Kaakkois-Aasiassa seikkailemassa osa 2.

11.11.2006, 07:32:24 »
Nyt olisi matka puolessa valissa! Olemme viikon myohassa alkuperaisesta aikatalustamme, mutta Aasiassahan ei tunneta aikatauluja.( Nytkin kysymykseen, milloin bussi lahtee, saimme vastauksen: kerran kahdessa tunnissa, tarkemmin kukaan ei tieda) Laskeskelimme, etta emme tarvitse enempaa kuin kolme viikkoa Kambodzassa, saman verran Laosissa ja pari Vietnamissa, joten paatimme olla Malesiassa kauemmin ja sehan kannatti. Pulau Perhentian meni kerralla karkisijoille parhaat kohteet listallani. Maninjau on edelleen ylitse muiden, mutta nyt jaetulla kakkossijalla ovat Pankour ja Perhetian.

Mita teimme viimeisina paivina saaarella? Nyt sain viidakkoretkeni, jota yhdessa valissa kaipailin. :) Kavelimme saaren toiselle puolelle pienta polkua myoten lapitunkematonta sademetsaa joka puolella ymparillamme. En vain ehtinyt paljon maisemia ihastella, kun koko ajan piti pitaa katse polussa, ettei astuisi kaarmeiden paalle. Emme kylla lopulta tormanneet muihin elaimiin kuin oraviin ja tuhatjalkaisiin, mutta viidakko oli sen nakoista, etta se vilisi elamaa. Tuli elavasti mieleen Vietnamin sodan kuvaukset, joita olen lukuisista kirjoista lukenut:samanlainen kosteus ja yhta tiheaa viidakkoa kuin Vietnam leffoissa nakee. Eilen oli ainoa sade paiva. Saarella ei muina paivina satanut ja muutenkaan ei ole satanut moneen viikkoon,paitsi ehka yolla. Kavimme saaren toisella puolella snorklaamassa, mutta se ei ollut yhta hyva paikka kuin omalla long beachillamme.( vihjeeksi Perhetianille aikoiville. Majoittukaa Long beachille Mohsin Chalet guesthousiin. Hyva sijainti ja paras ravintola)

Surffaamaan emme paasseet 😕 Se oli pettymys, varsinkin kun aallot olisivat olleet ihanteelliset. Kenellakaan ei ollut vuokrata lautoja. He olivat sarkeneet pitkan laudan vasta pari paivaa sitten ja lyhyt oli liian taitoa vaativa meille.

Jotenkin tuntuu, ettei enaa ole niin paljon kirjoitettavaa kuin aina alkumatkasta oli. Ehka kysymys on siita, etta olen jo hieman turtunut ihmettelemaan kaikkea. Muutamat muut reissaajat, joihin Perhentianilla tormasi olivat selvasti olleet vasta vahan aikaa tien paalla, esim. eraat innostuneen oloiset kiinalaiset, jotka kuvasivat koko ajan. Mistahan johtuu, etta kiinalaiset ja japanilaiset hossottavat aina kameroidensa kanssa, missa tahaansa heihin tormaakaan? :) Olenko jo kyllastynyt matkustamiseen? En silti sanoisi niinkaan. Kylla tietynlainen mielenkiinto touhuun on sailynyt edelleen. Koti- ikava on hieman! En silti malta palata ennen kuin olen kolunnut nama kaikki paikat kunnolla lapi :) Tallaisen reissun voi yleensa tehda vain kerran elamassaan, joten se pitaa tehda kunnolla…

Onhan se taas luxusta, kun on sahkot paivallakin! Saarella generaattori lahti paalle vasta 18 illalla ja sammui aina paivaksi. En ymmarra, mita ilmastointilaitteella tekee sellaisissa olosuhteissa. Se jos mika oli saarella joissain guesthouseissa turhaa ylellisyytta. Yolla oli muutenkin viileaa, valista lahes kylmaa. Nyt on kuitenkin kiva, kun on ropeli pyorimassa paivallakin huoneessa. Ylellisyytta ovat tietty lukuisat kaupat ja ravintolatkin. Naapurimme Perhentianilla, joiden kanssa kavimme lyhyita keskusteluita, koska he jakoivat mokkimme terassin, kysyivat meilta onko saarella ”seven eleven”. Mita saarifiilista olisi sellaisessa paikassa, johon kyseinen kauppaketju olisi tunkeutunut? (Thaimaan saarilla useilla kuulema on naita kauppoja. Se kertoo paljon siita, miksi Thaimaan saaret ovat ”pilalla”) Nyt taalla taas on ihan mukavaakin, etta 7 eleven loytyy naapuristamme. Tosin mielummin ostan sipseja ym. jostain kojusta, mutta onhan se kieltamatta hyva hatavara jos muualta ei loyda tarvitsemaansa, sielta saa kuitenkin lahes kaikkia paivittaisia kayttotavaroita/pikkupurtavaa.

Nyt olemme siis Kota barhussa. Tama on jo aika lahella rajaa. Huomenna menemme rajan yli Thaimaaseen ja otamme yojunan lapi levottomien etelaisten maakuntien, joissa rajahtelee vahan valia. Onhan se taas aika pitka matka, mutta minne valillekaan ei viitsi jaada ja viime aikoina olemme kylla matkustaneet vain parin tunnin matkoja.

13.11.2006, 10:00:27 »
Bangkokissa taas!

Paluu Bangkokiin tuntui melkein kotiinpaluulta. Oikeastaan jo se, kun kuuli rajan takaisella juna-asemalla keittaja-muorin suusta tuttuja sanoja, kuten ”kinkau”(riisi) ja shapadikaa(tervehdys) ja maistoi suussaan tutun polttavan thairuuan maun, tuntui mukavan kotoisalta.

Eilisesta paivasta vain sen verran, etta menimme bussilla rajan tuntumaan ja kavelimme Thaimaan puolelle. Ihmettelin rajalla, miksi autojen jono on Malesiaan pain puolet pitempi, lahes ruuhkaisa. Se kuitenkin selvisi, kun tarkastelin Sungai Kolokin asutusta ja muuta infrasfruktuuria. En muistanut, etta olin lukenut Thaimaan etelaisten maakuntien olevan suht koyhaa aluetta. Sen kylla huomasi rajan toisella puolella kaikesta, etta nyt tulimme koyhemmalle alueelle. Kanavan varsi oli taynna hokkeli asutusta. Tosin Malesiassakin oli tietenkin aina joka kaupungissa koyhempia alueita…Se ei selvinnyt, miksi niin monet ihmiset menivat rajan yli Malesiaan pain, mutta arvelisin, etta ainakin jotkut saattoivat kayda rajan ylitse toissa.

Junassa aika kului jalleen mukavasti. On kylla taysin eri asia matkustaa yobussilla kuin yojunalla. Vaikka viimeksi mainitussa menisi puolet kauemmin, se on silti huomattavasti mielyttavampi tapa. Lahdimme jo 2 aikoihin paivalla matkaan, soimme junassa evaitamme ja ravintolavaunussa aterian, kiipesin jo ennen 20 ylasankyyni lueskelemaan ja kuuntelemaan musiikkia, aamulla herasin 7 aikaan kirjoittelemaan paivakirjaa ja jo 11 aikoihin olimme perilla. Siina junamatka lyhyesti. Mitaan kovin erityista ei junassa tapahtunut. Aamusta ja illasta aina kaupunkien kohdalla kyytiin nousi kaupustelijoita, jotka kuljettivat mukanaan mita erillaisimpia tuotteitaan, lahinna syotavaa, kulkivat kaytavilla ja huusivat mainoslauseitaan. Junapoliisit olivat hieman kunnioitusta herattavan nakoisia metrin kokoisine kivaareineen, jotka roikkuivat huolettomasti heidan vyoltaan.

Sita ollaan nyt sotilashallinnon maassa! Sita ei kylla huomaa mistaan, junissa ja asemilla oli poliisejeja samanlailla aikaisemminkin.

Junamatka meni muuten akkia, mutta viimeiset 1,5 kohtalaisen hitaasti, koska koko ajan naytti, etta olisimme jo perilla. Bangkokin esikaupunkialuetta jatkui loputtomiin ja esikaupunki asemia ennen varsinaista paateasemaan oli lukuisia. En kuitenkaan vasynyt tuijottamaan ulos ikkunasta miettimaan jalleen kerran ”miten ihmiset voivat asua tuolla”, kun katseeni kohtasi hokkeliasutusta. Mokit olivat lahes kiinni junanraiteessa ja jotkut olivat siedettavan nakoisia asumuksia, mutta toiset reikaisine seinineen ja kattoineen, joita oli paikkailtu milloin millakin, nayttivat paremminkin karja suojilta kuin ihmisasumuksilta. Elaimia nakyikin vahan valia asutuksen keskella. (Etelaisessa Thaimaassa nakyi jokapuolella koko ajan kilipukkeja. Jopa rajan ylityspaikalla niita kaveli vastaan.Kalle kysyi eraalta” Minnekas se sina olet menossa, onko nyt varmasti passi ym paperit kunnossa” :) )

Kun vihdoin saavuimme Bangkokiin, otimme metron Sukhumvitiin. Emme muistaneet enaa tarkkaan, milla kadulla hotelli27 sijaitsi. Ensin lahdimme vaaraan suuntaan, koska emme hahmottaneet karttaa ja emme muistaneet sijaintia tarkasti. Pian kuitenkin huomasimme kadunnumeroista olevamme vaarassa suunnassa ja oikeaan suuntaan lahtiessamme tutut maisemat muistuivat akkia mieleen. Eras riksakuski yritti suositella meille toista paikkaa ja vaitti, etta hotelli27 on likainen. Itse asiassa siella on kuitenkin hyvinkin siistia,kulunutta, mutta ei missaantapauksessa likaista. Sita paitsi hyva sijainti, kuumavesi, suht tilavat huoneet, halpa hinta ja ilmastointi ovat tarpeeksi painokkaita syita valita kyseinen paikka. Se on siihen nahden mihin olemme valilla tottuneet, hyvin ylellinen paikka.

Asken soimme hyvin :) Paatin hemmotella itseani ja tilasin ison mehukkaan pihvin, salaatin ja lohkoperunat. Hieman kalliimpaa kuin yleensa, mutta junaruokien jalkeen kaipasin itseni palkitsemista. Olemme ajatelleet muutenkin syoda taalla erittain hyvin, lepailla ja varmaan kayda ensimmaisen kerran tarkastaan yoelaman. Bangkokin parasta antia on kylla joka kadulta loytyvat lukuisat ravintolat. Malesiassa isoissa kaupungeissakaan ei ollut nain hyvaa ruokatarjontaa. Kuala Lumpurissakin oli kylla pankkeja ja vaatekauppoja joka puolella, mutta hyvan ravintolan loytaminen oli tuskaista.

no niin…kirjoittelen taas

14.11.2006, 12:50:59 »
Tervehdys kinkaun ja keltapaitojen maasta!

Eilen kavin parturissa ja sen jalkeen kavimme baarikieroksella tutustumassa yoelamaan. Indonesiassa tai Malesiassa juhliminen ei paljon houkutellut, koska juomien hintataso oli lahes sama kuin suomessa, mutta nyt olemme jalleen halvan viinan maassa, joten ajattelimme kayttaa tilannetta hyvaksi.

Parturireissusta: Parturilla meni puolet ajasta hiuksieni takkujen selvitykseen. Kavi hieman saaliksi heita, kun siina oli aika iso urakka, valilla hiuksieni kimpussa oli kaksikin kampaajaa. Merivesi, lukuisat uimiset ja aurinko oli tehnyt tehtavansa ja hiukseni olivat muuttuneet yhta kahiseviksi ja kuiviksi kuin heinapelto tai lorealin mainoksen ”ennen esimerkki”. :) Silla aikaa kun istoin parturin tuolissa, Kalle jutteli Vietnamin sodan veteraanin kanssa. Siita aijasta tuli viela iltaa myoten hyva tuttumme. Aina kun kavelimme ”kotikatuamme” hotellille, han puhutteli meita ja alkoi heittaan juttua. Veteraani kertoi kuinka hotellimme oli ollut vietnamin sotilaiden varvays paikka. Ei siis mikaan ihan uusi rakennus. Lahdimme baareihin aikaisin, jo 19 jalkeen ja palasimme sielta jo 22 aikoihin. Vain kivenheiton paassa majapaikastamme on baarikortteli, jossa on vierivieressa, vain seinat valia, noin 30 baaria. Emme kuitenkaan enaa loytaneet tarjousta, jonka mukaan olisi saanut juoda 6 eurolla niin paljon kuin haluaa, mika oli viela viimeksi kaupungissa ollessamme voimassa. Juomat olivat kaupastaosto tasoon nahden noissa baareissa hieman hintavia: 100 bahtia pikku kalja ja drinkit saman verran. Kaupassa taas iso kalja 40 bahtia ja esim Breezeri 50 bahtia(50 b =1e) Olimme palaamassa reissultamme jo 10 jalkeen, mutta jaimme taas suustamme kiinni veteraanin kanssa. Han puhui Kallen kanssa pitkaan politiikkaa. Han oli demokraatti, mutta ei halunnut silti arvostella pysyvaa presidenttia. Irakin han myonsi virheeksi, mutta jatkoi samaan hengenvetoon, etta olisi pitanyt menna Iraniin. Han oli utelias myos Suomen historian suhteen siina mielessa, etta han kyseli, mista suomalaiset ovat tulleet. Han painotti, miten on tarkeaa tuntea juurensa. Han tuntui olevan hyvin ylpea monikansallisesta Amerikasta. Tosin han myonsi olleensa itsekin ennen rasisti, mutta kertoi opettavaisen tarinan siita kuinka mustat miehet olivat pelastaneet hanet Vietnamin sodassa, joten han ei sen jalkeen enaa voinut olla rasisti. Kalle jai viela tunniksi juttelemaan veteraanin kanssa, kun mina puolen tunnin paasta kyllastyin ja lahdin hotelliimme. He olivat mm. kayneet lapi USA:n presidentteja ja arvostelleet heita mitka olivat kenenkin ansiot ja heikkoudet, huonoja oli ollut veteraanin mielesta kaikki paitsi Kennedy.

Tanaan lahdimme toiselle puolelle kaupunkia Khao san roadille. Se alue on yleisesti reissaajien suosiossa, mutta en taysin ymmarra mika siella vetaa puoleensa. Kadut ovat hyvin ruuhkaisia, kavelytiet yhta suurta torialuetta, kojuja kojujen peraan, lankkareita lahes yhta paljon kuin paikallisia ym. Ostospaikkana se on ihan mielenkiintoinen, mutta en valttamatta majouttuisi sinne. Lahdimme sinne paamaaranamme loytaa suomenkielisia kirjoja. Reissu oli kannattava ja loysimme kolme luettavan oloista. Arsyttaa, kun kirjakauppiaat aina sotkevat suomen ja ruotsin kielen. Aina vastaus on, ettei heilla ole suomenkielisia, mutta kun menee itse hyllysta etsiskelemaan, niita loytyy ruotsalaisten joukosta. Yhdessa ainoassa liikkeessa oli oma suomi osasta, jossa ehka 10 kirjaa, kaikki dekkareita tai kevytta viihteellista. Miksei ihmiset koskaan lue lomillaan mitaan tasokkaampaa? No, Tobalta onneksi loysin John Irwinia. Cussler, minka nyt loysimme on tietenkin joskus ihan siedettavaa, on hanella jonkinlaista historiallista taustaa seikkailukertomuksissaan.

Kavimme pitkasta aikaa intialaisessa syomassa. Niita ravintoloita saisi kylla tulla vastaan useammin! Jalleen oli uskomattoman herkullista! Ajelimme bussilla kaupungin lapi, johon sai hypata vauhdista kyytiin. Bussi pysahtyi monesti keskelle tieta, ei mennyt lahellekaan tienlaitaa ja sinne sai puikkelehtia autojen valista :)

Nyt lahdemme tutustumaan baariin, jonka yksi pitaja on suomalainen. Toivottavasti tormaamme maamiehiimme!

15.11.2006, 09:58:09 »
Viettelemme tassa viimeista paivaa Bangkokissa. Tanaa ei ole tapahtunut mitaan, olemme vain syoneet ja lepailleet, joten siirryn suoraan eilisen illan kuvaukseen.

Unohdin eilen kertoa, etta kavin Khao sanilla hierojalla. Nyt on kylla tullut hemmoteltua itsea kunnolla: parturi, hieronta, tasokkaita ravintoloita ja kuuma suihku ym. Hieroja oli hyvin ammattitaitoisen oloinen ja paikassa ei ollut mitaan epamaaraista, niinkuin yleensa thaihierontapaikoista ajatellaan.(vaatteetkin sai kaikki pitaa paalla) Han vaanteli minua milloin mihinkin asentoon ja paineli selkaani ja hartioitani kyynerpaillaan hyvin tehokkaasti :) Kylla siina kasittelyssa niska ja hartiakivut katosivat samantien. Pitkasta rinkankantamisesta ja varmaankin yli tehokkaasta ilmastoinnista johtuen, hartiani olivat jumissa, mutta heti puolen tunnin raajojeni vaantelyn jalkeen kroppani oli taas korjattu kuntoon.

Eilisen kirjoittelun jalkeen lahdimme etsimaan ”suomi baaria”, mutta eipa sita tietenkaan loytynyt. Olimme unohtaneet tarkistaa tarkemman osoitteen ja ajattelimme, etta kyllahan sen nimesta huomaa, kun tietaa kadun. Soi 19 oli kuitenkin kohtalaisen pitka, vaikka emme menneet edes paahan asti ja kaikenlaisia liikkeita oli paljon. Kysyimme ravintolasta, jossa syimme ja han neuvoi, etta ehka paikka olisi ” country roadin” ylakerrassa. Katselimme kadulta Counry road ravintolaa, mutta missaan ei lukenut ”after work”, mika piti olla paikan nimi. Emme sitten jaksaneet lahtea tutkiskelemaan tarkemmin, kun olimme vakuuttuneita, ettei se voi kyseinen paikka olla. Kotona, kun katsoin lappua, mihin olin netista kirjoittanut ohjeet paikkaa, siina luki tietenkin”Contry roadin yla puolella”. 😀 No, ehka tanaan kaymme siella jos jaksamme kavella niin kauas. Tuskin siella valttamatta kuitenkaan olisi suomalaisia, yksi pitajista vain on suomalainen.

Lahdimme sitten taas kiertelemaan meidan laheisia baareja ja tormasimme moniin mielenkiintoisiin ihmisiin: yksi nuori pariskunta Hawajin laheiselta Gumai-saarelta, jotka viettivat kuherruskuukauttaan taalla, monia vanhoja aijia thai-tytto kainalossaan, (eras keski-ikainen kehui Helsinkia, sanoi olleensa siella toissa, majoittuneensa hotelli Tornissa. Annoimme sitten hanen tarjota, koska han oli selvastikin rikas jos hotelli Tornissa oli yopynyt) eras selvasti ladyboy ihminen, joka yritti iskea minua ym.

Melkein joka baarista loytyi keski-ian ylittanyt aija nuoren thai-tyton kanssa. Se meininki hieman arsytti, mutta muuten baarit olivat erittain viihtyisi, palvelu hyvaa ja aina joku tuli pitamaan seuraa. Kovin paljon porukkaa ei ollut missaan. Tosin paikat olivat niin pienia, ettei niihin paljon olisi sisaan mahtunutkaan. Yleensa huoneen keskella oli biljardipoyta ja sen jalkeen tilaan mahtui
enaa pari kymmenta jakkaraa ja muutamia poytia. Eraassa paikassa olimme ainoat asiakkaat ja muori nukkui tiskin takana. Heti, kun han oli palvellut meita, han palasi jakkaralleen ja alkoi
jalleen nuokkua. Kaakkois-Aasiassa ei selvastikaan muutenkaan ole yhta tiukka tyopaikka kuri kuin esim. meilla Suomessa. Kaikki liikkeet ovat hyvin pitkaan auki, siina mielessa tyoita paiskitaan paljon enemman, tyotahti on kuitenkin leppoisa ja hyvin yleista on, etta ihmiset nukkuvat liikkeissaan. Kun kavelee pikku kauppojen ohi, myyjat nukkuvat penkeilla tai tiskin takana lattialla. Ihmeellista on, miten he hoitvat lapsiaan liikkeissaan. Monesti esim. parturi tuolien takana on jonkinlainen ratti lattialla ja siina nukkuu vauva. Tietty nailla ihmisilla, joilla jokin varsinainen liike sisatiloissa on viela huomattavasti helpompaa kuin niilla, jotka omistavat vain ruokakarryn, joissa on jonkinlainen grilli. Eilen saimme ihmetella perhetta, joka oli sitonut bussipysakkiin, penkkien tolppien valiin ikaan kuin riippukeinun vauvalle. Heilla oli siina lahella jonkinlainen ruokakoju ja lahes keskella katua vilkkaasti liikennoidyn tien vieressa syottotuoli ym. vauvan tarvikkeita.

On kylla mielenkiintoista vertailla Bangkokia ja Kuala Lumpuria. Viimeksi mainittua oli selvasti rikkaampi. Kyllahan Bangkokistakin ylellisyytta ja henkea salpaavaa loistoa loytyy, mutta yleiskuva on kuitenkin kohtalaisen nuhjuinen. Se on kasittamatonta, miten KL:ssa nakyi todella vahan kerjalaisia ja heilla oli aina jokin vamma, kun taas Bangkokissa terveen nakoiset nuoret miehet saattavat makoilla kaduilla. Mistahan tama ero johtuu? Onko Malesiassa parempi sosiaali huolto? Vai johtuuko se siita, etta Bangkok on paljon isompi, enemman ihmisia, enemman koyhia…ehka…

16.11.2006, 15:12:42 »
Bangkok eilinen ilta: Emme lahteneetkaan kavelemaan ”suomibaariin” vaan menimme jalleen lahipubeihin. Kauan kiertelimme baariviidakossa ennen kuin osasimme paattaa mihin suuntaamme. Yritimme metsastaa tarjouksia, mutta kaikilla oli juomien hinnat aika korkealla keskella viikkoa. Vihdoin suuntasimme eraaseen, jonka valitsimme silla perusteella, etta siella oli mukavasti nuorta porukkaa. Vahan aikaa istuskeltuani ja horpittyani puoliksi ostamaamme kaljaa, aloin kuuntelemaan, mita kielta toisella puolella olevat puhuvat. Aluksi tuntui, etta vain kuvittelen erottavani tuttuja sanoja. Kun kysyin Kallelta, mita kielta he puhuvat, hankin oli kuitenkin paatynyt siihen, etta ehka suomea. Olemme olleet niin kauan pois kotimaasta, ettemme enaa tunnista aidinkieltamme! :) Menin sitten tilaamaan toisen oluen ja kysyin Kallelta minka merkkista otetaan, samalla suomalaiset tunnistivat kielemme ja tulivat tervehtimaan. He olivat kaikki asuneet Bangkokissa pitempaan. Ihminen, jonka kanssa eniten juttelin oli pari vuotta sitten tullut tekemaan jotain ohjelmointi tyota kaupunkiin ja paattanyt sitten jaada, kun oli kyllastynyt Suomen meininkiin. Han matkustaa aina parin kuukauden valein uusimaan viiisuminsa rajalle. Kaikki he olivat suurinpiirtein meidan ikaisia, jotkut opiskelivat Bangkokissa.

Taman paivan matka meni ”koettelemukset top 10” listallani 4 sijalle. Sibolga-Bukittinggi yobussi pitaa edelleen kirkkaasti karkisijaa. Sen jalkeen vuorossa ovat Niasin laiva ja Dumai-Bukittinggi. Taman paivan matka siis kalpenee monien muiden rinnalla, mutta oli silti hieman jarkyttava. Menimme 5 tuntia kolmannen luokan junassa Thaimaan itarajalle. Toisaalta vessa oli siisti, siella oli jopa paperia, penkit eivat olleet taysin puuta vaan niissa oli jopa ohut pehmustus, saimme istua koko matkan, kukaan ei tupakoinut…eli paljon ”ylellisyyttakin” matkassa oli. Kuitenkin, ikkunat olivat kaikki auki,(kuumuuden takia ei niita olisi kiinnikaan voinut laittaa) joten roskaa ja pienhiukkasia lenteli henhitystiet tayteen. Olemme viela nyt parin tunnin paastakin parskineet polyja nenistamme ja keuhkoista. Nyt alkaa pikku hiljaa happi kulkemaan :)

Paatimme jaada rajalla Thaimaan puolelle, koska oli jo pimeaa. Sita paitsi meita tultiin heti junassa huokuttelemaan eraaseen guesthousiin. Yleensa on rasittavaa, kun asemalla tullaan repimaan milloin mihinkin, nyt se oli kuitenkin jalleen tervetullutta. On kuitenkin valilla ollut todella hiljaisiakin asemia, joissa ei kukaan ole neuvonut mihinkaan. Pelkasimme hieman, etta jos tama kuuluisi jalkimmaiseen kategoriaan niin meilla ei olisi kirjassamme mitaan karttoja paikasta, ei mitaan tietoja kaupungista. Nyt ei kuitenkaan tarvinnut selvita omatoimisesti vaan riksakyyti odotti asemalla ja vei meidat lahella sijaitsevaan majapaikkaan. Han mainosti sita ”very cheap” ja sanoi jopa hinnan, joka oli 200 bahtia, joten emme nahneet mitaan syyta kieltaytya. Yllattavan hieno guethouse taas loytyi: lattiat ovat kiiltavaa puujaljitelma kaakelia, oma siististi kaakeloitu vessa, kuuma suihku, televisio ym. Tosin Bangkokissa sai jo TV:sta tarpeeksi, kun oli 60 kanavaa, joilla surffailla. Melkein kaikki olivat kuitenkin muunkielisia kuin englantia. Disney kanava oli ehdoton lempparini, koko ajan putkeen piirrettyja :) Eraalta kanavalta tuli koko ajan ”Rescue 911″, joka suomessa tuli yli 10 vuotta sitten nimella halytys: Koomisen opettavaisia tarinoita siita, miten ei kannata toimia tai tulee vahinko, ihmiset nayttelivat todella hupaisan surkeasti. Tuli ihanasti lapsuus mieleen.

no niin…huomenna lahdemme kenties top-10 listalla karkeen menevalle matkalle. Ajatus ei paljon houkuttele, mutta Angor wat vetaa puoleensa. Tie on surkeassa kunnossa, koska Thaimaan lentoyhtio on maksanut siita, ettei sita kunnostettaisi. Ehka se ei tietty ainoa syy ole…Kynnospelto tieta on joka tapauksessa luvassa. Hmm…Kalle mankuu”lahetaan jo”, joten…

18.11.2006, 08:30:33 »
Nyt on taas paljon kirjoitettavaa, kun en eilen jaksanut kirjoitella muuta kuin paperiversio paivakirjaani. Mistahan aloittaisin? Taidan ensin kuvailla rajan ylitystamme.

Rajalla ylelliset pelikasinot ja koyhat, kaupustelevat ja kerjaavat ihmiset, muodostivat valtavan ristiriidan. Thaimaan puolella pelaaminen on kielletty, joten pelipalatsit ovat heti rajan tuntumassa. Kaikkialla nakyi rahtia ja muuta tavaraa kuljettavia ihmisia. Ihmiset joko veivasivat kasin invapyoran tapaista, jossa oli pitka lava takana, tai hevoskarryjen nakoista, joissa olivat itse vetojuhtana. Muutamia lapsiakin nakyi toissa raahaamassa tavaroita, mutta paa asiassa he kauppasivat, vaikka oikeastaan yllattavan vahan rajalla oli tata toimintaa, oikeastaan taalla kaupungissa on ollut vasta enemman. Onneksi lapset eivat myoskaan olleet mitenkaan aliravitun nakoisia, koyhia ja likaisia, mutta eivat kovin karsivan oloisia. Rajalla ainoastaan yksi pikku poika kerjasi meilta, annoin hanelle pahkinoita. En tieda oliko han tyytyvainen saaliiseensa, rahaa olisi varmaan kaivannut, mutta ainakin han lahti samantien tyytyvaisen oloisena. En muutenkaan mielellani anna rahaa, koska jos lapset kerjaavat vanhemmilleen, vanhemmat eivat laita heita kouluun. Koulutus on kuitenkin varmaan lahes ainoita teita pois koyhyyden kierteesta. Se on myos avainsana, jolla minut saa helposti ostamaan jotain, kuten eilen pysahdyspaikaltamme eraalta tytolta postikortteja. Han sanoi tarvitsevansa rahaa koulumaksuihin.

Matka rajalta tanne Sean reapiin, joka on Angor watin laheinen kaupunki, oli erittain kiintoisa. Se ei ollut lahellekaan sellainen koettelemus kuin meita oli uhkailtu. Ehka se johtui siitakin, etta Indonesian jalkeen meilla oli perspektiifia Aasiassa matkustamiseen. Ihmiset, jotka kuvailevat matkaa painajaismaiseksi, eivat ole matkanneet Indonesian hyvin kapeilla ja vuoristoisilla teilla. Olin kuvitellut, etta tie olisi samanlaista kinttupolkua kuin Sumatralla, se oli kuitenkin hyvin levea, siihen olisi suurimman osan ajasta mahtunut ainakin 3 autoa vierekkain. Tie ei ollut tasainen, siita ei paase mihinkaan, aikamoista pomppimista se valista oli, mutta valilla oli hieman tasaisempiakin osioita. Se kuitenkin auttoi asiaa, etta maasto oli tasaista ja tie suoraa, ei juuri mitaan mutkia eika makia. Matka kesti 5 tuntia. Lukemisesta ei oikein tullut mitaan, kun kirjaimet hyppivat, vaikka kylla valilla sitakin harrastin. Paa asiassa kuitenkin viihdytin itseani katselemalla maisemia, jotka olivat hyvn erinakoiset kuin Thaimaassa. Peltoja oli lahes koko ajan silmin kantamattomiin, valista kaukana nakyi siintavaa metsaa, myos kylat katkaisivat peltojen putken. Tien laidalla pellon vieressa oli kastelu/kala-altaita, jotka muodostivat lahes yhtenaisen keinotekoisen joen. Kaikenlaisia latakoita ja jokiuomia oli niin paljon, etten ihmettele, miksi rajanseutu on pahaa malaria aluetta. Mielenkiintoisinta, mita ikkunasta ehdin nahda: mies kahlaamassa kaulaa myoten vedessa lahes 100 ankkaa hanen perassaan, patsas veistamoita, joissa lukuisia isoja buddhapatsaita pihat taynna, pensa-asema, joka muodoistui pensalla taytetyista vesipulloista, jotka olivat pienessa kojussa, vesipuhveleilla ratsastavia pikku poikia, miehia ja poikia pikku lammissa kalaverkkojen kanssa, pitka todella kapea kanootti, jota souti ainakin nelja ihmista, iso emakko sopojen pikku porsaiden kanssa mutakylvyssa ym. Maisemien katyselu oli todella antoisaa :)

Saattaa olla, etta olen hieman ylittamassa reissubudjektiani. Luulen kylla, etta keskimaarin minulla on mennyt paivassa juuri se 10 euroa, mita pitikin, mutta valilla olemme tulleet huijatuksia ja ihmiset ovat rahastaneet aivan liikaa. Sekin guesthousi, minka piti olla riksakuskin mukaan 200 olikin 300. Kysyimme hanelta monesti hinnan, joten meidan virhe se ei ollut. Olisi tietenkin pitanyt kysya myos guesthousista, mutta kun luulimme kuskin olevan siella toissa. Rajalla taas, kun minulla ei ollut viela taysin selvinnyt rielin eli Kambodzan rahan arvo, tulin huijatuksi kaupassa. Maksoin rusinoista lahes 3 euroa, vaikkaoikea hinta oli ollut tuskin edes 0,50 centia. Pikku rahoja! Jos tallaista sattuu koko ajan siita vaan kasautuu akkia isompia summia. Pitaa opiia olemaan enemman varuillaan. Tama varsinkin on taas niin turisti paikka, etta ihmiset ovat hyvin bisnesvaistoisia. Kaupustelu ja palveluiden mainostus on kovinta tahan mennessa! Moporiksat(jotka ovat hauskasti erilaisia kuin thaimaassa, taalla karry on perassa ja se on hieman isompi) yrittavat koko ajan saada meita kyytiinsa, kun kavelemme kadulla.

Tassa paikassa on juuri se huono puoli, kun kaikenlaiset matkailuyrittajan tietavat, etta Angor on monille ihmisille ”must”paikka, he sitten kuvittelevat voivansa veloittaa mita vain. Oikeastaan taalla itse kaupungissa ei ole sita ongelmaa, silla taalla on guesthouseilla ja ravintoloilla niin kova kilpailu, etta se pitaa hinnat alhaisina, mutta tanne tulo ja taalta Angoriin suunnistus on kohtuuttoman kallista. Maksoimme bussista tanne 10 dollaria, vaikka vastaava matka muualla olisi vain puolet. Aiomme olla huomenna itsenaisia ja ehka hieman pirullisiakin ja menna Angoriin pyorilla :) Todella monet mopoilijat ovat jo mainostaneet meille palvelujaan, mutta heilla on aina ryostohinnat. Matka on sita paitsi vain 8 km ja kirjassamme sanotaan se olevan monessa mielessa parhaita tapoja nahda paikka. Temppelit ovat monet kaukana toisistaan, joten pyoralla voi sujuvasti kierella niita.

Loysimme guesthousin, jossa hintaan kuuluu ilmaiset pyorat ja aamupala. Eilen olimme paikassa, joka oli siisti, mutta hengeton. Nykyinen paikkamme ei ole paljonkaan kodinomaisempi muuten, mutta ravintola tila on hyvin viihtyisa, se jaljittelee saari tunnelmaa. Sijainti nykyisella paikallamme on myos paljon parempi. Sielta paasee parissa minuutissa kaduille, joissa on varikas tunnelma ja paljon ravintoloita ym. Arkkitehtuuri taalla on kiehtovaa! Siina on paljon ranskalaista klassismi henkisyytta. Talot eivat ole kuitenkaan niin hillityn varisia kuin yleensa klassismissa vaan hyvin kirkkaan varisia. Niissa on paljon pylvaselementteja, kaaria ja ornamentiikka koristelua. Meidan majapaikkammekin on pienen patsin nakoinen. Mahonki ovet ovat koristeltu taidokkain puuleikkauksin, rakennus on vaalea korkea kivitalo, lattia on isoja kiiltavia kivillaatoja, huonekalut ovat tummia ja veistoksellisia.

kirjoittelen taas

20.11.2006, 11:34:13 »
Olipa tyolasta loytaa toimiva netti!Kiertelimme pyoralla, pujotellen vilkkaan liikenteen seassa ja kavimme ainakin 5 paikassa kysymassa. Koko kaupungista naytti katkenneet nettiyhteydet. Tama kone mika viimein loytyi toimii luultavasti modeemin kautta. En ymmarra voiko koko kaupungilla olla yhteinen laajakaista serveri?

Vaatii kylla hyvaa tasapainoaistia ja todellista tarkkaavaisuutta polkea pyoralla tassa liikenteessa. No, onneksi olemme saaneet harjoitella kavellen Bangkokissa liikenteessa puikkelehtimista ja kadun nopeaa ylitysta. Kavely on loppujen lopuksi ehka vaarallisinta, silla se tuntuu olevan alempana hierarkiassa, mita liikkumismuotoja arvostetaan. Niin Thaimaassa, kuin taallakin, juuri kukaan ei koskaan kavele mihinkaan ja liikenteen seassa kavelijat ovat kirjoittamattomien saantojen nojalla velvollisia vaistamaan kaikkia muita.

Eilen pyorailimme Angorin temppelialueelle. Koko alueella on satoja temppeleita! Valitettavasti naimme siis vain pintaraapaisun naista upeista muinaisista kivirakennelmista. Guesthousiltamme alueelle oli 8 kilometria ja siella kavimme kiertamassa mini tourin, jossa oli 5 temppelia, joka oli 12 kilometrin lenkki. Se oli mukava fyysisten rajojen koettelemus. Tosin ei loppujen lopusi kovin rankka. Suomen oloissa tuollainen lenkki eli 27 km ei tuntuisi missaan, mutta taalla haasteellisuutta toi lisaa paahtava aurinko, kiipeamiset valila temppeleihin ja hieman huonokuntoiset mummopyorat. No, joka tapauksessa en kadu, etta valitsimme pyorat mopokarryjen sijaan. Se oli kannattava valinta, sai vahan liikuntaa monien lohoily paivien jalkeen, naki ehka enemmankin kuin moposta, koska saattoi itse aina hiljentaa vauhtia tai pysahtya jos naki jotain kiinnostavaa ja ei tarvinnut tinkia kuskin kanssa loputtomasti hinnasta.

Miten kertoisin lyhyesti Angorista. Se on temppeli alue, jossa kuuluisin temppeli ja Kambodzan tunnus on Angor Watt. Temppelit ovat yli tuhat vuotta vanhoja ja ne rakenti khmeeri kuninkaat, jotka hallitsivat uskomattoman laajaa aluetta 800-1200 l. Alue ulottui aina nykyisesta Myanmarista Vietnamiin. Khmeereista tiedetaan hyvin vahan, mutta heidan juurensa olivat luultavasti Intiassa. He olivat taiteellisesti ja arkkitehtuurisesti hyvin lahjakas kansa.

Angor Watt ei tehnyt minuun suurinta vaikutusta. Hienot lootuksen-kukan muotoisettornit, pitka tie, jota reunustivat patsaat ja seina reliefit olivat tietty upeita. Kuitenkin, pidin eniten Ta Prohmista, jossa oli loputtomasti lukuisia(oli ollut tuhansia) hymyilevia paita. Elokuvassa, jonka katsoimme guesthousissamme Angorista edellisena iltana, kerrottiin kuinka ranskalaiset temppelin ”loytajat” olivat pitaneet paita hyvin pelottavina, kun nurkan takaa oli paljastunut aina vain lisaa paita. Patsailla oli kieltamatta hyvin salaperainen arvoituksellinen hymy, ihan kuin niilla olisi ollut suuri salaisuus. Eihan sita tieda, vaikka juuri tuo kyseinen muinainen kulttuuri olisi tiennyt maailmasta jotain sellaista oleellista, mista meilla ei ole aavistustakaan. 😯 Sehan on vain valistus ajattelua, etta kehitys menee eteenpain. Enta jos todelliset korkeakulttuurit ovat elaneet menneisyydessa ja niihin ei enaa ole paluuta? Tallaisia ajatuksia Angor minussa heratti. :)

Lahes hienoin elamys temppeleilla oli kiiveta todella jyrkkia portaita ylos korkeuksiin. Eras temppeli oli yli 50 metria korkea(varmaan jotkin olivat korkeampiakin, mutta tassa paasi itse kiipeamaan niin ylos) ja kaikissa portaissa oli aina varoitus ”omalla vastuulla” En tieda pystyiko niita aina edes portaiksi kutsumaan, paremminkin ne olivat hyvin kapeita kivisia kielekkeita. Kiipeamisesta lahes pystysuoraa seinamaa, sai mukavan adrenaliini ryopyn. Angor watilla, kun en ollut viela tottunut kiipeamiseen, tunsin ylhaalla, etten paase sielta enaa koskaan alas. 😕 Onneksi toisella puolella oli hieman loivemmat portaat, joissa oli kaide. :) Ihmettelinkin ylhaalla, miten monet vanhemmatkin ihmiset olivat selviytyneet sinne. Muilla temppeleilla tulin kiivenneeksi viela pahempiakin portaita, mutta kun olin jo harjaantunut puuhaan niin se ei tuntunut yhta hurjalta.

Huomenna lahdemme Phnom penhiin. Porukoille kiitti viestista! Yrittakaa kestaa loskaa ja pimeyytta! Taalla on lammin ja aurinko paistaa :) Nyt en ehdi kirjoitella pitempaan, vaikka ajattelin hieman analysoida vaikutelmiani Kambodzasta, mutta siita ehka huomenna. Nyt lahdemme syomaan.

22.11.2006, 10:16:11 »
Vielakin harmittaa, kun olin eilen kirjoitellut yli tunnin ja sahkokatkos tuhosi koko tekstin. 😕 Indonesian jalkeen ei ole ollut katkoksia, joten en enaa nahnyt tarpeelliseksi tallentaa kirjoituksiani. Nyt pitaa muistaa, etta taalla naiden kokeiden kanssa on kaikki mahdollista, nama voivat myos jumittua yhtakkia taysin, niin kuin kavi Kallelle eilen kolme kertaa perakkain aina eri koneen kanssa.

Miten olen kokenut taman maan? Millaisena Kambodza on nayttaytynyt minulle?

Tama on alastomien pikku lasten maa. (missaan muissa kiertamissamme maissa ei koskaan nakynyt taysin alastomia lapsia. taalla heihin tormaa kaduille jatkuvasti ) Tama on yksi jalkaisten ja taysin jalattomien ihmisten maa. (lukuisat menettavat vielakin paivittain raajojaan astuessaan miinoihin,joita maaseutu on taynna) Maa, jossa 5-vuotiaat kantavat pari-vuotiaita sisaruksiaan kaduilla ja ojentelevat kasiaan. Kauppaaminen on taalla huomattavasti nakyvampaa kuin kerjaaminen. Kerjaamista on hyvin vahan, mutta kauppaaminen on sitakin armottomampaa ja sinnikkaampaa. Indoesiassakin, kun kavelimme torikojujen ohi, ihmiset saattoivat huutaa”hello” ja mainostaa tuotteitaan. Kukaan ei koskaan kuitenkaan jaanyt huutelemaan peraan, saati lahtenyt kavelemaan peraamme. Siem reapissa kuitenkin koimme tamankin. Kun kiertelimme torilla, kojujen kohdalla ei paljon voinut hiljentaa, silla joku iski heti kimppuun, eika helposti paastanyt jatkamaan matkaa. Torikauppiaat eivat silti olleet mitaan verrattuna lapsiin, jotka kauppasivat kaduilla kirjoja ja postikortteja. He kavelivat aina pitkasti vierellamme hokien ”only 2 dollar, ok 1 dollar for you”, alentaen koko ajan hintojaan. Eras pikku poika tuli jopa ravintolaamme sisalle hieromaan kirjakauppoja, kun olimme syomassa. Naihin kauppiaisiin oli hyvin vaikea suhtautua! Toisaalta saattaa olla, etta osa rahoista menisi heidan koulunkayntiinsa, mutta toisaalta luultavampaa on, etta ostamalla heilta, he eivat siita hyody vaan menettavat mahdollisuuden koulutukseen. Turisteja Angorin alueella ja Siem Reapissa oli niin paljon, etta jotkut lapset varmasti oikeasti ”rikastuvatkin”(keskipalkka taalla on vain reilu dollari paivassa ja lasten kauppaamat tuotteet maksoivat aina vahintaan sen verran, eli yleiseen elintasoon nahden rikastuvat) toiminnalla. Jos he tienaavat perheella paljon rahaa, miksi he laittaisivat heidat kouluun, jossa lapsi vain kuluttaa?

Nyt sitten myonteisempiin kuvauksiin maasta. Ihmiset ovat hyvin iloisia. Kun matkustimme bussilla tanne Phnom Penhiin, paikalliset matkustajat hekottelivat ja heittivat lappaa koko matkan. Joku sanoi jotain ja sita seurasi yleinen naurunremakka. Sitten toinen lausahti jotain ja taas hekoteltiin ja hihiteltiin. 😀 Olisimme olleet uteliaita tietamaan, mista nama ihmiset puhuivat, niin hauskaa heilla tuntui olevan. Ihmiset ovat myos hyvin lapsirakkaita. Katujen varsilla talojensa edustoilla heidan nakee usein leikkivan lastensa kanssa. Bussissa yksi seta virnisteli pikku tytolle, joka luultavasti oli hanen oma tyttonsa, aina kun tama meinasi ikavystya ja sai taman aina nauramaan. Ehka kansan on hieman pakkokin olla lapsirakkaita maassa, jossa yli puolet ihmisista ovat alle 10-vuotiaita. Ruokakulttuuri taalla on hyvin rikasta! On esim. intialaista, thai-ruokaa ja ranskalaista. Ranskalaisetkin ovat sentaan jotain hyvaakin jattaneet tahan maahan. On ollut vaihtelua syoda parin kuukauden paahtoleipa kuurin jalkeen patonkeja, jotka ovat lahes aina vastapaistettuja :) Guesthousissamme eli ”Red lodgessa” Siem Reapissa sai vapaasti syoda niin paljon patonkia ja banaaneita kuin jaksoi. Niita sai ilmaiseksi aina hakea ravintolasta. Siina guesthousissa oli muutenkin parhaat edut ja palvelut, mita tahan asti missaan.

No niin. Nyt taas asiaan.Kambodza analyysini jatkuu. Nyt olen kasitellyt selkeasti huonot ja hyvat puolet ja nyt voisin kertoa kohtalaisen neutraaleista havannoistani. Rakennukset: talot ovat joko kokonaan kaislantapaista kasvia, seinat ”ruokoa” ja katto peltia, seinat lautaa ja katto peltia, seinat maalattua lautaa ja katto liuksketiilta, tai kokonaan kivitaloja tiilikattoineen. Tama on alemmasta elintasosta ylempaan eteneva jarjestys. Kun seurasin maisemia bussin ikkunasta, havannoin etta kaupunkia lahestyttaessa kiviset talot lisaantyivat, ihan keskella maaseutua taas oli paljon ”ruokotalojakin”. Yleisin asumusmuoto tuntuu olevan talo, jossa on lautaseinat ja peltikatto ja joka on korkeiden jalkojen varassa. Kaupungissa tosin ovat lahes kaikki talot rakennettu suoraan maahan.

Polkupyorakulttuuri on taalla nakyvaa. Muissa maissa kukaan ei liikkunut pyorilla. Tama on punaisen hiekkapolyn maa. Ensimmaisen kerran taalla tormaan hengityssuojaimiin. Bangkokissakin sellainen varmasti olisi aiheellinen, mutta ei siella kukaan sellaista kayta. Taalla monet kayttavat huivin tapaista, tai hattu-huiviyhdistelmaa. Itse ostin pelkan kankaisen suojaimen, jonka saa kuminauhoilla korvien taakse, sellaistakin nakee monilla tuktuk kuskeilla. En vain ole paljon kayttanyt suojaintani, koska sen lapi on aika tyolas hengittaa. En tieda kumpi tekee ilmasta ”raskaampaa” poly vai pakokaasut. Taman voisi tietenkin maaritella Kambodzan huonoksi puoleksi, mutta ei se loppujen lopuksi hairitse. Ilma on saasteisen oloista oikeastaan vain vilkkaan liikenteen seassa, ei hiljaisemmilla kaduilla, eika sisatiloissa. Paikallisia se ei myoskaan tunnu hairitsevan, useimmat eivat kayta mitaan suojaimia. Olen silti tyytyvainen, etta lahdemme huomenna pois taalta miljoonakaupungista. Ei ilma taalla ole se, mika eniten hairitsee vaan se, ettei voi rauhassa kavella kaduilla, kun tuktuk kuskit ahdistelevat. 😕 Heille saa olla jatkuvasti hokemassa ”no thanks”. Jostain syysta he eivat ymmarra, etta joku haluaa kavella. Ei taalla oikeastaan juuri muut kavelekaan kuin koululaiset ja me, kivaa olla poikkeava :)

Kun tulimme kaupunkiin, meidat piiritti heti bussin ovalla tuktuk kuskien lauma. He tunkivat lahes sisaan bussiin ja paaseminen ulos autosta tuotti vaikeuksia, kun sai raivata tiensa heidan lapi. Otimme sitten yhden kuskin, koska majapaikkamme oli aika kaukana. Kysyimme hanelta monesti tietaako han varmasti, missa ”Last home” sijaitsee. Han vain myonteli ja nosteli nopeasti rinkkamme kyytiin. Sitten ajelimme ristiin rastiin kaupunkia ja meille selvisi, ettei kuskilla ole aavistustakaan guesthousimme sijainnista. Hanen”apurinsa” yritti kysella meilta. Miksi meidan se olisi pitanyt tietaa, siksihan yritimme valita kuskin joka tietaa. Kalle silti yritti parhaansa mukaan lukea karttaa ja mina bongailin teiden nimia. Kuskin ”apuri” mainosti meille koko ajan kaikkea mihin han voisi meidan vieda, mm. ampumaan.(taalla on mahdollista ampua vaikka lehma singolla jos haluaa.kuka haluaa? 😯 ) Kun kuski oli kysellyt monilta kadunmiehilta tieta ja olimme ajaneet monesti harhaan, loysimme viimein paikan. Kuski yritti rahastaa viela lisaa, kun oli ollut pitka matka. Kenenhan syy se oli, etta oli pitka matka? Pysyimme lujana, emmeka maksaneet enempaa.

Tanaa kavimme”Toul Sleng” museossa, joka oli ollut sodan aikana vankila ja kidutuspaikka. Aika jarkyttava kokemus. Kambodzalaisten kokemuksen punakhmeerien hirmuvallan alla toivat laheisesti mieleen juutalaisten kohtalon. Samanlaista jarkyttavaa julmuutta, pakotusta kovaan tyohon ja teurastusta. Yli 2 miljoona kambodzalaista kuoli tuona aikana ja kaupunki, jossa nyt olemme tyhjenneetiin vakivalloin, kun ihmiset pakotettiin maaseudulle toihin. Nyt kun katselee tata miljoona kaupungin vilkkautta ei uskoisi, etta pari kymmenta vuotta sitten taalla oli vain puolue johto eli muutama kymmenen ihmista, koko kaupunki oli taysin kuollut.

Huomenna lahdemme Sihanoukvilleen, josta pitaisi loytya Kambodzan ykkosbeachit. Bussimme pitaisi vaihteeksi olla luxus. Kavimme asken ostaan liput ja saimme esitteen, jossa luetellaan pitka litannia etuuksia, mita matkaan kuuluu,mm. aamupala.Kuullostaa hyvalle :) Tosin ennenkin bussinkuva esitteessa on nayttanyt hieman erilta mita todellisuus 😆

24.11.2006, 14:49:04 »
Hienoa olla jalleen rannalla kaukana suurkaupunkien saasteista ja yli vilkkaasta liikenteesta. Sihanoukville on pieni, lahes Oulun kokoinen kaupunki, joka on kuitenkin nopeasti kasvamassa. 10 vuoden paasta rannat ovat taalla luultavasti rakennettu tayteen loistohotelleja, mutta viela taalla on muutamia rauhallisia rantoja ja vilkkaammankin rannan laheisyydessa on vain kohtalaisen pienia guesthouseja. Kauempana kaupungilla on muutamia isoja hotelleja, mutta viela turismi on taalla suhteellisen pienimuotoista, viela juuri ja juuri siedettavaa. Suosittu paikka tama selvasti kuitenkin on. Saimme guesthousista viimeisen mokin.3 perakkaista kertaa olemme onnistuneet saamaan aina viimeisen huoneen mita on tarjolla :) Kun kavimme tanaan kyselemassa muualtakin huoneita, kaikki olivat taynna.(meidan majapaikassa ei ole muuta vikaa kuin homeen tuoksu. Tyynyissakin on tyynyliinan alla selvia homelaiskia.Mokki on myos aika askeettinen puusankyineen ja ohuine patjoineen. Muuten Monkey republic guesthouse on erittain viihtyisa, hyva ravintola ja mokkeja ymparoi varjostava, viihtyisyytta luova banaanipuu kasvillisuus) Luultavasti nama Kambodzan vahaiset rantakaupungit ovat hyvaa vauhtia muuttumassa yhta ylikansoitetuiksi turistirysiksi kuin useat Thaimaan kaupungit, siksi on hyva olla taalla juuri nyt.

Pidan tasta kaupungista sikali, etta ravintoloita on paljon. Ravintoloissa on myos hyvaa ruokaa, mikali he vain osaavat tuoda sita mita on tilannut. On aina yhta yllatyksellista, mita saa eteensa. Muualla Kaakkois-Aasiassa se oli yllattavaa siksi, etta esim. pizza ei valttamatta nayttanyt yhtaan silti, milta sen oli tottunut nayttavan. Taalla se on jannittavaa odotettavaa, siksi etta tarjoilija harvoin muistaa taydellisesti mita on tilannut. Monet tarjoilijat eivat kirjoita tilauksia ylos ja siksi unohtavat tai sitten he eivat vain osaa englantia. Nain olen itselleni selittanyt taman muuten hieman kasittamattoman seikan maassa, jossa palvelu muuten on yleensa aina todella hyvaa.(joissain ravintoloissa tarjoilija seisoo aina lahettyvilla ja kun lasini on puolillaan, han tulee kaatamaan lisaa. Usein myos ilmaiseksi alkupalaksi tuodaan pahkinoita. Joskus jalkiruokakin, kuten viipaloituja hedelmia, tulee talon puolesta. Guesthouseihinkin kuuluu paljon paremmat edut kuin muualla: pyyhkeet, saippuat, ilmaiset oluet, pyorat ym.) Eilen, kun pyysin ”grilled chicken and pasta salad”, sain vahan ajan paasta eteeni kokonaisen kalan, joka oli peitetty vihanneksilla. Kun kerroin, etta olin tilannut muuta, seurasi pahoittelut ja lupaus, etta oikea ruoka tulee pian. Sittemmin odottelun jalkeen eteeni ilmestyi patonkia, jossa oli kylla grillattua kanaa sisalla. Pasta salaattia ei kuitenkaan edelleen nakynyt missaan! Miten on mahdollista erehtya kaksi kertaa perakkain?:shock: Asia olisi helposti selitettavissa, jos olisin vain sanonut, mita haluan, koska eihan aantamisestani juuri koskaan saa mitaan selkoa, mutta osoitin listasta ja Kallekin viela vahvisti tilaukseni. Kallekin on saanut kaksi kertaa, tosin eri paivina, omassa guesthousissamme eri ruokaa mita pyysi. Meidan paikkamme on viela englantilaisten pitama, joten sita ei voi laittaa kielitaidon piikkiin. No, Kalle sai sentaan ruokansa aina vahan sinne pain, mita oli halunnut. Tanaankin aamulla pavut ruuasta oli vain korvattu kananmunalla ja eilen han sai leivan niin kuin halusikin, vain eri taytteilla. Ehka voisi ajatella, etta se on kambodzalaista mentaliteettia ”ei sen tarvitse olla justiinsa, kunhan sinne pain”, mutta he ovat aina kaikessa muussa hyvin huolellisia…

Meidan laheinen ranta on hieman liian vilkas, mutta muuten ok. Vedet eivat ole yhta kristallinkirkkaat kuin Perhetianilla, mutta kuitenkin niin kirkkaat, etta oman varjonsa voi nahda pohjahiekasta. Tanaan vain kavasimme rannalla uimassa. Eilen olimme kauemmin, lueskelimme ja kommunikoimme lyhyesti kauppiaiden ja kerjalaisten kanssa. Huomenna pitaa muistaa ottaa pikku rahoja mukaan jos lahdemme rannalle, koska viimeksi meilla ei ollut mitaan, mika oli hyva kaupustelijoiden takia, mutta jalattomille ja sokeille olisin voinut jotain antaa. Olen ottanut linjaksi, etten anna kuin jollakin lailla vammautuneille, jotka selvasti tarvitsevat apua. Pikku pojille, jotka ovat hyvinvoivan oloisia ja selvasti haluaisivat vain saada vahan taskurahaa, en yleensa anna mitaan. Eras nainen, joka mainosti minulle karvanpoisto ja manikyyri palveluitaan, naytti mielenkiintoisen tavan poistaa saarikarvoja. Ihmettelin mita han aikoi, kun han tarttui jalkaani ja kaivoi pitkan langan esiin. Yritin selittaa, ettei minulla ole rahaa ja kysya mita han aikoo. Han oli kuitenkin kuin ei ymmartaisi, hymyili vain ja jatkoi puuhaansa. Han laittoi yhden paan narusta suuhunsa ja kiersi loput lankaa taidokkaasti sormiensa ympari. Sitten han kasittamattomalla tavalla pyoritteli lankaa saarellani, jolloin tunsin pienia nipistyksia. En vielakaan ymmarra, kuinka han sai langalla karvat irtoamaan, tehokkaalta se kuitenkin vaikutti ja tuntui. Ehka se perustui jonkinlaiseen hirttamistekniikkaan. Aasialaisilla naisilla on muutenkin paljon omintakeisia kaneudenhoito tapoja ja yleisestikin kaikenlainen kauneudenhoito on suosittua aasialaisten keskuudessa. Monesti kadulla nakee kuinka he suorittavat kadunreunassa jotain jalkahoitoa tms toisilleen.

Nyt lahdemme kohta pelaamaan Kallen kanssa guesthousiimme jalkapallopelia, jossa olen surkea, mutta mika on muuten hauska peli. Majapaikassamme on myos pleikkari ja elokuvahuone, eilen tuli testattua pleikkaria. Kun majottauduimme, tormasimme melkein heti suomalaiseen tyttoon, joka myos yopyy samassa paikassa, sen jalkeen emme kuitenkaan ole jutelleet, kun han tuntuu viihtyvan paremmin brittien seurassa.

25.11.2006, 13:17:11 »
Tanaan olemme kierrelleet skootterilla kaupungilla ja eri rannoilla. Aamulla paatimme, etta vuokraisimme pyorat, mutta sitten selvisi, ettei meidan lahella ole yhtaan vuokraamoa. Tiesimme, etta kaempana olisi, mutta se olisi ollut jo niin paljon kalliimpaa jos olisimme ensin maksaneet mopokuskille, etta han veisi meidat vuokraamoon ja sitten viela pyorista erikseen. Loppujen lopuksi skootterin vuokraus oli loistava valinta. Yksi mopo oli saman hintainen kuin kaksi pyoraa ja ilmaston huomioon ottaen(keski paivalla lampoa on yli 30) mopolla paasee paremmin liikkumaan, pitempia matkoja.

Skootterit eivat ole taalla millaan tavoin samanlaisia kuin koti-Suomessa olen tottunut. Mopomme oli 100 kuutioinen ja siina oli vaihteet, matalat aanet, nopea kiihtyvyys ja vauhtiakin olisi ollut mahdollista kasvattaa lahes 100. Mopo oli siita erikoinen, etta vaikka siina oli vaihteet, siina ei ollut mitaan kytkinta. Vaihdepolkimia vain polettiin jaloilla, eri poljinta isommalle vaihteelle ja eri pienemmalle.

Kambodzalaiset tiet ovat aina joko monikaistaisia leveita valtateita tai hiekkaisia kuoppaisia karrypolkuja, hieman ristiriitaista. :) Kaupungin lapi menee tie, jossa on nelja hyvin leveaa kaistaa ja kun suurin osa ajaa vain mopoilla tai moottoripyorilla, tilaa on runsaasti, vaikka liikennetta olisi paljonkin. Syrjemmalla taas varsinkin rantaan vievat tiet ovat huomattavasti pienempia hiekkateita.

Taalla ajaminen vaatii paljon tarkkaavaisuutta, koska mitaan liikennesaantoja ei oikeastaan ole. Kaikki risteykset ovat tasa-arvoisia, tosin se ei tarkoita, etta oikealta tuleva vaistaa, vaan yleensa risteyksista tullaan pysahtymatta paatielle, korkeintaan vahan hiljentaen, jolloin ikaan kuin sulaudutaan muuhun liikenteeseen. Jossain paateilla olen nahnyt bussin ikkunasta liikenne merkkeja, mutta niita ei varsinaisesti noudateta.Vaikka kylan kohdalla oli rajoitus 70, bussi ei havaittavasti hiljentanyt.

Vaikka liikenne saattaa valilla tuntua kaaoottiselta, onnettomuuksia sattuu kuitenkin ihmeen vahan. Olemme nahneet ainoastaan yhden skootterikolarin, se sattui Siem reapissa ja kuljettajat nousivat samantien ylos. Rauhoittavaksi tiedoksi sanoisin viela sen, etta tiet ovat tosiaan leveita ja hyvakuntoisia ja ajokulttuuri on huomaavaista. Toisille annetaan tilaa ja vaistellaan sujuvasti, liikenteessa ei olla niin itsekkaita tai kilpailuhakuisia kuin Suomessa. :)

Tanaan tuli hieman shoppailtua, mutta hyvan asian puolesta. Ostimme jarjeston kaupasta, joka auttaa katulapsia. Fiksu jarjestely: katulapset tulevat koulun jalkeen tekemaan koruja paikkaan, josta saavat tarvikkeet ja tietty jarjesto myy koruja yms. heidan puolestaan niin, ettei heidan koulunsa hairiinny. Jarjesto toimii vapaehtoisvoimin, joten sen pyorittamiseen ei tarvita suurta rahoitusta.

No niin, nyt lahdemme hieman juhlimaan :)

26.11.2006, 13:52:21 »
Yhteydet jumittaa koko ajan! Kirjoittelin pitkasti, mutta yhteys katkesi.Poltin sitten kirjoitukseni levylle, mutta asken selvisi ettei polttaminenkaan onnistunut. Nyt olen eri koneella kuin muutama tunti sitten, mutten jaksa enaa alusta alkaa kirjoitteleen. Huomenna taas jos hermot kestavat 😕 :) Ehka viela loydan aikaisemmankin tekstin koneelta, johon sen talletin…

7.11.2006, 07:34:31 »
Tama tekstin kirjoittelin eilen, mutta en saanut sita lahetettya, koska yhteys katkesi. Onneksi loysin sen viela koneelta, jossa olin eilen.Tassa siis eilisen paivan mietteita:

Asken sattui hauska tapaus. Etsimme konetta, missa olisi skype. Nama ovat kaikki kohtalaisen uusia koneita, joten luusisi, etta naissa olisi. Paikassa mista loytyi kyseinen ohjelma ei vain nakynyt kuulokkeita missaan. Kun sitten lausahdin Kaleelle jotain kuulokkeista, aijan suusta, joka oli siihen asti puhunut englantia alkoi yhtakkia tulla puhdasta suomen kielta :) Han kertoi kuulokkeiden hajonneen pari paivaa sitten. Han harmitteli myos nettiyhteyksia ja sanoi, etta ne tokkivat jatkuvasti, huomauttaen, etta niinhan tassa maassa tosin kaikki. Han ei kuitenkaan sanonut sita katkerasti vaan naurahti paalle. Han oli erikoisen kansainvalinen ihminen, puoliksi irlantilainen, puoliksi suomalainen. Han oli muuttanut Suomeen pikku poikana ja viettanyt siella nuoruutensa. Nyt han asui taalla ja mokki hanella oli Espaniassa. Selvalla turun murteella han Suomea puhui ja arvasi heti, etta olemme Oulusta pain.

Yhteydet tosiaan tokkivat.Vaikka koneet olisivat kuinka uusia se ei paljon auta, kun yhteydet ovat tata tasoa. Kiertelimme useissa eri paikoissa etsimassa skype. Kaiken huipuksi palasimme nyt takaisin tanne missa kavimme ensiksi ja nyt huomasin, etta taalla olisikin kyseinen ohjelma. :) Olen nyt eri koneella kuin silloin aluksi. No, en taida kuitenkaan uskaltaa edes yrittaa avata ohjelmaa, silla luultavasti kone jumittuu valittomasti. Niin kavi asken Kallen koneelle, kun han yritti. Ehka huomenna keskustasta loytyy toimivampia koneita.

Tanaan satoi! Riensimme heti pihalle, kun alkoi satamaan. Monta viikkoa on aurinko paahtanut kuumasti joka paiva. Naureskelimmekin, kun katsoimme kerran TV:sta maailmanlaajuista saatiedotusta, etta se on taalla pain taysin turha ohjelma.Joka paiva kuitenkin paistaa ja on reilusti yli 30 lamminta. :) Sadekautena yleensa vain sataa ja se ei ole nyt meneillaan. Tanaan kuitenkin poikkeuksellisesti satoi pari tuntia taysin kirkkaalta taivaalta. Sade tuntui iholla vain aavistuksen verran viilealta, mutta se oli silti mukavaa vaihtelua auringon sijaan ja olen aina pitanyt sateesta. Kavelimme rannalle sateessa ja uimme vedessa, jossa ei juuri muita nakynyt. Vesi tuntui viela tavallistakin kuumemmalta. Yleisestikin vedenlampo vastaa kylpylavesien lampoa, eli se ei paljon vilvoita, mutta siina on silti mukava lillua. Snorklailimme hieman, mutta taalla ei ole korallia, joten varikkaita kalojakaan ei nakynyt.

Vaihdoimme aamulla majapaikkaa. Entisessa ei ollut mitaan suurempaa viikaa, mutta haaveilimme ”Cafe venetsia” guesthosista, silla siella olisi ollut ilmastointi ja mopo dollarilla. Kun ajelimme mopollamme sinne rinkat selassa, kaikki ilmastoidut huoneet oli kuitenkin varattu. Paatimme sitten kayda katseleen viela muualtakin, silla guesthousejahan taalla riittaa. Niita on satoja. Olimme edellisena paivana eksyneet hyvin viehattavalle alueelle Weather Station Hilliin: kapea hiekkatie, jossa molemmin puolin viehattavia pikku ravintoloita ja joissakin majoituspaikkoja, huomattavasti rauhallisempi ranta lahella kuin edellisen paikan ranta. Valitsimme sitten Indian cyrry pot nimisen paikan, joka on melkoinen murju, mutta omalla tavallaan kodikas. Juuri sellaiset paikat, joista on yritetty mahdollisimman vahalla rahalla ja suurella kekseliaisyydella tehda mahdollisimman viihtyisia, ovat jotenkin puoleensa vetavia. Majapaikassamme ei ole kuin kaksi majoitushuonetta eli hyvin pieni guesthouse. Seikkoja, jotka tekevat siita lahes viihtyisan: varikas kuviollinen muovilattiamatto, monivarinen naulakko ovessa, porraskaiteet, jotka nekin on maalattu kirkkaiksi, ylakerran oleskelu\ravintolatilan katosta roikkuvat koristeet, huoneenpoyta jossa on on lapsellisia piirroshahmoja yms. Tama on tahan mennessa halvin paikka, jossa olemme yopyneet, vain 3 dollaria. Huomenna menemme luultavasti Mashiin, jossa oli suomalainen aija toissa. Paikka on nykyista paikkaamme vastapaata ja siinakin oli hinta vain 5. Siina oli kuitenkin huomattavasti isommat huoneet. Vaikka pikkuinen koppi, jossa nyt olemme onkin viihtyisa, ei sellaisessa montaa yota viihdy, koska ei paase levittelemaan tavaroitaan :) Mashissa on myos Monopolipeli, jota pelasimme tanaan pitkaan.

Ajattelin vihjeeksi jos joku matkaa suunnitteleva sattuu tata lukemaan, kertoa hieman hinnoista. Ja tietty kateuden herattamiseksi kotimassa :) Hintatasosta Kambodzassa:

ruokailu: 2-4 dollaria.(1dol=noin0,80e) Kasvisruokia, kuten salaatteja saa reilulla dollarilla, mutta lihaateriat maksavat yleensa yli 3. (ruoka on hieman kalliimpaa kuin muualla kiertamissamme maissa) Juomat ovat kohtuuttoman kalliita, puolet ruuan hinnasta. Ulutta tosin saa happy hour aikaa puolella dollarilla. Kaupasta juomia saa aina silla hinnalla. Litran vesi maksaa puoli dollaria tai vahemmin, limukat ovat aina hyvin halpoja 30-40 centtia.

Kaupassa kaynti on suhteettoman kallista ravintolahintoihin nahden. Usein reilulla 2 dollarilla syo tasokkaan aterian, mutta kaupasta silla saa vain keksipaketin. Hedelmia voi saada torilta tosi halvalla jos osaa tinkia, mutta yleensa he yrittavat huijata mahdollisimman paljon. Tanaan sain 20 centilla ison nipun banaaneja.

Liikkuminen ja asuminen ovat selkeasti halvempia kuin muualla, varsinkin liikkuminen. Siem Reapista Phon peniin maksoimme vain reilu kolme dollaria, vaikka kilometreja kertyi 300. Phon penhista tanne taas maksoimme luxus bussista 5 dollaria, kilometreja reilu 200. Siina bussissa oli aamupala, ilmastointi, vessa, oma opas yms. Valilla saattaa tietty joutua maksamaan ryostohintojakin jos ei ole kilpailua, kuten maksoimme rajalta Siem Reapiin lahes 10 dol, vaikka kilometreja oli vain 140. Aina pitaa olla valmis tinkimaan ja kilpailuttamaan eri yrityksia. Mopotaksien ja riksojen laita on samoin, he pyytavat aina ensin kaksinkertaista hintaa, mutta suostuvat sitten paljon halvemmalla. Kuitenkin he laskuttavat lahes aina dollarin paljonkaan riippumatta matkan pituudesta.

no niin…nyt lahden lueskeleen posteja

8.11.2006, 06:04:51 »
Tervehdys MP! Olemme menossa Phnom penhiin noin viikon paasta. Olis mukavaa tormailla siella! :) Ilmoittele sitten, mikali viela silloin olette siella.

Paivakirjani nayttaa laahaavan paivan jaljessa koko ajan. En taaskaan saanut eilen illalla lahetettya tekstiani. Luultavasti taalla on vain yksi palvelin ja siksi yhteydet eivat koskaan illalla toimi, koska se ruuhkaantuu. No nyt yritan lahettaa taman:

Tanaa ajattelimme taas hieman juhlia. Toissa paivana bileet loppuivat lyhyeen, kun sahkokatkos pimensi koko ravintolan. Generaattorin avulla pari lamppua saatiin pidettya paalla ja joka puolelle leviteltiin kynttiloita, mutta ylakerta, joka olisi ollut kaikkein viihtyisin muuttui kieletyksi alueeksi. Meidan ei annettu menna ylos riippumattoihin. Se olisi ollut pimeassa kai liian vaarallista. Tuntui erittain oudolta, etta ensimmaisen kerran Kambodzassa kielletaan jotain ilmeisesti turvallisuus syista :) No, pitajat olivatkin britteja, joten se selittaa asian.

Hieman kylla olen alkanut kritisoimaan tata mentaliteettia, etta kaikki on yksilon vastuulla. Ei suomalainenkaan politiikka, etta kaikki vahankin vaarallinen kielletaan ja tehdaan laittomaksi(esim. autonlavoilla matkustus, mika on taalla hyvin tavallista) ole ihanteellista, mutta jotain vastuuta pitaisi viranomaisilla ja valtiollakin olla. Tasta hyva esimerkki on liikenne ja etenkin jalankulkijoiden asema siina. Tanaan naimme erittain pahan kolarin, jossa skootteri ajoi mummon paalle. Seurasimme tilannetta jalkeen pain vahan aikaa, mutta ei selvinnyt jaiko vanhus henkiin. Olimme heti kolaroivan skootterin takana, joten oikeastaan meidankin velvollisuus olisi varmaan ollut yrittaa auttaa.Onneksi vakea keraantyi kuitenkin heti paljon mummon ja skootterikuskin,jolle ei kaynyt kuinkaan, ymparille. Emme kuitenkaan olisi osanneet tehda mitaan. Jokin ensiapukurssi pitaisi kylla kuulua pakollisena peruskouluun! En ymmarra tammoista taydellisesta valinpitamattomyytta yksilon eduista tai turvallisuudesta. Taalla selvasti vain yhteiso merkitsee.Minun on varmaan mahdotonta lansimaisena invidualistina koskaan taysin ymmartaa tata kulttuuria. Joka tapauksessa, olisi niin helppoa rakentaa muutamia suojateita tai liikennevaloja. Sekaan ei taalla ole itsestaan selvaa kummalla puolen ajetaan.Oikeanpuoleinen liikenne taalla on, mutta jotkin skootterit saattavat silti tulla vaaraa puolta vastaan. Miten paljon kolareita valtettaisiin jo silla, etta sakotettaisiin vaaralla puolen ajavia ja sovittaisiin saannot kuka milloinkin vaistaa risteyksissa?

Nyt tulee viela hieman lisaa politiikkaa. Sosiaalidemokraattina, tosin paremminkin sosialistina, kannatan sita etta valtiolla olisi jonkinnakoinen vastuu kansalaisistaan. En ymmarra, miksei sodanuhreja ole taalla autettu enemman. Koyha maa ja paljon uhreja, ymmarran kylla taman ristiriidan. Silti, varmasti olisi voitu tehda enemman eika vaan luottaa buddhalaiseen kuttuuriin, joka kehottaa almujen antamiseen, eli ei pitaisi jattaa kaikkea kansalaisten armeliaisuuden varaan. Hyva esimerkki, mita olisi voitu tehda on, etta turismibisneksesta saadut rahat, jotka saadaan hyodyntamalla sisallissodan kauheuksia, menisivat uhreille. ”Kuoleman kentat” nimisen paikankin, jossa oli teloitettu ihmisia, Kambodzan valtio myi japanilaisille. Tavallaan on vaarin tehda bisnesta tallaisilla asioilla, mutta kun sita kuitenkin tehdaan niin voitot pitaisi kylla menna niille, jotka olisivat ansainneet edes hieman hyvitysta.

On kylla taysin kasittamatonta, etta Pol Pot pystyi viela 1990 luvun loppu puoliskolla tapatattamaan ihmisia. 1997 hanet vasta saatiin asetettua kotiarestiin ja 1998 han jo kuoli ilman, etta hanta koskaan ehdittiin varsinaisesti laittaa syytteeseen miljoonien kuolemasta. Kasittamatonta on myos, etta Vietnam vapautti taman maan. Eiko jenkkien aina pitaisi menna vapauttajina joka paikkaan? Ei talla kertaa, USAlle tarkeinta oli olla Vietnamia vastaan, he tukivat Pol Potia vain siksi, etta heilla oli yhteinen vihollinen eli Vietnam. 😕 Periaatteessa tama maa on ollut vapaa jo pari kymmenta vuotta, mutta 1980 luvun jalkeenkin Pol Pot kavi pitkaan taistelua Thaimaan puolelta. Se etta kansalaissodasta on itse asiassa niin vahan aikaa, nakyy kylla viela selvasti taalla. Ennen kaikkea se nakyy tietenkin vammutuneiden ihmisten maarassa. Eilenkin kadulla ryomi kasiensa varassa mies, jolla oli toisen jalan tilalla epamuodostunut mokky.

Ollemme nyt Mash guesthousissa. Muutimme tanne heti aamulla. Kerrankin oli lyhyt matka kantaa rinkkoja, vain 10 metria :) Yolla ei oikein saanut nukuttua, kun alkuillasta kadulta kantautui discomusan jytke ja, vaikka se loppui jo varmaan 23 aikaan ja tuli taysin hiljaista, epamukavan muhkurainen sanky ja homeen tuoksuiset kovat tyynyt kuitenkin hairitsivat. No, nyt meilla on taas sopivan tasokas paikka, ei mikaan ylellinen, mutta siisti ja kodikas. Lattia on taas kiiltavaa kivilaattaa ja seinat maalaatuttua kivea, joka tuo mukavan hygieenisen vaikutelman. Oma siisti vessa ja suihkukin ovat ja alakerrasta loytyy hyva ravintola, jossa yllattavimpana etuna on, etta voi puhua suomea. Kalle just jutteleekin baaritiskilla oluen aaressa puoli suomalaisen aijan kanssa. Han tuntui muistavan, kuinka ’Madventure’ ohjelman aijat, jotka ovat Kallen suuria idoleita, olivat yopyneet taalla.

Olemme taalla viela huomisen ja sitten lahdemme Kampotiin. Sinne kuulema paasee vain taksilla, johon me pihit emme tietenkaan tuhlaa ja halvalla taksilla, joka tarkoittaa pic upin lavalla tai hytissa. Jarjestely kuullosti taas silta, etta tiedossa taitaa olla uusi ikimuistettava matka.:) Taksiasemalle mennaan vain aamusta odottelemaan ja, kun lava on aivan aariaan myoten taynna vakea lahdetaan liikenteeseen.

28.11.2006, 15:20:16 »
Tanaan olemme lahinna laiskotelleet koko paivan. Pelasimme monopolia huoneessamme sangyllamme yli 3 tuntia. Oli tiukka taistelu katujen hallinnasta, mutta mina lopulta onnistuin koyhdyttamaan Kallen taysin, jolloin han menetti karsivallisyytensa ja kumosi pelilaudan :) Virtsatietulehdus meinasi iskea.:x Piti juoda koko paiva appelsiinimehuja ja aloitin antibioottikuurin. Taysmehu oli aika loyto, taalla suurin osa mehuista ovat sokerilitkuja, joissa mehupitoisuus on olematon. Sairaan olon vuoksi en paljon huoneesta liikahtanut koko paivana. Kavin aina vain syomassa laheisissa ravintoloissa. Nyt alkaa olotila olla jo kohtalaisen hyva.

Viimeksi kirjoittelin kritisoiden Kambodzan valtiota. Sen verran voisin viela jatkaa aiheesta, etta mielestani valtio voisi edes jollainlailla tukea yritystoimintaa. Taallakin on yli 200 ulkomaalaisten omistamaa ravintolaa tai guesthousia! Tietenkin paikallisetkin tyolistyvat niihin, mutta joka tapauksessa tuotot menevat paa asiassa kaikille muille kuin kambodzalaisille. Ulkomaalaisilla on paaomaa rakentaa ja sijoittaa turistibisnekseen taalla. Paikallisilla ei ole paljonkaan mahdollisuuksia paasta valiin ja hyotymaan maansa matkailuvalteista. Tallakin hetkella taalla rakennetaan joka puolelle. Loistokkaat hotellit, jotka nousevat ranta-alueille ovat varmasti kaikki lansimaalaisten omistuksessa. Kambodzan valtio voisi kerrankin ajatella pitemmalla tahtaimella ja myontaa halpoja lainoja yms. harvoille paikallisille yrittajille!

hmm…Kalle juttelee taas sedan kanssa, jonka olen ristinyt ”pikku kakkos sedaksi”. Han on aika hupaisa tyyppi. Kesken keskustelun han saattaa vetaa baaritiskin alta sukelluslasit ja snorkkelin paahansa ja virnistella koomisesti :) Hanella on koko ajan jokin show paalla. Eilen han kertoi, etta ”Mash” on niin suosittu paikka juuri siksi, koska siella ollaan niin hulluja. Kun Kalle eilen kysyi jotain tiettya juomaa, han oli menevinaa kellarista katsomaan, laskeutua hitaasti kuin kavelisi portaita baaritiskin alle.

Guesthousissamme on kaksi buldogia, jotka ensin vaikuttivat hauskoilta, mutta sitten selvisi, etta ne saavat valilla ihmeellisia villintymis kohtauksia. Ne ovat yleensa hyvin rauhallisia, mutta saattavat yht akkia alkaa naykkimaan jaloista. Eilen ne ajoivat eraan tyton talla tavoin pois ravintolasta, han ei uskaltanut enaa palata takaisin. No, onneksi ne useimmiten purkavat agressionsa toisiinsa ja kieriskelevat lattialla hampaat toistensa piikkupannoissa kiinni.

Huomenna lahdemme sitten taksi-asemalle odottelemaan milloin Kampotiin pain lahtevaa porukkaa keraantyy tarpeeksi.

29.11.2006, 14:41:34 »
murdoc: Olihan siella ”kukkulalla” yksi suomalainen baari, nimeltaan ”Bar baari” tai Heikin baariksikin sita kutsuttiin. Myos Mashissa niin kuin kerroin oli suomalainen baarimikko (crazy Bill), mutta han oli vain renkina siella.

Nyt taman paivan tapahtumiin. Aaamulla otimme mopotaksit pitkan hintaneuvottelun jalkeen taksiasemalle. Kuskit alkoivat viittoa meille jo ennen kuin olimme asemalla. Tien reunassa oli henkiloauto taksi ja mopomme kaartoivat sen viereen. Yritin ensin estella ja sanoa, etta menemme pick upilla, mutta sitten selvisi, ettei sellainen taksi ollut yhtaan kalliimpi, vain 4 dollaria. Kiipesimme sitten sinne takapenkille kyytiin ja ehdin jo hetken ajatella, etta saimme aika luxus kyydin. Olimme ensimmaiset autossa, mutta emme suinkaan jaaneet viimeisiksi, emme lahellekaan. Auto lahti liikkeelle vasta, kun edessa oli kolme, takana nelja ja perakontti, jonka luukku oli auki oli taynna koululaispoikia. Koko matkan ajan ihmisia nousi kyytiin ja hyppasi pois. Parhaimmillaan meita oli 12 henkea henkiloauton kyydissa! 😯 Kun etupenkille kiipesi viela yksi aija jakamaan kuskinpenkin, touhu alkoi tuntumaan kasittamattomalle. Miten kuski pystyi kayttamaan polkimia, kun toisen aijan jalat olivat samassa tilassa? Kirjoitin muistaakseni, etta tassa liikennekulttuurissa ei olla niin kilpailuhenkisia kuin suomessa. Nyt joudun hieman perumaan sanojani taman paivaisen perusteella. Kaupunkiliikenteessa ollaan kohtalaisen joustavia, mutta ”valtateilla” ei valttamatta aina paasteta toista ohitse tms. Tanaan meidan edellamme ajoi auto hieman hiljempaa kuin me. Kun sitten kuskin tietenkin taytyi lahtea ohittamaan sita, se kiihytti aina silla hetkella ja meni keskemmaksi tieta paastamatta ohitse. Tyytit huusivat ja pari kertaa olimme toisella kaistalla, kun suoraan meita kohti tuli kovaa vauhtia toinen auto. Pari kertaa naytti, etta ehdimme vain juuri ja juuri vaistaa. Viimein paasimme pirullisen auton ohitse ja koulupojat takana naureskelivat ja ilkkuivat sen kuskille, joka naytti hyvin myrtsille. Yhdessa vaiheessa se meni taas meidan ohitse, kun olimme pysahdyksissa, mutta sittemmin naimme sen tien reunassa ja meidan kuskin piti tietenkin pysahtya sen viereen ja aukoa viela hieman paataan. :)

Nyt olemme Kambotissa, joka on pieni 30 000 asukkaan kaupunki. Mukavaa, kun kerrankin paasee kavellen joka paikkaan, kunhan vaan mopokuskitkin sen ymmartaisivat. Taalla ei ainakaan viela ole kaupattu mitaan. Muuten on saanut olla mukavan rauhassa, mutta aina joku mopokuski pysahtyy vierelle eika heti usko, ettemme tarvitse kyytia. Tanaan meita ahdisteli sama kuski pitkaan. Han mainosti meille milloin mitakin reissua, mihin voisi vieda meidat. Kun han kuuli, etta olemme menossa syomaan, han olisi halunnut vieda meidat, mutta kieltaydyimme. Kun olimme jo melkein perilla ravintolassa, han ilmestyi taas rinnallemme. Talla kertaa han sanoi, etta voisi kuskata meidat ilmaiseksi. No siita emme tietenkaan kieltaytyneet. Selvasti hanella oli taka-ajatuksena, etta olisimme sitten myotamielisia hanen retkiensa suhteen. Kaikki myyvat taalla jonkinlaisia retkia! He aloittavat ensin silla, etta kyselevat suunnitelmistamme. Olemme paatyneet siihen, etta parasta on sanoa, ettei meilla ole suunnitelmia ja sitten ottaa esitteet jos niita ojennetaan ja todeta ”we think about it”. Tama on tehokkain keino paasta heista eroon :) Paremmin kuitenkin ymmarran retkien mainostusta kuin mopotaksejen ahdistelua. Mikseivat kuskit ymmarra, etta jos haluaisimme kyydin osaisimme sita kylla itse pyytaa!? Jos kaikessa rauhassa kavelemme, ei pitaisi olla vaikeuksia paatella, etta haluammekin kavella.

Olimme tassa kaupungissa jo puolen paivan aikoihin. Matkaan meni vain kaksi tuntia kaikkine pysahdyksineenkin. Olimme suunnitelleet, etta hemmottelisimme itseamme imastoinnilla, jonka piti olla eraassa hotellissa 10 dollaria. Hinta oli kuitenkin noussut 12, joten paadyimme taas ropelihuoneeseen, joka oli vain 5. Tilava huone ja televisio, ne ovat kieltamatta ylellisyyksia. Muuten hotelli on aika koomisen rappeutuneen nakoinen. Se on alunperin valkoista kivea, mutta seinat ovat ulkoapain joka puolelta mustan homeen ja liikenteen saasteiden peitossa. Sisalta seinat ova yllattavan puhtaat, epamaaraisia laiskia on hyvin vahan. Vessa on kohtalaisen siisti, vaikka on kieltamatta erikoinen ratkaisu erottaa se muusta huoneesta vain muurin patkalla. Vessa on ikaan kuin muun huoneen sisalla, eika missaan syvennyksessa niin kuin yleensa. Sielta leijailee kivasti kayton jalkeen kaikki lemut muuhun huoneeseen :)

Kun olimme majottautuneet, lahdimme syomaan ja kirjakauppaan katselemaan loytyisko suomalaisia kirjoja. Talla kertaa ei loytynyt, mutta Sihanouk villesta olin loytanyt pari, joten mitaan hataa ei viela ole. Keski paivan kuumuuden ajan loikoilimme huoneessamme ja illalla lahdimme joenrantaan ihailemaan upeaa auringonlaskua.

Varmaan huomisenkin vain oleskelemme ja kiertelemme kaupungilla. Yli huomenna lahdemme luultavasti yhdelle retkelle, joka suuntautuu vesiputouksille, kansallispuistoon ja ranskalaiseen vanhaan aavekaupunkiin. Jonkinlainen veneretki ja lounaskin siihen sisaltyy. Sita mainostettiin 7 dollarin retkeksi, mutta kansallispuistoon pitaa maksaa 5. No, ei se silti viela hirvean pahan hintainen ole, kun siihen sisaltyy lounaskin.

01.12.2006, 14:35:29 »
Hieman vasahtanyt olo. Kerron nyt paivastamme lyhyesti.

Aamulla kavelimme guesthousin eteen, josta lahti pick upi kyyti kohti Bokoria. Alkumatkasta pysahdyimme tankille, laittamaan ilmaa renkaisiin (autot huolletaan taalla aina matkan varrella) ja tietysti moikkaamaan kaikkia kuskin sukulaisia ja tuttavia. Sitten lahdimme kaupungista poispain ja pian kansallispuiston alueelle saavuttuamme, tie muuttui hyvin kuoppaiseksi ja kiviseksi. Matkaa oli vain 30 km, mutta siihen meni 2 tuntia! Se kertoo paljon nopeudestamme ja tien kunnosta.

Ensimmainen pysahdys oli kuninkaan vanha huvila. Kuningas oli rakennuttanut sen sinne ihanteellisen ilmaston vuoksi. Sittemmin tulimme varsinaiseen Bokorin kylaan, jossa muinoin oli asunut 100 perhetta. Ranskalaiset olivat perustaneet kylan 1920-luvulla. Siella oli viela pystyssa kirkko, muutamia taloja ja hotelli- kasino. Punakhmeerit olivat asustaneet kirkossa ja sittemmin myos vietnamilaiset olivat elelleet kylassa vahan aikaa. Kymmeniin vuosiin siella ei kuitenkaan ole asunut ketaan ja kiviset hieman sammaloituneet rakennukset olivat hyvin kolkon nakoisia. Varsinkin kasino oli vaikuttava ilmestys: sen seinat olivat harmaata petonia, osin punaisen sammaleen peitossa, maali niista oli rapautunut jo aikoja sitten. Rakennus oli nelja kerroksinen ja muutenkin lahes saman kokoinen kuin nykyiset keskikokoiset hotellit. Rakennuksen sokkeloisille kaytaville paasi kiertelemaan ja ylhaalta kattoterassilta aukeni huima nakoala, sielta nakyi Vietnamiin asti. Paikallinen oppaamme kertoi, etta joka vuosi siella pidetaan uuden vuoden bileita. Se olis kylla varmasti ihanteellisen aavemainen ymparisto hyville pippaloille.

Parin tunnin automatka kumpaankin suuntaan lavalla istuen ja vaistellen saniaisia ja muita kasveja, jotka kurkottelivat puoliksi tielle, otti kylla koville. Paikka kannatti silti nahda! :) Ainoa vaan, etta olisi pitanyt vuokrata oma mopo. Luulimme, etta tie olisi niin jyrkkaa, ettei mopolla voisi ajaa, mutta tie nousikin koko ajan hyvin loivasti. Kalle varsinkaan ei viihtynyt tallaisella ”turisti ajelulla” ja itsestanikin tuntui valilla turhauttavalta, kun piti odotella porukkaa ja menna juuri sinne, mihin kaskettiin. 😕 No, on tallaiset retket joskus ihan ok. Paras tapa mielestani kuitenkin on reissata omatoimisesti niin, etta itse etsii mielenkiintoiset paikat.

Kylasta jatkoimme taas autolla ja sen jalkeen kavimme patikoimassa pienta polkua myoten vesiputoksilla. Paljon pienempi putous se oli kuin Thaimaassa. Joskus kun vetta on enemman se voisi olla upea naky. Nyt hienoa olivat lahinna jylhat kalliot ja viidakko ymparilla! Myonteista paikassa oli myos se, etta koska se oli vuorella siella oli noin 10 astetta viileampaa kuin taalla alempana. Tuulikin tuntui siella mahtavan vilvoittavalle toisin kuin taalla muualla se on vain kuumia henkayksia.

Loppu huipentumana palasimme veneella kaupunkiin. Saimme kahlata ensin satoja metreja mutaisessa rantavedessa ennen kuin paasimme veneelle, joka oli ankkuroitu kauemmaksi. Kun ajelimme jokea pitkin vastaamme tuli lukuisia muita kalastajaveneita. Jotkut veneet oli kiinnitetty hauskasti yhteen niin, etta niita saattoi olla 7 rinnakkain. Monet vilkuttelivat meille ja me huiskuttelimme takaisin. Auringon hiljaa laskiessa ja varjatessa taivaan, ohitimme myos kalastajakylia.Pienia mokkeja puoliksi veden paalla oli lukuisia ja niiden seka kalastaja veneiden maara yllatti minut paljoudellaan. Miten niin moni voi saada elantonta viela nykyaankin kalastuksesta? No, Kambodzassa kylla syodaan paljon kalaa ja veneet ovat kaikki suhteellisen pienia puuveneita, joten mistaan tehokalastuksesta ei ole kyse.

Alisalle: Olen pahoillani, etten voi tulla jouluksi. :( Minullakin on ikava, mutta taalta olisi talla hetkella tosi vaikea paasta sinne. Saat minulta pienen joulupaketin! Toivottavasti se ehtii perille ajoissa. Viimeksi, kun olin Bangkokissa mietin, etta pitaisiko jo palata sinne Suomeen,(silloin se olisi ollut mahdollista, mutta ei oikein enaa) mutta en malttanut viela, taalla on viela niin paljon nahtavaa. :) Lupaan tulla varmasti tammikuun 22 paiva! Ei siihen ole joulusta kovinkaan pitkasti.

05.12.2006, 10:01:23 »
Olemme nyt jalleen Phnom penhissa. Vietimme nelja paivaa Kepissa, joka oli hyvin idyllinen maalaispitaja. Kun olimme viimeksi Phnom penhissa tuntui, etten juurikaan pida Kambodzasta. Taalla on kuitenkin hyvin erilaisia paikkoja ja Phom penhissa erilaisia alueita! Viimeksi olimme taalla keskustassa, mutta nyt tulimme jarven ymparistoon, johon reppureissajat ovat usein keskittyneet, tama on huomattavasti viihtyisampaa aluetta kuin keskusta. Kepin ”kaupunki” oli kuitenkin ehdottomasti upeinta, mita tahan asti olen Kambodzasta nahnyt.

Kep on pieni pitaja, vain 13 000 asukasta. Taloja oli siella taalla ja mitaan varsinaista keskustaa ei ollut. Rannassa oli torikojujen keskittyma, mutta yhtaan kauppaa ei kylasta loytynyt. Sahkot olivat paalla vain oisin. Rikkaimmilla oli generaattori, minka paattelin siita, etta he katsoivat televisiota paivisinkin. Kaikkein koyhemmilla ei selvasti ollut sahkoa ollenkaan, ainakaan heidan mokkeihinsa ei nayttanyt menevan johtoja. (kambodzan sahkojohto kotostelmat ovat aina niin nayttavia, ettei niita voi olla huomaamatta :) ) Ruuanlaitto tapahtui usein puilla ja kaikki kylmalaitteet toimivat jailla. Puruissa sailytettavia jaapaloja kaytetaan taalla kaupungissakin kylma-arkuissa, koska sahko on hyvin kallista.

Lehmia, hanhia, possuja ja koiria nakyi joka puolella Kepissa tien varsilla ja valilla keskella tietakin. Siina kaupungissa harrastusmahdollisuudet olivat aika vahissa, mutta se ei haitannut, koska parasta antia olikin tehda huomioita kylalaisten elamasta. Meille kylla tarjottiin useaan otteeseen retkea kani saarelle, mutta emme Pogorin reissun jalkeen heti innostuneet tallaisesta ryhmamatkailusta. Miten sitten kulutimme aikaamme Kepissa? Uimme guesthousimme rannassa, johon oli vain 20 metria, loikoilimme riippumatoissa lueskellen ja ajelimme skootterilla pitkin kylia. Eilen kavimme etsiskelemassa pippuriplantaasia, joka olisi ollut eraalainen nahtavyys, mutta emme sinne ilman karttaa loytaneet. Ajoimme arviolta 50 kilometria maaseutua ympariinsa ja naimme ihmisia arkisissa askareissaan: pelloilla, kalastamassa, kuljettamassa jotain rahtia moponkarrylla, punomassa koreja yms.

Kavin asken lueskelemassa yksityisia viesteja. Aiti kirjoitti, ettei paase osuuspankkiin tunnuksillani. Kavin itse kokeilemassa ja siella kerrottiin, etta avainlukulista on lukittu ja minun pitaisi henkilokohtaisesti kayda osuuspankissa. Ei taida heti onnistua :) No eikohan minulla rahat riita. 10 paivabudjekti on taas pitanyt pitkaan. Aikaisemmin aiti oli myos varoitellut Kambodzan liikenteesta. Kaikki pitaa osittain paikkansa, mita mainitsit. Tiet ovat paikoin huonoja, mutta myos monin paikoin todella hyvia, leveita asvalttiteita. Paikallisten autot ovat aina hyvin tayteen lastattu ihmisia ja tavaroita, mutta bussit, joita me kaytamme eivat ole. (askeinenkin iso ilmastoitu bussikin oli vain puolillaan)Paitsi Pogorin reissulla menimme Pick upilla, jossa oli pikkuisella lavalla 8 ihmista, mutta vauhti oli niilla pikkuteilla todella hiljainen, joten suurta vaaraa ei ollut. Liikennesaannoista piittaamattomuus pitaa paikkansa. Voisi kysya mista saannoista? En ole viela kovin montaa liikennemerkkia onnistunut nakemaan :)

Nyt meilla on ilmastoitu guesthouse ja sahkot paalla koko ajan. Voisko enempaa toivoa? :) Guesthousimme on rakennettu veden paalle ja kaikki siella on jollain tavoin vinossa. Lattiat ovat seiniin pain viistot, alakerran seinat tuntuvat kaatuvan paalle ja kupruilevat. :) Ylakerta on kuitenkin huomattavasti tasokkaampi, missa meidankin huoneemme sijaitsee. Tarkistin taas ensiksi tyynyt ja nyt ne eivat pitkasta aikaa olleet homeessa tyynyliinan alta. Kaikki on kohtalaisen puhdasta ja kaiken lisaksi meilla on ensimmaisen kerran moneen viikkoon lammin suihku!
Sea side guesthousimme Kepissakin oli kylla hyvin siisti. Siivooja tytot luuttusivat ja heiluivat ratin kanssa yli puoli tuntia huoneessamme, ennen kuin saimme sen kayttoomme tullessamme. Hometyynyt siella oli kuitenkin kaikesta huolimatta, nyt olen onneksi paassyt niista eroon :)

Porukat: oletteko yrittaneet soittaa? En ole viitsinyt vastata, koska puhelimessa nakyy vain ihme numeroyhdistelma. Voisin joskus soittaa jostain puhelinkopista tai sitten Vietnamissa pitaa kokeilla skypea. Omalla puhelimella puhuminen on kohtuuttoman kallista! Jos se on 10 muutaman minuutin puhelu niin on se mielestani taysin liikaa.

06.12.2006, 13:24:24 »
Olihan se aika palkitseva reissu. Tulimme asken vierailulta orpokodista. Innostuimme asiasta, kun naimme ilmoituksen ”oletko kyllastynyt kuolemankenttiin ja paakallomuseoihin? Tule leikkimaan lasten kanssa ja pitamaan hauskaa.” Ilmoituksen kartta paikan sijainnista oli vain todella epaselva ja saimme harhailla pitkaan, mutta onneksi lopulta loysimme perille.

Meidan guesthousista oli vain 15 minuutin kavelymatka lastenkodille, mutta yli puoli tuntia saimme kierella ennen kuin loysimme paikan. Ilmoitukseen nimeksi oli laitettu ”Naca”, se oli kuitenkin kirjainlyhennelma oikeasta nimesta, siksi sita ei kukaan tunnistanut. Kyselimme kojumyyjilta ja he eivat tietenkaan osanneet sanaakaan englantia. Kirjoitimme sitten nimen lapulle ja lappua tuli innokkaana tollistelemaan puolet lahion asukkaista :) Kaikki olivat hyvin auttamishaluisia, mutta vaikka ihmiset kuinka neuvottelivat keskenaan, he eivat paaseet yhteisymmarrykseen siita, mita tarkoitamme. Kiitimme sitten heita ja paatimme menna kysymaan guesthousista, jonka ohi olimme kavelleet, koska paattelimme, etta he osaisivat hieman englantia. Kun sitten naimme guesthousin, naimme melkein samanaikaisesti myos lastenkodin, joka oli aivan sen vieressa :)

Saman tien, kun lahestyimme paikkaa, lapset juoksivat kadulle meita vastaan. He ripustautuivat meihin, hyppasivat kaulaamme, kuin olisimme vanhoja hyvia ystavia. He tosiaan ottivat meidan avosylin vastaan! :) Joka puolelta kuului ”hello, what is your name”. Kun menimme sisaan pari lapsista juoksi heti hakemaan meille tuolit ja ohjasivat meidat kohteliaasti istumaan. Heti, kun ehdin istuutua eras tytto kiipesi syliini ja toinen tarttui minua kadesta, ymparillani oli pian ainakin 6 lasta. Kalle jutteli orpokodin johtajan kanssa ja pikku pojat kiipeilivat hanenkin syliinsa. Olimme tuoneet tuliaisiksi shamppoota, hammastahnaa, pienen jalkapallon ja karkkia. Tuliaisemme otettiin ihastuneina vastaan, varsinkin jalkapallo paasi heti kovaan kayttoon.

Leikimme lasten kanssa erilaisia kasileikkeja ja opetimme muutamia sanoja englantia. Olisimme halunneet ottaa kunnon jalkkisottelun, mutta tilan puutteen takia jouduimme tyytymaan vain pieneen potkimiseen. Mina otin eraan tyton reppuselkaan ja saman tien tietty eras poika halusi kallen selkaan. Juoksimme kadulla leikkien hevosta lapset selassamme ja heilla oli selvasti hauskaa. Lapset olivat pettyneita, kun parin tunnin paasta paatimme lahtea. He saattoivat meita kadesta kadulle ja kun lupasimme tulla taas huomenna he eivat nayttaneet enaa niin pettyneilta. He huusivat ”bye bye”, pienemmat pomppivat ilmaan ja huiskuttivat pitkaan.

Kalle toi asken lapun, jossa kerrotaan katulasten illasta, joka alkaisi kohta. On kylla jo tullut leikittya aika paljon yhdelle paivalle! Vois sita kuitenkin ehka kavaista siella. Lapset ovat taalla niin todella mahtavia, tosin niinhan lapset lahes aina paitsi silloin kuin kiukuttelevat :) Naita lapsia ei kylla koskaan nae huonolla tuulella, ovat kylla kasittamattoman onnellisen oloisia.

Nyt Kalle tuli nayttamaan huoneemme oven avainta, jonka oli onnistunut katkaisemaan. Nama lukot ovat kylla aina todella surkeita. Toivottavasti siita ei paljon joudu maksamaan ja toivottavasti heille on vara-avain.

Porukat: kavin lukeen yksityisen viestinne. Lahdemme Vietnamiin yli huomenna. Sitten matkaamme Vietnamin rannikkoa junalla. Saigonista Hanoihin menee 36 tuntia, joten luultavasti olemme valilla jossain yota. Olemme Saigonissa ensin muutaman paivan.
Paluulentomme oli joskus 18 aikoihin Helsingissa, mutta ei teidan mitenkaan valttamatonta ole tulla vastaan. Paasemme katevasti junalla Oulaisiin, missa voisitte olla vastassa.

No niin…Nyt illalla varmaan juhlistamme hieman itsenaisyys paivaa, kaymme parilla lasillisella.

07.12.2006, 14:20:20 »
Nyt vietamme viimeista iltaa Kambodzassa. Olen pitanyt tasta maana eniten verrattuna Thaimaaseen, Malesiaan ja Indonesiaan. Muuallakin on ollut hienoja paikkoja, mutta kokonaisuutena Kambodza on ollut ylivoimainen.

Kavimme taas lastenkodisssa vierailulla, kuten eilen lupasimme. Talla kertaa veimme tuliaisiksi kynia ja paperia. Taas meita tultiin heti halimaan ja, kun jaoin kynia ja paperia lapset alkoivat heti taiteilemaan kuvia ja ojensivat sitten valmiita meille. Nyt minulla on laukku taynna piirustuksia, monenlaisia prinsessoja ja ukkeleita.:)Ajattelin, etta olisin piirtanyt kaikenlaisia elaimia yms ja kirjoittanut sitten niiden nimia englanniksi, mutta kavikin niin, etta paa asiassa sain ihastella lasten tekeleita, ottaa vastaan ruusuja, pelata eraan pojan kanssa ristinollaa ja opettaa lapsia taittelemaan paperista ”ennustusvalineen/koiran. Aluksi kaikki piirsivat innokkaasti, mutta lopuksi olimme kaikki siirtyneet innokkaana paperin taittelun pariin. Koko heidan eteisensa joka oli samalla jonkinlainen oleskelutila oli pian taynna paperisuikaleita, kun lapset ja me revimme paperista haluamiamme palasia ja muotoilimme paperista veneita, koiria ja lentokoneita.

Kun saavuimme paikkaan, siella oli muitakn lankkareita. He soittivat parin lapsen kanssa erilaisia hakkuusoittimia. Kun he lahtivat lapset vain vilkuttivat heille ja huusivat ”bye”. Me olimme selvasti suositumpia! :) Lapset saattoivat meita kadun paahan asti, roikkuivat kasissamme ja Kallen suosikki pikku poika ei meinannut paastaa hanta ollenkaan lahtemaan, vaan kiipesi hanen syliinsa.

Viela hieman vaikutelmiani Kambodzasta. Mika taalla on ollut parempaa muhin paikkoihin verrattuna reissaajan nakokulmasta?

Jokaisesta kaupungista on aina esite, vaikka kuinka pikku paikka olisi kyseessa. Ne vihkoset ovat todella katevia, kun on tarvinnut karttaa tai halunnut loytaa hyvia ravintoloita.

Guesthousin huoneessa on aina joka paikassa pyyhkeet. Guesthouseissa on myos monesti aina jotain erityispalveluita, esim ilmainen pick up kuljetus tai ilmainen olut yms.

Ravintolat ovat monipuolisia ja niita on jokapuolella, toisin kuin Indonesiassa, jossa oli vaikea loytaa muuta kuin kalanpaakoppeja.

Ihmiset hymyilevat muutenkin kuin bisneksenteko mielessa, kuten usein Thaimaassa. Monet ihmiset tervehtivat meita kaduilla ilman, etta haluavat tarjota palveluitaan tai kaupata jotain. Lapset tulevat kaduillakin usein tekemaan tuttavuutta. Tosin kaikenlainen kaupustelu on hyvin yleista, mutta se onkin ainoa selkea huono puoli tassa maassa. Kaikilla muilla tavoin upea maa!

Huomenna lahdemme Ho Chi Minh cityyn. Saimme bussiliput 4 dollarilla, joten mitaan luxuskyytia tuskin on odotettavissa. Saman aikaa tallakin bussilla kuitenkin kestaa eli 8 tuntia kuin muillakin, jotka maksavat yli 10 dollaria, joten turhaa maksaa enemman. Mitenhan selviamme rajasta ilman viisumia? Ulkoministerion sivuilla (on niistakin sivuista jotain hyotya. Yleisesti ne ovat vain turhaa varoittelua, kuten miinavaroitukset Kambodzan teilla 😕 . Kaikki tiet ovat niin vilkkaasti liikennoityja, etta rajahtamattomia miinoja tuskin enaa teiden varsilta loytyy) sanotaan edelleen, etteivat suomalaiset tarvitse viisumia 2 viikon oleskelun. Emme ole kuitenkaan varmoja tietavatko rajavartijat taman faktan, mutta ehka he sen jostain selvittavat.

08.12.2006, 13:10:14 »
Olemme nyt Saigonissa. Ensivaikutelma on, etta kaupunki on huomattavasti rikkaampi kuin Phom penh. Taallakin ihmiset elavat ahtaasti. Usein katu heidan kotinsa edessa toimii oleskelutilana ja keittiona, varsinkin pikku kujilla ihmiset syovat kotinsa edustalla kadulla. Niin taalla kuin Phnom penhissakaan ihmisilla ei keskustan alueella ole minkaanlaisia pihoja, katu on lasten leikkipaikka yms.(orpokodissakin pikkuinen kuja tarjosi lapsille hieman liikkumatilaa)
Erona Phom penhiin taalla on kuitenkin paljon enemman varsinaisia kauppoja ja ennen kaikkea erityisliikkeita: on skootterikauppoja, tuolikauppoja, maalikauppoja, taululiikkeita ym. Phnom Penhissa vahankin syrjaisemmat kadut olivat kuoppaisia hiekkateita ja paljolti kaikenlaisen roskan peitossa. Taalla taas ovat kaikki nakemani tiet asvalttipaallysteisia ja ennen kaikkea kaupungin yleiskuva on hyvin siisti, rakennukset eivat ole niin ransistyneita eika roskia nay missaan.

Liikenne taalla on viela paljon ruuhkaisempaa kuin Phom penhissa. Viimeksi mainitussa ajoneuvojen valilla oli usein kymmeniakin metreja valia, taalla ne ajavat aivan vieri vieressa ja edella menevissa kiinni. Autoja ei edelleenkaan nay kovin paljon, mopot ja pyorat kansoittavat kadut.

Rajan ylitys sujui yllattavan kivuttomasti. Taytimme taas jalleen yhdet maahantulo kaavakkeet ja viisumienkaan kanssa ei ollut ongelmia. Viimeisessa tarkastuksessa vartija katseli passiani pitkaan tutkivasti ja sanoi jotain mista en heti saanut selvaa. Ehdin jo saikahtaa, etta passissani on jotain vialla. Sitten han kuitenkin toisti sanomansa: beautiful. :) Han vain tarkoitti lausahtaa kohteliaisuuden…no..pitaa jo lopettaa. Huomenna lisaa.

09.12.2006, 13:50:04 »
Ajattelin nyt kronologisesti kayda paivaohjelmaamme lapi. Eilen illalla Kalle oli selvittanyt, ettei Laosin viisumia saakaan valittomasti jonkin toimiston kautta vaan pitaa menna lahetystoon ja siina kestaa muutama paiva.(illemmalla loysimme sattumalta eraan toimiston joka mainosti Laosin viisumia ja selvisi, etta maksamalla reilusti enemman se onnistuu sitakin kautta) Heti aamulla aamupalan jalkeen otimme mopot kohti lahetystoa. Sen edessa kuitenkin selvisi, etta se on viikon lopun kiinni. Kun kyselimme vartijakopista niin han oli sita mielta, ettei viisumissa kesta kuin pari paivaa. Paatimme sitten, etta ehdimme saada ne hyvin Hanoistakin.

Aamu paivalla kavimme War remnants museossa, jossa oli samanlaisia jarkyttavia kidutuskuvia kuin Kambodzan museoissa. Parasta antia museossa oli lasten piirustukset sodasta ja rauhasta, jotka monet olivat tosi hyvia oivalluksia. Museon pihassa kadeton ja muutenkin vammautunut mies myi postikortteja. Kun tallaisten ihmisten kanssa alkaa juttusille, on sen jalkeen todella vaikea kieltaytya ostamasta. Siina mielessa ymmarran lankkareita, jotka heti kaansivat hanelle selkansa eivatka edes vastanneet mitaan tervehdykseen. Me kuitenkin vastasimme ja pian saimme katella hanen tynkakattaan ja katsella, miten taitavasti han kasitteli kadentyngillaan postikortteja ja kirjoja. Kun han osoitti jalkaproteesiaan ja sanoi tarvitsevansa uuden ostoon rahaa, ostimme hanelta postikortteja. Hieman kylla alkaa suututtamaan taallakin tama touhu! Sosiaalihuolto on taalla taysin yksityisten ihmisten varassa. Ennen kaikkea suututtaa se, miten taalla nakee paljon epamuodostuneita kasia ja jalkoja, kyttyraselkia ym. Kun tietaa, etta ne ovat tulosta jenkkien puottamista kemiallisista myrkyista, ei voi kuin ihmetella, miksei kukaan koskaan ole millaan tavoin saanut jenkkeja vastuuseen teoistaan. Jos edes murto osa USA;n armeijan budjetista kaytettaisiin tuhojen korjaamiseen(tai edes pieneen hyvitykseen) niin…No joo…Kun on tarpeeksi valtaa, ei tarvitse enaa valittaa vastuusta. Vallan ja vastuun pitaisi kulkea kasikadessa, mutta tosi asiassa liika valta syo vastuuta. USA itse on maailmanpoliisi ja sellaisen ei nahtavasti tarvitse valittaa omista saannoistaan. Jenkithan pitivat Irakinkin kohdalla erityisen pahana, etta heilla olisi kemiallisia aseita…

Hmm…Nyt eksyin hieman aiheesta. Museon jalkeen menimme syomaan kasviskebap aterian ja sitten viettamaan siestaa. Lepotauon jalkeen lahdimme kavelemaan kohti ”Revolusion museumia”. Poikkesimme matkanvarrella pitkille basaari kujille ja katselimme mielenkiinnolla kaikkea. Taalla tosin kujat olivat sisatiloissa ja yleisvaikutelma ei ollut yhtaan niin kiehtova kuin Kambotissa, jossa oli elavia kanoja, kaloja, rapuja, loputtomasti hedelmia, hyvin vahva tuoksu maailma, joka lahti raa’asta vasta paikan paalla teurastetusta lihasta yms.

Aika perus museo oli kysessa, mutta vallankumoksesta kertova aineisto oli kohtalaisen kiehtovaa. Takaisin tulomatkalle otimme riksan. Tuntui, etta jaamme taysin jalkoihin mopomeressa 😀 Hutera pyorakuljetus oli hieman turvattoman tuntuinen, kun mopot lahes hipoivat karryamme molemmin puolin. Suoraan tassa liikenteessa on viela kohtalaisen helppo menna, mutta kaantyminen tai tien ylitys on taitolaji. Turistialueella oli vilkkaimmissa risteyksessa poliisi saattamassa jalankulkijoita tien yli. Se oli hyvaa palvelua, kun poliisi kulki koko tien ylityksen vierellamme ja ojenteli kasiaan mopoille hiljentamisen merkiksi :) Useimmista ylityksista meidan piti kuitenkin selvita omin avuin. Hidas ja maaratietoinen eteneminen osottautui parhaaksi keinoksi ja loppumatkan juoksu jos naytti, etta jotkut ajoneuvot lahestyvat liian lujaa. Bangkokin liikenne ei ole kylla mitaan tahan verrattuna. Siella on usein kadun yli menevia kavelysiltoja tai liikennevaloja. Taalla on hyvin vahan valoja ja mopot eivat valttamatta noudata niita.

Nyt illalla olemme taas vain syoneet. Ruoka vietnamissa vaikuttaa erittain hyvalta, yhta monipuolista kuin |Kambodzassa ja selvasti halvempaa. Kambodzassa 3,5 dollaria oli aika yleinen ruuanhinta kunnon ravintoloissa ja taalla se on korkeintaan 40 000 eli pari euroa eli 1,5 dollaria.

Asuminen on suurinpiirtein Kambodza tasoa. Olimme ensin ropeli huoneessa, joka oli 6 dol ja nyt vaihdoimme ilmastoidun huoneen vapauduttua sellaiseen, joka on 8 dol. Guesthousimme on samalla eraan perheen koti. Laskujeni mukaan alakerrassa asuu 7 henkinen perhe. Heilla on suurin piirtein saman kokoinen asunto kuin meidan oulun kamppamme 29 nelioa tai ehka vahan pienempikin. Osa nukkui, kun aamulla lahdimme, vierivieressa eraanlaisella parvella ja osa sohvalla tai tai lattialla. Ihmiset kylla nukkuvat taalla, mita ihmeellisimmissa paikoissa. Kambodzassa eras nukkuin biljardipoydalla moskiittoverkon alla, jotkut riippumatoissa kadulla, torikojejensa paalla yms.

09.12.2006, 13:52:06 »
Ajattelin nyt kronologisesti kayda paivaohjelmaamme lapi. Eilen illalla Kalle oli selvittanyt, ettei Laosin viisumia saakaan valittomasti jonkin toimiston kautta vaan pitaa menna lahetystoon ja siina kestaa muutama paiva.(illemmalla loysimme sattumalta eraan toimiston joka mainosti Laosin viisumia ja selvisi, etta maksamalla reilusti enemman se onnistuu sitakin kautta) Heti aamulla aamupalan jalkeen otimme mopot kohti lahetystoa. Sen edessa kuitenkin selvisi, etta se on viikon lopun kiinni. Kun kyselimme vartijakopista niin han oli sita mielta, ettei viisumissa kesta kuin pari paivaa. Paatimme sitten, etta ehdimme saada ne hyvin Hanoistakin.

Aamu paivalla kavimme War remnants museossa, jossa oli samanlaisia jarkyttavia kidutuskuvia kuin Kambodzan museoissa. Parasta antia museossa oli lasten piirustukset sodasta ja rauhasta, jotka monet olivat tosi hyvia oivalluksia. Museon pihassa kadeton ja muutenkin vammautunut mies myi postikortteja. Kun tallaisten ihmisten kanssa alkaa juttusille, on sen jalkeen todella vaikea kieltaytya ostamasta. Siina mielessa ymmarran lankkareita, jotka heti kaansivat hanelle selkansa eivatka edes vastanneet mitaan tervehdykseen. Me kuitenkin vastasimme ja pian saimme katella hanen tynkakattaan ja katsella, miten taitavasti han kasitteli kadentyngillaan postikortteja ja kirjoja. Kun han osoitti jalkaproteesiaan ja sanoi tarvitsevansa uuden ostoon rahaa, ostimme hanelta postikortteja. Hieman kylla alkaa suututtamaan taallakin tama touhu! Sosiaalihuolto on taalla taysin yksityisten ihmisten varassa. Ennen kaikkea suututtaa se, miten taalla nakee paljon epamuodostuneita kasia ja jalkoja, kyttyraselkia ym. Kun tietaa, etta ne ovat tulosta jenkkien puottamista kemiallisista myrkyista, ei voi kuin ihmetella, miksei kukaan koskaan ole millaan tavoin saanut jenkkeja vastuuseen teoistaan. Jos edes murto osa USA;n armeijan budjetista kaytettaisiin tuhojen korjaamiseen(tai edes pieneen hyvitykseen) niin…No joo…Kun on tarpeeksi valtaa, ei tarvitse enaa valittaa vastuusta. Vallan ja vastuun pitaisi kulkea kasikadessa, mutta tosi asiassa liika valta syo vastuuta. USA itse on maailmanpoliisi ja sellaisen ei nahtavasti tarvitse valittaa omista saannoistaan. Jenkithan pitivat Irakinkin kohdalla erityisen pahana, etta heilla olisi kemiallisia aseita…

Hmm…Nyt eksyin hieman aiheesta. Museon jalkeen menimme syomaan kasviskebap aterian ja sitten viettamaan siestaa. Lepotauon jalkeen lahdimme kavelemaan kohti ”Revolusion museumia”. Poikkesimme matkanvarrella pitkille basaari kujille ja katselimme mielenkiinnolla kaikkea. Taalla tosin kujat olivat sisatiloissa ja yleisvaikutelma ei ollut yhtaan niin kiehtova kuin Kambotissa, jossa oli elavia kanoja, kaloja, rapuja, loputtomasti hedelmia, hyvin vahva tuoksu maailma, joka lahti raa’asta vasta paikan paalla teurastetusta lihasta yms.

Aika perus museo oli kysessa, mutta vallankumoksesta kertova aineisto oli kohtalaisen kiehtovaa. Takaisin tulomatkalle otimme riksan. Tuntui, etta jaamme taysin jalkoihin mopomeressa 😀 Hutera pyorakuljetus oli hieman turvattoman tuntuinen, kun mopot lahes hipoivat karryamme molemmin puolin. Suoraan tassa liikenteessa on viela kohtalaisen helppo menna, mutta kaantyminen tai tien ylitys on taitolaji. Turistialueella oli vilkkaimmissa risteyksessa poliisi saattamassa jalankulkijoita tien yli. Se oli hyvaa palvelua, kun poliisi kulki koko tien ylityksen vierellamme ja ojenteli kasiaan mopoille hiljentamisen merkiksi :) Useimmista ylityksista meidan piti kuitenkin selvita omin avuin. Hidas ja maaratietoinen eteneminen osottautui parhaaksi keinoksi ja loppumatkan juoksu jos naytti, etta jotkut ajoneuvot lahestyvat liian lujaa. Bangkokin liikenne ei ole kylla mitaan tahan verrattuna. Siella on usein kadun yli menevia kavelysiltoja tai liikennevaloja. Taalla on hyvin vahan valoja ja mopot eivat valttamatta noudata niita.

Nyt illalla olemme taas vain syoneet. Ruoka vietnamissa vaikuttaa erittain hyvalta, yhta monipuolista kuin |Kambodzassa ja selvasti halvempaa. Kambodzassa 3,5 dollaria oli aika yleinen ruuanhinta kunnon ravintoloissa ja taalla se on korkeintaan 40 000 eli pari euroa eli 1,5 dollaria.

Asuminen on suurinpiirtein Kambodza tasoa. Olimme ensin ropeli huoneessa, joka oli 6 dol ja nyt vaihdoimme ilmastoidun huoneen vapauduttua sellaiseen, joka on 8 dol. Guesthousimme on samalla eraan perheen koti. Laskujeni mukaan alakerrassa asuu 7 henkinen perhe. Heilla on suurin piirtein saman kokoinen asunto kuin meidan oulun kamppamme eli 29 nelioa tai ehka vahan pienempikin. Osa nukkui, kun aamulla lahdimme, vierivieressa eraanlaisella parvella ja osa sohvalla tai tai lattialla. Ihmiset kylla nukkuvat taalla, mita ihmeellisimmissa paikoissa. Kambodzassa eras nukkuin biljardipoydalla moskiittoverkon alla, jotkut riippumatoissa kadulla, torikojejensa paalla yms.

Huomenna lahdemme katsastamaan tunnelit, joita vietnamilaiset sissit rakensivat 200 kilometrin verran ja joista pieni osa on auki yleisolle.

10.12.2006, 13:25:15 »
Kerron nyt lyhyesti paivastamme. Kavimme Chu hi tunneleilla, joka oli taas aikamoinen turistirysa. Menimme sinne minibussilla ja opas selitti koko matkan epaselvalla, mutta innostuneella englannillaan Vietnamin sodan historiaa. Irlantilaiset tytot ja muutamat aussit osottivat hyvin tietamattomyytensa, kun he keskenaan keskustelivat, etta missa ne jenkit taalla oikein sotivatkaan, kuka oli kenenkin puolella. Muutenkin he olivat hieman rasittavaa seuraa, silla eras tytto luki melkein koko matkan aaneen kaverilleen Saigonin opaskirjaa.:x

Itse tunneleista jai parhaiten mieleen ansat, jotka olivat hyvin julmia, mutta kertoivat sissien ihailtavasta kekseliaisyydesta. Kaikissa oli lahes sama idea: sotilaan astuessa tiettyyn kohtaan, bambu piikit lavistavat pian hanen ruumiinsa, joko han putoaa niiden paalle tai ne laukeavan niin, etta hanen jalkansa jaa niiden valiin. Kun saavuimme eraaseen kohtaan viidakkoa, opas kaski meidan etsia tunnelin suuaukon. Ei sita tietenkaan kukaan havainnut, silla se oli pieni luukku maassa, joka oli peitetty lehdilla. Lepohetki kieroksen valissa oli aika rasittava, silla joku todella keksilias oli saanut kuningasajatuksen sijoittaa kahvilan ampumaradan valittomaan laheisyyteen. Jotkut ihmiset raiskivat innokkaasti erillaisilla aseilla, joista lahti korvia sarkeva aani 😕 Loppu huipennuksena viidakko vaelluksessa oli mutkittelevan ja todella ahtaan tunnelin lapi ryomiminen. Sita oli isonnettu turisteja varten, mutta silti siella ei edelleenkaan mahtunut etenemaan kuin kyykyssa, valilla pystyi kulkemaan kumarassa. Oli kuitenkin ihan hieno kokemus ryomia maan alla lahes 100 metria :) Hienoa oli myos, kun erotti tunnelin paassa valoa seka ylosnousuportaat ja tiesi selviytyneensa takaisin maanpinnalle :)

Huomenna suuntaamme Muineen. Se nayttaa ainakin kuvien perusteella ihanteellisen rauhalliselle pikku kaupungille. Nyt on taas tullut nahtya tata suurkaupungin syketta, Saigonissa on yli 6 miljoonaan asukasta, joten kaipaan taas maaseudun rauhaan. Muine taitaa olla meidan viimeinen rantakohteemme. Pitaa nauttia uimisesta ja rannoista taysilla, kun seuraava mahdollisuus on Suomessa kesalla…. :)

11.12.2006, 14:25:08 »
”Leipaa, ruusuja, aurinkoa ja vapautta” lauletaan Ultra Bran biisissa, jota kuuntelin bussissa matkalla tanne Muineen. Laulu viestii hyvin siita, miten vahan loppujen lopuksi tarvitaan ihmisen onneen. Minulla on talla hetkella kaikkea noita. :) Talla hetkella tosin aurinko on laskenut, mutta paivalla se paistoi lampimasti kirkkaalta taivaalta. Guesthousimme ymparistossa on jalleen paljon ravintoloita, joten leivastakaan ei ole pulaa. Ruusuja ja muita kukka istutuksia taalla on jalleen joka puolella, vaikka biisin sanan ”ruusu” voisi kylla ymmartaa laajemmin, etta ihminen tarvitsee ymparilleen jotain kauneutta voidakseen saavuttaa onnen. Sitakin taalla taas riittaa: on kilometrien mittaiset kohtalaisen puhtaat hiekkarannat, upeat korkeat hiekkadyynit, kauniit palmurivistot reunustamassa rantoja, uskomattoman varikkaita simpukan kuoria ja monenlaisia elaimia, kuten hanhia tallustamassa pikku tiput perassaan tienreunustaa.

Olen siis varsin tyytyvainen taman hetkiseen kotiimme. Pienoinen pettymys oli, ettei taalla olekaan samanlaista leppoista pikku kylan tunnelmaa kuin Kepissa. Kovin suuri kaupunki tama ei ole, mutta rantatie, jonka varressa kaikki guesthousit ja ravintolat ovat on vilkkaasti liikennoity. Ajaessamme bussilla tieta nain myos lukuisia korkeita loistohotelleja. Lahes kaikissa luki ”resort”, joka tarkoittaa korkeatasoista majoitusta. Ne hotellit hieman pilaavat pikkykyla vaikutelmaa, mutta onneksi ne ovat kauempana, ettei tarvitse karsia siita, kuinka ne pilaavat maiseman. Tosin tallekin alueelle on nousemassa lukuisia hotelleja. Taalla rakennetaan joka puolella! Muuten tama on hyvin samankaltainen paikka kuin Malesian Cherating, mutta siella turismi oli pikemminkin rauhoittumaan pain, taalla se taas on rajussa kasvussa. Muuten ymparisto on hieman samanlainen: pitka rantatie, jonka varteen kaikki on keskittynyt ja todella laajat, pitkat ja hienohiekkaiset rannat. Vesi tosin on selvasti sameampaa kuin Cheratingissa.

Kun saavuimme tanne, emme periaatteesta halunneet jaada paikkaan, jonne bussi meidat vei. Se meininki, etta viedaan aina jonkun sukulaisen guesthousiin tai hotelliin ja sitten alkaa mainostus tai painostus, etta pitaisi jaada sinne, on aina hieman rasittavaa. Nyt kukaan ei tosin paljoa pidatellyt meita, kun lahdimme kavelemaan sielta. Emme kuitenkaan jaksaneet pitkaan etsiskella majapaikkaa. Menimme ensin syomaan, koska nalka oli 5 tunnin matkan(kilometreja oli vain reilu 200, mutta Saigonin kaupungista pois paasy kesti niin kauan, etta se hidasti matkaa. Muuten matka edistyi nopeasti ja tiet olivat hyvakuntoisia) jalkeen valtava ja ruokaa odotellessa Kalle kavi katsastaan laheisen guesthousin. Han totesi sen olevan siisti ja sopivan hintainen, joten suuntasimme sinne. Vietnamissa yleisestikin kylla majapaikat nayttavat olevan todella siisteja. Aina on kiiltavat kivilaatta lattiat, oma suihku ja vessa, joissa ei ole lavuaari irti seinasta tai suihku teippailtu kokoon, kuten Kambodzassa monesti, joustinpatjat ovat vakiovaruste ja usein on televisio. Olihan Kambodzassakin muutamia paikkoja, joissa kaikki oli kunnossa ja toimivaa, mutta usein vahintaan jokin oli jollain tavoin rempallaan: peili halkeillut, tyynyt homeessa tai vinot muovimattolattiat.:)

Tanaa ruokaa odotellessa huvitimme itseamme etsimalla ruokalistasta kirjoitusvirheita. Loysimme 10 sivuisesta listasta 37 erillaista omintakeista englannin kielen sanaa. Parhaimpia olivat: fineapple(pineapple), bollte,(bottle) galic (garlic) :) Joskus Kambodzassa banana split oli kirjoitettu banana spit eli banaani sylki, herkullista :)

Kun etsimme ravintolaa, tormasimme todella viihtyisan nakoiseen guesthousiin. Se oli aivan rannan tuntumassa, alle 10 metria omaan rantaan. Kaiken lisaksi rannalla oli huvimaja, jossa riippumattoja. Meidan nykyisessa ei ole muuta vikaa kuin, etta taalla ei ole oikein mitaan oleskelupaikkaa. Paivalla on aivan liian kuuma olla sisalla nyt, kun meilla ei taas ole ilmastointia. Ajattelimme aamusta siirtya loytamaamme paikkaan. Siina hienoa oli myos se, etta vaikka se on aivan rannalla niin majoitus ei ole bungaloweissa vaan kivisessa lyhyessa rivitalossa. Bungaloweissa ei ole muuta vikaa kuin se, etta niissa on aina hometta.

Hintatasokin on tassa paikassa hienoa. Asken soimme reilulla eurolla(kummaltakin) pasta-ateriat ja majoitus on nyt 6 dollaria ja huomisessa paikassa vain 5 dol. :)

Ainoa huono puoli majoituksen vaihdoksessa on, etta tassa paikassa olisi kerrankin ollut netti. Nytkin tassa on ollut rattoisaa naputella. En valttamatta kirjoittele huomenna, mutta palailen…

13.12.2006, 11:59:22 »
Vahan on ikava Kambodzaan. Vaikka Vietnamissa kaikki on hieman tasokkaampaa, elintaso on selvasti korkeammalla, ihmiset olivat Kambodzassa paljon iloisempia ja aidosti ystavallisia. Maan koko oli myos Kambodzassa reissaajan nakokulmasta myonteista. Valimatkat olivat aina mukavan lyhyita ja sai olla pitkaan paikoillaan yhdessa kohteessa. Taalla jos haluaa nahda Vietnamia seka etelesta etta pohjoisesta saa olla lahes koko ajan liikenteessa, varsinkin, kun aikaa on vain 2 viikkoa. Nytkin lahdemme jo huomenna taas tien paalle. Tosin ei taalla valttamatta paljo kauempaa oliskaan viihtynyt, vaikka luonnonmaisemiltaan tama on kaunis paikka, mitaan omaleimaista tunnelmaa taalla ei ole, kuten esim Kepissa tai Maninjaulla.

Eilen vuokrasimme jalleen skootterin ja kavimme silla eri paikoissa syomassa ja hiekkadyyneilla. Dyynit olisivat olleet hieno kokemus ellei siella olisi ollut todella hirviomaisia rahanahneita lapsia. Jo ennen kuin ehdimme pysakoida mopomme, meidat ymparoi 10 lapsen lauma, jotka kaikki huusivat kilpaa ”What is your name?” ”Do you want to slive?” ja tyonsivat liukureitaan nenamme eteen. Ajattelimme, etta olisihan se tietty ihan hienoa laskea makea dyyneilta, joten valitsimme kummatkin yhden lapsen. He ojensivat meille erittain tyytyvaisen nakoisena liukurinsa ja paastivat suuren ”hurraa huudon” ja sanoivat jotain, joka oli helppo tulkita nalvimiseksi toisille lapsille, joilta emme ottaneet liukuria. Kysyimme heti tietty myos hinnasta, mutta he vakuuttelivat, etta saamme maksaa vain mita haluamme. Sen jalkeen lapset olivat erittain ystavallisia, kaikki muutkin kuin he, joilta olimme ottaneet liukurit. He ottivat meita kadesta auttaakseen meita kiipeamaan dyyneille ja peittivat liukurin puoleksi hiekalla maen paalla seka tyonsivat meidat vauhtiin. Laskun jalkeen alkoi taas painostus ”laske viela kerran, ota minun liukuri”. Laskimme sitten viela toisenkin kerran ja hauskaahan se oli. :) Lapset kuitenkin onnistuivat sittemmin pilaamaan sen, etta reissusta olisi jaanyt hyva maku. 😕 Huomasimme, ettei meilla ole pienia rahoja ja he eivat olisi halunneet paastaa meita vaihtamaan rahaa tienvarteen. Kun he ymmarsivat, etta saisivat muuten vain pikku kolikoita, he paastivat meidat laskeutumaan dyyneilta. Siina vaiheessa jo eras isompi poika alkoi haistetalla kallelle. Han huusi koko ajan ”bullshit”, potki maata, heristi nyrkkia kallea kohti ja kayttayty muutenkin agressiivisesti. Yritin selittaa hanelle, etta olen pahoillani, mutta meilla ei ole kovin paljon rahaa emme ole rikkaita ihmisia”. Sitten poika jopa hymyili minulle ja sanoi minun olevan OK, mutta tuo, ja osoitti Kallea ja aloitti jalleen kiroilunsa.

Lapset eivat tietenkaan olleet tyytyvaisia siihen mita me heille annoimme ja aluksi he jopa pudistelivat paataan ja vetivat katensa pois, kun ojensimme seteleita heita kohti. 😯 Kambodzassa tallainen ei olisi tullut kuuloonkaan, siella oltiin aina ilosia siita vahastakin, mita pystyimme antamaan. Olihan se tietty aika, mitaton summa mita heille kaikille neljalle annoimme, kun annoimme kaikille erikseen 4000 ja yhdelle tytolle annoin 5000, kun minulla sattui sellainen kolikko olemaan. Tama summa on vain noin 0,50 e, mutta pitaa osata suhteuttaa. Heilla ei mennyt sen tienaamiseen kuin reilu 5 minuuttia ja silla saa taalla kuitenkin limukkatolkin tai muuta pikku purtavaa, se ei taalla ihan olematon raha ole. Toisin kuin Suomessa. He eivat meinanneet paastaa meita skootterilla liikkeelle vaan parveilivat ymparillamme ja heittivat herjauksiaan. Kalle ei ensin meinannut loytaa edes skootterin avainta ja puristuksissa lasten ymparilla meinasi alkaa hieman ahdistamaan, kun han kaiveli taskujaan. Kun viimein paasimme skootterin paalle se ei lahtenyt kayntiin. Joku lapsista oli laittanut ryypyn tapaisen vaaraan asentoon, mita ei tietenkaan huomattu. Onneksi joku heista oli kuitenkin muita ystavallisempi ja naytti, mika mopossa on vikana. Sitten laitoimme kaasun pohjaan ja pakenimme nopeasti paikalta :)

Luulen, etta nama ihmiset eivat yleisestikaan suhtaudu pelkastaan myonteisesti lansimaalaisiin. Tuommehan me lankkarit tanne tietenkin rahaa, mutta asialla on toinenkin puolensa. Kun katselee rantaviivaa niin viela tietyissa paikoissa on kalastajien mokkeja, mutta toisessa paassa rantaa on vain isoja hotelleja. Heraa kysymys, mihin ihmiset, jotka ovat asuneet hotellien tonteilla on pakotettu muuttamaan? Monilta ihmisilta lahtee maat turismin myota. Tietty he varmaan jotain korvauksia ovat saaneet, mutta tuskin kovin suuria. Ennen kaikkea varmaan vihamielisyyteen vaikuttaa varmaan historia. Ihmiset ajattelevat usein niin mustavalkoisesti. Kun tietaa mita jenkit ovat talle maalle tehneet ja sita ennen ranskalaiset niin ymmartaa, miksi jotkut voivat vihata kaikkia lansimaalaisia. Totuushan on, etta lapsissa karjistyy ja tulee parhaiten esille kaikki ympariston asenteet. Kyseisista lapsista tuli hyvin esiin myos se, etta he pitavat meita kaikkia hyvin rikkaina ja ajattelevat, etta se on vain meidan pahantahtoisuutta tai valinpitamattomyytta jos emme maksa kunnolla. Aikuisistakin tulee joskus selvasti esille heidan kiukkunsa tai artymyksensa jos kieltaydymme ostamasta heidan tuotteitaan. Sekin ero taalla on Kambodzaan, etta siella aina vain hymyiltiin, vaikka sanoin ”no thanks” esim. banaanikauppiaalle. Taalla saa valilla nahda harmistuneita ilmeita ja ihmiset eivat aina heti usko kieltaytymista. Tietty valilla tulee ostettuakin joltain jotain, mutta koko ajan siihen ei pysty. Kauppiaita on monesti niin paljon,tosin ei taalla Muinessa, mutta esim. pysahdyspaikoissa tanne tullessamme.

Eilen oli kylla aika tapahtumarikaspaiva. Illalla meni sahkot ja se sai aikaan sen etta saimme harhailla pimeassa. Kavimme skootterilla kahdessa eri kaupassa tien varrella ja toisessa jouduimme taskulampun kanssa etsimaan ruokia ja toisessa meille annettiin kynttila. Olihan sekin kokemus kynttila, joka oli kotitekoinen ja muistutti dynamiittia, kadessa sai yrittaa valaista eri tuotteita. :) Ostimme pullot kaljaa ja kekseja ja palasimme guesthousiimme. Otimme jakkarat ja veimme ne vesirajan tuntumaan. Istuimme palmujen alla, katselimme tummia aaltoja ja tahtitaivasta ja nautiskelimme oluesta. :)

Eilisen paivan yksi kohokohta oli myos sinisen kalan pelastaminen. Kavelimme rannalla ja huomasimme kalan haukkovan henkea hietikolla. Nostimme sitten sen simpukankuorella ja veimme veteen. Aluksi se vain vahan liikutteli eviaan, mutta rohkaisimme sita taistelemaan ja ohjasimme sita kauemmaksi merelle. Lopulta se lahti vikkelasti uimaan aaltojen sekaan :)

Tanaankin on ollut aika ”elaimellinen” paiva. Olemme leikkineet koiran pentujen kanssa, joita oli eraassa ravintolassa ja ihastelleet pikku apinan puuhia, joka ole kytkettyna narulla eraaseen pihaan. Heitin sille banaanin palasia, jotka olivat jaaneet Kallen jatskista, mutta se ei huolinut niita, varmaankin kylmyyden takia. Se oli hauska kun ensin sita ujostutti meidan lasnaolo ja se meni piiloon punaisen ratin alle, joka oli sen leluna. Sielta huivin sisalta se katseli meita ujosti. Sittemmin se alkoi kuitenkin rohkaistua ja naytti meille temppujaan, haki banaanin kuoren ja leikitteli silla. yms :)

Nyt alkaa olla jo hirvea nalka. Pitaa lopettaa ja lahtea etsiskelemaan ravintolaa…

14.12.2006, 15:52:19 »
Nyt olemme Nha Trangissa ja mietiskelemme, miten jatkaisimme tasta eteenpain. Tarkoituksena oli ottaa huomenna aamulla bussi Hoi aniin ja sielta paivan paasta juna Hanoihin. Nyt kuitenkin nayttaa silta, etta kaikki bussit lahtevat illalla ja sain Indonesiassa tarpeekseni yobusseista. Onhan ne taalla kylla huomattavasti tasokkaampia. Askeinenkin oli tilava, todella uuden nakoinen ja tehokkaasti ilmastoitu. Silti…Juna olisi huomattavasti mukavampi vaihtoehto. Kalle selvittaa just parhaillaan juna-aikatauluja. Toimisto, josta kysyttiin vaitti, ettei mene kuin aamuyolla 3 aikaan. Nyt netissa nayttaa kuitenkin silta, etta toinenkin menee ja lahtee aamulla 8 aikaan ja on reilun 12 tunnin paasta perilla Da nangissa. Hoi an olisi ehka ollut viihtyisampi paikka kuin Da nang, mutta toisaalta aivan samantekevaa, missa pidamme valietapin, koska paamaaramme on kuitenkin Hanoi. Meilla ei ole aikaa olla valilla kuin yksi yo jos emme halua viettaa Joulua jossain Laosin bussissa. :) Viisumin puolesta meilla olisi taalla aikaa hieman enemmankin, mutta tahtaamme jouluksi Luang prabangiin.

Nyt palaan viela pikaisesti Muineen. Se paikka ansaitsee viela hieman huomiota, varsinkin, kun viimeksi kerroin siita niin paljon kielteistakin. Maisemiltaan se oli todella upeaa seutua. Hiekkadyynit kohosivat korkealle tavoitellen taivasta ja niiden lakeuksille kiivetessa tuntui kuin olisi yhtakkia ilmestynyt Saharan autiomaahan. Hiekkaa oli silmin kantamattomiin ja se muodosti upeita harjanteita ja syvia monttuja. Kun Muinesta lahti bussilla pohjoiseen pain vasta kunnolla ymmarsi ”aavikkomaisen” seudun laajuuden. Hiekkadyynit jatkuivat loputtomiin, yhdessa valissa niiden keskella kulki levea joki ja monissa kohden ne nayttivat nousevan meresta. Valilla maa ei ollut paljasta hiekkaa vaan siella taalla oli kitukasvuisia pensaita ja pienia puita. Valilla nakyi valtavia kilipukki laumoja laiduntamassa niille selvastikin ihanteellisessa maastossa. Pikku hiljaa hiekka dyynit muuttuivat pieniksi vuoriksi ja lopulta kohtalaisen suuriksikin vuoriksi, joita kohosi joka puolella.

Aamu paivan vietimme viela Muinessa. Leikimme ravintolan apinan kanssa. Se hymyili meille innostuneesti ja aanteli tervehdyksiaan, kun saavuimme sinne aamu palalle. Se selvastikin muisti meidat :) Sen ilmeet olivat uskomattoman ihmismaisia ja jaksoimme ihastella ja tarkkailla sita loputtomiin, kun se puuhasteli koko ajan jotain: valilla saikahti liikenteen melua ja alkoi vauvamaisesti lutkuttaa peukaloaan ja valilla se taas tuli sanomaan meille paivaa ojentaen kapalaansa.

Odotimme bussia guesthousimme pihassa pitkaan. Lopulta Kalle oli menossa kysymaan toimistolta, onko se tulossa. Silloin just se tietty saapuikin ollen ainoastaan 45 minuuttia myohassa. 😡 Lipussamme luki viela uhkaavasti ”ole ajoissa”. Oltiinhan me, mutta ei se paljon auttanut.

Nyt meilla on varmaan tilavin guesthouse/hotellihuone tahan mennessa.(Duy hung nimeltaan) Kylpyhuonekin on todella suuri ja huoneessamme on baarikaappi, televisio ja ilmastointikin olisi, mutta emme ottaneet sita. Ilmastoinnilla ei yolla oikein tee mitaan. Paivalla ilmastoituun huoneeseen on aina mukava tulla vilvoittelemaan, mutta yolla ilmastoinnista usein vain sairastuu. Sita on monesti tosi vaikea saataa sopivalle ja usein tulee paleltua. Olemme todenneet ropelin riittavaksi, varsinkin nain, kun olemme vain yhden yon.

15.12.2006, 11:45:23 »
Nyt nayttaisi lupaavalta, etta taidamme selvita Hanoihin asti. Eilen se naytti aika epatodennakoiselle, kun selvittelimme aikatauluja. Nyt kuitenkin olemme jo Da nangissa asti ja huomiselle on junaliput Hanoihin taskussa.

Eilen kirjoitteluni jalkeen, lahdimme viela kadulle kiertelemaan ja selvittamaan kulkuyhteyksia. Ensimmainen aija sanoi, ettei pohjoiseen pain mene kuin yobussi. Sittemmin naimme ilmoituksen, jossa mainostettiin paivabussiakin, mutta kukaan ei osannut kertoa ilmoituksesta tarkemmin. Paikassa, jonka seinalla se oli ei osattu sanaakaan englantia. No, sitten menimme seuraavaan paikkaan ja taas selitettiin, ettei enaa mene busseja kuin yolla. Paadyimme sitten siihen, etta menisimme paivajunalla ja menimme omaan hotelliimme kyselemaan aikatauluista ja lippujen hankinnasta. He alkoivat kuitenkin heti kauppaamaan meille bussia. Heilla oli aikataulut, joissa oli paivabussikin ja kun yritimme selittaa, ettei sita enaa mene, he vakuuttelivat etta kylla menee. Emme sitten tienneet keta uskoa! 😯 He soittivat johonkin paikkaan ja lupasivat, etta kohta saisimme liput. Sittemmin joku tuli kuitenkin selittamaan heille, etta paivabussi vuorot on vahan aikaa sitten lopetettu.

Menimme tana aamuna asemalle 10 minuuttia aikaisemmin kuin junan oli maara lahtea. Lonely planetissa sanotaan, etta pitemman matkat liput pitaa varata ehdottomasti vahintaan kolmea paivaa ennen ja lyhyemmankin tuntia aikaisemmin. Ilman mitaan ongelmia saimme kuitenkin liput 05.30 junaan. Ensin ehdimme hieman saikahtaa, kun asemalle saapuessamme, Kalle meni kysymaan pihalta konduktoorilta onko meidan juna pihassa oleva ja han tietenkin sanoi aasialaiseen tapaan ”yes”, kun ei ymmartanyt kysymysta. Kun sitten olimme rinkkojen kanssa viela asemarakennuksen sisalla, huomasimme lasin lapi kuinka kyseinen juna lahti liikkeelle. :) Silla hetkella olin varma, ettemme taitaisi tanaan selvita Da nangiin. Juna ei kuitenkaan ollut meidan junamme.

Reilu 8 tuntia matkassa kesti, joten olen nyt hieman vasynyt, varsinkin kun viime yokin jai tosi lyhyeksi aikatauluselvittelyiden ja aikaisen lahdon vuoksi.

Nyt meilla on taas hyvin hieno hotelli, viela astetta hienompi kuin eilen. Emme olisi halunneet sellaiseen paikkaan. Ne ovat aina niin hengettomia, vaikka niissa kaikki mukavuudet olisikin. Halusimme kuitenkin yopaikan aseman laheisyydesta, koska huomenna lahdemme taas junalla liikenteeseen. Yritimme kavella ja katsella guesthouseja, mutta yhtaan ei nakynyt. Ihan huvikseni sitten tiedustelin ovella paivystavalta ”hovimestarilta”, kuinka paljon heidan huoneensa olisivat. Ensin han ei edes sanonut hintaa, houkutteli vain etta pitaisi tulla katsomaan. Sitten kun lahdimme kavelemaan pois pain, han huusi peraan ”ok, 15 dollaria”. Puistelimme paatamme ja jatkoimme matkaamme. Kun sitten olimme jo kaukana, han juoksikin yhtakkkia peraamme ja sanoi, etta 10 irtoaisi huone. Kalle oli ensin sita vastaan sanoen, ettei halua mihinkaan hienoon hotelliin. Sain hanet kuitenkin suostuteltua, koska samahan se yhdelle yolle olisi, varsinkin kun ei muutakaan ollut nakopiirissa. Ei jaksanut lahtea kauemmaksi etsiskelemaan majapaikkaa. Hotellilla taytyi olla todella kova puute asiakkaista, kun joutuivat turvautumaan meihin rahjaisiin reppureissaajiin ja alentamaan reilusti hintoja :)

Itse asiassa mielestani on joskus ihan hauska yopya kyseenlaisissa paikoissa. Ei niita pitemman paalle jaksaisi, ne kaikki ovat niin samanlaisia, mutta nyt on ihan mukava kun on 1. kerran kylpyamme, viela isompi huone kuin eilen, oma parveke, saippuoita, kahdet erillaiset pyyhkeet ym ylellisyytta.

Vietnamissa on kylla ehdottomasti upeimmat maisemat talla reissulla! Todella jylhia vuoristoja, hyvin erilaisia kuin Indonesian vehreat viidakkoiset vuoret, pitka rantaviiva ja valilla riisipeltotilkkuja silminkantamaatomiin. Maisemia oli kiintoisa ihailla junanikkunasta, mita nyt jaksoin olla vaipumatta unensekaiseen horrokseen.

Huomenna lahdemme 14 aikoihin ja olemme seuraavana aamuna 04.30 Hanoissa. Hieman huono saapumisaika, mutta ei jaksa toista paivaakaan viettaa junassa, varsinkin kun lahto olisi taas aamuyolla. Mina otin sankypaikan, mutta Kalle ei raaskinut, kun se oli hieman kalliimpi(vain 4 dol) Tosin otin kovan sangyn, joten tuskin sekaan kovin mukava on, mutta istuviltaan pystyn harvoin nukkumaan yhtaan. Eikohan siina kuitenkin hieman saa nukuttua. Nyt seuraavana yona aion nautiskella kunnon younista kohtuu hiljaisessa ja hyvin ilmastoidussa huoneessamme todella pehmeella patjalla. :)

Tama on taas kaupunki, josta ei loydy yhtaan ravintolaa! Pikku murjuja, joissa on ruokalistalla mm. sammakon reisia, kyyhkysia, vuohea, etanoita yms. Voi olla etta eri puolella olisi, mutta emme jaksa lahtea kaupungin toiselle laidalle. Pitaa turvautua kaupan evaisiin, joka tarkoittaa yleensa sipseja ja kekseja. No, junassa saimme kaksi ateriaa lippujen hintaan(joka oli noin 10 e). Soimme nuudeli soppaa, johon sai ripotella monenlaisia mausteita pikku pusseista ja riisia, possua seka vihanneksia.

no niin…Seuraavan kerran kirjoittelen Hanoista…toivottavasti :)

17.12.2006, 12:17:47 »
Ensimmainen vaikutelma Hanoista oli kylmyys. Astuimme junasta ulos pilkkopimeeseen aamuyohon kello 5 ja tuntui kuin olisimme yhtakkia tupsahtaneet keskelle Suomen syksya.

Olimme ajatelleet odotella auringon nousua asemarakennuksessa, mutta se olikin viela kiinni. Kun kavelimme pois pain eras aija juoksi meidat kiinni ja alkoi esitella hotelliaan. Olimme ensin eparoivalla mielella, mutta kun han sanoi ilmainen taksi se kuullosti niin hyvalle, etta suostuimme. Taksikuskien kanssa on aina todella rasittava tinkia hinnoista. Ajatus, etta paasisimme lampimalla taksilla suoraan hotellinovelle, jossa kuumaan suihkuun, tuntui myos houkuttelevalle :)

Makoilimme sitten hotellin sangyllamme ja odotimme auringonnousua. Yleensa se on noussut jo aina 05.30 jalkeen, mutta taalla valostui vasta 07 aikaan. Ei enaa paljon nukuttanutkaan, koska olin nukkunut junassa melkein 10 tuntia. Hytissa, missa olin, oli vain vanhuksia ja he alkoivat jo 6 illalla nukkumaan. Minulla ei sitten muutakaan tekemista ollut, joten aloin jo 19 jalkeen nukkumaan, kun olin vahan aikaa lueskellut. Thaimaassa oli kylla paljon fiksumpi jarjestely makuupaikkojen suhteen. Vaikka olikin makuupaikka, niin sangyn sai aina illalla ja aamusta penkiksi. Tuossa junassa se oli joko tai, joka istut tai makaat koko 14 tuntia. Kalle oli valinnut istumapaikan ja hyvin se kuulema meni sillakin tavalla. Paitsi elokuvaa oli naytetty aika myohaisiltaan asti, joten aluksi ei ollut voinut nukkua.

Just kun olemme paasseet karaoke kulttuurista eroon niin ei se paljon erilaista ollut Vietnaminkaan junissa. Samanlaisia musiikkivideoita naytettiin, vain karaoke tekstit puuttuivat :) Aina heti kun lahdimme liikkeelle kaihoisat korkeat sopraano aanet alkoivat pauhata kaiuttimista. Onneksi minun hytissani biisit kuuluivat vain paivalla.

Soin junassa tasmalleen samanlaisen aterian kuin edellisessakin junassa, eli riisimossoa, possua ym. Talla kertaa oli haasteena selviytya siita sangylla makuuasennossa. Olihan sekin kokemus syoda sangyssa, jossa ei paljon pystynyt paataan nostamaan :)

Ennen nukkumaan menoa viihdytin jalleen itseani katselemalla maisemia ja pakko viela tuulettaa, miten ainutlaatuisilta ne nayttivat. Talla kertaa juna meni valilla hyvin korkealla vuoristossa. Valilla meri nakyi vaahtoavana tyrskyina alhaalla ja valilla nakyi idyllisia kalastajakylia. Kavimme Kallen kanssa myos yhdella oluella ravintolavaunussa. Muuten meininki siella muistutti samaa kuin Suomenkin junien ravintolassa, mutta tuolla suurinta metelia pitivat junantyontekijat. He joivat kaljaa ja olivat hyvin hilpeassa tilassa. Toivoimme, etta kuski ei olisi samassa kunnossa :) Junan eteneminen vaikutti muutenkin valilla tosi tyolaalta, se natisi,huoijui ja nytkahteli hauskasti :) Muutamissa mutkissa, joissa satuin juuri olemaan vaunujen kytkoksen kohdalla, vaunut menivat 180 asteen kulmassa taysin linkkuun.

Tanaan olemme kavelleet Hanoissa, torjuneet kaupustelijoita, shoppailleet hieman(tama on minulle hattufriikille paratiisi. Taalla on paljon isoja hattukauppoja, joissa todella monenlaisia tyylikkaita paahineita) ja nyt illalla ajattelimme vetaytya huoneeseemme katselemaan kaapeli TV:ta, josta tulee Sherk 2. Huomenna kaymme Ho chi minhin mauseleomissa ja Laosin lahetystossa. Huomenna kerron tarkemmin vaikutelmiani tasta kaupungista.

18.12.2006, 11:38:54 »
Mita sanoisin Hanoista?

Ilmaston ja rauhallisuuden suhteen tama kaupunki oli pieni pettymys. Odotimme etta taalla olisi Suomen kesan kaltainen saa eli ihanan viilea, mutta ilmasto muistuttaakin paremmin Suomen syksya eli taalla on liiankin kylma. Eilen tosin, kun aurinko paistoi keskipaivalla lampomittari saavutti 20 astetta, mutta illalla ja aamulla lampo on vain reilut 10 astetta. Tanaankun on ollut pilvista, keskipaivallakaan ei ollut varmaan kuin 15. Ihmisilla on yleisesti paalla kevyttoppatakkeja, villapipoja, kaulahuiveja ja joillakin jopa hanskat. Meilla oli aluksi vain hellevaatteet eli shortsit ja lyhythihaiset :) Tanaan olen hankkinut pitkahihaisen vetskaripaidan ja pitanyt pitkia housuja. Laitoin asken jopa kengat ja sukat ensimmaisen kerran 7 kuukauteen jalkaan, meinaa kylla vahan varpaita ahdistaa, kun ne ovat tottuneet olemaan vapaina :)

Meille oli kehuttu, etta Hanoissa on mukava pikku kaupunki tunnelma. Liikenne taalla vaikuttaa kuitenkin yhta vilkkaaalta kuin Saigonissakin eli mopot kansoittavat kaikki kadut. Saigonissa paasi kuitenkin paremmin kavelemaan, koska kavelytiet olivat osittain vapaina. Taalla kaikki katujen reunukset ovat taynna parkissa olevia skoottereita,pyoria, hedelmakauppiaita tai ihmisia syomassa muovisilla pikkujakkaroilla. Kavely taallaon yhta puikkelehtimista, pitaa kiertaa pyorankuminkorjaaja keskella tieta, vaistaa mopoa tai sukeltaa valista joka jaa kahden hedelmia kantavan muorin valiin. :)

No nyt kun olen kertonut huonoista puolista voisin valilla siirtya kehujenkin ja muun kuvauksen pariin. Onhan tama hyvin varikas kaupunki! Kaikki talot ovat hyvin kapeita pienia kerrostaloja. Yleensakin vietnamilainen kaupunkitalo tuntuu tyypillisimmillaan olevan pitkulanmallinen, ei korkeussuunnassa pitka vaan huonemalliltaan, yleensa kerroksia on vain 4. Kaikissa hotelleissa ja guesthouseissa, missa olemme taalla kayneet on vain yksi huone per kerros ja hyvin kapeat pienet kiviportaat, jotka johtavat sinne ja tama on sikali patevaa tietoa, etta taman aamuisen jalkeen olemme todella kayneet useassa paikassa. Aamulla mietiskelimme, jaksaisimmeko kuitenkaan muuttaa. Olimme edellisena paivana kayneet katsomassa erasta hotellia, joka olisi hieman paremmalla paikalla ja ennen kaikkea siella oli kylpyamme. Edellinen paikkamme sijaitsi keskella ei mitaan, ei ruokapaikkaa, ei nettia, tai kauppoja laheisyydessa. Paatimme muuttaa siksikin, etta olimme luvanneet hotellin tytolle, etta tulemme jos han varaa huoneen. Aamulla sinne saapuessamme, huomasimme kuitenkin heti hanen ilmeestaan, etta han oli unohtanut meidat. Siella ei ollut enaa yhtaan huonetta. Hanella oli kylla tiedossa toinenkin paikka ja eras poika lahti opastamaan meita sinne, mutta huone oli vilkkaalle kadulle pain ja hyvin meluinen, vaikka muuten siisti. Kiertelimme sitten lahialueella ja kavimme lahes 10 paikassa. Olimme jattaneet rinkkamme sen meluisan paikan aulaan ja ajattelimme ottavamme sen huoneen jos muuta ei loydy. Tosi moni paikka oli taynna ja monet olivat 10 dollarista ylospain. Meidan budjektimme on korkeintaan 9 dol, vaikka ei kai se aivan dollarin paalle olisi jos paikka tosissaan olisi sen arvoinen, mutta ne olivat kaikki samanlaisia kuin edellinen majoituksemmekin. Sitten kun olimme jo palaamassa ensimmaiseen paikkaan, huomasin sen naapurissa viela yhden guesthousilta nayttavan. Missaan ei mainostettu huoneita, joten hieman epavarmasti kysyin onko heille ja heillahan oli 7 dollarin kamppia. Kylla muutto ja kaupungilla seikkailu kannatti! Nyt olemme ”Sinh cafe travel” nimisessa paikassa, joka nayttaa pelkastaan booking toimistolta, mutta ylakerrassa on todella viihtyisia huoneita. Kerrankin huone nayttaa myos hieman erilaiselta, olen kyllastynyt nelion mallisiin persoonattomiin hotellihuoneisiin. Nyt huone on pitka ja kapea. Ensin on eteisosa, sitten sanky ja televisio ja takana suuri kylpyhuone, jossa kaakelikorokkeella iso kylpyamme. Mika parasta huone on hiljainen! Vain kaikista akaisimmat tyyttailyt kaduilta kuuluvat hyvin vaimeina. Sain kuin sainkin sen kylpyammeeni, josta haaveilin aamusta asti.:) Taalla arktiselta tuntuvassa ilmastossa kuumakylpy on todella houkutteleva ajatus. Huoneessa on myos oljyvarimaalauksia ja puoliksi puuseinat, jotka kummatkin osaltaan luovat kodikkuutta.

Mutta nyt takaisin Hanoin kuvaukseen. Eksyin taas tapani mukaan aiheesta. Jarven ymparisto puistoineen on mukavaa aluetta, tosin kaupustelijoihin ja kaikenlaisiin kerailijoihin tormaa usein. (mekin paadyimme antamaan punaisen ristin tytolle pienen summan) Jarven lahettyville javalittomaan ymparistoon on selvasti keskittynyt kaikki huippu muotiliikkeet ja eras pieni korkeatasoinen ostoskeskuskin sielta loytyy. Kaikki on vahan kalliimpaa lahella jarvea, mutta toisaalta sielta loytyykin hyvia ruokapaikkoja yms. Alueella, jolla nyt olemme, joka on jarvesta noin 2 km, (en pysty sanomaan mihin suuntaan, minulla on olematon suuntavaisto) on paljon kapeita pienia kujia, jotka lahtevat vilkkaasti liikennoidyilta isommilta teilta. Tama on vanhan kaupungin aluetta ja sen huomaa, kaikki on hieman nuhjuista ja mitaan uusia moderneja rakennuksia ei nay. Toisaalta ranskalais, paikoin kiinalaistyyliset varikkaat kivitalot pylvaskoristeisine- tai rautakaariparvekkeineen ovat monet myos todella hyvakuntoisia, siis yleisvaikutelma on: vanhaa, mutta kunnostettua. Aika kiinalaishenkinen kaupunki tama tosiaan on. Sen huomaa parhaiten maustekaduista, joilla on maustekauppoja toinen toisensa peraan, posliini liikkeista tai kallingrafia myymaloista. Valilla kaduilla saattaa soida myos kiinalaistyylinen musiikki.

Katuelamaa on taallakin mielenkiintoista tarkkailla. Jos olisin kaupunki suunnittelija, haluaisin kavelykadut vapaiksi, mutta se olisi mahdoton toteuttaa, silla missa ihmiset muuten pilkkoisivat lihaa, pesisivat kuolleita nyljettyja kanoja vadeissa, hitsaisivat, korjaisivat kenkia, sijoittaisivat lastenleikkikehan, myisivat elavia sammakoita tai kaloja pesuvadeissa yms. Taallakin ihmisten kodit usein ovat niin pienia, etta kaikilla on aina ovi auki kadulle, varsinkin sivukujilla ja kuja on kuin keittio.

Emme ehtineet tanaan maosoleumiin, mutta menemme huomenna. Kavimme tanaan Laosin lahetystossa ja yllatys oli, etta viisumissa ei olisikaan mennyt kuin muutama tunti. Tama on hyodyllinen tiedonmuru niille harvoille, jotka jaksavat lukea paivakirjaani ”neuvoja” hakevassa mielessa, (aika vahan niita varmaan tasta irtoaa, silla kirjoitan tata paa asiassa kuitenkin muistoksi itselleni) koska yleensa vaitetaan, etta viisumissa menee 3-4 paivaa. Hyva on myos tietaa, etta konsulaatissa se maksaa 40 dollaria, monet toimistot Saigonissa nayttivat pyytavan siita yli 50. Muualta kuin Hanoista hankittuna viisumissa saattaa kuitenkin menna kauemminkin.

Saimme tanaan hieman matkantekoamme haittaavaa infoa. Emme kuitenkaan heti saikahtaneet sita, silla olemme jo oppineet, etta toimistot eivat aina tieda kaikkea, tai halua kertoa tietamaansa. Nyt meille vaitettiin, etta pohjoiset rajat ovat kiinni, etta meidan pitaisi ensin menna pitkasti etelaan ja sielta Vientianeen. Meille kaupattiin bussia, joka menisi lahes 20 tuntia Vientianeen ja vakuuteltiin, etta se olisi paras ja ainoa tapa. Tuskimpa. Unohdimme kysya konsulaatista ovatko rajat tosiaan kiinni, mutta kysymme huomenna. Eras toinen toimisto jo myonsi, etta kylla rajat ovat auki, mutta sinne ei kukaan jarjesta kuletusta. Ei kai me mitaan turistikuletusta tarvitakkaan, paikalliset bussitkin kelpaavat. Kukaan ei tietty kovin helposti kerro niista mitaan, silla sitten emme hyodyta heita asiakkaina, mutta kylla me jostain sen tiedon nyhdamme

19.12.2006, 11:06:05 »
Nyt sita sitten ollaan taas pitkasta aikaa sairaina. Olisi pitanyt osata pukeutua. Mutta kun ei ollut vaatteita! Meidan hotellin ymparistossa on vain hyvin kalliita muotivaate liikkeita, kuten D&G yms. Eilen vasta iltapaivalla loysin paksumman pitkahihaisen paidan, joka on kohtalaisen lammin. No, ei minulla ole kuin hieman kuumetta ja Kallella on vain vahan nuha.

Eilen illalla oli jo aika flunssainen olo, mutta kun aamulla ei ollut kuumetta paatin, etta haluan nahda Ho Chi Minh sedan. Se oli varmaan vahan liian rasittava reissu siina kunnossa, silla mopokyyti oli kylma ja perilla piti kavella ja seisoskella yllattavan paljon. No, en olisi silti jattanyt reissua valista, vaikka olisinkin tiennyt saavani kuumeen sen ansiosta. Oli se kuitenkin nakemisen arvoinen paikka!

Luulimme, etta paikalla olisi korkeintaan muutamia muita, mutta Cho Chi Minh olikin yllattavan suosittu. Meininki oli lahes sama kuin Petronasilla. Jono rakennuksen pihalla oli puolen kilometrin mittainen. Tosin se eteni paljon nopeammin kuin Petronasilla. Jonossa ei mennyt kuin puoli tuntia ja sekin aika meni rattoisasti jutellessa belgialaisen aijan kanssa. Oikeammin mina kylla kuuntelin, kun Kalle puhui hanen kanssaan kaikesta reissaamiseen liittyvasta. Tapaaminen oli sikalikin hyodyllinen, etta hanella oli Vietnam opaskirja, jossa kerrottiin, etta rajan voi hyvin ylittaa Nam Xoin kohdalta. Tosin kirjassa selitettiin, etta se sopii vain todella HC reissaajille, ei siis ole mikaan suositeltava rajanylityspaikka. Belgialainenkin aija kertoi , miten ainoa hyva tie menee paljon etelampaa. No, Kambodzankin teita monet olivat kauhistelleet ja niilla meita pelotelleet ja ne olivat suurimmaksi osaksi hyva kuntoisia, tasasia leveita hiekkateita tai monesti asvalttiakin.

Kun olimme selvinneet ulkopuolen jonoista, paasimme sisalle alueelle, joka oli valtavan laajaaukio. Vartija sotilaat olivat hupaisan virkaintoisia. Tiettyyn suuntaan piti kavella tiettya tienreunaa ja laukkumme tarkistettiin useaan kertaan. Olimme varmaan jotenkin epailyttavan nakoisia tai muuten vain tahattomasti huonokaytoksiasia, silla meille huomautettiin milloin mistakin. Minun kaskettiin ottaa hattu pois, ja kun astelimme punaisella matolla kohti mausoleumin sisaankayntia vartija sotilas elehti, etta minun pitaisi nykia paitaani alemmas, vaikka se mielestani oli aivan hyvin, Ho Chi Minhin luona taas kun ihan hiljaa kommentoin Kallelle Cho Chi Minhin vahamaista ulkonakoa, heti minulle suhistiin, etta pitaisi olla aivan hiljaa:) Aika fasisti poliisi meininki. No, se oli oikeastaan aika koomista. Hauta oli kylla aika puistattava, koska ruumis oli niin elavan nakoinen, naytti kuin se voisi koska vaan nousta istumaan, se oli myos hyvin aavemaisesti valaistu.

Kavimme sitten myos museossa, joka oli alueella. Ensimmainen kerros oli tylsasti perusmuseon kaltainen, lasikaapeissa vain eri kirjoituksia, kuvia yms. Ylakerta oli kuitenkin upean moderni. Se oli luultavasti hienoin museo, jossa olen koskaan kaynyt. Ulkoasultaan se muistutti paremminkin modernia taidenayttelya kuin museota. Parhaiten jai mieleen pieni lasilabyrintti, jonka seinat olivat osittain peilia ja osittain peitetty teollistumisesta kertovin valokuvin. Museossa oli paljon veistoksellisia elementteja, erillaisia materiaaleja, kuten lasia ja puuta ja paljon muodoilla leikittelya.

Nyt illalla olen ollut en verran vasynyt, etta olen vain lepaillyt. Kalle kavi kierroksella, jonka tarkoituksena oli loytaa suklaakonvehteja jouluksi ja selvittaa Laosiin matkustus reittimme. Eraassa toimistossa, joku oli suostunut kertomaan, etta heilla yopyy(monet turismitoimistot ovat myos hotelleja) juuri pariskunta, joka on tullut pohjoisen rajan kautta. Sitten pariskunta oli juuri sopivasti kavellyt ohi ja Kalle oli rynnannyt heidan peraansa. He olivat kehuneet Laosia ja sanoneet, etta silta rajalta voiihan helposti menna. He eivat kuitenkaan osanneet neuvoa, miten taalta pain paasee, silla he olivat menneet toiste pain. Eraalla toimistolla oli myos ollut suora bussikuljetus Luang Prabangiin, jossa menisi noin 15 tuntia. Hmm. Pitaa viela hieman pohdiskella, miten teemme. Olisihan suora kuljetus helpois tapa, muttaei valttamatta mielenkiintoisin. Olemme kulkeneet nyt viime aikoina niin paljon hienoilla turistibusseilla, etta paikallinenkin kuljetus kelpaisi hyvin jasikali houkuttelisi, etta sellaisessa kyydissa voi aina tapahtua vaikka ja mita. Suora kyyti olisi hyvin pitka ja luultavasti erittain tylsa matka. Samainen toimisto, joka kauppasi sita, sanoi, etta harkitsemallammekin tavalla paasee ”mutta ette te halua niin tehda”. Miksi toimistot ovat aina tietavinaan, mita me haluamme? He selittivat, etta siella on paljon heimoja, eli jonkinlaisia kylayhteisoja. Heidan elamantyylinsa voisi olla nakemisen arvoista. Jos huomenna aamulla vaan on terve olo, niin taidamme lahtea paivystamaan bussiasemalle ja ottaa sielta kyydin Mai Chau kaupunkiin, joka on lahella rajaa, jonne on tasta vain pari tuntia. Sielta varmaan paasee taas toisella kyydilla rajan yli ja kyseinen kaupunki on turistien suosiossa, joten se ei ole mitenkaan epamaarainen paikka(porukoille tiedoksi) ja eikohan sielta loytyisi ihan luotettava kyyti rajan yli. Pariskunta, joka oli ollut Laosissa kehui maata ja sanoi, etta sielta loytyy aina helposti kyyti mihin vain. Jos huomenna on viela pipina niin pitaa lahtea vasta ylihuomenna…

19.12.2006, 11:06:44 »
Nyt sita sitten ollaan taas pitkasta aikaa sairaina. Olisi pitanyt osata pukeutua. Mutta kun ei ollut vaatteita! Meidan hotellin ymparistossa on vain hyvin kalliita muotivaate liikkeita, kuten D&G yms. Eilen vasta iltapaivalla loysin paksumman pitkahihaisen paidan, joka on kohtalaisen lammin. No, ei minulla ole kuin hieman kuumetta ja Kallella on vain vahan nuha.

Eilen illalla oli jo aika flunssainen olo, mutta kun aamulla ei ollut kuumetta paatin, etta haluan nahda Ho Chi Minh sedan. Se oli varmaan vahan liian rasittava reissu siina kunnossa, silla mopokyyti oli kylma ja perilla piti kavella ja seisoskella yllattavan paljon. No, en olisi silti jattanyt reissua valista, vaikka olisinkin tiennyt saavani kuumeen sen ansiosta. Oli se kuitenkin nakemisen arvoinen paikka!

Luulimme, etta paikalla olisi korkeintaan muutamia muita, mutta Cho Chi Minh olikin yllattavan suosittu. Meininki oli lahes sama kuin Petronasilla. Jono rakennuksen pihalla oli puolen kilometrin mittainen. Tosin se eteni paljon nopeammin kuin Petronasilla. Jonossa ei mennyt kuin puoli tuntia ja sekin aika meni rattoisasti jutellessa belgialaisen aijan kanssa. Oikeammin mina kylla kuuntelin, kun Kalle puhui hanen kanssaan kaikesta reissaamiseen liittyvasta. Tapaaminen oli sikalikin hyodyllinen, etta hanella oli Vietnam opaskirja, jossa kerrottiin, etta rajan voi hyvin ylittaa Nam Xoin kohdalta. Tosin kirjassa selitettiin, etta se sopii vain todella HC reissaajille, ei siis ole mikaan suositeltava rajanylityspaikka. Belgialainenkin aija kertoi , miten ainoa hyva tie menee paljon etelampaa. No, Kambodzankin teita monet olivat kauhistelleet ja niilla meita pelotelleet ja ne olivat suurimmaksi osaksi hyva kuntoisia, tasasia leveita hiekkateita tai monesti asvalttiakin.

Kun olimme selvinneet ulkopuolen jonoista, paasimme sisalle alueelle, joka oli valtavan laajaaukio. Vartija sotilaat olivat hupaisan virkaintoisia. Tiettyyn suuntaan piti kavella tiettya tienreunaa ja laukkumme tarkistettiin useaan kertaan. Olimme varmaan jotenkin epailyttavan nakoisia tai muuten vain tahattomasti huonokaytoksiasia, silla meille huomautettiin milloin mistakin. Minun kaskettiin ottaa hattu pois, ja kun astelimme punaisella matolla kohti mausoleumin sisaankayntia vartija sotilas elehti, etta minun pitaisi nykia paitaani alemmas, vaikka se mielestani oli aivan hyvin, Ho Chi Minhin luona taas kun ihan hiljaa kommentoin Kallelle Cho Chi Minhin vahamaista ulkonakoa, heti minulle suhistiin, etta pitaisi olla aivan hiljaa:) Aika fasisti poliisi meininki. No, se oli oikeastaan aika koomista. Hauta oli kylla aika puistattava, koska ruumis oli niin elavan nakoinen, naytti kuin se voisi koska vaan nousta istumaan, se oli myos hyvin aavemaisesti valaistu.

Kavimme sitten myos museossa, joka oli alueella. Ensimmainen kerros oli tylsasti perusmuseon kaltainen, lasikaapeissa vain eri kirjoituksia, kuvia yms. Ylakerta oli kuitenkin upean moderni. Se oli luultavasti hienoin museo, jossa olen koskaan kaynyt. Ulkoasultaan se muistutti paremminkin modernia taidenayttelya kuin museota. Parhaiten jai mieleen pieni lasilabyrintti, jonka seinat olivat osittain peilia ja osittain peitetty teollistumisesta kertovin valokuvin. Museossa oli paljon veistoksellisia elementteja, erillaisia materiaaleja, kuten lasia ja puuta ja paljon muodoilla leikittelya.

Nyt illalla olen ollut en verran vasynyt, etta olen vain lepaillyt. Kalle kavi kierroksella, jonka tarkoituksena oli loytaa suklaakonvehteja jouluksi ja selvittaa Laosiin matkustus reittimme. Eraassa toimistossa, joku oli suostunut kertomaan, etta heilla yopyy(monet turismitoimistot ovat myos hotelleja) juuri pariskunta, joka on tullut pohjoisen rajan kautta. Sitten pariskunta oli juuri sopivasti kavellyt ohi ja Kalle oli rynnannyt heidan peraansa. He olivat kehuneet Laosia ja sanoneet, etta silta rajalta voiihan helposti menna. He eivat kuitenkaan osanneet neuvoa, miten taalta pain paasee, silla he olivat menneet toiste pain. Eraalla toimistolla oli myos ollut suora bussikuljetus Luang Prabangiin, jossa menisi noin 15 tuntia. Hmm. Pitaa viela hieman pohdiskella, miten teemme. Olisihan suora kuljetus helpois tapa, muttaei valttamatta mielenkiintoisin. Olemme kulkeneet nyt viime aikoina niin paljon hienoilla turistibusseilla, etta paikallinenkin kuljetus kelpaisi hyvin jasikali houkuttelisi, etta sellaisessa kyydissa voi aina tapahtua vaikka ja mita. Suora kyyti olisi hyvin pitka ja luultavasti erittain tylsa matka. Samainen toimisto, joka kauppasi sita, sanoi, etta harkitsemallammekin tavalla paasee ”mutta ette te halua niin tehda”. Miksi toimistot ovat aina tietavinaan, mita me haluamme? He selittivat, etta siella on paljon heimoja, eli jonkinlaisia kylayhteisoja. Heidan elamantyylinsa voisi olla nakemisen arvoista. Jos huomenna aamulla vaan on terve olo, niin taidamme lahtea paivystamaan bussiasemalle ja ottaa sielta kyydin Mai Chau kaupunkiin, joka on lahella rajaa, jonne on tasta vain pari tuntia. Sielta varmaan paasee taas toisella kyydilla rajan yli ja kyseinen kaupunki on turistien suosiossa, joten se ei ole mitenkaan epamaarainen paikka(porukoille tiedoksi) ja eikohan sielta loytyisi ihan luotettava kyyti rajan yli. Pariskunta, joka oli ollut Laosissa kehui maata ja sanoi, etta sielta loytyy aina helposti kyyti mihin vain. Jos huomenna on viela pipina niin pitaa lahtea vasta ylihuomenna…

20.12.2006, 12:28:47 »
Voihan siita vahan tuskainen reissu tulla! 37,5 kuumetta, yska ja nuha ja yli 20 tunnin bussimatka edessa. Miksei nailla toimistolla koskaan ole tarjota muuta kuin maratoni matkoja ja yleensa viela yobusseja? Kalle oli ymmartanyt vaarin tai sitten he olivat selittaneet vaarin sen, etta toiseksi pohjoisemmalta rajalta menisi bussi suoraan Luang Prabangiin ja se olisi vain 15 tuntia. On hyvinkin mahdollista, etta he selittivat sen vaarin, halutessaan markkinoida meille edes jonkin matkan. Muita turistikuljetuksia ei mene kuin rajalta(en muista nimea), joka on Vientianin korkeudella ja bussi menee suoraan Vientianeen!

Kun olisimme terveita niin olisi itsestaan selvaa, etta menisimme Nam Xoi rajan kohdalta paikallisilla kyydeilla. Olisi ollut paljon mukavampi menna 6-8 tunnin osiossa matka ja jakaa se monelle paivalle kuin nain, etta sita sitten asutaan bussissa vuorokausi. Paikalliset kuljetukset saattaisivat kuitenkin hyvinkin olla pic up kyyteja auton lavalla, joten se ei tassa flunssassa onnistuisi. Muuten lavalla matkustus olisi voinut olla hauskaakin ja siina olisi ainakin nahnyt hyvin ymparoivaa maaseutua. Harmittaa! :(

No, pitaa popsia sarkylaakkeita ja toivoa, etta saa nukuttua ja, ettei flunssa enaa tasta pahene. Kalle on onneksi suht terve. Han sairasti alkumatkasta niin monta flunssaa, etta sai ilmeisesti niista aika hyvan vastustuskyvyn.

Toivottavasti bussi ei ole minibussi, etta saa edes jalat suoraksi. 😕 Olisi kylla ihan eri asia matkustaa junassa tuo aika. Senhan olemme tehneet jo parikin kertaa, eika tuntunut missaan. Bussissa se saattaa kuitenkin olla hieman tuskaista.

Olemme sitten Vientianessa joulun ja Luang Prabang jaa nakematta. Onneksi Vientianekaan ei ole mikaan suurkaupunki, vain 200 000 asukasta. Olen saanut tarpeeksi naista isoista kaupungeista. Nama ovat aina hyvin meluisia ja ilma on saasteista. Luin just artikkelin, jossa kerrottiin ilmansaasteiden tappavan puoli miljoonaa vuodessa Aasiassa ja pahimmat kaupungit listalla mainittiin Hanoikin.

Toivottavasti sairauteni ei ole mikaan pahempi kuin influenssa. Tuskin se malariakaan voi olla silla kuume on pysytellyt kohtalaisen alhaalla ja malariassa sen pitaisi nousta akkia korkeaksi.

En nyt jaksa kirjoittaa pitemmasti. Kaymme viela syomassa jotain ja sitten bussimme lahtee.

Hox! Onko kukaan talla foorumilla Vientianessa joulun? Olisi mukava tavata ja juhlistaa joulua…

20.12.2006, 12:28:53 »
Voihan siita vahan tuskainen reissu tulla! 37,5 kuumetta, yska ja nuha ja yli 20 tunnin bussimatka edessa. Miksei nailla toimistolla koskaan ole tarjota muuta kuin maratoni matkoja ja yleensa viela yobusseja? Kalle oli ymmartanyt vaarin tai sitten he olivat selittaneet vaarin sen, etta toiseksi pohjoisemmalta rajalta menisi bussi suoraan Luang Prabangiin ja se olisi vain 15 tuntia. On hyvinkin mahdollista, etta he selittivat sen vaarin, halutessaan markkinoida meille edes jonkin matkan. Muita turistikuljetuksia ei mene kuin rajalta(en muista nimea), joka on Vientianin korkeudella ja bussi menee suoraan Vientianeen!

Kun olisimme terveita niin olisi itsestaan selvaa, etta menisimme Nam Xoi rajan kohdalta paikallisilla kyydeilla. Olisi ollut paljon mukavampi menna 6-8 tunnin osiossa matka ja jakaa se monelle paivalle kuin nain, etta sita sitten asutaan bussissa vuorokausi. Paikalliset kuljetukset saattaisivat kuitenkin hyvinkin olla pic up kyyteja auton lavalla, joten se ei tassa flunssassa onnistuisi. Muuten lavalla matkustus olisi voinut olla hauskaakin ja siina olisi ainakin nahnyt hyvin ymparoivaa maaseutua. Harmittaa! :(

No, pitaa popsia sarkylaakkeita ja toivoa, etta saa nukuttua ja, ettei flunssa enaa tasta pahene. Kalle on onneksi suht terve. Han sairasti alkumatkasta niin monta flunssaa, etta sai ilmeisesti niista aika hyvan vastustuskyvyn.

Toivottavasti bussi ei ole minibussi, etta saa edes jalat suoraksi. 😕 Olisi kylla ihan eri asia matkustaa junassa tuo aika. Senhan olemme tehneet jo parikin kertaa, eika tuntunut missaan. Bussissa se saattaa kuitenkin olla hieman tuskaista.

Olemme sitten Vientianessa joulun ja Luang Prabang jaa nakematta. Onneksi Vientianekaan ei ole mikaan suurkaupunki, vain 200 000 asukasta. Olen saanut tarpeeksi naista isoista kaupungeista. Nama ovat aina hyvin meluisia ja ilma on saasteista. Luin just artikkelin, jossa kerrottiin ilmansaasteiden tappavan puoli miljoonaa vuodessa Aasiassa ja pahimmat kaupungit listalla mainittiin Hanoikin.

Toivottavasti sairauteni ei ole mikaan pahempi kuin influenssa. Tuskin se malariakaan voi olla silla kuume on pysytellyt kohtalaisen alhaalla ja malariassa sen pitaisi nousta akkia korkeaksi.

En nyt jaksa kirjoittaa pitemmasti. Kaymme viela syomassa jotain ja sitten bussimme lahtee.

Hox! Onko kukaan talla foorumilla Vientianessa joulun? Olisi mukava tavata ja juhlistaa joulua…

22.12.2006, 07:42:03 »
Ajattelin nyt ensin tehda hieman yhteenvetoa Vietnamista, yksinkertaisesti ensin hyvat ja sitten huonot puolet.

+guesthousit ja hotellit olivat uskomattoman siisteja ja kaikki niissa toimi aina, ei rikkoutuneita lamppuja, homeisia tyynyja tai lattiaa, jossa olisi puoliksi repeillyt muovipaperipaallyste.(kuten viime oisessa huoneessamme Vientianessa) Vaikka rakennus olisi ollut vanhakin, joka paikka huoneissa silti kiilteli puhtauttaan.

+luonnonmaisemat tekivat Kambodzan tasaisuuden ja peltojen jalkeen vaikutuksen vuoristoillaan ja merellisyydellaan.

+kaikissa yleisissakin vessoissa oli aina paperia. Sita ei tarvinnut varastoida, kuten muualla Kaakkois-Aasiassa.

+internetti oli usein kasittamattoman halpa. Monesti hinta oli vain 0,20 e tunti ja kalliimmillaankin vain 0,40.

+lansimaista ruokaa oli saatavilla ja Saigonissa se oli halpaa, (Hanoissa kallista) mutta miinuksena sen yksipuolisuus: leipia, salaattia, pastaa, pizzaa, burgereita, ei paljon muuta.

-kaupustelu oli viela aavistuksen Kambodzaakin pahempaa.

-isot kaupungit, kuten Saigon ja Hanoi olivat ilmaltaan saasteisia ja liikenne oli valilla sressaavaa, vaikka tietenkin mopojen massat, jotka vyoryivat teilla olivat toisaalta mielenkiintoistakin katseltavaa ja varsinkin se mita kaikkea niilla kuljetettiin, paitsi silloin jos itse olit liikenteen seassa.

-ihmiset tuntuivat rahanahneilta. Tama on tietenkin yleistamista ja asiaan saattoi vaikuttaa, etta olimme paa asiassa isoissa kaupungeissa. Hanoissakin kuitenkin meita laskutettiin hyvin monessa paikassa monta kertaa vaarin, siis ylakanttiin. Sita tapahtui niin usein, etta kaikkea ei voinut laittaa enaa hajamielisyyden piikkiin. Turismitoimistoista jai myos hyvin rahanahne kuva. Heidan tarkoituksensa oli ilmeisesti vain myyda matkojaan, ei niinkaan antaa neuvontaa. Mitaan neuvoja niista ei yleensa irronnut jos ei ostanut mitaan palvelua. Hotellimmekin henkilokunnan kaytos Hanoissa muuttui huomattavasti ystavallisemmaksi sen jalkeen, kun olimme ostaneet heilta bussiliput Vientianeen. Sen jalkeen saimme odotella huoneessamme iltaan asti ilmaiseksi. Muuten olisi viela pitanyt maksaa reilusti lisahintaa.

No se Vietnamista. Nyt olemme taas Laosissa, jossa ihmiset vaikuttavat yhta leppoisilta kuin Kambodzassakin ja maisemat vahintaan yhta siisteilta kuin Vietnamissa. Ehka eniten Vietnamista jai kaipaamaan vain viihtyisia majapaikkoja. Aika pintaraapaisunhan kylla vain saimme Vietnamista irti. Siella olisi pitanyt kierrella paljon enemman maaseudulla, emmehan olleet oikeastaan kuin Muinessa, muuten naimme maisemia vain junan tai bussin ikkunasta.

Jos olisimme tienneet, miten vaikea Hanoista on paasta pois(haluamaamme reittia), emme olisi menneet niin pohjoiseen asti vaan menneet rajan yli jo etelampaa niin kuin nyt lopulta teimmekin, mutta aikamoisen mutkan kautta. Nimesin Hanoin kaukaiseksi kylmaksi kaupungiksi. :) Sinne oli vaikea tulla, mutta viela vaikeampi paasta pois. No, nyt olemme onneksi Vientianen lammossa ja taalta ei heti tarvitse liikahtaa mihinkaan.

Nyt palaan ajassa taakse pain ja muistelen matkaa, joka alkoi toissa paivana illalla ja paattyi eilen illalla ja, joka nyt tuntuu jo mukavan kaukaiselle koettelemuksella ja vahan hupaisallekin.

Lahdimme hotellimme pihasta taksilla, joka oli tayteen muitakin lankkareita. Ajoimme kaupungin laidalle taksilla ja sitten kuskimme alkoi hidastamaan vauhtia ja kurkistelemaan vahan joka suuntaan. Han katseli ymparilleen ja kierteli ja kaarteli autollaan kuin olisimme taysin eksyksissa. Eras poika etupenkilla kysyikin”Do you know where we are going?”, mutta kuski ei vastannut mitaan, pudisteli vain paataan. Sittemmin loysimme kylla perille ja heti, kun auto pysahtyi aija tien varressa alkoi laksyttaa taksikuskiamme, aanensavysta paatellen han sai kunnon saarnan :) Meidan takiamme bussin lahto oli nahtavasti myohastynyt puolisen tuntia.

Bussi oli hauska sekoitus paikallisbussia ja turistibussia. Olin odottanut, etta bussi olisi pelkastaan matkailijabussi ja se menisi suoraan paljonkaan pysahtelematta maaranpaahamme, mutta olen sen verran oppinut Kaakkois-Aasian meiningista, etta olin varautunut muihinkin mahdollisuuksiin,lahinna kaikkeen mahdolliseen. Sita paitsi olin kuitenkin joka tapauksessa varautunut pitkaan ja rankkaan reissuun. En tieda sitten mita ”kaikki menee juuri minun toiveideni mukaan” reissua monet muut matkustajat olivat odottaneet. Heidan reaktioitaan oli mielenkiintoista seurata ja siita sai revittya hieman komiikkaa yon tylsyyteen :) Bussi pysahteli yon aikana vahan valia ja kyytiin tuli lisaa matkustajia tai kaytavalle tungettiin isoja sakkeja riisia yms. Rahtia ei ollut lahellekaan niin paljon kuin Indonesian bussissa, mutta oli sita tuollakin aika mukavasti. Takatila mm. oli taynna sakkeja, joissa oli sandaaleita ja katolle oli koytetty korkea kasa epamaaraista roinaa. Yolla, kun pysahdyimme ja vakea tuli taas lisaa, huomattiin, etta eivathan he mahdu mihinkaan :) Sitten aukastiin ikkunat ja alettiin tyontamaan takaosasta sakkeja ulos, etta ne voitaisiin sitoa katolle ja ihmisille saataisiin tilaa. Siina vaiheesta monet lankkarit alkoivat hermostua. Mielestani tilanteessa ei ollut mitaan erityisen stressaavaa. Monet ruotsalaiset kuitenkin selittivat ”tama menee kylla jo vahan yli, ei enaa koskaan tallaista, seuraavan kerran mina kylla lennan.” Eras tytto, hyvin prinsessan oloinen, meidan edessamme valitti ensin kiihtyneesti jotain poikakamulleen ja kun poika yritti rauhotella hanta han alkoi jopa itkeskelemaan. Aikamoisia hienostelijoita osa matkustajista kylla oli, osa tosin otti matkan ihan rennostikin, mutta paljon oli naita valittajia. Yhdessakin valissa, kun olin juuri nukahtamassa eras aija huutaa kovaan aaneen ”mika tuo meteli on. Mina en pysty nukkumaan” ja pysaytta auton nappia painamalla kuskin luullessa, etta joku jaa pois. Kyseinen aani oli pieni piippaus, joka kuului aina valilla. Kukaan ei silla hetkella edes suostunut tunnustamaan, etta aani kuuluisi jostain hanen laitteestaan. Syyllista ei loytynyt ja lahdettiin uudestaan liikkeelle, mutta aija naytti hyvin nyrpealta ja mutisi paikaltaan pitkaan valituksiaan.

Yo meni mielestani melko mukavasti ja todella akkia. Seuraavan iltapaivan viimeiset tunnit meinasivat vahan ottaa koville, kun oli kuuma ja pysahtelimme jatkuvasti, mm. siksi etta joku kavi ostamassa kalaa tienvarren kalastajilta. Yolla flunssanikin oli jo helpottanut, mutta aamun kylmettymisen jalkeen se taas hieman paheni. Rajamuodollisuudet olivat aikamoinen shokkiheratys :) Jos siihen asti oli ollut uninen olo niin siina pakkasessa herasi kylla taysin. Lampoa oli vain 5 astetta siella korkealla vuoristossa aamulla 7 aikoihin. Rajarakennukset olivat kivisia ja taysin lammittamattomia, jossa virkailijat nappailivat tietokoneitaan paksut rukkaset kasissa. Passijono oli lyhyt, mutta siltikin todella hidas. Siina kesti vahintaan yhta kauan kuin Indonesiassa. Vietnamin puolella meni Tunti ja Laosin puolellaainakin puoli tuntia. Virkailijoilla oli taas kiva patemisen tarve, ulkonakin kun olimme moneen kertaan esitelleet passejamme eraat kysyivat viela passeja naytille. Mitaan korruptiorahoja emme tietenkaan olleet muistaneet jattaa rahapussiimme, kun olimme yrittaneet kayttaa dongit mahdollisimman loppuun. Pienoinen yllatys sitten olikin taas passiluukulla, kun huomasimme, etta pitaa maksaakin, mutta onneksi eras seta lainasi meille. Kyseinen seta oli muutenkin hauska. Illalla kun emme olleet pysahtyneet pitkaan aikaan ja sitten pysahdyimme tienreunaan ottamaan rahtia ja hanen kysyessa kuskinapurilta voiko kayda vessassa ja vaikka han sai kieltavan vastauksen, han lahti silti hyppelemaan muiden matkustajien ylitse, joten mekin pystyimme lahtemaan hanen peraansa. Vietnamilaisista ihmisista jai kylla hieman tarkeileva kuva. Tietty he saavatkin olla ylpeita itsestaan kansana mm. siksi etta ovat parjanneet USAlle, mutta he olivat pienissakin asioissa vahan liian patemisen haluisia :)

Illalla 22 tunnin matkan jalkeen olimme sen verran vasahtaneita, etta saapuessamme tanne paatimme ottaa ensimmaisen vastaantulevan guesthousin. Vasymystani ilmentaa hyvin se, etta ostin asemalta vahingossa kookosjuoman, jota en muuten missaan tapauksessa olisi erehtynyt ostamaan, se on jarkyttavaa litkua :) Ensimmainen majapaikka, josta kysyimme oli taynna ja toisessa heilla oli yksi huone. Otimme sitten sen huoneen. Se hyvin hiljainen ja sangyssa oli pussilakanat ja muutenkin puhtaan nakoiset petivaatteet. (monesti on vain tavallinen lakana puoliksi peiton paalla) siina sen ainoa hyvat puolet. Muuten se oli oudolle haiseva, sangyt olivat hyvin kovat, vessa kaukana, lattian muovinen matto repeillyt ym. Tosi makoisasti siella kuitenkin nukutti 12 tuntia. En herannyt kertaakaan :) Aamupalan jalkeen lahdimme heti etsiskelemaan uutta kotia. Kaikissa vaan oli hyvia ja huonoja puolia, oli hyvin vaikea valinta. Meinasimme ottaa eraan, jossa olisi ollut oma vessa ja kaapeli tv, mutta se oli hyvin hamara, joten ei nakisi lukea ja myos hieman meluista. Padyimme sitten sellaiseen, joka on kivalla paikalla Mekongin varressa, lahella paljon ravintoloita, aika hiljainen ja siisti. Vessa ei ole huoneessa, mutta heti kun aukaisee oven niin valittomassa laheisyydessa ja aika pienikin huone on, mutta saattaa olla, etta joulun kunniaksi otamme aatoksi viela jonkin toisen paikan. Olisi mukava katsella jouluna elokuvia ja lastenohjelmia. HBo:lta pitaisi tulla ”Napapiirin pikajuna”, jonka haluaisin nahda. :) Jouluksi voisi yhdeksi yoksi ottaa vaikka jonkin hieman kalliimmankin paikan.

No joo, lahdemme syomaan, kun eilen tuli paastottua lahes koko paiva ja elettya kekseilla ja pahkinoilla.

23.12.2006, 12:04:25 »
Miten joulu nakyy taalla?

Juttelin asken porukoiden kanssa ja aiti ihmetteli, kun kerroin joulun nakyvan taallakin. Eihan se kylla oikein jouluiselta tunnu, kun lamminta on melkein 30 ja lunta ei nay missaan. Kuitenkin, ravintoloissa on joulukuusia, jouluvaloja ja ”Merry Crishmas” toivotuksia. Eilisessa ravintolassamme naimme jopa kaksi joulupukkia, tai ehka toinen oli tonttu, silla eihan kahta pukkia ole olemassa. Kuitenkin, joulupukki kanniskeli hohtavapaallysteista joulupakettia ja poseerasi asiakkaiden kanssa, kun eraat halusivat kuvaan joulupukin kanssa. Meilta pukki tuli hakemaan laskumme. Ei ole ennen joulupukki laskuttanut ravintolassa. Olihan sekin kokemus :) Samassa ravintolassa eras paikallinen tytto tuli yhtakkia selittamaan meille Laosin kansalliskukasta. Han ojensi minulle valkoisen kukan ja kertoi sen olevan kunnioitettu Laosissa yms. Ihan mukava hetken juttutuokia, koska aika vahan taalla on saanut mitaan kontaktia paikallisiin. Tosi vahan saa kulttuurista irti jos ei juttele paikallisten kanssa, mutta se on meilla rajottunut kaupankayntiin, valitettavasti. No, ehka pikku kylilla tulee helpommin luotua kontakteja. Tietty jonkin verran pystyy tekemaan havaintoja ja oppimaan, kun vaan seuraa kaupunkejen elamaa.

Niin, sitten viela joulusta. Joissain kaupoissa on myytavana joulukraasaa, kuten tonttulakkeja, mutta kenellakaan paikallisella en ole niita nahnyt paassa, joten ne ovat ehka enemman turistien tarpeeseen. Miksihan joulu nakyy taalla nainkin paljon? Suurin osa kansasta on budhalaisia ja animismi kukoistaa. Kristittyja ei ole edes murto-osaa. Kai selitys loytyy lansimaisesta valtakulttuurista. Amerikkalaisten leffojen, lehtien ja kaiken muun median kautta tallaiset vaikutteet leviavat. Toisaalta asia saattaa selitytta sillakin, etta ravintoloitsijat ja kaupanpitajat vain ajattelevat matkailijoita, heidan tarpeitaan ja toivumuksiaan. He laittavat kuusen ja muita koristeita, koska ajattelevat niiden osaltaan houkuttelevan asiakkaita.

Vietnamissa joulu tosin nakyi niin selkeasti, etta siella siina oli varmaan muutakin pohjalla kuin matkailijoiden tarpeet. Siella monissa paikallistenkin pitamissa paikoissa oli jouluvaloja ja puistoalueilla saattoi olla jouluisia patsaita. (Saigonissa oli tehty pikkuinen oma joulupuisto, jossa oli lukuisia jouluisia hahmoja, elaimia ja tonttuja) Taalla Laosissa joulun nakyminen on kuitenkin niin vahaista, niin marginaali-ilmio, etta todellisten kulttuurivaikutteiden leviamisesta tuskin voi puhua. Tavallinen kansa ei juhli joulua taalla. Paadyn naissa paatelmissani siis siihen, etta taalla se ainakin on viela vain matkailijoiden ja harvojen tanne muuttaneiden lansimaisten juhla.

Me aloitimme tanaan joulun juhlinnan avaamalla salmiakkipussin, jota olen raahannut rinkassa lahes nelja kuukautta. :) Ihmeen hyvakuntoisia ne viela olivat. 😆 Huomenna sitten herkuttelemme suklaakonvehteilla ja ehka kaymme Venalaisessa ravintolassa syomassa.

26.12.2006, 13:32:17 »
Tunnukseni eivat suostu toimimaan pallontallaajille, mutta kirjoitan jouluselostukseni nyt ensin sahkopostiini ja lahetan sen sitten myohemmin foorumille.Toivottavasti tunnukseni alkavat toimia.

Tassa tulee kuvaus jouluaatostamme. Aamulla heti heratessamme aloimme herkutella suklaakonvehdeilla. Sen jalkeen lahdimme hotellikierokselle. Kavimme katsastamassa monia todella hienoja paikkoja, mutta monissa hinta ylitti budjektimme.Olimme paattaneet, etta 15 dollaria on raja, silla meidan pitaisi pystya olemaan kaksi yota, koska koko ajan ei jaksaisi muuttaa. Sittemmin loysimme paikan, jossa hinta oli juuri sen verran, mita olimme valmiit maksamaan ja muutenkin tasokkuus vastasi vaatimuksiamme. Ei meilla oikeastaan muita tarpeita ollut kuin televisio ja hieman pehmeampi sanky.(edellinen Joe guesthouse oli todella siisti ja siina ei muuta vikaa ollut kuin, etta sangyn patja oli kivikovaa tyroksia.Siina oli parin sentin pehmea kerros ja loput olivat tyroksia)Saimme ison kaapeli TV:n ja sangyn, johon suorastaan uppoaa seka hyvin muhkeat tyynyt.

Eilisen aamupaivan katselimme jouluisia elokuvia, skypettelin porukoiden kanssa ja soimme paljon herkkuja. Iltapaivalla vaihdoimme joululahjoja, mina annoin Kallelle hakaneuloista askartelemani kasikorun ja han minulle suklaarasian.Olimme sopineet, etta askartelemme toisillemme, mutta vapautin sitten Kallen siita velvollisuudesta, kun han oli sairaana eika ehtinyt kehitella mitaan. Kallella oli kuitenkin hyva ei-materialistinen lahja. Sen jalkeen, kun han oli antanut suklaarasian, han sanoi, etta hanella olisi toinenkin lahja, joka on jossain kaupungilla. Sitten lahdimme ulos kavelemaan, enka tienyt yhtaan, minne olemme menossa. 😛 Pian se kuitenkin selvisi, kun huomasin, etta suunnistamme paikkaan, jossa luki ”sauna,massage”. Jossain vaiheessa minulla oli ollut aikaisemminkin mielessa, etta voisi yrittaa loytaa taalta joulusaunan, mutta sitten olin taysin unohtanut sen. Se oli kylla todella mielyttava kokemus! Ensin olimme hieman hukassa siella, kun emme tieneet, miten se ”prosessi” etenee. 😯 Saimme kateemme avaimen ja jonkin pyyhkeen nakoisen, joka ei kuitenkaan ollut pyyhe. Emme myoskaan tieneet, onko kaikille asiakkaille ikaan kuin oma sauna, sellainen, mihin olisimme paasseet kahdestaan, vai ovatko naisten ja miesten saunat erikseen. Akkia jarjestely siella kuitenkin valkeni meille ja ymmarsimme sen olevan aika samanlainen kuin Suomessakin. Poikkeuksena oli, etta paalle piti pukea mekon tapainen ja se piti pitaa koko ajan paalla. Naisten ja miesten saunamokit olivat erikseen ja keskella pihaa oli tee poyta seka pari peseytymis allasta. Altaista kaadettiin kylmaa vetta kauhalla niskaan ja sitten sen jalkeen mentiin saunan hoyryihin. Saunassa oli mahtava yrtti tuoksu! Ilma oli taynna sakeaa hoyrya, joka tuoksui hyvin aromaattiselle. Naiset istuivat saunassa silmat kiinni kasvoillaan hyvin nautiskeleva ilme. Jotkut hieroivat ihoonsa voiteen tapaisia. Miesten puolella kaikki kuulema vain raapivat itseaan raivokkaasti. Saunassa oli hyvin kuuma ja tapoihin kuuluikin menna vahan valia sanan kuistinpenkeille vilvoittelemaan ja nauttimaan yrttiteeta.

Se saunareissusta.Sen jalkeen suuntasimme syomaan venalaiseen ravintolaan. Soimme siella plineja, joka tarkoitti letun tapaisia, jotka oli taytetty jauhellihalla ja sen lisaksi nautiskelimme kebabin makuisia isoja lihamohkaleita, joissa oli upean tulinen kastike dippailtavaksi. Oli pitkasta aikaa vahan erilainen ateria ja se oli kylla jouluateriaksi taysosuma! Kerrankin ruoka maistui jollekin, toisin kuin esim. mauttomat pizzat, joita saa joka paikasta. Jalkiruuaksi ostimme jaatelot eraasta kaupasta, kun kavelimme ”kotia” kohti. Juuri sopivasti heti, kun olimme ehtineet hotelliimme, televisiosta alkoi ”Napapiirin pikajuna”. Joulusaunassa oli paassyt jo mukavaan joulutunnelmaan, siella oli loytanyt sellaisen jouluun kuuluvan raukean hyvanolon tunteen ja ymmartanyt, etta ”joulumaa tosiaan loytyy sydammesta”, missa sitten sattuu olemaankin. jouluinen animaatio elokuva sittemmin kruunas jo saunan ja syomisen kautta loytyneen joulutunnelman ja se oli ikaan kuin illan huipennus. Todella hyva animaatio, upea visuaalinen elamys, jouluaattoon taydellisesti sopiva elokuva.

Eilisesta jai viela kertomatta, etta kavimme halailemassa puhallettavia joulupukkeja eraan kioskin edessa ja annoimme eraalle koirallekkin joulun syottamalla sitten jatteet ruuastamme.Koirat taalla ovat hauskoja, silla ne ovat hyvin usein puettu vaatteisiin. :) Tanaan joulupaivana emme sitten oikein enaa ole loytaneet joulun tunnelmaa. Olemme vain lueskelleet huoneessamme, katselleet leffoja ja mina kavin kierteleen kaupungilla pitkan kavelylenkin.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi