainen, mutta jotenkin vain liian vahva. Duriani onkin taalla hyvin arvostettu sen takia, etta sen vaitetaan tekevan vahvaksi.

Voi tietty olla, etta Duriani ei maistunut senkaan takia, kun silloin oli hieman huono olo. Nyt on viime paivina ollut aamusta maha kipea, ihmeellinen pistava kipu jossakin ruokatorven tienoilla. No, eilenkin se meni onneksi iltapaivalla ohi. Toivottavasti en nyt viimeisien paivien kunniaksi saa taalta viela jotain mystista trooppista tautia kotiin vietavaksi! Se voi kylla olla jokin luonnollinen ”naistentauti” vaivakin…Ei kylla jaksa taalla enaa kovin vahalla menna laakariin, vaikka hyvaa palvelua taalla aina saakin, niin itsensa ymmarrettavaksi tekeminen on aina niin vaikeaa. Laakarit ovat ainakin tahan asti puhuneet aika alkeellista englantia. Tanaan, jos ja kun oloni paranee, lahdemme kiertelemaan taas jonnekin eri puolelle Bangkokia. Saattaa olla, etta vaan hyppaamme paikallis bussiin ja jaamme summassa pois jossain kohden, missa nayttaisi olevan katukauppiaita. Lahinna sellaisia, etta saisimme Kallellekin ostettua jotain. Hanen sandaalinsakin ovat aivan hajalla, pohjat puoliksi irti, mutta han on saanut paahan pinttyman, ettei kelpuuta muita kuin Italy sandaalit, minkalaiset naki Don Detilla, mutta mihin emme sen jalkeen ole tormanneet.

20.01.2007, 09:04:16 »
Vahan erilainen reissun loppuhuipentuma tuli kuin olimme suunnitelleet! Ajattelimme, etta kiertelisimme eri shopping centtereita ja markettialueita ja illalla hieman bilettaisimme laheisissa viihtyisissa baareissa. (Queen Park Plaza soit 1-3)

Keskiviikko iltana ehdimme hieman baareilla. Tormasimme samoihin suomalaisiin kuin viime kerralla taalla ja vaihdoimme kuulumisia ja soimme Bangkokin parhaat burgerit. Ehdimme jo saikahtaa, ettemme saa burgereita, mista olimme jo monta viikkoa vesikielella haaveilleet, kun baari oli vaihtanut nimea. Paniikissa ensin etsimme baaria ja, kun tajusimme, etta sen kohdalla oli ihan eri nakoinen paikka, luulimme jo menettaneemme herkkuateriamme. :) Selvisi kuitenkin, etta heillakin oli tassa Belgian Dog nimisessa paikassa tarjolla burgereita. He paistoivat ateriaamme todella huolella ulkogrillissaan. Se ei todellakaan ollut mitaan pikaruokaa, vaan siina kesti yli puoli tuntia. Oli se sitten odottelun arvoistakin. En ole koskaan syonyt niin isoa hamburilaista ja maukasta, yleensahan ne eivat maistu millekaan.se oli jopa hieman parempi kuin edellisen paikan vastaavat.

Pari marketti aluettakin ehdimme kierella parina paivana. Minulla oli jo silloin mahakipea ja popsin ibuprofeinia kipuihin, mika oli ehdoton virhe. Mista olisin voinut tietaa mika mahaani vaivaa? Torstai iltana kivut olivat lisaantyneet niin, etta jokainen liike sattui. Lahdimme sitten perjantaina aamusta kaymaan sairaalassa. Se oli se sama huippumoderni sairaala, josta haimme malarialaakkeita muutama kuukausi sitten. Samitivej hospitals oli paikan nimi ja silla on omat nettisivutkin, joista saa hyvan kuvan, minkalaisesta menestyvasta ”yrityksesta” on kyse:www.samitivejhospitals.com.

Kun tulimme taksilla paikkaan, hovimestari aukaisi oven ja saattoi meidat paivan varjon alla sairaalan ovelle. Monenlaiset kukkaistutukset ja suihkulahteet koristivat sairaalan pihaa ja sisapihaa, jonne naki valtavan lasisen seinan lapi. Paasimme suoraan rekisteroitymaan sisaan, mutta laakaria jouduimme talla kertaa vahan aikaa odottamaan. Potilaita oli hieman enemman kuin edellisella kerralla, palvelu oli kuitenkin yhta moitteetonta. Sairaanhoitaja tuli odottaessamme jopa aina tiedottamaan ”enaa yksi potilas teita ennen”. Emme odottaneet laakarille kuin 15-20. Missa Suomessa paasee yhta nopeasti ilman ajanvarausta? No, ehka sairaaloitamme ei voikaan verrata tahan, silla kyseessa oli kallis yksityissairaala. Laakari teki vain rutiinin omaisen vatsanpainelu tarkastuksen, sita ennen sairaanhoitaja oli tehnyt eri huoneessa verenpainemittaukset ym. Laakari oli lahes heti sita mielta, etta kyseessa on vatsakatari. Han moitti minua ibuprofeiinin syonnista heti rankan antibioottikuurin jalkeen ja valisti, mita pitaisi syoda, eli ei mausteisia ruokia tms. Talla kertaa laakkeet olivat hieman kalliimpia. Laosissa 6 eri pillerin kuuri maksoi 2 euroa ja nyt sain vain 3 eri laaketta ja ne olivat yli 30 e, laakarikin maksoi lahes 10e, mika oli Laosissa ilmaista. Hupaisalta tuntui, kun sairaalan apteekin ylapuolella luki: jos olette joutuneet odottamaan yli 10 minuuttia, ottakaa yhteys meihin. Kaikki palvelu sairaalassa ikaan kuin tahtasi potilaiden mielyttamiseen, rauhottamiseen ja pitamiseen hyvalla tuulella. :) Periaatteena oli, etta mikaan ei saisi kestaa kovin kauan, kaiken pitaisi edeta sujuvasti ja niinhan se etenikin. Tuntui vain niin vieraalta tallainen yli kohtelias palvelu, kun on tottunut Suomen valinpitamattomyyteen sairaaloissa. En silti kannata tallaisia yksityissairaaloita! Ei niihin ole varaa kuin harvoilla ja valituilla seka meilla lankkareilla, joilla on vakuutus.

Aika kauan kesti eteneminen tanne nettipaikkaan, vaikkei tanne ole kuin 200 metria. Jokainen askel tuntuu mahanpohjassa ja pitaa yrittaa astella tosi hitaasti 😕 Silti ole on aavistuksen vahemman heikko kuin eilen. Ehka paasen viela huomenna kiertelemaan johonkin shoppailupaikkaan. Tuntuu, etta koko tama kaupunki on yhta shopping centeria ja markettialuetta! Oikeastaan kyllastyin jo toissa paivana touhuun, kun tavarakujat vain jatkuvat loputtomiin ja monissa kaupoissa on kuitenkin tasmalleen samat tuotteet. Kaiken lisaksi meita lankkareita yritetaan aina huijata. Kallekin osti eraan paidan, jossa oli hinta nakyvilla, mutta sitten se maksoikin enemman. Selitys oli, etta hinta on s koolle ja m maksaa enemman 😮 Mina taas olisi ostanut eraan paidan, mutta hinta tarkoittikin sita, etta jos ostaa 3 niin sitten yhden hinta on nakyvilla oleva. Vietnamin sodan veteraani, jonka kanssa Kalle on taas jutellut, selittikin, miten taalla hinnat ovat monin kertaiset lankkareille. Eras tati myos, joka pysaytti meidat Khao sanin edessa ihmetteli, miksi menemme sinne, kun se on niin kallis ja neuvoi paikallisia marketteja, joissa on halpaa. Ehdottomasti kannattaiskin kierrella muualla kuin turismialueilla, mutta sitten siina on se haittapuoli, etta vaatteet ovat enemman paikalliseen makuun, esim. teksteilla ”Diesel” ym. merkkivaateteksteja, joista en ole koskaan pitanyt ja sitten keltapaita osastoa(kuninkaan kunniaksi) ja royhelo vaatteita. Jos pitaa eri merkkiteksti vaatteista tai etsii mm. kenkia tai koruja niin kannattaa menna muualla kuin Khao sanin ymparistoon esim. kiinalaiseen kaupunkiin.

Onkohan isoissa ostareissa pyoratuoleja? :) Kalle saisi karrailla minua sellaisella niin paasisimme jo tanaan ostoksille. No, toivottavasti huomenna olo olis parempi ja paasisin omin jaloinkin.

20.01.2007, 15:03:32 »
Ajattelin nyt aikani kuluksi kirjailla ylos top3 ja top5 listoja.

Parhaat kaupungit
-Kuala Lumpur, Malesia
-Vientiane, Laos
– Bangkok, Thaimaa

Parhaat pikku kylat
-Kep, Kambodza
-Muine, Vietnam
-Sapsitong, Thaimaa (ei loydy kartalta, todella pikku kyla Isanin maakunnassa)

Upeimmat rantakohteet
-Perhentian, Malesia
-Cherating, Malesia
-Pangkor, Malesia
-Sihanoukville, Kambodza
-Nias, Indonesia

Autenttisinta
-Kapasin saarella ruuan metsastys viidakosta, Malesia
-Taon kyla, Nias Indonesia
-Pick upi kyydit, Laos
-asuminen alkeellisissa oloissa Sapsitongissa, Thaimaa
-lasten kanssa leikkiminen orpokodissa Phnom Penhissa, Kambodza

Hauskimmat kirjoitusvirheet (en ole kylla sopiva arvostelija, kun oma paivakirjani on niita taynna)
-brakefast (jarrupala eli aamupala)
-muslim with yoghurt (muslimi jugurtilla eli myslia ja jugurttia)
-painapple (kivuliasta omenaa eli ananas)

Nyt pitaa lopettaa, kun mahakivut taas yltyivat. Lisaa listoja tulossa huomenna!

21.01.2007, 15:50:38 »
Bangkok Thaimaa

Tanaa oloni oli jo huomattavasti parempi. Pystyin lahtemaan kiertelemaan MBK:h ja chatuchakin markkinoille. Hieman oli edelleen samanlainen tunne mahassa kuin joku olisi mukiloinut minua kunnolla, mutta liikenteeseen oli paastava. Olisi ollut liian julmaa pakottaa itseni pysymaan reissun viimeinen paiva sangyssa peiton alla. :)

MBK on torkean kallis paikka! Hinnat ovat lahelle Suomen hintoja, esim. kengat yleensa 50 e ylospain. Toisaalta sielta kylla loytaa hyvin tietynlaisia merkkituotteita ja tietty jos ottaa merkin huomioon hinnat ovat edelleen huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Itse en vain metsasta mitaan merkkituotteita. Huomasimme pian, ettei sielta loyda yhtaan mitaan. Tuliaisia sain sentaan ostettua, kuten pikku-veljelleni Mario pelin. Erikoista oli, etta hienoissa pelikaupoissakin oli kopioita myytavana. Oli heilla kylla aitojakin nintendon peleja, mutta ei juuri game cupille. Kun kysyin peleja, myyja pahoitteli, ettei aitoja ole saatavilla, mutta toi heti ison laatikollisen kopioita nahtavaksi. Lahdimme melko piakkoin Mo Chitin laheiselle markkina-alueella skytrainilla. Ohitimme lukuisat katulaulajat, jotka kahisivat mikkiinsa kadun reunassa istuen ja toisella kadella ojentaen kuppiaan. Tallaiset kerjaavat katulaulajat ovat selvasti bangkokilainen ilmio. Muuallakin on ollut katutaitelijoita, mutta he eivat ole niin selvasti muistuttaneet kodittomia yms. Taalla laulajat ovat lahes aina sokeita, jalattomia tai muuten invalideja. Piristavan poikkeuksen heidan ryhmaansa toi Mo chitin lahella kadulla istuva lankkari poika, jolla oli lappu kaulassa ”tarvitsen rahaa, etta voisin palata kotiin.” Han oli varmasti vain juhlinut kaikki rahansa :) Jos hanet olisi esim. ryostetty, konsulaatti olisi varmasti auttanut. Aika saalittava yritys tuollainen, kun oikeastikin apua tarvitsevia on niin paljon.

Markkinoilla oli paljon kaytettyjakin tavaroita, se oli hienoa huomata. Paljonhan siella taas oli kaikenlaista! Kiertelimme kujia yli 3 tuntia ja kavimme varmaan vain murto-osan alueesta lapi. Arsyttavan paljon oli taas vain mikkihiiripaita ja ”rimpsuroyhelo” osastoa, korostetun tyttomaisia vaatteita. Thai-tytot nayttavat viihtyvan vaatteissa, joissa on aina jotain kimaltelevaa, usein royheloa, heleita vareja yms. Useita paitoja, farkut ja kengat reissusta kuitenkin lopulta jai kateen.

Markkina-alueita, aasialaista iloisuutta, ilmastoa,(nyt se on ollut ihanteellinen, ei niin tukalan kuuma kuin yleensa Bangkokissa, vain 28)luontoa, hyvia ravintoloita ja maisemien vaihtumista kylla tulee ikava! Hieman on haikea olo. 😕 Toisaalta tietty Suomestakin kaipaa tiettyja asioita, kuten perhetta, turvallista ruokaa…ja…hmm…En nyt kylla keksi enempaa. Ei siita paase mihinkaan, etta Suomi varmasti vaikuttaa aika varittomalta naiden aasialaisten kaupunkien ja kylien jalkeen. Taalla vaan kaikki on niin kirjavaa, monitasoista. Suomi on kulttuurisestikin niin tylsan yhtenainen.

Nyt seuraa taas lisaa listoja(ei mitaan jarjestysta. Olen aina vain nimennyt parhaimmat kyseisesta kategoriasta):

Viihtyisimmat kodit
-Sunset home, Vang Vieng, Laos
-Hotelli27, Bangkok, Thaimaa
-Arlen guesthouse, Maninjau, Indonesia

Aktiviteetit
-surffaus, Cherating, Malesia
-snorklaus, Perhentian, Malesia
-vetovarjolla lentely, Penang, Malesia
-tubailu, Vang Vieng, Laos
-pyoraily ja mopoilu, useissa paikoissa

Karmeimmat laavat ja murjut
-Wisma Yuli, Medan, Indonesia
-Indian Curry Pot, Sihanoukville, Kambodza
-Mixok, Vientiane, Laos

ylelliset asumukset
-Seng Lao hotel, Vientiane, Laos
-Tokio Hotel, Nakhon, Thaimaa
-Faifo, Da nang, Vietnam

suurimmat persoonat
-cracy Bill, Sihanoukville, Kambodza(muistutti pikkukakkosen setaa eli pelleili koko ajan)
-Tao, Nias, Indonesia (kasittamattoman ystavallinen ja kohtelias)
-Vietnamin-sodan veteraani, Bangkok, Thaimaa (istuu aina soi22 pikku kujalla ja jututtaa kaikkia ohikulkijoita)

sopoimmat elaimet
-marakatti, Muine, Vietnam (ilmeet olivat hyvin ujoja ja se meni koko ajan piiloon unirattinsa alle)
-ruttunaamaiset koiranpennut, Kuala Lumpur, Malesia (pysahdyimme aina ikkunaan katselemaan naita pentuja, jotka nukkuivat poskiposkea vasten)
-herra kuparinen eli ruosteen varinen kissa, Cherating, Malesia (se oli meidan kotikissamme ja naytti meille laiskottelun esimerkkia nukkumalla kuistillamme)

nahtavyydet
-Petronas, Kuala Lumpur, Malesia
– Bokorin aavekaupunki, Kambodza
-Sunway laguunin maailman pisin riippusilta ja oikeastaan koko puisto, Kuala Lumpurin lahistolla, Malesia
-Cu Chi tunnelit, Saigon, Vietnam
-Ho Chi Minh ja museo, Hanoi, Vietnam
-Angkor Wat, Siem reap, Kambodza

24.01.2007, 09:26:22 »
Haapavesi, Suomi

Taakse ovat jääneet Bangkokin varikkaat basaarikujat ja saasteinen liikenne, Laosin reippaat ”sabadee” tervehdykset,Vietnamin jylhat vuoristot ja pitka rantaviiva, Kambodzan iloisesti juoksentelevat lapset, Malesian upeat rannat ja Indonesian likaisuus ja vehreat viidakot.

Edessäni nakyy, kun hieman kaannan paatani, Suomen luminen, huurteinen ja pimea talvi maisema. Kotimaa on kaunis kaukaa, kuten eilen junan ikkunasta, mutta läheltä luotaantyontavan kylma. Edessä päin on opiskelua ja sopeutuminen helppoon, mutta hieman tylsaan arkeen. Olihan se hienoa eilen tehda ensimmaisen kerran 5 kuukauteen itselleen juuri sellainen voileipä, kun halusi! Ei tarvinnut listasta epatoivoisesti etsia sellaista, mita tekisi mieli tai yllattya siita, etta sai jotain aivan muuta kuin tilasi. Oli myos mahtavaa, kun ymmärsi kaiken mitä ihmiset puhuvat tai mita lehdissä tai televisiossa sanotaan. Suomen kielta on kylla ollut ikava! Tosin aluksi, kun lentokoneessa yhtakkiä ymmarsi kaiken mita ymparillä ihmiset selittivat toisilleen, tuntui hairitsevalta sellainen ärsykkeiden määrä. Olin tottunut siihen, etta ympariltä kuuluva puhe on suloista kielten sekamelskaa, mistä ei mitään ymmarrä ja siksi on hyvä rauhassa hautautua omiin ajatuksiinsa. Enää suomen kieli ei ole Kallen ja minun yksityinen salakieli! Varmaan tulee viela monia tilanteita lähipaivinä, kun tulen julkisella paikalla puhuneeksi jotain, minkä olen tarkoittanut vain Kallelle, ollenkaan muistamatta, että muutkin sen voivat ymmartää. Toivottavasti en kovin pahasti nolaa itseani :)

Nyt palaan viela hieman ajassa taakse päin ja kerron 22. päivan tapahtumista. Olimme ajatelleet lahtea hotelli27:sta hyvissä ajoin kohti lentokenttää. Hyvasteissä ja siina, että halusin käyda kaupassa, viimeisen kerran sevenelevenissa (ei ollut kylla suosikki kauppani, silla se on ketju, joka tunkee kaikkialle ja vie pikku kaupoilta asiakkaat) ostamassa aamupaa, kesti kuitenkin vahan aikaa. Kuljimme pikku soi kujaamme ja lausuin äänettömiä hyvästejä ompelimoille, vakiopesukoneellemme, vanhukselle, joka soi22:lla istuu aina kauppansa edustalla ja seuraa ohikulkijoita seka myy kaupassaan lähinna vain kaljaa ja hedelmäkojulle, jossa myytiin paljon trooppisia hedelmiä. Yhdeksän aikoihin olimme bussipysakillä odottamassa paikallisbussia. Taksillakin olisi voinut mennä, mutta se olisi ollut meille proletariaateille liian elitististä. Toisella puolella oikean numeroisia busseja meni koko ajan ohitse, mutta meidan puolella niita ei vain nakynyt. Viimein bussi kuitenkin saapui ja huokasimme helpotuksesta, etta taidamme ehtia kentalle. Tunteroinen meni matkassa ja olimme kentalla 11 aikoihin ja 11.30
olisi pitanyt viimestaan tehda lahtoselvitys. Tutkiessamme tauluja, huomasimme kuitenkin yllattäen, että ainoa kone, joka on myöhässä on Finnair. Finnairin lahtöpaikka oli tietenkin myös laitettu lahes viimeiseksi valtavassa rakennuksessa, aina suomalaiset tungetaan johonkin nurkkaan, meita syrkitään:) Finnairin lähtöpaikka oli s, kun aakkoset alkoivat alusta. Eipähän siinä kiire sitten ollutkaan. Hyvitykseksi myohästymisesta me saatiin ruokalomakkaita 3 euron edestä. Suomessa sillä ei saisi mitaan, mutta siella me nautiomme sillä rahalla ison pizza aterian.

Lento oli tallä kertaa paivälento ja kanssamatkustajinamme oli lahinna eläkeläisiä. Kaikki näyttivät pakettimatkalaisilta, jotka olivat viikon pari lekotelleet Thaimaan rysäbeacheilla. Emme oikein arvosta tällaisia matkailijoita tai pitaisikö sanoa turisteja. No, tyylinsä kullakin. Oikeaan reissaamiseen kuuluu kuitenkin ehdottomasti omatoimisuus, syrjäisiin paikkoihin meno, aitoon paikalliseen kulttuuriin tutustuminen sekä toimiminen niin kuin paikalliset toimivat. Pakettimatkoilla harvoin tehdaan mitään näistä.

Nukuimme lentokentallä. Ennen nukkumaan menoa kävimme kaupassa ja oli uskomatonta nähdä yhtäkkiä kaikki tutut tuotteet, joista monia, kuten hyla-jugurtteja olen kaivannut. Ostin innoissani jugurttia ja mustikkipilttipurkin. Asetuimme nukkumaan toisen kerroksen pitkille penkeille erääseen nurkkaukseen. Eihän siella kovin makoisesti nukuttanut. Lähinnä kylmyys hairitsi, ei niinkään melu, kentällä oli ihmeen hiljaista. Onnistuin kuitenkin noin 4-5 tuntia nukkumaan ja olo oli aamulla suht virkea, vaikkakin hytisevä. Juoksimme nopeasti Finnairilta omittuihin punaisiin viltteihin kääriytyneita Finnairin bussiin, joka onneksi lähti aivan kentän edesta. Kuski oli yllättävän vitsikäs ja leppoisa persoona. Onko suomalainen kansanluonne jotenkin yhtääkiä muuttunut tällä välin? Ketkään, joihin törmäsimme, eivät vaikuttaneet juroilta vaan kaikki heittelivät meille jotain lappää. Ehkä syy olikin meissä. Näytimme varmaan aika hauskoilta, kun olimme ohuissa vaatteissa ja kaiken huipuksi muumioituneet räikeän punaisiin huopiin :) Finnairin kuski sanoi, kun kysyimme hintaa ”se on 5,20, mutta voitte saada alennusta jos vähän hypitään”. Emme oikein ymmärtäneet heti hänen tarkoitustaan. Viimein hän kuitenkin selitti, että tarvitsee apua jonkun luukun kanssa ja, kun Kalle auttoi häntä pääsimme puolet halvemmalla.

Rautatieasemallakin herätimme huomiota ja meitä vilkuiltiin huvittuneina. Junamatka sujui ihan mukavasti, vaikkakin vasyneessä tunnelmassa.

Kotona oli mahtavaa päästä leikkimään Alisan eli pikku siskoni kanssa ja kertoilla matkakokemuksistamme. Nyt sitten pitäisi jotenkin yrittää sopeutua tähän ilmastoon ja muuhunkin suomalaiseen sekä tietenkin alkaa suunnittelemaan uutta reissua.

Kiitoksia kaikille palautteesta!! Oli tosi mukavaa huomata, että päiväkirjaani on luettu. :)

26.01.2007, 10:37:05 »
Tein itsekin aikaisemmin jo listoja reissustamme, mutta Kalle kokosi paljon laajemman ja ennen kaikkea hauskemman version, joten laitan lopetukseksi päiväkirjaani, hänen näkemyksensä reissustamme kokonaisuutena. Tämä toimii hyvänä yhteenvetona kaikesta kokemastamme. Varoitan lukijoita, että hänellä saattaa hetkittäin olla hieman omalaatuinen huumorintaju. :) Mutta sanoisin silti, että hyvää komiikkaa luvassa.

-Parhaat kaupungit

Bangkok – Thaimaa … viha-rakkaussuhde vaihteli tilanteesta ja päivästä riippuen. Ruokatarjonnan puolesta hämmästyttävä. Mitä vain, miksi vain ja milloin vain.

Sihanoukville – Kambodza … biitsit ja kaupungit samassa, ei vaan yleensä toimi.
Ho Chi Minh City – Vietnam … paikka, josta sai aikalailla kaikkea. Luulimme pitävämme Hanoista ja inhoavamme HCMC:ä, lopulta kävikin toisin. Niin ja hyvä nimi :)

Phnom Penh – Kambodza … paikkapaikoin aikamoista villiä länttä.

Pakse – Laos … viihtyisä paikka (sairastaa).

Vientiane – Laos … leppoisampaa meininkiä ei mistään muusta pääkaupungista löydy.

Georgetown – Malesia … tuntui Sumatran päälle aika ylevältä.

-Paskimmat kaupungit

Bangkok – Thaimaa … tuntui joskus kodilta, toisinaan joltain sangen muulta.

Medan – Indonesia … persoonaton saasteiden valtaama ostoskeskuskaupunki, jonka paras puoli on se, että sieltä vie tiet myös pois.

Hanoi – Vietnam … no joo, myönnetään oli paska päivä. Ensi kerralla ehkä.

-Parhaat rannat

Pulau Perhentian – Malesia … tyhjät rannat ja ehkä maailman kirkkaimmat vedet.

Pulau Pangkor – Malesia … oma biitsi Coral Baylla, eikä todellakaan ketään muuta.

Pulau Nias – Lagundri ja Sorake biitsit – Indonesia … karu on joskus kaunista. Rannalle tsunamin nostattamat korallit pisteli jalkoja ja ihmiset taisteli olemassaolostaan. Eli tuli nähtyä ne molemmat puolet.

Mui Ne – Vietnam … pikkukylä kasvun polttopisteessä. Ei enää pitkään kovin idyllinen. Mutta vielä.

Vang Vieng – Laos … eihän se joen ranta mitään hiekkabiitsiä ole mutta suhteettoman leppoisaa vaaka-asentoa päivät täynnä.

-Parhaat (teko)syyt reissaamiseen (Kun ei siihen oikeasti syitä tarvita)

ei tarvi tiskata … ja joku muu laittaa aina ruoat, vaikkakin itse tekemällä saisit myös, mitä haluaisit.

lämmintä … onhan se, joskus liaaksikin.

ihmeellisiä ihmisiä … ”You think I’m weird but how weird are you?”

ihmeellisiä eläimiä … eläimiä ihmeellisiä.

ruoka … ainakin silloin, kun et saa kasvisnuudelissasi mustekalaa :)

holhousvaltioita karkuun matkaaminen … Suomeen on kiva sitten palata, kun haluaa, että joku muu pitää huolta.

-Kodit

Hotel 27 Bangkok – Thaimaa … muodostui todellakin kodin synonyymiksi. Nuhjuinen, kulunut ja käytetty, mutta juuri sillä kodikkaalla tavalla. Makuja on monia, mutta tästä ei voi kyllä olla pitämättä.

Arlen/Nova’s Paradise Maninjau – Indonesia … antoi Indonesiasta aika erilaisen kuvan kuin mikään muu. Oma ranta metrin päässä kämpästä, ei sähellystä, ei muita ja kiva perheyritys.

Monkey’s Republic Sihanoukville – Kambodza … apinalauma ymmärsi myös kodikkuuden päälle. Sisäänkirjautuessa ilmaiset kaljat ratkaisi Sihanoukvillen guesthouse voittajan.

Red Lodge Siem Reap – Kambodza … Viihtyisä koto, jonka hintaan kuului polkupyörät, aamupalat, teet, saippuat ja vessapaperit. Huh huh, etenkin tuo viimeinen.

Sunset Home Vang Vieng – Laos … tiettävästi ensimmäinen bungalow, joka ei ollut yltä päältä homeessa.

-Murjut/Luukut/Läävät

Wisma Yuli Medan – Indonesia … tervetuloa paratiisiin, rottien paratiisiin.
Indian Curry Pot Sihanoukville – Kambodza … kutinaa ja näppylää oli kyllä tämänkin luukun jälkeen, ja niitä ihania punaisia tulimurkkuja.

Mixok Vientiane – Laos … vahva ehdokas pilkkutautimme pesijäksi on siis nimetty guesthousin huone nr.1. Suositellaan vältettävän kohdatessa. Aseistautunut ja vaarallinen.

-Parhaat eväät
Maninjaun Arlenissa – Indonesia … hetki jolloin toden totta harkitsin kasvissyöjäksi ryhtymistä. Helppoa olisi jos se olisi aina tällaista.
lihapullat ja muusi Sihanoukville – Kambodza … ruotsalaismajatalossa se irtosi pyttipannun kera.

intialainen kanasalaatti Georgetown – Malesia … jotain taivaallista Indonesian Ramadan ja nälkäkuoleman rajoilla rippuneille.
broilerin rinta Bukittinggi – Indonesia … kestihän siinä arviolta noin tunti, mutta jos broilerimme vielä tilausta tehdessä juoksenteli pihamaalla vapaudessaan suotakoon tämä viivytys.

nuudelisoppa Sibolga – Indonesia … sokea kokkimme väänsi sapuskat, sillä välin kun me osoittelimme, mitä aineksia pataan sopisi laittaa. Pataan lensi sitten kaikenlaista yhteisen kielen puuttuessa, mutta yhtä kaikki hyvältä maistui.
juusto quesadillat Bangkok – Thaimaa … jotain taivaallista, jonka jatkuvaa tilaamista haittasi ainoastaan se, että ravintolahenkilökunta ei koskaan ymmärtänyt, mitä tämä sekava ja huonosti itseään ilmaiseva menninkäinen oikeastaan halusi.

hampparit aussitapaan Bangkok – Thaimaa … kaupungin parhaat hampuusit eli hampurilaiset. Jotain sangen muuta kuin sitä ennen tai sen jälkeen missään. Ei paljon tarvi hesen burgereita vertailla tämän jättiläisen tayttäessä pöydät, mahat ja verisuonet.

-Yrjöttävimmät ruoat

Indonesia Ramadan aikaan … extremeurheilua harrastaville. Aamupalaksi ei mitään, lounaaksi ei mitään, päivälliseksi ei mitään, mutta yöllä sitten kalanpäätä. Kuola valuu jo :)

mustekala Savannakhet – Laos … purukumista pitäville varma valinta. Lähemmäs et pääse ilman ksylitolia.
banaanipuun lehtiin käärityt riisiherkut Pulau Kapas – Malesia … joita sitten savustettiin makuhermoja raastaviksi elämyksiksi. Nälkä oli, mutta ei nyt aivan niin nälkä.

-Pahimmat missaukset (joita emme missaa toista kertaa)

Halong Bay – Vietnam … oishan se ollut jylhää nähdä, mutta kun on pipinä, niinkuin aina.

Mentawai saaret – Indonesia … kannibaaleja, malariaa, tsunameja, maanjäristyksiä ja surffausta. Voiko enempää enää toivoa. Ei voi, ja siksi sinne siis ensi kerralla.

Hämähäkin syönti – Kambodza … ei löytynyt hämähäkkejä – ei.

-Paikat jotka missaamme myos ensi kerralla (eli sinne ei kiitos)

Nha Trang – Vietnam … huh huh taas. Ja jätänpä sanomatta.

kaikki Thaimaan saaret … Thaimaan kanariansaaret. Millaista voi olla jos saarilla on pankkiautomaatit ja seven-elevenit. Super autenttista :) Kummastuttaa, että se vielä kiinnostaa. Etsikää nyt helvetti jo joku muu paikka.

Bali – Indonesia … Indonesian kanariansaaret.

-Hedelmät (hyvässä ja pahassa)

Durian … hedelmäin kuningas eli kallista, pahalle haisevaa ja ennenkaikkea pahan makuista. Kaikinpuolin siis suurta herkkua. Itse kyllä tykkäsin. Samaa ei sanonut toinen matkan tekijä. Kuka uskoo, ja ketä, jää lukijan vastuulle, ja se vastuu se vasta painaakin.

Kookos … ja mitenhän sen sanoisin, ettei kookos nyt loukkantuisi.

Longan … Anskun ykkösvalinta. Olisi vaihtanut Kallenkin pussilliseen longaneita viimeisillä kilometreillä, mutta ilmeisesti satokausi oli jo mennyt. Niin ollen Kalle on vielä kuvioissa :)
(feikki) longanit … halpa kopio longanista. Kuorittuna silmämunan näköistä ja makukin sinnepäin.
Tamarind … Kirpeät mokkanahkapökylät.

Siirsak … hyvää ainakin mehuna, varsinaisena hedelmänä emme päässeet maistamaan, mutta jatkuvasti metsästimme.
Litsi … jotain kirjaimin kirjoittamatonta.
Avokado … guacamolea lukuunottamatta tämän hedelmän voisin vaikka päästää avohoitoon.
Dragonfruit … tämän näköisestä hedelmästä ei voi olla kovin paljoa odotuksia, ja juuri siksi hyvää.

Rambutan … kiva karvakasa.

-Transportaatio

lentokone … Helsingistä Bangkokiin kävelyä parempi vaihtoehto.

mopot, motot, motskarit, skootterit, hondat, hongdat … ja noillahan pääsee missä vain ja aina siihen asti kun kumit puhkeaa ja bensat loppuu.

polkupyörä … kun luulimme olevamme urheilullisia.

bussit … se ykkösvaihtoehto, ja niitähän oli sitten joka lähtöön. Tai ainakin joka toiseen.

auton lava … pick-upit irtosi aina ja meno oli lokaalista lokaaleinta.

-Aidointa

Sapsitongin kylä – Thaimaa … työleirimme elo Isanissa oli sitä, mitä ei niiltä turistirysiltä olisi koskaan löytänyt.

kolmas luokka junassa – Thaimaa … euron kyydeiltä ei tietty paljoa voinut edes odottaa. Silti tai juuri siksi ylitti kaikki odotukset.

Pulau Kapas – Malesia … koko saarella meidän lisäksi yksi ainoa länkkäri, joka sekin pian katosi, eväät kookospuusta ja meininki muutoinkin kuin Robinson Crusoella.
Phnom Penhin orpokoti – Kambodza … jotain korvaamatonta.

lao-lao – Laos … uusi vuosi ei tästä lähtien ole mitään ilman kunnon laosilaista pontikkaa. Ja jos kokko uhkasi sammua heitettiin lao-laota kiukaalle.

pick-upin/bussin katolla matkustaminen Laosissa … ja minä jo pelkäsin, etteivät enää päästä katoille, mutta eihän se ollut kuin omasta kipuamisesta kiinni.

Taon kylä – Nias – Indonesia … kylä korkealla vuorella jonne kyläläiset juoksivat 2004 tsunamia karkuun.

-Hauskimmat eläimet

marakatti – Mui Ne – Vietnam … ujo toveri meni aina rievun taakse piiloon ja uskaltautui vaivoin kerran kättelemään Kallea.

apina – Vang Vieng – Laos … kusi sängylle, varasteli tavaroita ja naureskeli meille eli asiallinen kaveri :)

ruttunaamaiset koiran pennut – Kuala Lumpur – Malesia … kävimme kavereita töllistelemässä kaupan ikkunoista aina kun mahdollista. Nukkuivat siellä sitten toinen toistensa tyynyinä.

-Pelottavimmat eläimet

apina pienella autiolla saarella – Pulau Pangkor – Malesia … sälli oli harvinaisen epävieraanvarainen, sillä ryhtyi heti irvistelemään meille, kun kanootilla rantauduimme autiolle saarelle. Ja eihän se sitten kyllä autio enää ollutkaan.

tarantella – Sapsitongin vessa – Thaimaa … nyrkin kokoinen hämis, joka ei suostunut vessaa muuksi asumukseksi vaihtamaan. Sai myöhemmin tuomion täytäntöönpanon talon emännän luudasta.

kulkukoirat – Savannakhet – Laos … toisilleen suuttuessa nämä piskit kävivät kiinni myös viattomien ohikulkijoiden pohkeisiin. Säästyimme silti siltä ja vesikauhulta.

sukkanauhakäärme – Toba – Indonesia … hyökkäsi sangen yllättäen meitä kohti Toban animistikuninkaan haudalla. Onneksi säntäsi suoraan haarojenvälistä tekemättä tarkempaa tuttavuutta. Kenties kuninkaan sielu majaili tässä pillastuneessa käärmeen ruumiissa, ja meillehän on hyvä tuo kova kohtalo kostaa :)

Kalle … kaikkialla ja mihin ikinä menitkin. Ei ollut kanssaeläjillä helppoa.

-Hauskimmat kirjoitusvirheet

painapple/fineapple … herkullisen kipeät omenat.

muslim with yoghurt … tarjolla tänään muslimia jogurtilla.

banana spit … namia.

brakefast … ovatkohan nämä sitten jarrupalat.

Kallen lähettämät sähköpotsit ( sic :)

-Insinööritaidon näytteet

Kokoonteippailtu suihku – Phnom Penh – Kambodza … ja herää kysymys kuka keksi, että suihku varmaan kannattaa korjata tavallisella teipillä. Uusi arvioitu käyttöaika noin kaksi minuuttia.

Talot järven päällä – Phnom Penh – Kambodza … vesivahinkovaroitus! Hilpeitä asumuksia, sinne tänne viettäviä käytäviä, käsittämättömän muotoisia huoneita ja ikkunasta pääsi tietysti naapuriguesthousiin, mikäli ei pudonnut peltikaton läpi kolmanteen ulottuvuuteen tahi mustaan aukkoon.

Jaloille vuotavat lavuaarit – mm.Vang Vieng – Laos … Avaat hanan ja vedet menevät lavuaarin putkistojen sijaan sukillesi. Kuinka käytännöllistä, kun samassa saat jalkojenpesun.

-Parhaat aallot

Cherating – Malesia … hapuilevat ensi kerrat laudan päällä. Ja alla. Ja ovat kyllä hapuilevat vieläkin, jos nyt ihan totta puhutaan.

Nias – Indonesia … aallot oli jos olisi ollut vielä terveyttäkin.

Mui Ne – Vietnam … pitkää ja komeaa kuohupäätä, mutta ei lautaa. :( Ei edes laudanpätkää.

-Riippumaton paikat

Sihanoukville – Kambodza

Vientiane – Laos … jos pääkaupunkiin voisi riippumaton laittaa.

Pulau Pangkor – Malesia
Pulau Perhentian – Malesia

Vang Vieng – Laos

-Aktiviteetit

surffaus … jätti pohjattoman halun kivuta mahdollisimman pian uudestaan laudalle. Muutankin tästä Oulun Nallikariiin telttaan tarkkailemaan epätoivoisena josko aallot nousisivat tarpeeksi vedenpinnasta. ”Vielä kaksi metriä, vielä vielä”.

snorkklaus … ihmetys oli suuri, mitä kaikkea sieltä vesistä voikaan löytyä. Siis muutakin kuin vessanpöntönkansi tai kumisaapas :)

uiminen … meressä, joessa, järvessä, ojassa, rapakossa, maalla, tuopissa, lasissa, lautasella, lattialla, kuun pimeällä puolella… ja menipä taas.

fussball … Sihanoukvillen superaktiivinen ja urheilullinen aktiviteetti, joka lähenteli urheilulajina shakkia tai dartsia, mutta joka kuitenkin sai nolon lopputuloksen, kun Suomi hävisi Kanadalle. Kyse siis pöytäfutispelistä, ja otamme vastuun Suomen nöyryyttävästä tukkapöllystä suurjalkapallomaa Kanadaa vastaan. Ensi kerralla nöyremmin ja vähemmän humalassa.

humaltuminen … aktiivista harrastetoimintaa, joka tuossa ilmanalassa oli miellyttävämpää/turhauttavampaa siitäkin syystä, että kaiken hikoili pitkälti kuumuudessa pois.

-Huvitukset/Ajanviete

mandariinien viskominen kattotuulettimeen … suurta hupia esim Kuala Lumpurissa, jossa selvisi, että mandariinista toden totta on mahdollista puristaa näin ravitsevaa ja vitamiinipitoista juomaa.

ruotsalaisten kustannuksella naureskelu … hahaahahaa ja parasta kaikessa se, että me ymmärrämme teidän jutut, mutta te ette meidän juttuja. Vaikka eihän me kyllä tarkemmin ajateltuna niiden juttuja koskaan ymmärretty, mutta se nyt ei ole pointti, vaan se, että no joo…
omalla kustannuksella naureskelu … eikä paljoa muuten kustanna.

pienötököiden parittelun seuraaminen … joo pitäkää vaan perverssinä, mutta pitäisitte te muutenkin.

nukkuminen … ja paljon ja hartaasti. 12 tuntia aikalailla standardina.

-Guesthousin säännöt

Älä hajota kaikkia huoneen kalusteita … ok,ei sitten ihan kaikkia. Säästetään verhot :)

Älä polta sängyssä, kokkaa tai ole hiljaa … monessa paikassa se hiljaisuus toden totta tuntui olevan ehdottomasti kielletty.

Älä tee seiniin reikiä … mutta kukaanpa ei kieltänyt kaivamasta käytäviä lattian läpi.

-Parhaat kanssamatkustajat

Toinen puolikkaani = Ansku … hempeilyksi menee, mutta antaas mennä.

Skotlantilainen ranskalaisen kirjallisuuden opiskelija … johon törmättiin lähes kaikkialla mihin mentiin.

Toropainen Laosissa … uuden vuoden matkaajamme ja kalliokiipeilijä, joka jalkansa paskaksi kiipeiltyään suuntasi oikeaoppisesti Laosiin riippumattoihin kiipeilemään.

Heikki ja Jukkis Vang Viengissa … varsinaisesti ei tullut näitten kanssa matkustettua, mutta uuden vuoden bileissä pontikalla voideltua kommunikointia oli kiva muistella jälkeenpäin, mitä ikinä siitä sitten muistaakaan.

Englantilainen laosilaisen bussin katolla … mies joka tiesi, mistä puhui. Olihan tuo sentään asunut Britanniassa, ja tiesi tarkalleen kuinka montaa maata britit ovat historian saatossa silmään kusseet. Poliittisten keskustelujen kärkiryhmää ja jenkit ei todellakaan ole maailman ainoa persereikä. Ja Etelä Amerikka nousee…

-Paskimmat kanssamatkustajat

itkevät aussit … jotka itkivät sitten kaikesta.
nauravat aussit … vähintään yhtä rasittavaa sakkia.

hurrit … määkivät aina ja joka paikassa. ”Minä en kyllä koskaan enää matkusta bussilla ja tästä eteenpäin asun vain ilmastoiduissa huoneissa” ja blaa blaa, mutta hei kukaan ei kysynyt teidän mielipidettä ruotsalaiset.

mies Hanoi – Vientiane bussissa … kaveri päätti herättää koko bussin, vain sen takia ettei itse saanut nukuttua.

-Suurimmat persoonat

razy Bill Sihanoukville – Kambodza … hauska setä, joka veti aina iltaisin tuvat täyteen hämmästyttävällä olemuksellaan. Jos ei Sihanoukvilleen keksi muuta syytä mennä, tässä olisi vahva ehdokas.
Ladyboy Bangkokilaisessa baarissa … Anskuun ihastunut ladyboy ei saanut vastakaikua, ei pusuakaan :)

Vietnamin sodan veteraani Bangkok – Thaimaa … puhui paljon ja pääosin höpöä, mutta jaksoi sen ei-niin-yllättäen yltiöpatrioottisia puheita silti kuunnella. Paljosta otiin eriä mieltä, joskus jopa samaa mieltä, mutta niinhän sitä saakin, ja silti tultiin toimeen. Todisti kuitenkin jenkkien ”yksipuoluejärjestelmän” olemassaolon ja läjän muita epäkohtia. Ei siis tullut käännytystä…kumpaankaan suuntaan.

-Julkkikset (järjestyksessä hyvät -> pahat -> rumat)

Siddharta Gautama … suuri ex-hinduprinssi, joka löysi kaiken hylkäämällä kaiken.

Ho Chi Minh … Vietnamin vapauttaja, joka lauloi (eli potki) jenkit suohon. Aikamoinen Väinämöinen.

Pol Pot … ja miten siinä sitten käykään kun on liikaa valtaa liian harvoissa käsissä. Moni ei ole moiseen täystuhoon päässyt kuin tämä kansanjoukkoitsemurhaaja.

Thaksin Shinawatra … uusin ja rumin. Ja mihinkäs tämä perhe kansan kassan piilotti? Kaivaakapas kuvat Thaksinista ja Hitleristä, ja osaatteko sanoa kumpi on kumpi?

-Trooppiset taudit (taudit, jotka ilmeisesti silti missasimme)

malaria … niin tai voihan se vielä tulla. Itämisaika max.4 viikkoa.

lavantauti … täplikkyydessään aloin jo epäillä sen saaneeni, vaan ei ollutkaan Kallea karvoihin katsomista. Ensi kerralla otamme sitten ne rokotteetkin. Hups, unohtui…

kolera … vähäistä, mutta jätän väliin.

lintuinfluenssa … ja voi sitä siipikarjan määrää.

vesikauhu … koska eivät koirat purreet, enkä antanut iguaaneille pusuja, jäi näkemättä.

-Uskonnot

buddhalaisuus … suurin ja kaunein. Ja kaiken saa kyseenalaistaa. Senkin.

tam giao … hämmästyttävä yhdistelmä buddhalaisuutta, taolaisuutta ja konfutselaisuutta.

islam … Indonesian ja Malesian heiniä. Oluen litkijät kirosivat syvimpään helvettiin veroteknisistä syistä.

animismi … joskus äiti Luonto oli Jumala.

kristinusko … ja sitähän löytyi kuitenkin yllättävän paljon. Ja tämän tarjosi teille portugalilaiset miekallaan.

-Päivämäärät

6.12. Phnom Penh – Kambodza … Kalle kittaa Finlandiaa rokkibaarissa itseppäisyyksissään itsenäisyyksissään itsenäisyyttään. Koskenkorvaa ei irronnut, mutta kovin kummastuneita katseita baarihenkilökunnalta.

24.12 Vientiane – Laos … joulua riemuin laosilaisessa joulusaunassa. Kinkkua ei saatu, paitsi sandwichin välissä.

31.12 – 1.1 Vang Vieng – Laos …vanha meni, uusi tuli ja kaikki oli osapuilleen niinkuin ennenkin.

7.1. Don Det – Laos … Anskun synttärit, tunnelmia tosin latisti hiukan orastava pilkkutauti.

22.1. paluu kotiin … liian aikaisin.

-Oluet

Bintang – Indonesia … sen yhden ainoan kerran kun rahat riittivät tätä maistamaan. Päähän meni Maninjaun rannalla yksikin pullo reilun kuukauden alkoholittoman kauden jälkeen.

Black Panther – Kambodza … tummaa ja vahvaa. Lähimpänä mieleen tuli moottoriöljy. Ja saattoihan se sitä ollakin. Oltiinhan sentään Kambodzassa. Hyvä voitelu kuitenkin.

Anchor – Kambodza … paras ankkuri/angkori väännösoluista. Ja tämän jälkeen se itsensä johonkin ankkurointi oli kovin paljon helpompaa. Taisivat nimetä tämän mukaan myös ne temppelit :)

Chang – Thaimaa … kas elefantti, hauska tutustua. Halvinta, vahvinta ja parasta Thaimaassa. Edes kupillinen riisiä ei samaan pystynyt, ja se on jo jotain se.

Beer Lao – Laos … Laosin kansallisjuoma lao-laon rinnalla ja hyvänä kyytipoikana, paikalliseen tapaan aamupalana, lounaana, välipalana, mopon korjauksen lomassa, nestehukkaa estämässä, päivällisenä, iltapalana, kauppareissulla, matkalla kotiin ja valojen sammuttajana.

-Parhaat biisit mp3:ssa

I’m The Ocean; Neil Young … usein ihan konkreettisesti, toisinaan metaforisesti. Ja jotkut tietää, mitähän se kuvaa.

Emotional Playground; Five Fifteen … idän mystiikkaa.

On Silti Hyvä Ettet Näe Minua Nyt; Mikko Alatalo … joskus olisi ollut hyvä.

Waste Of Time; Kingston Wall … taas tuli sekin noin miljoona kertaa todistettua, että se on ”just a waste of time if you don’t know what’s on your mind”.

Extreme Ways; Moby … ja sitähän se vähän välillä tuppasi sitten olemaan.

Time To Move On; Tom Petty … mahtava lähdön fiilis. Vaikka vain riippumatosta vessaan.

Kaikki Häipyy, On Vain Nyt; Eppu Normaali … biisi, jota ei varsinaisesti edes löytynyt mp3:sta, sillä koneemme oli jossain vaiheessa päättänyt korvata tämän herkän tunnelmapalan Irwinin Silirimpsiksellä. Herkistelyt jäi sitten herkistelemättä, mutta Eppujen paras biisi silti.

Parhaat kirjat
Jeffrey Sachs: The End Of Poverty … ja pari osuvaa sanaa siitä, miten sen voisi tehdä.

Ziadduin Sardar & Merryl Wyn Davies: Why Do People Hate America? … jo pelkkä otsikko kertoo kaiken, mutta muutenkin kaikin puolin uskottova selonteko polttavaan kysymykseen.

Anthony Summers: Conspiracy – The Truth + Jim Garrison: Avoin Tapaus … Kaksi tutkielmaa 1900-luvun kenties mystisimpään salamurhaan, mutta myös Yhdysvaltojen hallituksen mädännäisyyden paljastavat teokset.

Laurence-Khantipalo Mills: Buddhism Explained … siitä se alkaa.

Pablo Neruda: Tunnustan Eläneeni … tunnustan eläneeni.

-Paskimmat kirjat

Clive Cussler: Atlantis … käsittämättömän rupinen käännös käsittämättömän rupisesta kirjasta.

Henning Mankell: Ennen Routaa … ensimmäinen ja viimeinen mankeli. Ei edes suorista lakanoita.

ja ei niita paskoja kirjoja nyt kukaan kahta enempää olisi jaksanutkaan lukea…

-Sitaatit (kuvaamaan reissua, meitä ja maailmaa)

Bill Bryson: ”And I find chopsticks frankly distressing. Am I alone in thinking it odd that a people ingenious enough to invent paper, gunpowder, kites and any number of other useful objects, and who have a noble history extending back 3,000 years haven’t yet worked out that a pair of knitting needles is no way to capture food?”
William Blum: ’” From 1945 to the end of the century, the United States attempted to overthrow more than 40 foreign governments, and to crush more than 30 populist-nationalist movements struggling against intolerable regimes. . . . In the process, the US caused the end of life for several million people, and condemned many millions more to a life of agony and despair.”
Frank Zappa: ” Anything, Any time, Anywhere – for no Reason at All.”
Lemmy Kilmister: ” That was a great time, the summer of ’71 – I can’t remember it, but I’ll never forget it!”
Malcolm X: ” If you don’t stand for something you will fall for anything. ”
Johnny Rotten: ” I think national pride leads to nothing but wars and hates.”
Irwin Shaw: ” There are too many books I haven’t read, too many places I haven’t seen, too many memories I haven’t kept long enough .”
Mahatma Gandhi: ” I like your Christ, I do not like your Christians. Your Christians are so unlike your Christ.”
Thomas Paine: ”The world is my country, all mankind are my brethren, and to do good is my religion.”
Ernest Hemingway: ” Never go on trips with anyone you do not love.”

-Kalle ja Ansku

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi