Kaakkois-Aasiassa seikkailemassa osa 1.

Olen vielä rakkaassa koti Suomessamme, mutta ajattelin kirjoittaa pienen alustuksen yli huomenna alkavasta matkastamme.

Matkajännitys alkaa pikku hiljaa kohoamaan. Kaikki esivalmistelut ovat tehty: mb3:n on valittu huolella biisit (onko mahdollista valita muutamia kymmeniä sellaisia kappaleita, joista ei lähtisi maku 4,5 kuukauden aikana? :) ) rinkka on pakattu periaatteella, että vain kaikkein välttämättömin. Suurin osa painosta tuleekin romaaneista, koska olen kirja riippuvainen. Lonely Planetia on tullut selailtua ja reitti mietitty vähän sinne päin meiningillä. Mitään todella tarkkoja suunnitelmia emme olle tehneet, sillä haluamme jättää tilaa spontaanisuudella ja olla avoimia kaikelle mitä eteen sattuu.

Keskiviikkona lähden Haapavedeltä bussilla Oulaisiin, jossa junassa tapaan poikakamuni(Olemme kummatkin varsinaisesti Oulusta) ja annamme junan kuljettaa meitä kohti Helsinkiä. Sieltä lentomme lähtee puolen yön aikoihin kohti Bangkokia. Yhteensä 16 tuntia istumista! Voi olla istumalihakset kovilla, mutta onneksi olemme muuten hyviä viihtymään pitemmilläkin matkoilla. Jos ei muuta viihdykettä keksi, olemme aina erilaisia leikkejä, kuten laivan lastausta :)

Maakohtainen reittimme kulkee: Thaimaa(siellä olemme pari viikkoa vapaaehtoistyöleirillä) Länsi-Malesia, Indonesian Sumatran-alue, Itä-Malesia, Kambodza,Vietnam, Laos ja takaisin Thaimaaseen.

Seuraavan kerran kirjoittelen Bangkokista. Toivottavasti lukijat tulevat viihtymään matkapäivikseni parissa.:D

ps. Meihin saa ottaa yhteyttä jos matkailet Kaakkois-Aasiassa ja kaipailet seuraa!

31.08.2006, 15:29

Bangkokissa ollaan!

Hieno ja varikas kaupunki kaikesta huolimatta. Ensimmaiset kokemukset paikasta eivat olleet erityisen myyonteisia, mutta se ei itse kaupungin vika ollut. Rinkkani katosi lentokentalla! Ensin jonotettiin passintarkastukseen yli tunti hikisessa aulassa ja sitten, kun vihdoin paasimme katselemaan tavaroiden kulkua liukuhihnalla ja etsimaan innokkaasti katseellamme omiamme niin minun rakas rinkkani tekikin oharit, jatti tulematta 😯 Tietenkin hyva niin pain, etta Kallen rinkka kuitenkin loytyi, silla siina olivat bahtimme, kamera ja muutakin arvokasta.Tasta lahtien en kylla jata mitaan tarkeellista ruumaan, otan kasimatkatavaroihin kaiken paitsi vaatteet. Muu ei niinkaan harmita paitsi mittava laakevarastomme, kallis retkilamppumme ja veivattava kannykan laturi ja tietty tavallinen nokian laturi (mut sellaisihan saa varmaan joka kadun kulmasta) Ottaa paahan myos se, etta vaikka taalta varmaan saakin hankittua kaiken mita menetimme niin nyt kuluu suunnattoman paljon aikaa tavaroiden metsastamiseen ja se on nahtavyyksien katselusta pois.

No, viela on pieni mahdollisuus, etta Finnair loytaa rinkkani. Maksoihan yhtio tietty pienen korvauksenkin noin 60 euroa, et se vahan nosti mielialaa.

Oikeastaan nyt alkaa olla jo ihan hyvatkin fiilikset. Varsinkin, kun sain purettua kiukkuani kirjoittamalla :) Sita paitsi kun katselee tata ymparistoa niin ei voi olla hymyilematta. Taalla on tietylla tavoin nuhjuista, mutta hyvin viihtyisalla ja kotoisella tavalla. Jotenkin hyvin lamminhenkinen tunnelma! Viherkasveja on joka puolella, tanne ei ole varsinaisesti mitaan ovea vaan ensin kadun jalkeen on pieni sisapiha ja sitten vain seinan kokoinen aukko tahan olohuoneen nakoiseen, jossa on uutuuttaan hohtavia tietokoneita.Ne muodostavat hienon kontrastin sille, kun muuten kaikki on hieman kulunutta ja sisustus ei ole selvastikaan viimeisen paalle harkiten suunniteltu niin kuin kiiltokuvamaisissa(mitaan sanomattomissa ja kylmissa) hienoissa hotelleissa vaan taalla on paljon pienia yksityiskohtia ja tiettya luonnonlaheisyytta. Kaikki on myoskin siistia…Huoneemme on pieni, mutta meilla on oma kylppari ja sanky pienoisesta kovuudestaan huolimatta mukavan levea ja kutsuvan nakoinen(johtuu ehka vasymyksestakin. En varsinaisesti nukkunut koneessa kuin reilun tunnin. Katselin elokuvaa ja nautiskelin viime hetkista suomalaisen radiomusiikin parissa valilla vilkuillen kallea joka nukkui kadehdittavasti. No kylla minakin valilla vaivuin horrokseen…sitten vain havahduin aina jalkojen puutumiseen.)

Guest housimme on nimeltaan Taewez ja se sijaitsee Thewetin alueella. Taalla ei juurikaan muita turisteja ole nakynyt. Kavelimme pitkaan kaduilla ja tormasimme ainoastaan yhteen lankkarin nakoiseen pariskuntaan. Kaduilla on ihanan eloisa tunnelma. Pitkia vihannes ja hedelmakojuja joka puolella…Ihmiset liikkeella, mita moninaisimmilla kulkuneuvoilla. Hauskannakoista oli, kun mies ajoi skootterilla kolmen koiran kanssa :) Paljon porukkaa ja kaikki ystavallisen oloisia. Mika parasta kukaan ei vakisin ole alkanut kauppaamaan meille mitaan. Kukaan ei edes pysayttanyt meita kavellessamme, kuten tapahtui Egyptissa koko ajan vastaavilla basaatikujilla.

No joo…taidan nyt lopetella…Alamme varmaan aikaisin nukkumaan, kun huomenna on paljon tekemista…ainakin shoppailua…Porukoille tiedoksi, voitte vastata tahan jos on asiaa. Kirjoittelen huomenna takaisin.

Joku kysyi, millaista tyota menemme tekemaan. Se on luonnonsuojelua kansallispuistossa…no niin..nyt lopettelen…huomiseen

01.09.2006, 14:49

Istuskelen taas tassa samalla koneella guest housimme aulassa kuin eilenkin. Kalle lahti metsastamaan apteekkia, kun meidan pitaisi saada Sumatralla ja muihin malariapesakkeisiin laakkeet.

Tanaankin olemme jo monenlaista ehtineet, vaikka kello onkin vasta 18. Herasimme jo 8 aikoihin, vaikka mina olin itse asiassa heraillyt pitkin yota. Ehka se johtui aikaerosta. Tai sitten siita, etta mietin rinkan katoamista ja sita, miten tavaroiden metsastys tulee tuottamaan vaikeuksia. Eniten minua harmitti se, etta harmitti. Olen aina pyrkinyt olemaan mahdollisimman riippumaton materiasta. Olin just paattanyt, miten tulen elamaan taalla buddhalaisen ideaalin mukaisesti ja hankkimaan vain muutamia vaatekappaleita, enka mitaan muuta, kun iska lahetti viestin: rinkka on luultavasti loytynyt.

Aamulla koin iloisen yllatyksen, kun respan vierassa odotti tutunnakoinen vain hieman kolhiutuneen oloinen rinkka. Olisi kiva kuulla sen tarina, missa se oli matkaillut ja mita kokenut. Nyt en saanut mitaan selitysta, se oli vain ilmestynyt majapaikkaamme…Jokatapauksessa, vaikka olisin varmasti parjannyt hyvin ilmankin, eihan siella muuta korvaamatonta ollut, silti ihan huojentavaa, etta ”matkakumppanini” loytyi.

Lahdimme aamupalan, erittain makeiden pannukakkujen jalkeen, kaupungille kiertelemaan. Suuntasimme Khao san roadille pain. Sanotaan, etta se on reissaajille ihan ehdoton paikka, mutta itseani hairitsi juuri muiden reissaajien runsaus. Jos kauppiaita ei lasketa, turistin nakoisia ihmisia oli vahintaan yhta paljon kuin paikallisia. Sellaiselle matkaajalle, joka haluaa ostella halpoja vaatteita se on varmasti mieluinen katu, mutta jos haluaa enemman aitoa paikallista meininkia sinne ei kannata suunnata.

Tahan asti olemme kulkeneet kerran taksilla, muutamia kertoja tuk tukilla ja muuten kavellen. Paikalliset itse kavelevat hyvin vahan. Ostoskaduilla heita nakee, mutta muuten tuntuvat valttavan pitemman matkan patikointia. Kun kavelimme elaintarhalle pain, kavelykadut olivat autiot, vastakohtana vieressa vikkkaasti liikennoidylle autotielle.

Lentokentalta majapaikkaamme tulimme eilen taksilla. En sen perusteella suosittelisi taksilla liikkumista. Lonely planetissa kerrottiinkin, etta toisin kuin muissa suurkaupungeissa yleensa, bangkokissa taksit eivat osaa kovinkaan hyvin suunnistaa. Piti kuitenkin kokeilla, pitaako tieto paikkansa. Otimme taksi jonosta taxi meter taksin ja erillisella luukulla tytto kirjoitti kuskille lapulle, minne aiomme. Autossa kuski kuitenkin pyoritteli paataan ja mutisi ”I don”t known” ja hekotteli. Meista se ei silloin ollut kovinkaan hauskaa :) Kun kalle naytti paikan kartasta, han silloinkin vain hoki no ja kyseli onko paikkaan puhelin numerota. Kun Kalle aikansa osoitteli kartasta maamerkkeja, kuskilla tuntui viimein valahtavan ja paasimme liikkeelle. Pienien mutkien ja harhaan ajojen kautta sitten loysimme paikan, joka oli kylla taysin eri nakoinen kuin nettisivuillaan, mutta onneksi sen naapurista loytyi tama viihtyisa paikka, jonka kelpuutimme. Pieneksi neuvoksi voisin siis sanoa kaikille Bangkokissa matkaajille: alkaa ottako taksia ellette ole menossa jonnekin hyvin tunnettuun paikkaan. Lentokenttataksitkaan eivat myoskaan valttamatta juurikaan osaa englantia, mika tuli ainakin itselle pienoisena yllatyksena.

Nyt kun olen arvostellut takseja, voisin kehua tuk tukeja. Itse ainakin ihastuin niiden kyytiin. Se tietty vahan arsyttaa, etta kyydin tarjoajia on silloinkin joka kulmassa, kun sita ei tarvitsisi. Kuitenkin, erittain kateva ja edullinen tapa liikkua!

Eras tuk tuki kuski kyyditsi meita useeseen kohteeseen, mm. katsomaan suurta buddhaa ja oli erittain ystavallinen. Han selvasti myos luotti meihin suuresti silla jai aina odottelemaan, kun jaimme tutustumaan kohteeseen. Vasta lopuksi oli tarkoitus maksaa. Kun olimme seikkailleet alueella, jonne han meidat toi selitettyamme haluavamme ”big marketiin”, (Tarkoitimme kylla tavarataloa, mutta se oli valtava torikojujen alue) palasimme siihen minne han meidat jatti, mutta kyytimme oli kadonnut 😕 Odottelimme vahan aikaa ja kavemme valilla muualla, kun palasimme toistuvasti emme vielakaan nahneet hanta. Yritimme katsella myos kadun toiselle puolelle ym. No, emmehan me siina mitaan havinneet, pain vastoin. Mutta han oli erittain ystavallinen ja hieman jai harmittamaan jos han tunsi tulleensa petetyksi, niin kuin varmaan tunsikin, eika varmaan enaa luota samoin ulkomaalaisiin. Mutta tosiaan yritimme etsiskella hanta. Ehka han sai niin hyvan tarjouksen joltain rikkailta turisteilta, etta ajatteli ettei meita koyhia maankiertajan nakoisia kannata odotella :) Paljon han tyoaikaansa kuitenkin meihin tuhlasi…ihmeellista ettei han kaskenyt maksaa etukateen tai ainakaan mitaan valiaikaismaksua…

hmm…mitas viela, kohta loppuu aika koneesta…Elaintarha dusit zoo oli viihtyisa paikka rehevine istutuksineen. Elaimet olivat hieman piilossa, eika se mikaan suuri puisto ollut, mutta hyva maku paikasta jai kuitenkin. Kaikki apinat olivat ihanan vilkkaita veijareita..Nyt pitaa lopettaa, ettei tekstini katoa…moiii

 

02.09.2006, 19:09:14

Tanaan Bangkok naytti meille toisetkin kasvonsa. Thewetissa oli hyvin kylamainen tunnelma, mutta Sukhumvitista ja etenkin Siam centerin alueelta loysimme city Bangkokin. Mbk ja Siam center olivat jarkyttavan valtavia ostoskeskuksia. Pidin huomattavasti enemman kaupungin thewetin seudusta ja muutenkin hieman syrjaisemmasta Bangkokista kuin aivan keskustasta. Shoppailijalle Mbk on varmasti paratiisi. Tuntui ettei rakennuksessa seinat tule ollenkaan vastaan(ehka johtuen siitakin etta se oli muodoltaan jotain soikion tapaista) vaan leveita kaytavia, joissa oli molemmin puolin liikkeita jatkui loputtomiin.

Olemme nyt Big John’s Guesthousissa sukhumvit 55:ssa. Kalle kommentoi, etta taalla on hyvin brittilainen tunnelma. Itse asiassa tama kuuluu johonkin aussi-ketjuun. Paikallisvari puuttuu lahes tyystin. Sateelliitti kanaviltakin nakyy australialaisia ohjelmia, alhaalla on biljardipoyta ja ruokalista sisaltaa lansimaista roskaruokaa, kuten burgereita. Tulimme paikkaan, koska ajattelimme taman olevan lahella skytrainia, mutta itse asiassa sinne on ainakin 2 kilsaa, mika on naissa oloissa paljon. Kohtalaisen edullinen paikka tama kuitenkin on: 530 bahtia huone eli reilu 10 euroa. Tosin edellisesta paikasta maksettiin vain 350 ja se oli viihtyisampi. Samalla tavoin kummatkin paikat ovat olleet hieman nuhjuisia ja silti siisteja, mutta tasta paikasta puuttuu se tietty viehattavyys, mita tavestissa oli.

Pikku hiljaa alan tottua tahan ymparistoon. Aamulla kun herasin ja astelin ulos guesthausista ajattilin “jahas, missas sita taas ollaankaan”. Maisema, mika silmieni eteen avautui naytti ja tuntui suomalaisin silmin niin vieraalta: kuumuus iski heti vasten kasvoja ja katu oli taynna mita erillaisempia tuotteita kauppaavia myyjia. Katukuva oli upean varikas. Tuli mieleen, etta Mauri Kunnaksen pitaisi tehda lasten kirja Bangkokista. Hanen kirjansa ovat aina niin taynna pienia yksityiskohtia ja tapahtumia, etta ne ovat siina mielessa aivan niin kuin Bangkokin kaduilta.

Nyt kun olemme siirtyneet tanne hieman rikkaammalle alueelle putiikit ovat siirtyneet suurelta osin sisatiloihin. Kaduillakin on siella taalla muutamia kojuja, mutta ne ovat vain ruokaa kaupittelevia. Tuk tukejakaan ei nay juuri ollenkaan ja kaikki on enemman suurkaupunkimaista. Taalla ei ole enaa aivan samanlaista lamminhenkisyytta, paitsi ehka konkreettisesti…ihmiset ovat kylla silti ystavallisia kaikkialla. Varmaankin suuret korkeammat rakennukset, seassa jopa pilvenpiirtajia, rikkovat kodikkaan pikku kaupungin tuntua, mika harhaanjohtavasti heijastui thewetilla.

MBK:sta metsastimme moskiittoverkkoja, Kallelle kenkia ja makuupusseja. Pari ensiksi mainittua loytyi pitkien etsintojen jalkeen, mutta silkkiset makuupussit pitaisi viela jostain haeskella. Tosin pussilakanan tapainenkin kelpaisi, mutta sellaisia kauppoja mista niita saisi ei taida helpostikaan loytya. Ajattelimme kotoa lahtiessa, etta taalta saa kaiken tarvittavan.Varmasti saisikin jos tietaisi tarkkaan, mista etsia, mutta kun summassa lahtee harhaileen koko paiva kuluukin sitten siina. Sanoisin siis vinkiksi, etta ehka kuitenkin kannattaa pakata kotoa ainakin kaikki muu kuin vaatteet mukaan. Paalle laitettavaa taalta kylla loytaa hyvinkin. Vaatteita ja ruokaa, niista useimmat kaupat/kojut koostuvat.

Illalla lahdimme kavelemaan kohti sairaalaa, koska olimme kuulleet etta sielta saisi malarialaakkeita. Matkalla naimme upeita luxus huviloita ja palatseja, jotka pilkistivat aitojen ja muurien takaa. Olen ihastunut suuresti pikku pyhakkoihin, joihin myos tormaa jatkuvasti. Usein niissa on keisarin kuva ja ne ovat kukitettu, kullattu ja hyvin koristeellisia ikaan kuin temppelin pienoismalleja. Hmm…niin palatkaamme matkaamme sairaalalle…Koira meinasi syoda meidat pikku kujalla ja hieman jouduimme eksyksiinkin(tosin aamu paivalla olimme viela pahemmin hukassa), mutta viimein loysimme todella hienolla sairaalalle. Toimisipa suomessa paivystys yhta nopeasti ja kivuttomasti ja olisi palvelu yhta ystavillista. Tiskilla kallelta otettiin tiedot ylos, pien hanet kutsuttiin laakarin huoneeseen, sairaanhoitaja loi kuumemittarin suuhun, punnitsi ja otti verenpaineen(siina vaiheessa luulin etta onkohan meidat kasitetty ihan vaarin, mutta se olikin rutiinitarkastus) ja sitten pyydettiin toiseen huoneeseen, jossa laakari kyseli ja kirjoitti reseptit, sitten yhdelta luukulta sai reseptit ja toiselta laakket. Pienta luukuttamista 😀 silti todella toimivaa. Eniten ihmettelin sairaalan ulkonakoa. Kaikki kiilteli uuteuuttaa ja sairaalassa oli paljon myos erilaisia kauppoja. Se naytti enemman hienon hotellin ja ostoskeskuksen yhdistelmalta, siina ei ollut mitaan sairaalamaista.

no niin…nyt sain liitettya tekstini tanne…askeisessa koneessa oli samanlainen nettiliittyma kuuin meilla ensimmaiset modeemiyhteydet. Meni pari minuuttia ennen kuin sivu aukesi ja lopulta kone jumittui..onneksi sain tallennettua tekstin, jonka nyt voin lahettaa.

Porukoille: mita sinne pain kuuluu? Ovatko ilmat jo kylmenneet? Taalla on suurin piirtein 30 ollut lamminta joka paiva. Luin asken yksityis viestit. Saimme tosiaan hankittua malarialaakkeet tanaan sairaalasta. Maksoi vain alle 2000 pahtia koko neljan kk kuuri eli 40 noin euroa…

Mene kohta takaisin ihanaan ilmastoituun huoneeseemme. Huone on kylla aina ollut mukava tukikohta, jonne palata retkiltamme vahan viilentymaan. Eilenkin pitkan patikoinnin jalkeen laitoimme ilmastoinnin ja ropelin taysille, kaaduimme sankyyn ja ajattelimme paasseemme taivaaseen. Huoneemme on nytkin ihan viihtyisa, vaikka siina ei sangyn lisaksi ole muuta tilaa kuin metrin levea ja kaksi pitka kaytava. Sanky on satumaisen pehmea. Edellisessa sangyssa oli jokin kasittamaton tayte koska se oli semettimaisen kova.no, sehan on terveellista selalle :) No niin…lahden kallen seuraksi naukkaileen olutta sankyymme…huomiseen…

03.09.2006, 07:52:05

Tanaan aiomme viettaa hiljaiseloa. Paljon emme ole nahtavyyksia tahan mennessakaan kierrelleet, mutta muuten olemme olleet koko ajan liikenteessa. Olemme seikkailleet milloin missakin pain kaupunkia. Oikeastaan en pidakaan varsinaisten ns. nahtavyyksien metsastamista kovinkaan keskeisena. Tallaisessa isossa kaupungissa koko kaupunki on nahtavyys. Kun tulee uusiin maisemiin, on mielestani parasta vain lahtea kavelemaan johonkin suuntaan, aina tulee vastaan monenlaista nahtavaa ja mielenkiintoista katseltavaa. Parhaat kohteet loytyvatkin usein ihan kuin vahingossa.

Rinkan katoamisen jalkeen ei ole juurikaan sattunut mitaan kommelluksia. Eksyneet olemme toistuvasti, mika on ollut tassa kasvihuone ilmastossa aika naannyttavaa. Kuitenkin, se on ollut myos palkitsevaa, koska olemme kavelyretkillamme nahneet paljon hienoja rakennuksia ja muutenkin kiintoisia kujia. Paniikkiin eksymisessa ei tallaisessa kaupungissa koskaan ole aihetta, silla aina voi ottaa taksin lennosta, kun kuumuus alkaa kayda liikaa voimille. Niin teimme eilisella ostosreissullamme ja myohemmin sairaalakaynnilla. Sairaalaan kavelimme, mutta kun lahdimme tulemaan pois pain ja ajattelimme oikaista, vastassa oli umpikuja. Niimpa otimme taksin, vaikka matkaa ei ollutkaan kuin korkeintaan 3 kilsaa. Jos ei ole menossa kauaksi siita paikasta, mista taksin sieppaa, niin taksit tuntuvat osaavan perille. Takseissa lukee aina katolla ”taxi meter”, mutta he eivat koskaan suostu laittamaan mittaria paalle. Eilenkin kun kysyimme kuski vain pudisteli paataan ja hekotteli 😀 No, kun sopii hinnan niin kuskit ovat tahan mennessa ainakin olleet niin rehellisia, et hinta on pitanyt. Eika hinnat ole olleet mitaan kiskonta hintoja. Ilalla se parin kilsan matka oli 50 eli euron. Paivalla taas, kun yritimme loytaa skytrainia ja luovutettuamme paatimme ottaa taksin, niin ensimmainen jonka pysaytimme olisi ottanut 200 bahtia. Piheina kieltaydyimme ja odotimme seuraavaa, han lupasi vieda meidat noin 10 kilsan paahan ostoskeskuksille 100 bahtilla.

Tulimme sitten pois skytrainilla ja jaatyamme pysakillemme, huomasimme etta jos vain olisimme lahteneet toiseen suuntaa tieta niin olisimme aamullakin tormanneet skytrainiin :) Lahdemme kohta syomaan ja herkuttelemaan mita moninaisimmilla jalkiruuilla. Se tassa alueessa on parempaa kuin edellisessa, etta taalla on enemman kauppoja, mista uskaktaa ostaa syotavaa. Torikojuista en ole viela ainakaan uskaltanut ostaa muuta kuin kuorittavia hedelmia. Voisin kylla ostaa jonkin paistoksenkin jos se kypsennettaisiin silmieni edessa, mutta yleensa ne ovat aina siina tiskilla, monesti ilman mitaan suojaa…joten on tuntunut fiksummalta ostaa ruokansa ravintoloista tai kaupoista. Halpaa on kylla joka paikassa, huippu halpaa jos loytaa oikeat paikat. Eilenkin mbk:ssa soin 35 bahtilla hyvan kanavarras/riisiannoksen, vaikka paikka oli kylla yleisessti todella kallis. Liikkeissa oli melkein suomen hinnat, esim. kengat yli 50 euroa. Tosin ne olivat kylla huippumerkkeja…No niin…lahdemme pihalle…

03.09.2006, 13:48:18 »
Taman paivan olemme omistaneet syomiselle. Ostimme kaupasta ja katukojuista herkullisia hedelmia, eraalta katumyyjalta letun tyylisia mutta chipsimaisen rapeita ”creppeja” ja asken kavimme jaatelo baarissa. Ihan uskomattoman hieno ja puoleensa vetava paikka! Jos on vahankin jatski tai sorbetti addikti niin sellaisen paikan ohi ei voi kavella. Siella oli 34 erilaista jaatelo valikoimaa, joukossa sorbetteja ja niista oli mahdollisuus saada lukuisia jaateloannoksia. Menuu mika meille kiikutettiin poytaan oli kirja, jossa oli monia sivuja taynna mahdollisuuksia valita mita moninaisemmin koristeltu jaateloannos. Thaimaa on herkuttelian paratiisi, mekka, nirvana tai mika vaan ylin tavoiteltava paamaara uskonnosta riippuen.

Paaruoka talle paivalle on viela syomatta. Odotan innolla, mita paadyn saamaan nenani eteen. 😀 Paras lamminruoka tahan mennessa on ollut jattimainen valkosipuliperunamossosta valmistettu juustolla kuorutettu pallomainen ”mohkale”, joka taytti koko pienen lautasen. Siella oli sisalla erilaisia kasviksia ja kinkkua. Muutaman kerran olen sortunut syomaan spagettia ym. ei kovinkaan eksoottista, mutta puolustaudun silla, ettei juuri silloin ole ollut muuta riittavan ”turvallista vaihtoehtoa”

Tanaan taas ihmettelin, miten uskonto nakyy vielakin hyvin vahvasti Thaimaalaisten elamassa. Miten niin vielakin? Onko uskonnon jaaminen takaa-alalle merkki kehityksesta ja sen nakyminen osoitus taantumuksesta? Ei, en ajattele nain! Silti se vain tuntuu erikoiselle lansimaalaisen silmissa, silla meillahan modernin kehityksen/kaupungistumisen kanssa kasi kadessa on kulkenut maallistuminen. Ainakin uskonto on meilla invidualisoitunut, siita on tullut yksilon asia! Taalla se on taas kohtalaisen yhteisollista, nakyy katukuvassakin vahvana. Melkein kaikkien liikkeiden edessa on buddha tai leijona patsaita, kukkaistutuksia, jokin alttari ja kukkaseppeleita ripustettuina pyhakkoon. Varsinaiset pyhakot ovat harvinaisempia, mutta pikku patsaita ja kukkakoristeita loytyy melkein poikkeuksetta joka pihasta. Vaikka kauppa olisi vain pikku luukku, jonkanlainen kojuntapainen, sen lahelta loytyy kasveja ja luultavasti patsaitakin. Muutamia kertoja olen myos huomannut pyhakon tai vanhan puun lahelle tuodun riisikupin tms. Onkohan pyhat puut ym. luonnon pyhyydet taolaista heijastusta? Tietty taalla varmaan monet vaikutteet ovat sulautuneet yhteen, joten aina on vaikea sanoa mika liittyy mihinkin. Olisi mukava tietaa enemman! Se on ainoa hyva puoli jarjestetyissa matkoissa, etta oppaalta voi kysella ja silla tavoin maasta/kaupungista saa enemman irti, ymmartaa paremmin nakemaansa.

Huomenna hyvastelemme Bangkokin. Pidin tasta kaupungista enemman kuin odotin pitavani. Silti on mukava valilla paasta taalta autojen seasta puikkelehtimasta luonnon rauhaan. Luonnon puistossa, minne suuntaamme on kuvattu mm. kohtauksia elokuvaan ”The beach”, joten luonnonmaisemien pitaisi olla erittain kauniit. Hieman pelkaan ilmastoidun huoneen menetysta, mutta siella pitaisi olla vesiputous, jonne paasee uimaan. Toivon putouksen olevan lahella, et sinne paasisi aina hieman viilentymaan.

Voi olla, etten kirjoittele muutamaan paivaan, koska en usko kylasta, jonne suuntaamme loytyvan konetta.

Bangkokista viela yhteen vetona: Odotin, etta taalla olisi suurkaupunkimaisen kylma tunnelma, kuten yleensa metropoleissa. Konkreettisen lammon lisaksi, taalta loytyi kuitenkin myos muutakin lamminhenkisyytta. Monet vastaan tulijat hymyilivat meille, eras mies nosti peukalonsa pystyyn, kun paasimme hengissa juoksemaan kadun yli, monet kojumyyjat olisivat tarjonneet ilmaisia maistiaisia, mita emme kuitenkaan uskaltaneet vastaanottaa, useat kyselivat, mista pain olemme,vaikkeivat yrittaneet myyda meille mitaan ym.

Terveisia kotiin! Palaillaan…

10.09.2006, 10:43:40 »
Tervehdys taas!

Olemme nyt Nakhon Ratchasimassa eli Koratin kaupungissa. Kaikille paikoille taalla on usein kaksi nimitysta, paikallinen ja ulkomaalaisten kayttama.

Olihan se taas aikamoinen muutos ilmestya yhtakkia keskelle kaupunki maisemaa. Taalla on isoja kauppakeskuksia, paljon hienoja liikkeita, ravintoloita ym. Nama koneetkin taalla nettikahvilassa ovat huippulaatua, yhteyskin toimii kuin ajatus. Asken oli myos luxusta kayda vessassa, jossa oli pontto, johon tuli vetta vetaisemalla. Kylassa on vessan ja suihkun yhdistelmana petonista valettu mokki, jossa ponton virkaa toimittaa reika lattiassa, tosin posliinia ymparilla, jonne aina kaadetaan erillisesta altaasta kauhalla vetta. Myos suihku toimii niin, etta petoni altaasta otetaan kauhalla vetta ja kaadetaan itsensa paalle. Vesi ei kovinkaan lamminta ole, mutta toisaalta ilmaston takia se on tuntunut yleensa enemman mielyttavalta, ei vastenmielisen kylmalle…

Nyt olemme viettaneet viikonloppua eli pitaneet vapaata. Se on tarkoittanut pick upilla(auton lavalla) huristelua lahiseuduilla. Eilen kavimme lukuisissa kohteissa, kuten vuoren huipulla, viinitilalla(jossa maistelimme eksoottisia hedelmia.kylassakin olemme lahes joka paiva saaneet eteemme jonkun uuden hedelman, millaiseen en ole aikaisemmin tormannyt) ja kansallispuistossa. Kylamme sijaitsee ikaan kuin kahden kansallispuiston valissa, vaikka kumpaankin on kylla matkaa useita kymmenia kilometreja. Oli hienoa kayda kavelemassa ja kiipeilemassa keskella viidakkoa. Saimme jopa uida upeilla vesiputouksilla, joten yksi allianssin antamista lupauksista sentaan tayttyi. Alunperinhan meidan piti tyoskennella puolet ajasta nimenomaan kansallispuistossa, mutta syysta, joka ei taysin selvinnyt, olemmekin nyt kylassa koko ajan. Ehka parempikin niin. Siella nakee selvasti, mihin rahamme ja tyopanoksemme menevat ja nakee, etta ihmiset todella arvostavat tyotamme. Luonnonpuistosta taas on tullut kuulema aika paha turistirysa. Eli sinne ainakin menee rahaa ilman meitakin, tosin turismi ei ole pelkastaan hyvaksi alueelle…

Siella luonnonpuistossa, missa me kavimme ei muita turisteja nakynyt. Sen ymmarsi hyvin, kun oli kavellyt tai paremminkin hypellyt ja kiivennyt sen reitin. Juuri vaikeakulkuinen maasto putouksille on kuulema estanyt sen, ettei sinne ole syntynyt turistivirtoja. Se oli kylla paikka, mista jaksoin tosissani innostua. Oli hienoa kiiveta kallioita vahan matkaa ja antaa putouksen vyorya ylitseen. Muusta en eilen paljon jaksanutkaan kiinnostua. Nukkuminen on taalla ollut hieman ongelmallista ja koska tarvitsisin unta vahintaan 8 tuntia yossa ja olen nukkunut jatkuvasti vain 6 niin olen hieman kiukkuinen. Minua kannattaisi nyt varoa suututtamasta:evil: Aamulla ei saa nukkua kukkojen takia ja illalla lapset, kukot ja koiratappelut estavat nukkumisen. Valilla on tehnyt aamulla mieli menna katkaseen kukoilta kaula, kun ne huutavat :) Onneksi ne valilla joutuvatkin pataan, silloin olen hyvin vahingon iloinen…

Kylassamme soi musiikki aina heti aamusta alkaen ja yleensa illalla vahintaan 10. Thaimaalaiset tuntuvat rakastavan musiikkiaan ja varsinkin karaokea. Vaikka kylamme on koyha, heilla lahes kaikilla on hienot steteolaitteet. Kaikissa taloissa, joissa olen vieraillut on ollut myos televisio, josta usein katsotaan karaoke filmeja tai lapset makoilevat lattialla sen edessa ja katsovat piirrettyja. Televisio, stereot,uutuuttaan hohtavat skootterit ja notkuvat ruokapoydat muodostavat hatkahdyttavan vastakohdan, sille etta yleisvaikutelma viestii kuitenkin koyhyydesta. Talot ovat laodoista tehty, seinissa ja lattioissa on reikia, joissain taloissa seinissakin on kaytetty paikoin peltilevyja. Keittiossa tai muuallakaan ei ole paljon kalusteita vaan kaikki askareet tehdaan lattialla istuen. Tiskaus ja ruuanlaitto suoritetaan lattialla kyykkien ja valilla on haitannut epahygieenisyys…joka vaistamatta tulee mieleen, kun lattialla hyppelee valilla kanoja ja koiratkin eksyvat joskuas sisalle. Yleensa eilaimet kylla ajataan valittomasti ulos, mutta kanat asustavat lattian alla ja paasevat sielta helposti hyppaamaan uudsestaan sisalle, koska seinissa on tosiaan reikia…No ei meista kukaan kunnon mahatautia ole saanut. Minulla oli tanaan hieman sekaisin ja muillakin on ollut paivan ajan, muttei kauempaa. Eika mitenkaan pahasti kipeana…Varmaan ruuanlaiton salaisuus on, etta lahes kaikki kypsennetaan…

Pitaa menna, koska lahdemme taas huristelemaan pick upilla. Nyt suuntaamme silkkitehtaalle…

7.09.2006, 09:33:06 »
Jalleen Bangkokissa!

Tarkoitus oli lahtea jo tanaan iltapaivasti kohti Etela-Thaimaata, mutta Kalle tulikin hieman kipeaksi, joten paatimme lahtea vasta huomenna. Minulle tama jarjestely kay paremmin kuin hyvin, silla netivieroitus oireeni alkavat olla jo halyyttavia. Mukavaa muutenkin reissailla tallein rauhalliseen tahtiin, ettei ole mihinkaan kiire. Voi nauttia paremmin perustarpeidenkin tyydytyksesta, kuten syomisesta ja nukkumisesta. Eilen, kun matkustimme lahes koko paivan ehdin vain lennosta syoda aamupaivalla riisia, josta puolet jai lautaselle, koska piti juosta bussiin ja illalla skytrain asemalla hotkaisen ensimmaisen syotavan mika sattui silmiini eli Pizzarullan.

Nyt ajattelin hieman analysoida kylan elamaa, jossa saimme olla osallisena lahes kaksi viikkoa.

Kulttuuri:

Tanssi ja musiikki olivat kylalaisille hyvin tarkeita. Koulussa jopa pojat tanssivat innoissaan eika kenenkaan kansvoilla nakynyt tympaantymisen merkkiakaan, kun he esiintyivat meille. Toisaalta taas thai-kulttuuriin kuuluu myos, ettei kielteisia tunteita nayteta. Jalkapallopelissakin, mita koulun pihassa pelasimme, pojat tormasivat pahan nakoisesti toisiinsa, mutta kumpikin vain nauroi, vaikka heihin selvasti sattui pahasti. Eilen taas kaikki lapset vilkuttivat meille hymy korvissa, vain ainoastaan pari tyttoa hieman pyyhkisilmakulmiaan, vaikka tilanne oli tosi haikea. Monet leirilaisista olivat kiintyneet tiettyihin lapsiin ja me olimme leikkineet tosi paljon lasten kanssa seka koulussa etta illalla kylassa. Kaikenlaiset kasipelit olivat leikeista suositumpia lasten keskuudessa. Hauska leikki oli mm. sellainen, missa nostettiin peukaloita pystyyn ja vuorotellen yritettiin arvata, mika oli pystyyn nostettujen peukaloiden lukumaara leikkijoiden kesken. Se joka ensin sai peukut pois oli voittaja. Sita leikimme illasta toiseen istuen riippukeinussa tai panbusta rakennetuilla tasoille. Lapsilla ei ollut kovinkaan paljon leluja ja se varmaankin rohkaisi heita keksimaan hyvin mielikuvitusrikkaita leikkeja ja peleja. Yhtena iltana talomme poika Kem askarteli pitkaan maalarinteipista ukkelia.

Ruuanlaitto oli tarkea osa kulttuuria, sikali etta sita arvostettiin hyvin paljon ja siihen kaytettiin paljon aikaa. Thaimaalaiset makutottumukset suosivat joko hyvin tulista tai hyvin makeaa. Talon tytto, joka oli meidan ikainen sanoi aina naureskellen ”I”m sorry” kun me leirilaiset irvistelimme tuskissamme mausteiden takia :) Pikku hiljaa he kylla oppivat vahentamaan mausteita tai saattoi johtua siitakin, etta me opimme sietamaan niita paremmin. Aamulla oli aina kiva herata voimakkaaseen valkosipulin tuoksuus ja ruuanlaiton aaniin. Soimme aina kolme ateriaa, jotka eivat paljonkaan poikenneet toisistaan vuorokauden ajasta huolimatta. Aamupalan syonti oli aluksi tyolasta, koska en ollut tottunut syomaan niin raskaasti, kuten riisia ja lihaa. Joka aterialla nautittiin riisia. Sen lisaksi eteemme oli aina levitetty lukuisia lautasia, jotka sisaltivat lisukkeita. Ne hieman vaihtelivat, usein oli tofusuikalaita kasviksien seassa, hedelmalautanen,(jossa oli monena paivana uusi hedelma, jota en ollut aikaisemmin maistanutkaan) paistettuja kanankoipia tai possusuikaleita eri kasvisten seassa. joskus oli nuudelilautanen ja pari kertaa sweet potatoesta(en tieda suomalaista nimea, mutta suorankaannoksen mukaisesti makealta maistuva peruna) Jalkiruuat olivat usein mita erillaisempia kookosherkkuja, jotka olivat hyvin makeita.

Siisteys on thai-ihmisille tarkeaa. Lansimaiseen cliiniseen puhtauteen tottuneelle se on tietty erillaista siisteytta, mutta lattiat joka tapauksessa lakaistiin pari kertaa paivassa, tavarat olivat omilla paikoillaan eika pihapiirissa juuri nakynyt roskia. Ulkonaon siisteyskin oli keskeista. Bangkokissakin nakee tuk tuki kuskien aina liikennevaloissa sukivan hiuksiaan keskipeilin avulla. :) Kylassakin kaikilla oli hyvin siististi leikatus hiukset, vaatteet eivat juuri kellaan olleet likaiset. Deng oppaamme sanoikin, etta ulkonaolla on hyvin suuri merkitys…koetaan hapeaksi olla rahjaisen nakoinen.

Uskonto oli buddhalaisuus, mutta se ei juuri muuten nakynyt kylalaisten elamassa paitsi alttareina, joita oli lahes, joka talon pihassa. Naihin pyhakoihin oli monesti tuotu vesilasi, riisia tms. Koulussa taas naimme kerran lapset rukoushetkella pihalla olevalla tasolla, jota ymparoi pienet pylvaat ja,jonka keskella oli buddhapatsas.Viime perjantaina kavimme viemassa munkeille aamiaista laheiseen temppeliin. Selvisi etta munkit kiertavat kylissa ja eri kylat ruokkivat heidat eri paivina. Meidan piti lusikoida omasta riisikupistemme alttarilla olevaan kolmeen riisikuppiin riisia ja tehda sen jalkeen kolme kumarrusta. Temppelissa oli kieltamatta harras tunnelma. Suitsukkeet, munkkien lukemat mantrat ja kullatut ja valaistut buddhapatsaat saivat aikaan sen, etta paikka henki suurta harmoniaa!

Elinkeinot

Kaikki kylassa pitivat kanoja ja joillakin oli possuja tai lehmia. Monet tuntuivat lisaksi myos kalastavan. Kylan ymparilla oli paljon peltoa, missa luultavammin kasvoi puuvillaa(tama analysointini ovat paljolti vain omien vaikutelmieni varassa, koska kylalaisilta kysely oli mahdotonta. He eivat juurikaan puhuneet englantia) Lahella kylaa oli koulu, joka oli yhteinen monille kylaryhmille. Alueella oli pienia noin 30 talon kylia useampia, oikeastaan ne olisi voinut mieltaa yhdeksi kylaksi, koska valimatkaa toisiin ei valttamatta ollut kuin kilmometri. Kaikilla niilla oli kuitenkin oma nimensakin eli varmaan kuitenkin oma identiteetti. Isan oli sen koko alueen nimi. Meidan kylamme taas oli Sapsitong. Koulu varmaan tyollisti muutamia ihmisia. Siella oli 7 opettajaa ja noin 150 lasta. Lisaksi kyla oli kuuluisa huonekaluistaan eli muutamat ihmiset nikkaroivat niitakin. Kylassa oli pari kauppaa. Kummatkin hyvin pienia, joissa ihmiset samalla itse asuivat. Niissa myytiin paaasiassa herkkuja, kuten sipseja ja limsoja. Useat ihmiset olivat keskipaivallakin kotona, joten varmaan tyottomyyttakin oli, mutta luontaistalouden ansiosta kukaan ei varmasti nahnyt nalkaa. Luettelemieni kotielainten ja kalastuksen lisaksi puista saatiin ravintoa, kuten kookosta, papaijaa ja litsia. Varsinainen paratiisi siis kyseessa. Kaikki tarvittava saatiin omasta takaa. Sellaisessa kylassa elama ei valttamatta paljon muuttuisi vaikka muualla tapahtuisi suurikin katastrofi. Yleisesti yhteiskunnasta on tullut niin haavoittuva, etta siksi tuollaisen kylan riippumattomuus ulkomaailmasta tuntuu hyvin viehattavalta ja ihailtavalta. Sahko oli varmaan ainoa asia, mika vahan vaikuttaisi kylan elamaan, jos se katkeaisi. Kuitenkaan sahkoakaan ei kaytetty muuhun kuin stereoihin ja valaisemiseen.

Kohteliaisuus saannot

Tama kuuluisi tietenkin kulttuuri osioon, mutta kerron niista nyt lyhyesti. Jalkoja pidettiin hyvin likaisina. Se nakyi monessa kaytannossa, kuten siina etta sukat oli aina pestava viimeisena ja vaikka meni mihin tahansa rakennukseen, piti ottaa kengat pois. (myos tietyissa kaupoissa) Toisen ihmisen paahan ei saanut koskea. Tosin siinakin oli poikkeuksia. Joku leirilaisistamme ihmetteli, emmeko saa silittaa lasten hiuksia ja silloin selvisi, etta selvasti nuoremmat kuin itse ovat poikkeus. Aina, kun naki toisia ihmisia piti laittaa kadet yhteen hymyilla ja lausua shvadikaa tai shvadikap riippuen sukupuolesta. Eri sukupuolta olevat eivat saaneet kavella kasikadessa ja muutenkin sukupuolten kanssakaymiseen liittyvia saantoja oli paljon.

hmm…Asiaa olisi viela paljon, mutten jaksa nyt kauempaa kirjoitella. Kalle lahti jo hotelliimme. Nykyinen majapaikkamme on nimeltaan hotelli 27 ja sijaitsee soi 22 sukhumvitissa. Ihan viihtyisa paikka, vaikka sijaitseekin hyvin piilossa kapean syrjaisen pikku kujan paassa. Ymparilla on mukavasti pikkuputiikkeja ja vahan kauempana hyvia ruokapaikkoja, vahan hairitsee valtavat hienosto hotellit, jotka kohoavat kohti taivasta niin etta meinaa niskansa revayttaa, kun yrittaa nahda koko kompleksin. Joku kuvasi thaiklupi. fi sivustoilla hotelliamme sanalla legendaarinen ja olen taysin samaa mielta.

Toivottavasti kalle paranee, etta paaemme lahtemaan kohti Malasian neitseellisia rantoja. Paatimme menevamme suoraan malesian puolelle, vaikka sinne onkin noin15 tuntia matkaa, mutta ei se yojunalla tunnu paljolta. Luimme etta etelassa Hat yaissa, jonne meinasimme suunnata yhdeksi yoksi oli taas pommi iskuja, joten emme taida jaada sinne. Kallella on vain hieman kuumetta, joten eikohan se ohitse mene. Minullakin oli yksi ilta leirilla pieni kuume ja mahatauti. Mutta kun ohjaajamme thai-tytto Deng kavi tuomassa jotain ihmevoidetta ja hieromassa sita mahaani mutisten samalla loitsuja ja huitoen kasilla pois pahoja henkia, olin seuraavana paivana terve. Oli vaikea pidatella naurua, kun tuli tunne ”mille poppatohtorille olen eksynyt” :) Antoi han seuraavana paivana joitain minttukarkeille maistuvia taplettejakin…hmm…pitaa menna…palaillaan

18.09.2006, 06:38:04 »
Kalle on jo taysin tervehtynyt! Ihme parantuminen siina mielessa, etta eilen hanella oli koko iltapaivan ja illan kuumetta 39.

Kavimme eilen tekemassa sairaalareissunkin, koska halusimme varmistua,ettei mistaan vakavammasta olisi kyse. Reissu ei mennyt ihan niin kuin suunnittelimme. Pyysimme respan tyttoa kirjoittamaan sairaalan nimen thaiksi paperille taksi kuskia varten. Sairaala, johon ajattelimme suunnistaa oli sama huippumoderni laitos, josta olimme hakeneet malaria pillerit.

Kun naimme taksin ikkunasta sairaalan, sanoimme ”stop, there is hospital”. Taksi ei kuitenkaan pysahtynyt, yritin viela osoitella taakse pain ja sanoa ”we go…” Taksikuski kuitenkin vain nauroi ”too expensive hospital, very expensive”. Naytimmeko niin koyhilta? 😯 Mista lahtien kuskit ovat paattaneet, minne ajataan? 😕 Han vei meidat huomattavasti kansanomaisempaan paikkaan. Ensireaktioni oli, etta saakohan siella hoitoa ollenkaan, koska potilaita oli hyvin paljon. Henkilokuntaakin oli kuitenkin paljon. Kohtalaisen sujuvasti prosessi eteni, ei ihan yhta nopeasti kuin huippu sairaalassa, mutta edelleen paljon nopeammin kuin suomalaisessa paivystyksessa koskaan. Papereiden tayttamisessa, hoitajalla kaymisessa, laakarin tutkimuksessa(ei han kylla muuta tehnyt kuin vilkasi kurkkuun ja kuunteli keuhkoja) ja laakkeiden saamisessa meni yhteensa vain tunti.

Tanaan ei onneksi tarvitse kayttaa takseja 😀 Menemme metrolla suoraan juna-asemalle. Toivottavasti saamme makuuvaunu paikat.

Huomasin, etta minulta unohtui eilen kertoa tarkemmin mita teimme leirilla. En nyt kuitenkaan enaa jaksa kirjoittaa kovin pitkasti niista tapahtumista. Lyhyesti: maalasimme, maalasimme ja maalasimme :) Se oli yleisinta tyota, monet vaatteet menivat niin sotkuun, et nyt pitaisi shoppailla uusia.Istutimme puita ja rakensimme aidan niille suojaksi, etteivat vapaina kuljeskelevat lehmat soisi niita. Opettaminen oli hauskinta tyota, koska leikimme aina suurimman osan ajasta. Vapaa-aika meni lukien kirjaa moskiittoverkon suojassa, nukkuen ja valilla illalla jos jaksoin pysytella hereilla leikin lasten kanssa. Yleensa menin jo 8 nukkumaan, koska kukot herattivat aikaisiin.

Osaisikohan joku sanoa, meneeko 7 elevenista valmiina kirjekuoren mukana tulleilla kahdella postimerkilla kirje suomeen perille? Ajattelin lahettaa kuoressa kuva cd-levyn ja kortin.

20.09.2006, 13:13:38 »

Moskeijakutsu lakkasi juuri kuulumasta. Paivalla se kuulustaa kiehtovan eksoottiselle ja hartaalle, jopa valilla kauniille laululle. Yolla se taas on raastavaa valitusta, korvia vihlovaa joikausta. Onneksi se ei viime aamuyona kestanyt kuin 10 minuuttia.

Olemme nyt saarella joka on varmasti joskus ollut taydellinen paratiisi luonnonmaisemiensa ansiosta. Nykyaankin tama varsin viehattava saari ja tietty saamme olla onnellisia, etta naemme viela paljonkin rippeita menneesta loistosta. Saattaa olla, etta jo lahitulevaisuudessa meri on uimakelvoton ja liika turismi on pilannut maiseman lopullisesti.

Nyt taalla on viela upean pitkat,vaikkakin kapeat, valko hiekkaiset rannat. Hauskan ja kutsuvan nakoisia pienia rantaravintoloita ja hieman ruskehtavan harmaa, mutta kuitenkin puoleensa vetava meri. Appelsiinipuut, hienot istutukset ja islam tyyliset rakennukset antavat maisemalle oman leimansa.

Saari on nimeltaan Penang ja sijaitsee vain alle 15 minuutin lauttamatkan paassa Butterworthista, joka on kohtalaisen pieni kaupunki. Saaren toisella laidalla taas sijaitsee Georgetown. Tama viimeksi mainutti kaupunki on hyvin suuri ja olen sen tehtaille hyvin kiukkuinen. Silla varmasti niilla on suuri vastuu siita, etta saaren taivas nayttaa koko ajan hyvin utuiselle( aamu paivasta hieman paistoi aurinko, mutta aina kun katsoimme horisonttiin merelle se naytti olevan jonkinlaisen harmaan savusumun peitossa. ) ja varmaan meriveden harmauskin on osaltaan niiden syyta.

No nyt sitten vahan iloisempiin asioihin. Olen silti tyytyvainen, etta tulimme saarelle, silla on ollut mahtavaa pitkasta aikaa uida ja taalla on ollut ihanan rauhallista, koska nyt ei ole millaan tavoin turisti sesonki. Tietenkin hieman kavahdin taman saaren turismi luonnetta, joka on ilmennyt muutamissa seikoissa. Mutta koska tiedan, etta tulemme viela Sumatralta loytamaan tosi rauhallisia ja autenttisiakin paikkoja, minua ei niin hirveasti hairinnyt esim. se etta kaupanmyyja osasi pari sanaa suomea. Oikeastaan se oli ihan hauska tapaus.En ollut kuullut suomea muiden kuin kallen suusta muutamaan viikkoon ja yhtakkia kaupassa myyja sanoi ”kiitos, ”ole hyva” ja ”nakemiin”. Sekin oli pelkastaan myonteista etta guest housimme kirjahyllysta loytyi nelja suomen kielista kirjaa. Koska olen kirjanarkomaani, ne olivat erittain tervetulleita loytoja. :) Kaksi niista aion omia mukaani.

Tanaan olemme vain kierrelleet rannalla, lukeneet, kayneet ravintoloissa syomassa, shoppailleet minulle hameen(tama on aika ennen kuulumatonta, silla en ole koskaan kayttanyt hametta,paitsi ihan pienena) ja uineet. Huomenna ajattelimme harrastella jotain. Luultavasti vuokraamme skootterit ja lahdemme kiertamaan saarta. Vesiskootterilla ajokin vahan kiinnostain tai vetovarjolla lentely. Taalla voi harrastella hyvin monenlaista, silla kaikenlaisia seikkailutoimistoja ja erillaisia vuokraamoita on joka puolella. Kenellakaan ei vain juuri ole asiakkaita. Tama nakyy niin, etta aina, kun olemme kavelleet kaduilla, meidan peraan on huudeltu ja yritetty saada meita innostumaan milloin mistakin.

Saavuimme eilen yhden aikoihin Butterworthiin junalla, joka oli lahtenyt Bangkokista edellisena paivana kolmen aikoihin. Se oli tahan mennessa pisin matka ja kesti noin 22 tuntia. Jos siihen laskee viela lyhyen laiva ja bussimatkan ennen kuin olimme perilla Guest hausissamme niin matkaa kertyi yli 24 tuntia odotteluineen. Aika junassa meni kuitenkin tosi nopeasti, koska nukuimme yli puolet ajasta. Sankymme olivat ylapedit, hieman kapeat, mutta mukavat ja olen tyytyvainen, etta paadyimme niihin, vaikka meille yritettiin vakisin kaupitella kalliimpia alasankyja. Loppu ajasta Kalle kulutti aikaansa juttelemalla malaria tohtorin kanssa ja mina lueskelin pasaati tuulet kirjaa. Tohtori oli kulkuri, joka oli kierrellyt vahan joka puolella maailmaa ja osasi kertoa paljon mihin kannattaa menna taalla Kaakkois-Aasiassa esim. maninjaulle ja angor watiin. Han antoi myos malariaan liittyvia neuvoja ja loysimme hanesta hengenheimolaisen sikali, etta hankin vihasi Bushin politiikkaa.

Nyt emme lahitulevaisuudessa tule matkustamaan yhta pitkia paiva matkoja. Seuraavaksi yli huomenna suuntaamme Pangkorin saarelle, jonka pitaisi olla hiljaisempi paikka kuin tama. Leirin jalkeen olin kylla innoissani Bangkokin suurkaupunki tunnelmasta, mutta kolmen paivan jalkeen Bangkokia, alkoi kaipuu luonnonrauhaan taas tuntumaan vahvasti. Tama puoli saaresta on kylla onneksi hieman rauhallisempi kuin kaupungin puoli, mutta esim. liikenne on silti vilkasta.

Nyt varmaan lahdemme taas syomaan jotain. Ruoka taalla on yhta halpaa kuin Thaimaassakin. Varsinkin ulkona syominen on halpaa, ei kannata ostaa kaupasta mitaan evasta, koska parin sipsipussin ja mehutolkin hinnalla syo jo hyvan aterian ravintolassa.

21.09.2006, 12:52:34 »
Tanaan lentelimme vetovarjolla ja jouduin meduusahyokkayksen kohteeksi.

Olimme paattaneet vuokrata skootterin ja lahtea tutukimaan saarta. Teimme pienta hintavertailua eri liikkeiden valilla ja paadyimme eraaseen kohtalaisen edulliseen. Olimme jo sopineet kaupoista ja meita lahdettiin kyydittamaan autolla paikkaan, jossa skootterit olisivat sijainneet. Autossa vasta vuokraaja huomasi tiedustella, etta onhan meilla ajokortit. No olishan meilla, mutta ne olivat tietenkin kotona 😕 Palasimme sitten guest housiimme ja aloimme miettimaan uutta paivaohjelmaa. Siina vaiheessa keksin, etta voisin pyytaa iskaa lahettamaan ajokortistani kopion(kiitokset iskalle!). Yritimme sitten kysella eraasta vuokraamosta kelpaisiko heille sellainen kopio. Meita ei kuitenkaan oikein ymmarretty. Vuokraaja vain hoki, etta tarvitsee ajokortin numeron papereihinsa. No kopiostahan olisi nahnyt numeron. Tilanne jai kuitenkin sen verran epaselvaksi, etta paatimme lahtea rannalle mietiskelemaan, mita tekisimme.

Kun istuskelimme hietikolla ja katselimme merelle, meilla oli kohta jo mielessa uudet harrastussuunnitelmat. Joskus pienena suuri haaveeni oli kokeilla vetovarjolla lentamista. Tanaan sain toteuttaa pitka aikaisen haaveeni! :) Saimme hinnankin tingittya 150 ringetista sataseen eli euroissa kympin kummaltakin. Se taalla on hienoa, kun on niin off season niin kaikki ovat valmiita hieman alentamaan hintojaan ja tappelemaan meista.

Lahto siina oli hienointa, tunne kun varjo yhtakkia sai ilmaa allensa ja nousi todella nopeasti korkeuksiin. Menimme Kallen kanssa kahdestaa samalla varjolla ja kalle sai ohjata sita laskeutumistilanteessa. Hienosti han osasi vaistaa venetta, jota kohti ensin olimme laskeutumassa :) Hienot maisemat sielta avautuivat, vaikkei varjo kovin korkealla lentanytkaan.

Kun olimme lennelleet varjolla, menimme jalleen uimaan. Eilenkin olimme saaneet pienia pistoksia joiltain meduusan tapaisilta,joten en osannut niita paljon pelata. Sellaiset pienet paranivat akkia, vain vahan aikaa kirvelsivat kuin nokkosen pisto. Tanaan kuitenkin jouduin luultavasti jonkun parven piirittamaksi tai sitten se oli yksi valtavan kokoinen ja erityisen akainen. Mieleton polte ja tuskainen kirvely! 😥 Juuri ja juuri kykenin uimaan rantaan takaisin ja siina uidessakin ne viela polttelivat. Alle tunnissa kuitenkin suurin tuska meni ohitse ja enaa vain aavistuksen kirvelee ja reiteni on taynna pienta punaista ihottumaa. Hmm, enaa en ui naissa vesistoissa, mutta onneksi Pangkorissa on luultavasti paremmat rannat. Ei taallakaan itse rannassa ole mitaan vikaa, mutta uiminen ei nahtavasti ole kovinkaan terveellista. Enaa en ihmettele, kun juuri kukaan muukaan ei ui, vaan merta hyvaksi kaytetaan vain vesiskoottereilla hurjasteluun ja muuhun veneilyyn.

Kallella on kuulema lahtohalut jo aika kovat. Itsekin olen tyytyvainen, etta huomenna vaihdamme saarta ja saan sanoa hyvasti erittain ilkeille meduusoille. 😡 Guest housiamme jaan hieman kaipaamaan, se on nimeltaan Shalinis ja erittain kodinomainen. Sen mainoksessa lukee home like home ja olen samaa mielta.Eras hindu(sen voi paatella olohuoneen alttarista, jossa palall monenlaisia kynttiloita, suitsukkeita ja on hinduhumalten kuvia) perhe pitaa sita ja asuu itse samassa talossa.

Ehka toiselta saarelta saamme vuokrata skootterit. Onnistuukohan se ajokortin kopiolla? Pitaishan se aika luotettavaa olla, kun minulla on passi, jolla voin todistaa henkilollisyyteni ja kopiossa on kuitenkin nimeni ja kuvani.

no niin…nyt on tunti taas tullut tayteen ja pitaa lopettaa…

23.09.2006, 11:32:20 »
En tieda saanko itsestani nyt irti kovinkaan montaa jarkevaa ajatusta, silla minulla on niin paljon univelkaa, etta on aika tokkurainen olo. Yritan nyt kuitenkin taas jotain ajatuksia kirjoitella ylos ja kertoa tapahtumista paapiirteittain…

Penang oli paratiisin onneton esiaste verrattuna tahan saareen. Penangista minulla ei juuri muuta myonteista jaanyt mieleen kuin mukava guesthouse ja viihtyisat pienet rantaravintolat. Paallimmaisena jai mieleen meduusa hyokkays, joka aiheutti sen etta koko paikasta jai hieman huono maku. Siina missa penangilla oli todella sameat ja likaisennakoiset vedet, taalla Pangkorilla vedet hohtavat kirkauttaan hieman turkoosin sinisina.

Saavuimme tanne eilen iltapaivalla. Majottauduimme gueshousiin, jossa majapaikaksemme saimme erillisen pienen mokin, jossa on jyrkka harjakatto. Se on hieman telttamainen rakennus, mutta kuitenkin huoneen kokoinen.(tarjolla olisi ollut teltan kokoisiakin mokkeja, joissa oli vain patja lattialla. Siella olisi kuitenkin rinkkojen kanssa tullut varmaan ahdasta) Heti mokkimme takaa alkaa lapitunkematon sademetsa. Useimmat nama saaret tuntuvat olevan asutettuja vain rannikolta ja sisamaa on vuoristoa ja pelkkaa viidakkoa. Hienoa siina, etta asutusta on vain rannikolla, on tietenkin se, etta beachi on aina lahella. Nytkin sinne on vain parin minuutin kavelymatka.

Eilen suuntasimme korallirannalle uiskentelemaan ja ihailemaan hiekkaa, jossa ei ihmisjalkia nakynyt. Eri puolella rantaa on ollut seka eilen etta tanaan uimareita, mutta kuitenkin me olemme saaneet omistaa pitkan rantakaistaleen pelkastaan itsellemme. Illalla soimme jalleen hyvin ja halvalla hienossa ravintolassa. Sisustuksena oli pieni hienosti koristeltu vesiputous, valaistu palmu ym. Monet ravintolat nayttavat ulkoapain sille, etta tulee epailys onko meilla varaa syoda niin hienossa paikassa. Sitten kun pysahtyy katsomaan ruokalistaa, niin 10 ringetilla saa jo vaikka mita. (noin 4,5 ringettia on yksi euro) Tosin ravintoloissakin on hieman eroja. Tanaa erehdyimme paikkaan, joka ei ollut edes erityisen tasokas, mutta silti hieman yleista tasoa kalliimpi, varmaankin siksi, etta sijaitsi niin keskeisella paikalla. Vahan kauempana kujilla on tosi edullista ja toisaalta heti majapaikkamme naapurissa, jonka olemme jo ristineet vakioravintolaksemme.

Tanaan, kun menimme aamupalalle, saimme todistaa hauskaa episodia. Apina varasti kananmunan myyntitiskilla olleesta korista ja kiipesi tyytyvaisen nakoisena herkuttelemaan silla ravintolan katolle. Pian sen ruokailuhetki kuitenkin hairiintyi silla myyja karjui sille vihaisena ja heitti sita vesipullolla. Toinen myyja taas naytti pelkaavan sita, silla han peraantyi nopeasti. Vesipullo ei osunut ja sen jalkeen myyja tyytyi vain uhkailemaan apinaa kova aanisesti. :) Meista se oli hauskaa teatteria, mutta ravintoloitsijoilla apinat tietty saattavat olla todellinenkin ongelma. Tosin ei niita taalla kovinkaan paljon nae.

Viime yona satoi ja ukkosti koko yon. Siina suurin syo univelkaani, koska ukkonen oli todella voimakasta. En ole koskaan kuullut ukkosen pamahtelevan samalla tavalla. Mokki tuntui hyppaavan aina ilmaan :) En mitenkaan pelannyt rajuilmaa ja torkahdin aina, kun ukkonen hieman vaimeni, mutta se voimistui aina uudelleen ja piti aika tehokkaasti hereilla. Nyt taalla ei sentaan ole moskeijaa kiusana, kuten edellisessa paikassa, joten voin haaveilla nukkuvani ens yona hyvin.

Sahkot olivat poikka puoli yota ja puolet paivasta, mutta eipahan niita taalla juuri mihinkaan tarvitsekaan. Paitsi korkeintaan tuuletusropeliin, jota ilman mokissamme on aika tunkkaisaa.

Rannat taalla ovat tosiaan ihanan rauhalliset. Ei ole vesiskoottereita, jotka koko ajan porraisivat edes takaisin. Mika parasta meduusoja taalla ei ole nakynyt ja meille vakuutettiin niiden olevan todella harvinaisia. Sita paitsi taalla on niin kirkkaat vedet, etta ne varmasti osaisivat vaistaa minua tai mina niita.

Viihdyn kylla taalla paikassa erittain hyvin ja Kallekin on hyvin innostunut tasta saaresta. Vaikka hanella on yleensa jatkuva menemisinto paalla, sain hanet lupaaman, etta olemme taalla luultavasti 4 yota. Vaikka kehuinkin taalla olevan rauhallista, tassa osassa saarta on silti paljon gueshauseja ja niiden kylkiaisena tietty erillaisia turistikamaa(ennen kaikkea vaatteita) kaupittelevia putiikkeja, seka muutamia vesiurheilua tarjoavia liikkeita, tai paremminkin kojuja. Niita ei kuitenkaan ole mielestani mitenkaan liikaa ja hintataso on kohtuullinen. Oikeastaan erillaiset kojukauppiaat luovat paikkaan vain mukavan eloisan tunnelman.

Yllattavaa taas oli, etta majapaikkamme kirjahyllysta loytyi 2 suomenkielista kirjaa. Tosin toinen oli matematiikan oppikirja, joten siita tuskin paljon on iloa :) ja kirjavuokraamossakin oli muutama suomenkielinen romaani. Me olemme pieni kansa, mutta naymme nahtavasti kaikkialla. Siitakin olen tuntenut hieman kansallista ylpeytta, etta lahes kaikilla malesialaisilla tuntuu olevan nokian puhelimet.

Ajattelin viela vertailla Thaimaata ja Malesiaa, mutta se jaakoon huomiseksi

25.09.2006, 16:22:08 »
Nyt olisi paljon kirjoiteltavaa, mutta pakko tiivistaa kohtalaisen lyhyeen tekstiin, koska aamulla pitaa herata aikaisin ja kello on taalla jo puoli 9. Hieman haikealta tuntuu huomenna lahtea taalta. Taalla on ollut upean leppoisa tunnelma, hienot luonnonmaisemat ja kauniit rauhalliset rannat.

Eilen emme tehneet juuri mitaan erityista,(uimme, makoilimme rannalla lueskellen ja illalla pelasimme guesthousimme kuulapelia) mutta tanaan vietimme aktiivisen paivan.

Kun teimme lahtoa aamupalallle, Kalle huomasi sankymme vieressa sammakon. Jarjestimme sitten pienen sammakon pelastusoperaation, kun yritimme kirjojen avulla ohjailla sita ulos :)
Aamupalan jalkeen vuokrasimme skootterin ja lahdimme kiertamaan saarta. Kavimme katsomassa hollantilaisten 1600-luvulla rakentamaa linnaa, joka tosin oli aika raunioitunut, seikkailimme hylatyssa kiinalaistyylisessa rakennuksessa, joka oli rakennettu veden paalle pylvaiden varaan(se oli varmaan ollut guesthouse) ja nautimme itse ajamisesta. Tiet olivat upean vuoristoiset, huikeita nousuja ja laskuja ja jyrkkia mutkia. Valilla nakoala merelle oli huikaiseva. Ajoimme skootterilla rannan tuntumaan ja lahdimme kavellen etsimaan pohjoista beachia, josta olimme kuulleet huhuja. Kiipeilimme kivien paalla ja viimein saavuimme rannalle, joka oli taysin autio, vain rapuja juoksenteli kivien valeissa. Rannalla oli hieno tunnelma, koska ihmisen kadenjalki ei siella juuri nakynyt. Olisi voinut kuvitella haaksirikkoutuneensa autionsaaren rantaan.

Iltapaivalla lahdimme jalleen ajaleen skootterillamme. Talla kertaa kavimme kaupungissa ostamassa itsellemme evasta huomista matkaa varten. Sen jalkeen palautimme mopomme ja lepailimme hieman. Makoilimme riippukeinuissa, joita on useita majapaikkamme viihtyisalla sisapihalla.

Kun lahdimme suunnistamaan jalleen rannalle, keksimme etta voisimme lainata erasta hylattya kanoottia(rannalla oli paljon hylattya tavaraa ja monet rakennukset olivat selvasti siirtyneet eri paikkaan kuin alunperin ja osa oli raunioitunut puolittain. Ranta oli myos taynna isoja kaatuneita puita. Paattelimme, etta se olisi tsunamin vaikutusta, joka tuli talle saarelle onneksi aika lievana) ja tehda silla retken laheiseen saareen. Loysimme kanoottiin melankin ja niin lahdimme melomaan kohti saarta. Siella meita tervehti hieman akaisen oloinen apina. Se tuli meita kohti irvistellen kiukkuisesti. Ei nahtavasti tykannyt yllattavista vieraista :) Mutta aika pian se kuitenkin lahti meita karkuun. Talla saarella on tosi rikas elainmaailma, vaikka aika vahan elaimia nakyy. Hornbill lintuja, joita elaa vain taalla ja borneolla olemme nahneet useitakin. Ne ovat papukaijamaisia ja hauskannakoisia isoine nokkineen.

Kiipesimme saarella kiville ja ihailimme aaltojen parskeita, jotka loivat voimalla kivirykelmaan, joka muodosti ikaan kuin aallonmurtajan. Takaisin omalle saarellekin paasimme ilman ongelmia, kanootti kulki kevyesti kallen meloessa ja rantaaallot eivat olleet yhta kovat kuin lahtiessa.

Illan vietimme syoden ja sen jalkeen metsastaen toimivaa nettia. Kaikki netit tuntuivat olevan epakunnossa tai sitten paikka ei ollut auki. Tama toimi aluksi, mutta nyt nayttaa, etta tamakin tilttasi.

Huomenna matkustamme jalleen pitkan matkan, noin 7 tuntia bussissa Melakaan. Siella olisi tarkoitus olla vain yksi yo ja sitten lahtea kohti Sumatraa. Haaveilen, etta saisin huomenna kuuman suihkun, pestya pyykkia ja ison sorbettiannoksen (taalla ei ole hyla jaateloita ja mahani ei jostain syysta kesta enaa yhtaan maitoa)

Odottelen viela vahan aikaa, etta yhteys saataisiin kuntoon. Jos ei niin minun taytyy laittaa tama tekstini vasta huomenna nettiin. No niin…nyt toimii taas.

Niin, minun piti viela vertailla Malesiaa ja Thaimaata. Lyhyesti: Islam oli ensimmainen nakyva ero, jonka huomasin. Sen vaikutus rakennuksiin ja pukeutumiseen. Malesialaiset ovat hyvin varikasta kansaa, sikali etta he ovat etniselta ja kulttuuriselta taustalta hyvin erilaisia. Thaimaalaiset vaikuttivat siis enemman yhtenaiselta kansalta, keskenaan samanlaisilta, (todella monilla oli jopa samanlainen keltainen paita, jota pidettiin kuninkaan kunniaksi. Esim. Metrossa ainakin puolilla naytti olevan sellainen) siis ulkonaollisesti, mutta myos kulttuurillisesti. Thaimaassa nakyi lahinna vain buddhalaisuus. Taalla nakyy hindulaisuus, islam, taolaisuus ym. Hmm…myohemmin lisaa…

26.09.2006, 15:02:36 »
Olemme nyt Melakan kaupungissa. Matkustimme lahes koko paivan, oli hamaraa kun lahdimme Pangkorin unelma saarelta ja alkoi hamartya, kun saavuimme guesthousiimme.

Matkan piti kirjamme mukaan kestaa 7 tuntia, mutta kestikin lahes 9. Pysahtelimme kylla aina valilla niin, etta pystyimme pitamaan ruokatauonkin. Oli kuitenkin hieman ongelmallista, kun bussissa ei ollut vessaa ja mahaani vaansi koko ajan 😕

Ajattelin vain antaa itsestani viela tallaisen elonmerkin, koska huomenna lahdemme luultavasti Indonesian puolelle. Siella netteja on aika harvassa ja yhteydet hitaita. Tosin emme ole viela taysin paattaneet jaksammeko lahtea huomenna, kun sinne lahtee vain yksi lautta jo 8 aikoihin. Saattaa olla, etta olemme taalla kaksi yota. On tama ihan siistin ja jotenkin rikkaan oloinen kaupunki. Kun ajalimme bussille kaupungin lapi, valilla kaikesta(rakennuksista, katujen siisteydesta,hienoista liikkeista, puistoalueista)huokui korkea elintaso. Meidan guesthausimme ei vain ihan parhaalla alueella ole ja se on muutenkin nuhjusen oloinen, mutta eihan se olekaan kuin nukkumista varten. En ymmarra ihmisia, jotka vaativat majapaikalta luxusta, eihan siella ole tarkoitus viettaa aikaa. On meidan taman kertainen yopaikka ainakin edullinen, vain 20 ringettia. Tosin saman verran maksoimme viihtyisasta mokistamme edellisilta oilta. Hinta olisi kuitenkin ollut tuplasti enemman. Kun lahdimme aamulla aikaisin, respan seta oli nukkumassa riippukeinussa. Meilla oli tyo saada hanet hereille,han nukkui hyvin sikeasti :) Nahtavasti han oli niin unen popporossa, etta laskutti meita vaarin. Vihjeeksi siis kaikille, etta kannattaa maksaa vasta aamulla :)

Tanaan ei ole juurikaan tapahtunut mitaan, joten en voi selittaa tekemisistamme kovinkaan pitkasti. Lueskelimme, soimme, torkuimme ja kuuntelimme musiikkia koko matkan. Siina taman paivan ohjelma. Huomenna toivottavasti tapahtuu enemman…

Porukoille: iska vois tulostella paivakirjaani silloin talloin. En ole viime aikoina paperiversiota kirjoitellut kuin harvakseltaan niin olis mukavaa jos tama sailyis. Tallainen foorumihan voi kaatua milloin vain.

moiiii

7.09.2006, 14:34:34 »
Emme sitten lahteneetkaan viela Sumatralle vaan vietimme taman paivan taalla Melakan kaupungissa. Tama vaikutti niin tutustumisen arvoiselta kaupungilta ja emme olisi jaksaneet herata niin aikaisin, koska matkustimme koko edellisen paivan.

Aamulla soimme brittilaisen aamiaisen eraassa ravintolassa, joka siis tarkoitti aikamoista rasva-annosta. Sen jalkeen suunnistimme tutkimaan kaupunkia. Kavimme merimuseossa, joka paaosin koostui isosta puulaivasta, joka oli rakennettu 1600-luvun purjelaivan tyyliin. Museo valaisi hyvin sita, miten tama Melaka on aikoinaan ollut tarkea kaupan keskus. Kaupunki on kontroilloinut kaikkea luxustavaroiden, kuten silkin, mausteiden ja posliinin vientia ja tuontia. Taman ovat ottaneet haltuunsa ensin portugalilaiset, sitten hollantilaiset ja viimeiseksi britit, eli aikamoista kilpailua on tasta kaupungista kayty.

China town oli hieno kaupungin osa. Siella oli tosi paljon mielenkiintoisia pikku putiikkeja ja vahan isompiakin basaarimaisia. Monenlaisia upeita puuveistoksia ja koruja myytiin useissa liikkeissa. Valitsimme innoissamme kummallekin pari rannekorua, kun 10 ringetilla(eli noin reilu 2e) sai nelja ja valinnanvaraa oli paljon. Ensimmainen kerta, kun shoppailuhalut meinasivat iskea. Sain kuitenkin onneksi hillittya ne heti rannekorukauppujen jalkeen ja tyydyin vain ihastelemaan kiinalaistyylisia rakennuksia, varikkaita kukin koristeltuja riksoja ja tietty putiikkejen tarjontaa.

Ajelimme pyora riksallakin pienen lenkin. Olihan se koettava, vaikka tahan asti olimme onnistuneet valttymaan silta. Periaatteessa tuntuu, etta sellaisen kyydin kayttaminen on hieman vaarin, kun kuski tienaa siita kuitenkin aika huonosti ja onhan se hanelle aika raskasta tyota. Mutta toisaalta…kuskeilla ei tunnu paljonkaan olevan asiakkaita, monesti he vain nukkuvat riksoissaan jossain kadunkulmassa ja valilla yrittavat houkutella ihmisia kyytiin. Kylla han ilahtui, kun lahdimme kyytiin ja selitti kaikesta ymparilla olevasta heittaen koko ajan jotain vitsin tynkaa. Malesialaiset tuntuvat olevan ainakin yhta ystavallisia kuin thaimaalaiset ja ehka jopa viela huumorintajuisempia.

Yritimme etsia joka paikasta sorbetti baaria, mutta sellainen ei tullut vastaan. Eksyimme suureen ostoskeskukseenkin, joka oli juuri avattu ja joka paikka kiilteli uutuuttaan, siella oli varmaan yli sata liiketta tai ainakin liikkeen paikkaa, kaikkia ei oltu viela avattu. Turha reissu ostosparatiisiin eksyminen ei silti ollut, silla loysimme jotain viela parempaa kuin sorbettikahvila,nimittain karkkikaupan. Karkkeja taalla ei juurikaan syoda, kuivatut ja sailotyt hedelmat, seka erillaiset kalasta tehdyt snaksut ajavat karkkien virkaa. Aika vahanlaisesti tuollakin oli valikoimaa ja todella kallista muuhun hintatasoon nahden. Silti se oli hieno loyto :)

no niin nyt pitaa lopetella. Emme ole nyt kovin varoissamme, kun huomenna menee viisumiin ja lauttamatkaan paljon. Kteista ei viitsi jatkuvasti nostaa, kun siita menee valista niin paljon. Maksoin ensimmaisen kerran visalla ravintolalaskun. Oli kuitenkin niin hieno paikka, etta tuskin kopioivat korttia…Piti saastaa kateista, et paasin viela tanne nettiin ym. Mitenhan kestan sumatralla, kun olen nain nettiriippuvainen 😯

en tieda milloin kirjoittelen taas, mutta mahdollisimman pian…

29.09.2006, 13:30:28 »
No niin…Aukesihan sivu.Oikeastaan yllattavan nopea yhteys, vain aavistuksen verran hitaampi kuin Malesiassa.

Sumatralla ollaan! Ensivaikutelmia? Jos thai-ihmiset olivat ystavallisia ja Malesialaiset huumorintajuisia niin Indonesialaiset ovat hyvin sosiaalisia. Aikamoista yleistamista! Olen ehdottomasti sita mielta, etta kaikki on lopulta yksilosta kiinni. Ei tietenkaan ole olemassa yleispatevia kansanluonteita. Silti voi tehda havaintoja ja kertoa omista vaikutelmistaan…Sita paitsi kylla kulttuuri vaikuttaa monesti sen verran, etta useimmat ihmiset tietyssa maassa monesti omaavat tiettyja luonteenpiirteita enermman kun taas toisia.

Taalla kadulla ihmiset pysahtyvat usein juttelemaan eika heilla ole mitaan tarkoitusta kaupitella mitaan, he vain haluavat tervehtia, kysya nimiamme tai mista pain olemme. Todella monet huutelevat ”hello” ohi kavellessamme. Asken yksi seta pysaytti meidat kysyen, minne olemme menossa. Kerroimme, etta yritamme etsia ruokapaikkaa, joka on ramadahin takia hieman vaikeaa. Siita sitten alkoi pitkahko keskustelu, jossa han kyseli Suomesta, kehui suomalaisten tyota Acehissa, kyseli mita harrastamme, mita opiskelemme, minne aiomme Indonesiassa, sanoi Niasin saarta mukavaksi paikaksi ym. Lopuksi han viela pyysi Kallen e-mail osoitetta. Saa nahda kirjoittaako seta. Tosi hyvin han puhui englantia, jopa niin hyvin, etta minakin ymmarsin. Malesiassa ihmiset osasivat tosi hyvin englantia ja se oli monien aidinkielikin, mutta yllattaen taalla Indonesiassakin on osattu kohtalaisen hyvin. Paljon paremmin taalla kommunikoidaan kuin Thaimaassa.

Nyt voisin hieman kertoilla tulostamme tanne Pukittingiin. Se oli aika koettelemus! :)

Lahdimme aamulla hyvissa ajoin satamaan, koska lipussamme luki 8.00. Sittemmin selvisi, etta se tarkoittaakin matkaselvitykseen saapumista. Olisimme ehtineet myohemminkin, koska laivan piti lahtea 9.30 ja lopulta se lahtikin vasta 10 jalkeen. No, ajat eivat ole taalla niin justiinsa,olemme jo tottuneet siihen:) Laskimme rahamme tarkkaan, koska meilla oli enaa juuri ja juuri rahaa viisumiin. Laskutoimituksen jalkeen huomasin, etta minulla oli rahaa ostaa ruhtinallinen aamupala eli yksi omena. No, onneksi olemme oppineet pitamaan hatavararavintona kekseja mukana. Laivassa oli kuitenkin hieman nalka ja sita mukavampi yllatys olikin, etta siella tarjottiin ateria.

Laivan kannella tormasimme naiseen, joka huokutteli meita liittymaan porukkaansa ja matkaamaan Bukittingiin, jota han ylisti maasta taivaaseen. Kieltaydyimme kuitenkin heti, koska kuulimme etta sinne oli 10 tunnin matka. Kun laiva tuli satamaan, jouduimme odottelemaan vahan aikaa viisumiamme. Yllattavan hyvin passintarkastukset ym kuitenkin sujuivat, olimme kuulleet, etta Indonesiassa he osaavat olla hyvin epaluuloisia. Nyt tarkastajat olivat kuitenkin hyvin kohteliaita ja jopa naureskelivat, toisin kuin Suomessa tiukkailmeiset virkailijat.

Tarkastuksien jalkeen meidat ohjattiin ulos ja kohti minbussia. Oli hieman epaselvaa, minne bussi veisi meidat. Sitten tajusimme, etta kyyti on ilmainen ja meidat viedaan Bukittingin naisen porukan kanssa linja-autoasemalle. Kun saavuimme ns. asemalle, se ei kuitenkaan nayttanyt silta. Se oli paremminkin jonkin paikallisen minibussi yrittajan tukikohta. Selitimme siella sitten, etta haluaisimme Pekanbaru, mutta meita yritettiin vakisin kaannyttaa lahtemaan Bukittingiin. Hintakin asetettiin sellaiseksi, etta se olisi ollut melkein sama kumpaankin paikkaan, vaikka Bukittingiin oli yli puolet pitemmasti. Kalle oli jo valmis myontymaan, mutta mina en. Olisimme tietty voineet lahtea etsimaan muita minibussi yrittajia, mutta se olisi ollut aika tyolasta. Varsinaiset isommat bussit taas eivat kulkeneet kaupunkiin. Mina pidin pintani, kun ajattelin, ettei ole mitaan jarkea matkustaa niin pitkaan, varsinkin, kun loppumatka olisi pimeassa matkustamista ja ei siis kovin turvallista. Maksoimme siis tupla hinnan ja lahdimme liikkeelle. Puoli matkassa saimme kuulla, etta Pekanbarun ja Pukittingin valilla on maavyory katkaissut tien eli meilla olisi ollut seuraavana paivana ongelmia paasta aikomaamme suuntaan. Siina vaiheessa tuntui viisaammalle luopua vastarinnasta. Lahdimme siis kohti Bukkittingia, vaikka olin sita viimeiseen asti vastustanut. Aika kohtalon ivaa, etta maavyory oli juuri silla valilla…Kyyti oli loppumatkasta juuri niin jarkyttavaa kuin olin ajatellutkin. Vuoristoisia kapeita pikku teita pimeassa niin, etta aina vain valilla erotti alla aukeavia rotkoja. Kun rekkoja tuli vastaan, liikenne seisoi mutkissa, koska tiet olivat niin kapeita. Muuten tie oli kylla kohtuu hyva kuntoinen, uusi asvaltti. Muutamia lahelta piti ohituksiakin sattui, tai ainakin ne minusta nayttivat sellaisilta, muut eivat olleet millansakaan. Liikenne kulttuuriin kuului, etta aanimerkeilla viestiteltiin koko ajan, milloin mennaan ohi ym. Ohituksissa saattoi jaada vain muutamia metreja valia vastaantulevan autonkeulaan, mutta nahtavasti se on taalla kaytanto ja kuskit uskovat kykyihinsa niin, ettei siina ole mitaan ihmeellista. Ihmeellista oli myon, etta aina ajettiin niin kovaa kuin tien kunto salli. Siina missa meilla hiljennetaan kaupungin keskustan kohdalla, taalla kiihdytetaan, koska tie on usein leveampi. No se liikennekulttuurista. Selvisimme ehjin nahoin! Olimme 11 aikaan illalla majatalon pihalla, jonne bussi vei meidat suoraan. Enaa ei mielellaan matkustusta pimeassa..vaikka olihan se tietty aika jannittavaa, sai adrenaliinia vereen 😉

Sen verran pitaa viela kertoa matkastamme, etta Kalle tormasi eraan pysahdyspaikn pihassa keskella ei mitaan, suomea puhuvaan ihmiseen. Oli kuulema ollut hieman shokeeraava kokemus. Ihminen oli ollut Jyvaskylassa pakolaisena muutamia vuosia.

Sitten muihin aiheisiin. Eilen alkoi tuskainen kutina meduusan polttamissa jaljissani. Niihin ilmestyi pienta punaista pattia vieri viereen ja oli tyolasta olla raapimatta. Tana aamuna kutina viela jatkui. Reiteni, jossa pahimmat palojajet ovat, oli 15 cm halkaisivalta taynna ihottumaa. Paatimme sitten lahtea kaymaan sairaalassa, joka onneksi oli ihan lahella. Siella aluksi ihmiset vain ihmettelivat, mita yritamme selittaa ja ohjasivat meidat toiseen rakennukseen. Siellakaan ei heti osunut vastaan ihminen joka osaisi englantia, mutta lopulta yksi sairaanhoitaja osasi. Naytin sitten polttojalkia ja potilaskortin tayton jalkeen ja pienoisen odottelun paasin laakarille. Han oli yhta salaperainen, kuin Kallenkin laakari aikoinaan, eika antanut tarkkaa diagnoosia. Jotain voidetta ja paria eri pillereita han kuitenkin maarasi. Aika ihmesalvaa se oli, silla loppu paivasta kutina lakkasi. Itse luulen, etta kysessa on jonkinlainen allergiareaktio, mutta outoa etta se iski vasta nyt. Laakari asemalla heratimme huomiota, koska olimme ainoita ulkomaalaisia ja varsinkin Kallea kaikki lapset tuijottivat suua auki, varmaankin siksi, etta han on niin vaalea. :)

Tanaan iltapaivasta kavimme katselemassa Hollantilaisten linnoitusta ja eleintarhaa. Norsut, apinat ja karhut olivat hauskaa seurattavaa. Sen jalkeen eksyimme basaatikujalle. Yli kilometri puolin ja toisin erillaista kaupiteltavaa! Valilla kuja haaraantui ja joka suuntaan aukeni uusia kapeita kujia molemmin puolin taynna mita erillaisempia ruokia, vaatteita ja muita tuotteita. Tulin hieman kateelliseksi musliimi tytoille, silla taalla on todella hienoja huivi kauppoja, uskomattoman laajat valikoimat :)

Kavimme syomassa kiinalaisessa ja kalle soi hedelma salaatin, jota oli hauska maistella, silla lahes kaikki hedelmat olivat uusia makuelamyksia. Kiinalainen oli aika loyto,silla useimmat ravintolat ovat paivisin ramadahin takia kiinni. Tietty onneksi monet hotellin ravintolat ovat auki, eli ei tarvitse karsia nalasta, taytyy vain nahda hieman enemman vaivaa ravintolan loytamiseksi kuin tahan asti.

no niin..nyt lopettelen. Porukat:alkaa huolestuko. Luulen, et ihottumani paranee salvan ansiosta. moiii

03.10.2006, 07:13:48 »
Tervehdys maninjaulta!

Olemme olleet taalla nyt kolme yota ja olemme kotiutuneet tanna taydellisesti. Varmaankin viihdymme taalla viela loppu viikkoon, vaikkei mitaan erityista tekemista olekaan, mutta taalla on mukavan leppoisa tunnelma.

Pikku kaupunki lepaa vuorten helmassa keskellaan kirkasvetinen jarvi 17 km halkaisijaltaan. Asutusta on jarven ympari, mutta itse kaupunki kattaa vain pienen osan. Meidan majapaikkammekin on eraassa kylassa, siksi tulimme vasta tanaan tanne keskustaan ja nyt vasta paasin nettiin. Tarkeimpia elinkeinoja taalla tuntuu olevan kalankasvatus ja riisinviljely. Kun tulimme tanne, bussi jatti meidat riisipellon varteen ja vahan aikaa oli olo ”missahan hukassa sita taas ollaan”. Missaan ei nakynyt guesthousin tapaistakaan, enimmakseen vain peltoa, kalankasvatusaltaita ja kaukana siintavat vuoret. Peltojen valista loysimme kuitenkin pienen kinttupolun ja sita kun taivalsimme puolen kilometrin verran, tuli ranta ja erittain viehattava mokkikyla vastaan.

Majapaikkamme piha muistuttaa kasvitieteellista puutarhaa. Jattikaktuksia, monenlaisia kukkia ja erillaisia palmumaisia puita on jokapuolella. Niiden valista kulkee hiekkapolku rantaan ja eri bungaloweille, seka ravintolaan, jonne on meidan mokistamme vain 10 metria. Guesthousimme on nimeltaan Arlen ja se on selvasti kalleimmasta paasta majapaikkoja taalla Maninjaulla, mutta otimme sen silti, silla se ei kuitenkaan ylita 7 e yopymisbudjektiamme vaan on tasan sen verran. Kavimme katsomassa erasta toistakin paikkaa, mutta siella ei ollut niin hyva ruoka, joten se ratkaisi asian Arlensin hyvaksi.

Ruuassa taalla kestaa aina ikuisuus, mutta se on sitakin parempaa. Olemmekin ottaneet tavaksi ottaa kirjat aina mukaan, kun siirrymme mokistamme ravintolan puolelle tilaamaan. Riippumatta siita, mita tilaa, siina menee aina 0,5-1 tunti. Se kertoo hyvin leppoisasta elaman asenteesta, millaan ei ole kiire. Nyt viela ramadahi tekee ihmisista keskipaivalla entista raukeampia. Aamu paivasta kaikki tuntuvat kylla olevan touhukkaita, mutta iltaa kohden he nayttavat hieman naantyneilta. Onneksi meidan lahella ei ole moskeijaa!(tosin kuuluu se vaimeasti kauempaa) Silti heraan monesti juuri ennen auringonnousua, kun talon isantavaki syo ateriansa. Ramadahin takia he eivat saa syoda auringon nousun ja laskun valisena aikana. Sita hieman ihmettelen, kun kovin monilla naisilla ei kuitenkaan taalla nay huntua, vaikka islamin pitaisi olla paauskonto. No, selitys on joko se, etta jostain syysta juuri taalla on enemman muita uskontoja tai sitten he ovat niin vapaamielisia, etta kaikki eivat kayta huntua.

Mita olemme taalla puuhastelleet? Paa asiassa olemme nauttineet kylpyla lampoisesta ja kirkkaasta uimavedesta, (kun kysyimme voiko jarvessa uida, meille vastattiin, etta kalat ovat erittain ystavallisia. Se oli helpotus kuulla, kun meduusahyokkayksesta jai kuitenkin pienet traumat) makoilleet rannalla lukien, tarkkailleet kotiloita ja lepakoita ym. elaimia ja ihailleet kauniita maisemia. Eras paiva vuokrasimme paikalliselta kalastajalta pienen, kapean, erittain kiikkeran kanootin. Silla oli taitolaji meloa eteenpain, kun se vakisin alkoi kaantymaan sivuttain. Vasta myohemmin kalastaja naytti, miten melaa tulisi kasitella.

Kun katsoo majapaikkamme rannasta jarvelle, maisema on kuin 1800-luvun romanttisesta maalauksesta: taustalla korkeat vuoret, mustana piirtyvat suippokarkiset kanootit kalastajineen, jarvi hieman salaperaisen usvaisena…valohamy, joka syntyy sumusta ja auringosta. Romanttisena aikana, kuin tallaiset kaukokaipuuta heijastavat maalaukset olivat yleinen tyylisuunta, tama olisi ollut taydellinen aihevalinta.

Puhelin liittymat eivat jostain syysta enaa toimi. Kun tulimme tanne, verkkoa oli hyvin. Vaarikin soitti toissapaivana, eika yhteydessa ollut ongelmia. Eilen en kuitenkaan saanut vastattua porukoiden lahettamaan viestiin. Eli porukat: ei kannata yrittaa ottaa puhelimella yhteytta! Vaarillekin voisi sanoa, ettei muutenkaan kannata niin tiheaan soitella. Kaikki, joiden kanssa olen puhunut ovat sanoneet, etta se on torkean kallista. Ei voi yhtaan tietaa paljonko paikalliset liittymat vievat valista! Ehka voisin joskus jostain puhelin kopista soittaa.

Ilmasto taalla on aika ihanteellinen, muistuttaa paljon suomen kesaa. Pojat, joiden kanssa juttelimme tullessamme tanne, moittivat Malesiaa liiasta kuumuudesta ja ylistivat oman maansa ilmastoa. Kieltamatta taalla ei ole niin hiostavaa, hyvin lamminta kuitenkin. Useimmiten nailla korkeuksilla Sumatraa on kuulema 20-25 lamminta. Illaksi viilenee aina mukavasti ja yolla on varmaan vain 18. Bussimatka tanne oli omintakeinen kokemus.(kalle sai eilen kokea sen uudestaan, silla hanen piti kayda nostaan Bukkintingista rahaa, silla emme tienneet, ettei taalla ole automaattia) Kaupunki alueella bussiin nousi koko ajan erillaisia nuorista pojista kootuvia bandeja, he soittivat kitaraa ja kerasivat kolehdin. Myos monenlaisia kauppiaita kulki bussin kaytavan lapi, katolle koytettiin joka pysahdyksessa lisaa rahtia, bussin kaytavalle tungettiin valtavia sipulisakkeja ym. Loppu matkasta oli upeat maisemat, kun lahdimme laskutumaan vuorelta kohti jarvea. Tien mutkat oli numeroitu ja niita oli 44.

Kallella on taas hieman nuha. Se on varmaan liiasta uimisesta, vaikka vesi onkin tosi lamminta. Muuten olemme terveita.

loppu viikosta lahdemme Niasille. Yritan viela ennen sita paasta nettiin.

05.10.2006, 07:39:31 »

Olin kirjoittanut pitkan selostuksen, mutta sitten tuli parin sekunnin sahkokatkos ja kaikki katosi 😯

En enaa uudestaan jaksa kaikkea kirjoitella:( Oli kylla hienoa taas paasta nettiin, vaikka vahan kohtuuttoman kallistahan tama on: 20 000 rupiaa tunti. Silla saa kaksi hyvaa ateriaa. Olin kylla alussa aika hukassa rahan kanssa, silla summat kuullostavat omaisuuksilta. Numeroiden perassa on niin monta nollaa, etten aina hahmota niita. :) Nyt olen kuitenkin oppinut, etta 10 000 on euro eli periaatteessa suhde on aika helppo.

Hieman kylla harmittaa tekstini katoaminen. Olin selittanyt pitkaan tekemisistamme. Nyt tyydyn lyhyesti toteamaan, etta niiden lisaksi, mista jo viimeksi kerroin, olemme tehneet veneretken ja illalla katsoneet elokuvia. Veneretki oli mukava kokemus. Pari kalastaja poikaa pyysivat meidat pienen puisen moottoriveneensa kyytiin ja kiersimme laheisen saaren. He yrittivat houkutella meita kanssaan saarille, jotka olisivat sijainneet 7 km ulapalle. Ottaen huomioon veneen kunnon, se vuoti ja vesivaraa ei ollut paljon ja aallokon, sanoimme kuitenkin ei kiitos ja palasimme maakravuiksi.

Juttelimme eilen rantahietikolla myos eraiden muiden kalastajien kanssa. He mainostivat meille viidakkoretkea. Kieltaydyimme Kallen flunssaan vedoten. Olisi se ollut ehka hieman liian rankkaakin, yli 15 km kavelya. Kun he kuulivat Kallen flunssasta, toinen heista alkoi hieromaan Kallen kasivarsia. Jos olen jotain aasialaisesta kulttuurista opiinut niin sen, etta hieronnan katsotaan tehoavan kaikkiin vaivoihin.

Illalla olemme katselleet animaatioita, jotka vasta nyt syksylla ilmestyvat suomessa elokuvissa.(esim Over the hedge ja Cars) Varmaankin piraatti versioita, varsinkin kun englannin kielinen tekstitys on ollut aina taysin vaarin, onneksi puhekin on ollut englanniksi. Taalla ihmiset puhuvat rohkeasti englantia, mutta olla- verbit, aikamuodot ym. menevat taysin sekaisin. No, myonteista kuitenkin, etta heista kuitenkin saa useimmiten selvaa.

Lahdemme huomenna Niasia kohti. Matkasta tulee pitka, ainakin 11 tuntia. Bussi lahtee vasta 17, joten joudun perumaan lupaukseni, etten enaa matkustaisi yobussissa. Nyt tie on kuitenkin parempi.Koko matkan menee sumatra high way. Olemme saaneet lepaille taalla nyt niin monta paivaa, etta eikohan matkan rasitukset kesta helposti.

07.10.2006, 11:43:17 »
Nyt on kaiken kokenut olo Tulimme Bukkitingista “sumatra hingh wayta” pitkin Sibolgaan koko yon ja se yo oli ikimuistoinen. Kirjoitin viimeksi hieman vaarin, kun sanoin matkan kestavan Niasille 11 tuntia, tarkoitin tietenkin tanne Sibolkaan. Niasille lahdemme taalta laivalla illalla.

Itse asiassa bussimatka kesti 14 tuntia, lahdimme 6 illalla ja olimme 8 aikoihin perilla. Se oli kaikin tavoin koettelemus,varsinkin alkumatka: lahes kaikki polttivat ja auto oli sinisenaan savua, vetta satoi ja katto vuoti putouksen tavoin,(onneksi meilla oli repussa sadetakki, jonka alle suojauduimme) penkit keikkuivat kuin kiikkulauta, autossa ei ollut vessaa ja musikki huuti taysilla(olimme naureskelleet viereisen bussin kyljessa olleelle tekstille “full music”. Onko se olevinaan hyvaa mainosta? Hymymme hyytyi, kun omassa bussissammekin alkoi korvia vihlova joikauksen tyylinen musiikki) Kaiken lisaksi ihmiset olivat loputtoman kiinnostuneita meista, halusivat koko ajan kysella ja kommentoida. Loppumatka oli hieman inhimillisempi, kun sade loppui ja ihmiset eivat polttaneet, koska he nukkuivat. Musiikinkin kuski osasi jossain valissa laittaa muutamaksi tunniksi pois paalta.

Yritimme aukoa ikkunoita, kun ihmiset sauhuttelivat. Meita vilkuiltiin silloin siihen tyyliin niin kuin olisimme erittain hienostelevia lankkareita. Eras poika yritti ystavallisesti selittaa, etta on pahoillaan, mutta kaikki Indonesialaiset ihmiset polttavat. He eivat juo alkoholia, joten he oikeuttavat silla polttamisensa. Vastasin ymmartavani polttamisen, mutta en bussissa. Vastaiskuksi keksimme aina avata ikkunoita, kun viereiset ihmiset sytyttivat tupakkansa, vaikka oli alkanut satamaankin. Se hieman hillitsi heita, silla he eivat pitaneet kylmasta ilmavirrasta eivatka sisaan tippuvasta sateesta. Tallaista tahtojen taistelua!:)

Rahdin kuljettaminen on selvasti bussejen paa asiallinen tehtava. Ihmiset ovat vasta toisella sijalla. Bussimme takapenkit olivat taynna erillaisia laatikoita ja valtavia sakkeja, yhdessa laatikossa oli mm. mallinukkeja.Vahan aikaa ennen lahtoa sitten ihmeteltiin, minne kaikki ihmiset mahtuvat. Sittemmin heille tuotiin pitka puinen penkki keskikaytavalle. Bussin lastauksessa ja purussa meni useita tunteja aikaa. Katolle nostettiin arviolta sata sakkia ja joka pysahdys paikalla niita reuhuttiin sielta alas hinauskoysilla. Kun bussi alkoi lahestya aamulla kaupunkia, pysahdyimme 100 metrin valein jattamaan aina jonkun tietyn talon pihaan yhden sakin. Myonteista tietty on, etta on ekologista kuljettaa samalla kertaa ihmisia ja tavaroita, eika kumpaakin erikseen! Organisointiin vaan hieman puuttuisin, lastia pitaisi olla hieman vahemmin, etta ihmiset mahtuvat sisalle istumaan ja ensiksi lahtevia sakkeja ei kannattaisi laittaa alimmaisiksi.

Aamulla kurkku oli kipea savusta ja nalka ankara. Olimme kylla pysahdelleet useampaankin otteeseen, mutta kalanpaita ja kananluita, joissa oli vain onnettoman vahan epamaaraista lihaa, ei tehnyt mieli syoda. Ravintolat, joissa pysahdyimme edustivat luultavasti alkuperaista indonesialaista kulttuuria, lahemmaksi paikallisuutta tuskin olisi paassyt. Vessassa ei ollut muuta kuin reika, ei mitaan posliinia ymparilla niin kuin yleensa reikavessoissa. Altaassa, josta kaadetaan kauhalla reikaan vetta, Kalle nakin uiskentelemassa kalan. Ravintola puolella ihmiset soivat aina kasin. Tahankin asti tietynlaista riisia on syoty kasin, mutta taalla he soivat kaiken mahdollisen, ahmivat molemmin kasin. Minakin soin riisia ja kurkkua.Muuta en uskaltanut. Mahani oli loppumatkasta joka tapauksessa hieman sekaisin. Kasilla syominen oli yllattavan taitolaji, riisi ei meinannut pysya sormissa

Aamu sujui yllattavan hyvin. Heti asemalla meidat otettiin huostaan. Sivuvaunu mopoa ajava seta lupasi toimia kuskinamme. Hintaa kysyessamme, han sanoi, etta saamme itse maaritella sen Sittemmin han kuskasi meita koko paivan. Yhdessa valissa paasimme jo hanesta eroon, mutta sitten, kun olimme kavellen eksyksissa etsimassa jotain levahdyspaikkaa, han saapui pelastavana enkelina paikalle. Han vei meidat rannalle, jossa nukutut reilun tunnin unet tekivat erittain hyvaa. :) Han on kuskannut meita pankkiautomaatille, lauttalippuja ostamaan, syomaan, apteekkiin ym ja nyt han lupasi viela parin tunnin pasta vieda meidat satamaan.

Nalka on edelleen. Arsyttaa, kun ei uskalla syoda kaikkea, mita eteen annetaan. Ehka vaan pitaisi, luultavasti vastustuskyky pikku hiljaa nousisi. Nytkin kylla soin vahan paistettua possun lihaa, vaikka minulla ei ollut mitaan tietoa million se oli paistettu. Yritin kysya, mutta he eivat ymmartaneet, kehuivat vain ruokiaan. Se oli kylla hyvin basic ruokapaikka jalleen. kristittyjen pitama, joten ainoita auki olevia. Olen elanyt yli vuorokauden vain lahes pelkastaan riisilla ja hedelmilla. Niita saa joka paikasta. Toivottavasti lautalla olisi muuta tarjottavaa kuin kalan paita.

Lopettelen nyt. Yritan kayda viela lukemassa postit.

14.10.2006, 10:17:58 »
Taas Sibolgassa! Paikkarit tekivat hyvaa, kun ei tullut viime yona paljonkaan nukuttua :) Menimme suoraan satamasta, jossa vanha tuttumme tunnisti meidat jo kaukaa ja poimi moporiksansa kyytiin, kiinalaisten pitamaan guesthausiin. Siella lepailimme ja soimme, joten nyt on sellainen olo, etta jaksaa taas jonkinlaisen selostuksen viime paivien tapahtumista kirjailla.

Nyt osasin jo suhtautua laivamatkaan asianmukaisella asenteella, tiesin mita odottaa. Kun lahdimme Sibolgasta Niasille pain, jostain syysta odotin nakevani laiturissa kohtalaisen ison, teraksisen, ainakin jonkinlaisella ravintolalla ja siisteilla hyteilla varustetun aluksen. Oli pienoinen yllatys, etta laiva osottautui pieneksi puiseksi purkiksi, jonka yhteydessa sanaa ”siisti” ei voi edes mainita. Niasille pain kuljetettiin monenlaista rahtia ja ikuisesti mieleen jaivat mm. pieniin laatikoihin ahdetut kanat, seka vessan laheisella seinalla roikkuvat kukot, joista toinen oli hengissa. Kun olin toipunut ensi jarkytyksesta, paatin ottaa rennomman asenteen ja menin tanssimaan laivapoikien kanssa, jotka olivat laittaneet discon pystyyn laivan kaytavalle :) Kummastakaan laivamatkasta en suuremmin nauttinut, koska hytissa kipittelevat jattisuuret torakat estivat nukkumisen. Muualla emme onneksi ole torakoihin tormanneetkaan, kaikki muut yopaikkamme ovat olleet hyvin siisteja. Onneksi jokatapauksessa otimme cabinetin, koska economi luokka olisi tarkoittanut puisia lavereita laivan molemmilla kyljilla, joissa oli ihmisia vieri vieressa.

Jos jotain myonteista pitaisi sanoa laivamatkoista niin voin kylla sanoa nauttineeni niista hetkittain. Meno matkalla oli mukavaa istua ohjaamossa ja katsella sielta avautuvaa nakymaa merelle ja ihastella sita, ettei laivassa ollut minkaanlaista tietokone ohjausta. Ohjaamossa oli vain ruori, todella vanhanaikaisen nakoinen iso kompassi ja jonkinlaiset vaihdekepit. Kieltamatta aluksessa oli tunnelmaa :) Kalle sanoi viimeyona, etta hanelle tulee mieleen laivasta merirosvo alus :) Askeisella matkalla taas oli hienoa ihailla majakan valahdyksia keskiyolla tummalla meren pinnalla ja katsella nousevan auringon ilmaantumista tulipallona horisonttiin.

Sitten Niasille. Ristin sen sairaan kauniiksi saareksi. Tsunami ja sita parin kuukauden jalkeen seurannut maanjaristys olivat jattaneet jalkensa saarella, mutta se oli hyvaa vauhtia toipumassa. Koko saari oli yhta suurta jalleenrakennus kenttaa, joka tosin oli kylla jo aika pitkalla. Yha kuitenkin useat talot olivat vain puoliksi valmiita(kuten Toho guesthousimmekin, sielta puuttui mm. ikkunalasit ja valikatto) ja joka paikassa muurattiin rakennuksia, kuljetettiin kivia petonia ym. Kun ajoimme saaren lapi Gunum sitolista Teluk dalamiin, nain useita sortuneita rakennuksia, muutamia avustusjarjestojen telttoja, kuten Unisefin ja Punaisen ristin(jotka kylla nayttivat jo aika hiljaisilta) ja rannalla nakyi tsunamin jaljet mm. kasvillisuudessa.

Nimi on osuva myos siksi, etta itse olimme suuren osan ajasta sairaina. Minulla ei ollut kuin kurkkukipea ja hieman paansarkya, mutta Kalella oli kuumetta ja mahavaivoja. Kavimme jalleen pyorahtamassa laakarissakin silla seurauksella, etta kalle sai 6 erillaista pillerikuuria. Taalla on nahtavasti tapana, etta maarataan kaikkea mahdollista, toivoen etta joku laake osuisi oikeaan :) No, taas oli tuuria matkassa, silla nahtavasti summassa maaratyista pillereista joku ainakin tehosi, koska Kalle parantui.

Ensimmaisena paivana paasimme hieman kokeilemaan surffausta, mutta se jai oikeastaan vain melomiseksi. Illemmalla mina kavin yksin harjoittelemassa eraalla hiekkarannalla, jossa oli pienemmat aallot, mutta vaikka paikallinen poika yritti kuinka auttaa, en paassyt kiipeamaan laudalle tarpeeksi nopeasti. Eraana iltana snorklailin vahan, kun sain naapuriltamme australilaiselta surffarilta, laseja lainaan. Se oli hieno kokemus! Paa asiassa vain makoilimme riippumatossa, lueskelimme ja lepailimme. Hieman oli pettymys, kun en voinut enempaa opetella surffaamaan kurkkukivun takia.

Saarireissun kruunasi kaynti laheisessa kylassa. Olimme tutustuneet rannalla paikalliseen ihmiseen nimelta Tao. Han oli alusta asti uskomattoman ystavallinen. Han tarjoutui hankkimaan meillet liput lauttaankin, joita sai vain puolen tunnin matkan paassa sijaitsevasta kaupungista ja han kavi siella useaan otteeseen tiedustelemassa milloin lautta lahtee(Pari paivaa odottelimme lauttaa.Aina sanottiin, etta se lahtee kenties huomenna.) ja viimein sai hankittua liput. Vahan pelotti antaa hanella 200 000 eli 20 e, joka on saarella iso raha, mutta onneksi han oli luottamuksemme arvoinen. Eilen ennen kuin Tao jarjesti meille skootteri kyydit satamaan, han tuli hakemaan meidat kylaansa. Se oli uskomaton paikka! Kylaan johti todella jyrkka mopolla ajettava polku, joka loppuvaiheessa muuttui pitkiksi portaiksi. Kyla kohosi vuorenrinteelle ja oli raivattu keskelle viidakkoa, sielta oli upea nakoala merelle. Taon talo oli rappusten ylapassa ja heti rappujen jalkeen aukeani laaja tasainen kivinen katu, jossa oli molemmin puolin laivamaisia rakennuksia silmankantamattomiin. Niita voisi kuvata myos rekimaisiksi.Kaarevan nakoisella pohjalla oli talo, jossa oli korkea lierimainen katto. Yritimme kysya rakennustyylin nimea, mutta Tao ei osannut kertoa. Talot olivat jokatapauksessa hyvin omintakaisen ja eriskummallisen nakoisia! Olin odottanut pienta kylaa, mutta Tao kertoi siella olevan 4500 asukasta. levea kivinen katu antoi myos jonkinlaista kaupunkimaista vaikutelmaa. Kirkkoja kylassa oli pari ja yllattavaa olikin, etta 95 % niasilla oli kristittyja. Taon elamantarina oli tavallaan koskettava, vaikka varmaan kyla oli taynna samantyylisia tarinoita. Han oli aloittanut jo hyvin pienena poikana myymaan banaaneita. Silloin saarella oli ollut viela turisteja, joten bisnes oli kannattanut ja han oli siirtynyt kirjoihin. Nykyaan saarelle eivat juuri matkailijat eksy ja toimeentulo on vaikeaa. Taon haave kirjakaupan perustamisesta oli kaatunut naimisiin menoon, koska vaimo oli maksanut 25 000 000 eli 2 500 e. Hanella oli vasta pienia lapsia, mutta koulun kaynti maksaa 4,5 e kuukaudessa, joten han kertoi etteivat kaikki saa lapsiaan kouluun. Kaikesta huolimatta Tao oli valoisa persoona ja kylassa oli iloinen tunnelma. Lapset naureskelivat ja hymyilivat meille koko ajan.

Ostin kylasta lierimaisen hatun ja otin hieronnan vanhalta kunnioitetulta mister massagelta ja ostimme banaaneja, jotin jatimme kylaan vahan rahaa. Lopuksi annoimme Taolle viela hieman lisaa kiitokseksi kaikesta ystavallisyydesta. Han saattoi meidat laivaamme asti ja lupasimme, etta lahetamme hanelle joskus kirjoja myytavaksi.

Huomenna suuntaamme lake toballe. Taman paivan lepailemme ja yritamme metsastaa hyvaa ruokaa. Kirjoittelen taas kuhan pystyn. Porukat: yritin ottaa Niasilta yhteytta, mutta omat puhelimemme eivat toimineet yhtaan ja muutkin huonosti. :( Saitteko yhtaan viestia? Ainakin pystyitte puhelusta paattelemaan, etta olemme hengissa. :) Talla hetkella on taas verkkoa, mutta en tieda kuinka kauan. Moiii

8.10.2006, 12:03:15 »
Olemme neljatta paivaa lake Toballa. Tama on monella tavoin erilainen paikka kuin Maninjau. Samosir saari Toban keskella, ja etenkin sen tuktuk osa, on rakennettu paljolti turistien tarpeeseen. Kalle oli laskenut lautalla olevasta kartasta, etta talla noin 6 kilsan alueella on yli 70 guesthousea. Samoin kuin gusthouseja myos ravintoloita on vieri vieressa. Maninjaulla oli enemman paikallisvaria, siella matkailu ei nakynyt niin vahvasti. Itse asiassa taallakaan ei nykyaan matkailu nay. Paikka on taynna erilaisia turisteille suunnattuja putiikkeja ja muita palveluita, mutta kaikkialla on todella hiljaista. Monissa ravintoloissa olemme olleet ainoa asiakkaat ja vaate- tai puuveistoskaupoissa ei koskaan nay ketaan. Niasilla oli hieman samanlainen tunnelma, kaikesta aistittavissa mennyt kokoistuskausi ja nykyinen ”rappiotila”. Taalla se nakyy kuitenkin viela vahvemmin kuin Niasilla, koska taalla on moninkertaisesti enemman guesthouseja ym.

Aika hyvin taalla on kuitenkin viela pystytty pitamaan majoituspaikat ja ymparisto hyvassa kunnossa. Meidankin kummatkin gueshousit ovat olleet siisteja ja lahes kaikki on toiminut, mita nyt valokatkaisija oli toisessa rikki ja nykyisessa vessanpontonkansi on vahan hajallaan. Muutamia hotelleja ja joitakin guesthousejakin on kuitenkin nakynyt suljettuina. Toivon, etta reissaajat pian loytavat taman paikan uudelleen, uskaltavat tulla tanne! Taalla on kauniit vuoristoiset maisemat ja saarella on paljon nahtavaa mm. kuumalahde ja primitiivisia veistoksia, kivipaaseja ym. Ihmiset ajattelevat liian mustavalkoisesti, kun pitavat koko Indonesiaa vaarallisena Balin pommi-iskujen tai Achehin takia , kumpaankin paikkaan on taalta matkaa.

Huomenna ajattelimme vuokrata pyorat ja kayda kiertamassa saarta. Tahan asti emme ole erityisempia harrastalleet: uineet, yrittaneet metsastaa suomalaisia kirjoja(yhden loysimme) pelanneet pingista ja jutelleet paikallisten kanssa. Juttelu on kylla paa asiassa ollut kaupustelun torjumista. Maria taalla yritetaan kaupitella joka valissa :) Taikasienet ovat myos kovaa huutoa ja ne eivat ole mitenkaan laittomiakaan vaan niita loytyy lahes joka ravintolan ruokalistoilta. Alkoholi on taalla suhteessa niin kallista, etta ihmisten on nahtavasti taytynyt keksia muita keinoja menna sekaisin :) Olutta kylla saa joka paikasta, joka kertoo osaltaan siita ihmeellisesta seikasta, etta taallakin on enimmakseen kristittyja. Indonesian pitaisi olla aika hegemoninen muslimimaa, mutta tahan mennessa kaikkialla, missa me olemme olleet on ollut paljon myos kristittyja ja taalla ei ole nakynyt muslimeja lainkaan. Ei silla, etta nailla seikoilla olisi paljonkaan merkitysta. Tietty se on hienoa, ettei moskeijan jarkyttava joikaus hairikoi :) Myos possun lihaa on valista piristavaa syoda ainaisen kanan sijasta.

Indonesialainen ruoka on vahan kasittamatonta. En ymmarra, miten he jaksavat syoda aina pelkkaa nuudelia, riisia,kalaa ja kanaa. Ruoka on hyvin yksinkertaista:annoksessa ei ole koskaan kuin korkeintaan kahta eri ruoklajia, esim. nuudelia ja kadanmunaa tai nuudelia ja tomaattia, ei koskaan vaikka kaikkia naita kolmea. Tasta syysta on ollut mahtavaa saada valilla taalla lankkari ruokaa tai ainakin sinne pain. Pihvista heilla on aika erillainen kasitys, meilla siina on monesti muutakin kuin pelkkaa lihaa esim jauhoa ja mausteita tai ainakin kastike. Taalla se on epamaarainen lihamohkale, jossa kanan yhteydessa puolet on luuta.

En nyt kirjoittele pitemmasti, koska mitaan ihmeempia ei ole tapahtunut ja haluan kayda viela lukeen uutisia. Viimeksi ylella oli maininta sumatran savusumusta. Sita on kylla taalla nakynyt, muttei hairitsevasti. Lahin palo on 300 km paassa.

22.10.2006, 16:50:14 »
jes! Onpa hienoa olla jalleen Malesiassa! Ei silla, etteiko Indonesiassa olisi ollut muutamia todella mahtavia paikkoja, kuten Maninjau. Kuitenkin…Indonesialaisten viranomaisten korruptoituneisuus ja olematon organisointikyky tekee maasta hermoja rassaavan! Toisaalta on myos hienoa voida kavella kaduilla joutumatta koko ajan huomion kohteeksi. Taalla kukaan ei huutele peraan ”hello, how are you, where you going”. Aluksi sellainen huomio oli mukavaakin, varsinkin, kun ihmiset olivat yleensa aidosti ystavallisia, mutta pitemman paalle se alkoi stressaamaan.

Nyt siis olemme Georgetownissa. Viimeksi, kun olimme taalla Penangin saarella ja ajoimme Georgetownin kaupungin lapi, pidin kaupunkia kaikkea muuta kuin viihtyisena, se naytti luontaan tyontavan hengettomalta ja liian isolta. Nyt taas Medanin jalkeen, tama on todella hieno kaupunki. Medan, jossa olimme yhden yon ja tulimme lautalla Penangiin, oli likainen, liikenne oli kaaoottista ja taynna jarkyttavia rotisko rakennuksia(varsinkin kanavan varsi naytti olevan taynna slummiasutusta. roskia oli paremmillakin alueilla kaikki kadunvarret taynna)

Kavimme asken syomassa intialaisessa ravintolassa todella herkullisen aterian. En ole koskaan syonyt niin epamaaraisen nakoista salaattia.Silti kyseinen kanasalaatti oli elamani parhaita aterioita! :) Sen kruunasi lammin valkosipuli naan-leipa. Paikka naytti aivan liian hienolta meille. Tarjoilijat olivat smokkipukuisia miehia, ravintolan sisustus hieno, kaikki asiakkaat pukeutuneet viimeisen paalle. Tunsin itseni siella hieman nuhruisaksi, kun naisilla oli hienot mekot, meikit ja korut ja miehilla suorathousut ym. Silti paikka ei ollut kuin aavistuksen kalliimpi kuin jos olisimme syoneet muualla. Nyt se oli kummaltakin reilu 2 e.

Nyt sitten paivan tapahtumiin. Niissa onkin paljon kertomista. Aamulla lahdimme rinkat selassa vesisateeseen. Otimme kadun kulmasta riksan ja naytimme lipuistamme, mista bussin pitaisi lahtea. Kuski nyokkaili ymmarryksen merkiksi. Kun saavuimme liikkeen pihaan, sen ovessa ei lukenut meidan bussimme nimea. Kalle viela kysyi riksakuskilta oliko tama varma, etta paikka on oikea. Vastaus oli ”yes yes”. Kun pihaan alkoi keraantya eliitin nakoisia ihmisia(vain rikkailla on mahdollisuus matkustaa ramadahin paattymisen aikoihin, kun kaikki hinnat ovat yli kaksinkertaisia. Hieman arsytti maksaa lipuistamme kummaltakin 47 e. Silla rahalla olisi elanyt taalla lahes pari viikkoa!) kysyimme varmiistaaksemme eraalta tytolta lahteeko bussimme sielta. Tyttokin tuntui olevan varma asiasta, etta oikeassa paikassa olemme. Olimme innoissamme, kun paasimme bussiin. Siella ei ollut lankkulattiaa eika likaisia penkkeja, vaan kaikki oli todella luxusta. Kun lippuja alettiin keraamaan, katsoimme heti, etta muilla on erinakoiset kuin meilla. 😯 Kun tarkastaja tuli kohdalle, han sanoi, ettei lippumme ole siihen bussiin. Oikea bussi lahtisi toiselta pysakilta. Han ilmoitti kuitenkin, etta kaikki hoituisi kunhan maksaisimme. Kysyimme sitten hanelta, onko lautta kuitenkin sama kuin muilla bussin matkustajilla. joo, samaan lauttaan kuulema paasisimme sillakin bussilla, han nyokytteli ja pisti rahamme taskuunsa. Lisamaksu ei ollut kuin parin euron verran, joten emme viela siina vaiheessa olleet pahasti arsyyntyneita.

Sitten vain odottelimme bussin lahtoa. Bussi ei ollut kaynnissa, joten ilmastointi ei pelannut ja sinne meinasi tukehtua. Kun olimme tunnin odottaneet, eras viranomainen tuli saanomaan, etta bussi lahtisikin vasta 2 tunnin paasta ja lautta vasta iltapaivalla. Sitten han kysyi ”no, problem?”. Olisi tehnyt mieli sanoa, etta paljonkin. Onneksi osasimme haneltakin viela kysya, onko lautta sama, koska meidan lautan piti lahtea jo 10. Han sitten yllattaen totesikin, etta se on aivan eri lautta. Luultavasti se joka oli vienyt rahamme oli tiennyt asian aivan yhta hyvin, mutta halunnut tienata hieman. Onneksi tama ihminen oli vaihteeksi rehellinen ja avusti meita soittamalla johonkin toimistoon. Sitten han ohjasi meidat kaatosateessa eraan riksan luo ja piti miehelle pitkan puheen. Me jaimme siihen uskoon, etta riksa vie meidat satamaan. Siksi ihmetyksemme olikin suuri, kun riksa pian pysahtyi tien varteen. 😯 Yritimme kysella, miksei han jatka matkaa, mutta han oli taysin ymmallaan, ei selvasti osannut sanaakaan englantia. Paatimme sitten pysayttaa toisen riksan, mutta kun olimme sita tekemassa, riksakuskimme hopotti jotain bussista. Pian meille selkeni, mita oli tekeilla. Riksan olikin tarkoitus jattaa meidat tien varteen, josta nousisimme bussiin, johon meilla alunperin oli liput. Luulimme, ettemme enaa ehtisi oikeaan bussiin, silla kello oli jo tunnin yli sen lahtoajan, mutta olishan se pitanyt tietaa, etta kaikki on aina vahintaan sen verran myohassa.

Lauttamme lahto oli pari tuntia myohassa ja itse matkassa meni lahes 6 h vaikka piti menna vain nelja. Passin tarkastuksessakin meni tunti. hmm. Tuntuu todella hienolta olla nyt massa, jossa asiat tapahtuvat. Taalla paassa passintarkastuksessa meni 15 min. Kaikki sujui muutenkin kivuttomasti. Riksa vei meidat pankkiautomaatille, joka toimi ja samantien hostellille joka oli suht siisti. (medanissa peilista ei nahnyt kuvaansa ja seinat olivat taynna epamaaraisia tahroja) Intialaisessa ravintolassa oli paljon asiakkaita, mutta silti ruuan tulossa meni reilut 10 minuuttia. Toballa olimme lahes aina ainoita asiakkaita, mutta silti siina kesti 0,5-1 h.

hmm. Mistahan viela kertoisin. En ole kirjoittanut muutamaan paivaan, mutta Toballa emme tehneet juuri mitaan mainitsemisen arvoista. Saaren tutkiminen pyoraillen oli mukavaa ja animistikuninkaan hauta hieno paikka, vaikka Kalle saikahtikin siella kaarmetta.

Medanissa kavimme illalla ostoskeskuksessa. Ostin pari paitaa ja roskaruokaketju tuntui upealta loydolta. Paikan ovessa luki ”american food”. Emme olleet vahaan aikaan syoneet muuta kuin riisia ja kaikkea pikku purtavaa, joten hamburilaisen vetaminen tuntui lahes elamykselta. En voi kasittaa, miten indonesialaiset jaksavat ainaista riisiaan ja luisia kanankoipiaan seka kalanpaita. Hamburilaispaikassa katsoimme huvittuneina, miten paikalliset vetivat siellakin kasin ahmien vain riisia ja kanaa :) Kukaan ei syonyt hamburilaista, joillakin oli riisin seassa ranskalaisia.

Maha on jalleen vahan sekaisin, mutta muuten olemme terveita.
hmm… huomenna lahdemme yojunalla kohti Kuala Lumburia, jos saamme liput…Oikeastaan voisin halutakkin olla taalla 2 yota.

24.10.2006, 13:51:12 »
Tulimme tanaan Kuala Lumpuriin. Hyvin ylelliselta vaikuttaa! On tama ollut jonkinlainen kulttuurishokki Sumatran jalkeen yhtakkia olla paikassa, jossa kaikki kiiltelee, rakennukset ovat arkkitehtuurin ihmenaytteita ja kulkuneuvot ovat aikataulussaan yms. Tama patee niin George Towniin kuin KL:n. Silti Indonesialaisia ihmisia alkaa jo hieman ikavoimaan. Taallakin muutamat ihmiset ovat kadulla tervehtineet, mutta kukaan ei ole heittanyt sen enempaa kohteliaisuuksia, kuten ”you are very beautifull”, jota kuuli Indonesiassa koko ajan. Tosin tanaan eras vanha aija yritti houkutella minua jaamaan kaupunkiin, jos oikein ymmarsin han kyseli minua vaimokseen :)

Olimme George Townissa eilisen paivan. Sekin oli hyvin rikas kaupunki. Nykyaan sinne vaurautta tuovat suuret autotehtaat ja varmaankin elektroniikka. Muinoin se taas on vaurastunut eurooppalaisten omistamien jattisuurien mauste plantaasien ansiosta. Kavimme pitkasta aikaa museossa, se valotti hyvin Penangin historiaa. Tosin muuten aika perusmuseo. Hienot esillepanot, mutta olisin kaivannut enemman kokeellisuutta, sellaista modernin tekniikan hyodyntamista.

Olemme nyt olleet kahtena perakkaisena iltana hienoissa ostoskeskuksissa shoppailemassa :) Ai ai…no tanaan emme ostaneet mitaan. Kavimme syomassa vain Taiwanilaista ruokaa, jota ei kylla oikein saanut alas. Tulee ikava Intialaista ruokaa! Onneksi taallakin on pikku intia kaupunginosa. Nyt on vaan yllattavan vaikea taas loytaa ruokaa, kun on pari pyha paivaa, muslimien uuden vuoden kunniaksi.

Vakea on alyttomasti liikkeella! Kallen hospitality tuttu sanoi kaupunkia hiljaiseksi, koska kaikki kuulema lahtevat pohjoiseen pain.Sen takia mekaan emme paasseet sinne majottautumaan, koska he lahtivat juhlistamaan uutta vuotta. En kuitenkaan sanoisi kaupunkia hiljaiseksi! Varmaan vaki on jostain syysta keskittinyt juuri naille alueille, kadut tulvivat vakea. Meilla ei kuitenkaan ollut vaikeuksia matkustaa bussilla. Saimme heti liput ja paasimme luxus bussiin.( penkit ergonomisesti muotoiltu, monesta kohdin saadettavat, todella leveat, mokkanahkaiset, toimiva ilmastointi..hyvin nopea bussi, sikali ettei pysahdellyt paljonkaan)Siina mielessa tieto siis naytti pitavan paikkaansa, ettei juuri kukaan matkusta etelaan pain.

Olemme nyt luultavasti ainakin 3 yot taalla. Loysimme hyvan guesthousinkin, sikali etta taalta on vaikea loytaa budjekti majoitusta ja se oli vain 5 e. Aika nuhjuinen, mutta pitkasta aikaa kodikkaasti sellainen, Bagkokin tavestin tyyliin. Huone ja kaytava monesta kohdin on koristeltu mita moninaisin lehdista leikatuin kuvin. On nallepuhia, mallityttoja, maisemia ym. Huoneemme saannot ovat koomiset. Heti ensimmaisessa kohdassa kielletaan tekemasta reikia seiniin 😀 Tupkoidessa kasketaan olemaan varovainen, ettei sanky syty palamaan yms.

no niin…palailen

26.10.2006, 15:04:05 »
Paa menee pyoralle taalla suuressa maailmassa! :) Kun on samalla reissulla kokenut Sapsitongin, Niasin Taon kylan ja nahnyt paljon maaseutua bussin ikkunasta, on jonkinlainen shokki yhtakkia olla nain loisteliaassa kaupungissa.

Tanaan lahdimme kohti sunway lagoon vesi/huvipuistoa. Olimme innostuneet paikasta turisti-infon esitteen perusteella. Emme yleensakaan ole suosineet turisti-infoja, koska olemme halunneet vain itsenaisesti tutkiskella kaupunkeja. Nyt kuitenkaan emme tienneet kaupungista muuta nahtavaa kuin Petronasi, joten turvauduimme esitteisiin.

Olihan se nakemisen ja kokemisen arvoinen paikka! Kun paikka avautui allamme korkealta sisaantulon kohdalta katsottuna, tuli samanlainen erittain innostunut olo kuin lapsena huvipuiston portilla. Paikka naytti kasittamattoman loistokkaalta ja suurella rahalla tehdylta. Pakko kylla sen verran moralisoida, etta tallaisia rikkaiden huvittelukeskuksia ei pitaisi rakentaa ennen kuin kerjalaiset saataisiin kaduilta pois. (kohtalaisen vahan heita nakyy, mutta aina silloin talloin joku yksijalkainen ojentelee kuppiaan) No kuitenkin…Malesian sosiaalihuoltoa ei olisi auttanut yhtaan, vaikka emme olisi menneetkaan paikkaan. Puisto jakaantui moneen teema alueeseen ja paa asiallisesti vesipuistoon ja huvipuistoon. Aamu paivan kavimme laitteissa, jotka eivat kovin hurjia olleet, mutta vuoristorata ja hitaasti paa alas ympari pyoriva laiva olivat mahanpohjasta mukavasti nipistavia. Tunnelmaa nostatti se, etta malesialaisten mielesta ne selvasti olivat hyvin pahoja laitteita. Aikuiset isot aijat huusivat ja hekottelivat kuin pikku pojat 😀 Kohtalaisen hitaasti pyorivassa karusellissa, jossa oli lentoliskoja, jotka nousivat vaihdekepista ylospain, oli vahintaan yhtapaljon aikuisia kuin lapsia ja tadit ja sedat huiskuttivat innoissaan alhaalla oleville sukulaisille.

Aamulla puistossa oli ihanan rauhallista. Paasimme aina lahes jonottamatta laitteisiin. Iltapaivalla, jolloin olimme vesipuistossa, porukka oli lisaantynyt. Vesiliukumakia oli monenlaisia, jotkut hyvin nopeita ja niita laskettiin renkailla tai kumimatoilla. Ihmeellisinta vesipuistossa oli valtava uima-allas, jossa oli hiekkaranta. Hiekkaa oli vahan matkaa myos vedessa. Illalla siina pystyi surffaamaan! Emme jaaneet katselemaan surffareita, koska aallot olisivat alkaneet vasta vahan myohemmin, mutta naimme kuinka eras jo odotteli aatoja laudallaan meloen. Se ”meri” oli kylla keinotekoisuuden huipentuma! :)

Hieno kokemus puistossa oli myos maailman pisin riippusilta! Se oli sikali paikan mieleen jaavin rakennelma, etta sen tapaista en ole nahnyt missaan muualla. Kavelimme sen paasta paahan, eli 400 metria. Keskivaiheilla silta hieman huojui ja Kalle saikahti, kun lattia muuttui yhtakkia lapinakyvaksi ristikko verkoksi. Han kertoi, etta hetken han oli luullut, etta astuu tyhjan paalle, etta lattia vain katosi.

Kyllahan Suomen ostoskeskukset ovat hikisia, hyvin vaatimattomia naihin komplekseihin verrattuna. Sen tosin saimme kokea jo Bangkokissa, mutta taalla keskukset ovat vahintaan yhta loistelijoita ja niita on joka puolella kaupunkia. Varmaan ainakin kolme Kempeleen Zeppelinia olisi mahtunut siihenkin keskukseen, jossa tanaan olimme.(vesipuiston vieressa) Sorruin ostamaan sielta yhden paidan. Muuten siella ei olisi edes ollut halpaa, mutta oli alennusmyynnit. Muuten kaikki hinnat, varsinkin ruoka oli torkean kallista.

Eilen emme tehneet paljon muuta kuin kavimme monoraililla ajelemassa. Sielta sai hyvan yleiskuvan tasta pilvenpiirtajien kaupungista. Olisimme kylla kayneet museoissa, mutta paatani sarki. Aina vuorotellen on ollut paa ja maha pipina. Nyt on taas mahan vuoro 😥 Se johtuu varmaan suurimmaksi osaksi huonosta ravinnosta. On tullut syotya hamburilaisia paljon ja kaikkea pikku purtavaa, kuten kekseja ja chipseja, kun ruokaa on taas ollut hieman vaikea loytaa. Katukeittioita on paljon, mutta olen lopen kyllastynyt nuudeliin ja riisiin. No, huomenna on varmaan helpompaa, kun pyhat ovat takana ja kaikki ravintolat auki.

Katsoimme toissa paivana netista suomen uutislahetyksen. Naureskelimme, kun kuulimme saatiedot 😀 Hajotkaa pakkaseen 😈 No, on taallakin valilla sadellut, mutta yleensa kuurot ovat akkia ohi. Tanaan oli upean aurinkoinen paiva, lamminta varmaan 30. Pitaa taas menna katsoon uutiset. Hieman kylla tulee ikava Suomeen jo, kun kuulee uutisten tunnarin. :)

8.10.2006, 08:13:11 »
Tervehdys!

Eilinen paiva: Lahdimme aamulla kohti Petronasin torneja. Paikan paalla koimme kuitenkin pettymyksen, silla se oli suljettu pyhien takia. Miten monta pyhaa taalla oikein on perakkain? Niita piti olla vain pari, mutta on ollut ainakin viikon ajan. Todella vaikea tietaa etukateen mika paikka on auki ja mika ei. Huvipuistokin oli kuitenkin auki. Kai tama juhlien putki johtuu siita, etta seka hinduilla etta muslimeilla on perakkain juhlansa. ”Happy deepavali” lukee edelleen joka kadunkulmassa. Olemme paatelleet sen tarkoittavan hindujen uutta vuotta.

Illalla vaelsimme pitkan matkan ensin etsien ruokapaikkaa( paadyimme kiinalaiseen, joka oli myonteinen yllatys.:tofua ja kasviksia herkullisessa kastikkeessa riisin kera. Ei tullut sellainen turvonnut olo kuin pikaruan jalkeen, vaan pelkastaan ihanan kyllainen :) )ja sitten lahdimme suunnistamaan planetarioon pain. Paikka oli rakennettu syrjaan ja jouduimme ylittamaan useita siltoja kavellen kapeaa autotien vierustaa, kiipeamaan pitkasti kukkulalle ja kavelemaan puistomaisia polkuja. Viimein olimme kavunneet maen paalle. Paikka vaikutti heti pahaenteisen hiljaiselle. Kalle meni tutkiskelemaan oveen kirjoitettua lappua ja palasi pian takaisin lausahtaen ”mitenhan taman nyt natisti sulle ilmottain, mutta..”Loppu oli helppo arvata. Kaiken sen kavelyn ja portaiden kiipeamisen jalkeen paikka kehtasi olla kiinni! 😯

Tama paiva: Olemme nyt jalleen todella isossa kauppa keskuksessa. Tama on viela monin kertaisesti valtavampi kuin huvipuiston lahella.(muistaakseni tama oli nimeltaan Surinam KLCC, sijaitsee petronasin lahella)) Sanoisin havainnolistavaksi esimerkiksi taas vertauksen zeppelineen, talla kertaa arvioisin 10 zeppelinin mahtuvan taman sisalle. Taalla en ole viela tormannyt luistin rataan, kuten edellisessa keskuksessa, mutta kaikki muut harrastuspaikat ja palvelut taalta loytyy. Taalla on tietomaan tyylisia koko perheen huvittelukeskuksia, iso akvaario, elokuvateatteri, satoja ravintoloita yms. Pitaisi kylla valttaa tallaisten keskusten suosimista. No, eilen soimme pienessa ravintolassa ja monesti olemme syoneet kadulla. Tallaisissa paikoissa on sekin huono puoli, etta taalla on vain ketjuja: AW, Burger King ym. Miksi sitten olemme taalla?

Paadyimme tahan paikkaan, koska Petronasin lahettyvilla ei juuri muuta ole. Tama on rakennettu laajalle alueella ikaan kuin Petronasin alle. Lahdimme taas aamulla aikaisin (8 jalkeen) innoissamme kohti naita torneja. Taas koimme pienoisen jarkytyksen: olimme varautuneet vaentungokseen, mutta emme sellaisiin jonoihin. Jonot kiemurtelivat kaytavilla loputtomiin. No, menimme kiltisti jonon paahan ja yllattavasti se alkoi vetamaan, ihmisia vaan riitti niin paljon etta vaikka jono vahan valia liikkui, 2 tuntia meni jonossa seisoessa. Luulimme paasevmme samantien sisalle, mutta pikku hiljaa selvisi, etta saisimme vain liput, joissa olisi aika milloin paasemme. Sikali fiksu systeemi, etta sitten ei enaa tarvinnut jaada paikan paalle jonottelemaan. Olisi vain ollut viela fiksumpaa perustaa kassoja enemman tai rakentaa automaatit, josta saisi ajalla varustetut liput. Kaikki muu tassa kaupungissa kylla on hyvin modernia! No, se tietty selittyy silla, ettei tallaisia nahtavyyksia, jotka eivat tuota, ole tarve kehittaa. Torni on ilmainen! Onhan se tietty hienoa…

Myonteista kuitenkin, etta paasemme nakemaan petronasin. Jos olisimme tullet tunnin myohemmin, jonon hannilla olisi ollut kyltti ”ei enaa lippuja.” Useat joutuivat kokemaan pettymyksen, mutta me emme :) Parin tunnin paasta lahdemme nousemaan korkeuksiin.

Olemme viela huomisen paivan taalla. Hieman harmittaa, kun lahes kaikki museot ovat varmaan vielakin kiinni. No, syominen on aina hyva ohjelmanumero 😀

29.10.2006, 04:41:12 »
Olemme nyt bussiasemalla ja lahdemme 1,5 tunnin paasta kohti lansirannikkoa. Ensimmaiseksi suuntaamme cheratingiin, joka on pikkuinen rantakaupunki. Varmaan yritamme jalleen surffausta siella. Olisi tosi hauska paasta viela kokeilemaan, kun Niasilla se sairauksien takia jai niin alkutekijoihin. Toivottavasti monsuunit eivat ole saapuneet! Jos ilmat nayttavat hyvilta, menemme viela parille saarelle, mutta jos sataa jatkuvasti jatamme Malesian ja lahdemme jalleen Thaimaaseen.

En ole varma onko Cheratingissa nettia, kun se on varmaan aika pikku paikka, joten saattaa olla, etten kirjoittele muutamaan paivaan.

30.10.2006, 13:52:48 »
Ajattelin, etten kirjoita nyt muutamaan paivaan, mutta eilen tapahtui niin paljon, etta pakko selittaa niista kommelluksista. Taalta yllattaen loytyi nettikin, vaikka luulin, ettei olisi ainakaan nain edullista.

Kuala Lumpur aamu paiva: Kirjoittelinkin asemalla, kun odottelimme bussin tuloa. 12 aikoihin odottelimme bussia saapuvaksi todella kuumassa bussilaiturilla. Yritimme kysella olemmeko oikeassa paikassa, mutta viranomaiset vain nyokyttelivat. Kysyimme myos eraalta muslimitytolta, joka naytti, etta hanella on samanlainen lippu. Touhu alkoi jo muistuttaa hieman Indosia meininkia, kun kello lahestyi 12,30 ja bussia ei nakynyt. Yhtakkia ihmiset alkoivat kavella laiturilta pois pain. Koska muslimi tyttokin lahti sinne suuntaan, paatimme seurata. Siella vahan matkan paassa kadun laidassa odotti jokin hieman kovia kokeneen nakoinen bussi. Yleensa bussit ovat Malesiassa todella hienoja. Se bussi oli taysin eri firman auto, johon meilla oli liput. Nousimme kuitenkin siihen, silla kuski vakuutti sen menevan oikeaan paikkaan. Koskaan meille ei kuitenkaan selvinnyt, miksi meidan piti lopulta menna eri bussiin, mihin meilla oli alun perin liput. Tyypillista kaikille Kaakkois-Aasian viranomaisille on, etteivat he koskaan selita mitaan! He vain ohjailevat ihmisia eri paikkoihin, kaskevat, mutta eivat koskaan selita. Miksi kysymys on heille taysin kasittamaton :)

Kysyimme kuskilta voiko han sanoa milloin olemme Cheratingissa ja han lupasi ilmoittaa. Katselimme ikkunasta, kun ohitimme useita Cherating viittoja. Luotimme kuitenkin kuskiin. Viimein han jatti meidat tien varteen, jonka laheisessa kyltissakin kylla mainittiin Cherating. Lahdimme kavelemaan paatielta pois pain erasta sivutieta myoten. Hieman oli hukassa oleva tunne, kun kavelimme ymparillamme vain viidakkoa ja missaan ei nakynyt mitaan asutusta :) Hieman huojennusta tarjosi se, etta silloin talloin tuli autoja vastaan, joten paattelimme, etta edessa pain taytyy ainakin jotain elamaa olla. Kilometrin tallisttuamme haistoimme meren tuoksun, se tuntui huojentavalta. Siellaei kuitenkaan nakynyt yhtaan guesthousia, vaan erittain hienon nakoinen hotelli. Kysyimme sen portilla olevilta ukoilta guesthousia ja he viittoivat rantaa eteen pain. Kavelimme jonkin puoli kilsaa ja loysimme eraan paikan, jossa ystavallinen tati sivisti meita, ettei silla alueella ole kuin kalliita ja hienoja hotelleja. Hanen oma mokkikylansa ei edes erityisen hienolta nayttanyt, mutta silti mokit olisivat olleet 70 ringettia(vahan alle 20 e) eli selvasti yli budjetimme.

Mina olisin ollut tuolloin valmis maksamaan kyseisen summan, mutta Kalle oli eri mielta. Paadyimme sitten siihen, ettei reilu puoli tuntia lisaa kavelya enaa tunnu missaan. Tati nimittain kertoi, etta kyseisen matkan paassa olisi gueshouseja. Emme ehtineet tarpoa kuin vahan matkaa, kun lahestyimme rannalla juhlivia malesialaisia. Eras iso kokoinen aija lahestyi meita. Hanen kaverinsa jaivat nojailemaan autoon ja virnistelemaan meille, he nayttivat mafiajengilta. He olivat juuri sellaisia tummia, suht hyvin pukeutuneita, jotenkin epamaaraisen oloisia, kuten elokuvissa mafiapomot :) Tyyppi kyseli mista pain olemme ja minne menossa. Sitten han tarjosi apuaan. Sanoi, etta voisi vieda meidat autollaan hyvaan guesthousiin. Han lausahti ”please don’t say no”. Kun kysyimme paljon se maksaisi, han sanoi ”fucking money”. Siina vaiheessaolimme saaneet tyypista jo suht ystavallisen kuvan, joten kun viela mietimme uskaltaisimmeko luottaa haneen, paatimme ottaa riskin. Aija osottautui luottamuksemme arvoiseksi ja vei meidat viihtyisaan yopaikkaan. Matkalla han viela esitteli meille paikkoja ja perilla antoi numeronsa vannottaen, etta meidan pitaisi soittaa jos tarvitsesimme jotain, kuten kyytia ym. apua. Mista naita ihmisia aina loytyy? :) Meilla on onnekas taipumus tormata aina johonkin pelastavaan enkeliin, kun tarvitsemme apua.

Koettelemuksemme sille iltaa eivat kuitenkaan viela olleet lopussa. Ranta oli nayttanyt niin houkuttelevalta, kun tarvoimme siella, etta halusin viela sille iltaa uimaan. Kun lahdimme rantaa kohden oli jo hyvin hamaraa. Guesthousi oli kuitenkin rannan tuntumassa, arviolta 200 metria mereen. En laittanut edes kenkia jalkaan, kun ajattelin, etta sinne menisi polku. Laattoja ei jatkunut kuitenkaan kuin vahan matkaa ja jouduimme kavelemaan lopun matkaa nurmikentan poikki, harvakseltaan istutettujen puiden valista. Oli hienoa uida kuutamossa! Hiekkaa oli hyvin paljon, kilometreittain rantaviivaa. Kalle jatti korunsa hiekalle ja pois lahtiessa etsimme niitakin vahan aikaa. Isompi ongelma kuitenkin kohtasi, kun mietimme missa guesthousimmesijaitsikaan. Koska minulla ei ollut kenkia, paatimme kiertaa tien kautta, etten astuisi minkaan kaarmeen paalle. Oli kuitenkin virhe lahtea yrittamaan pimeassa eri reittia takaisin mita olimme tulleet, pian olimme taysin eksyksissa. Uimapuku paalla hiippailin Kallen perassa pimeassa ja valillamme sinkoilivat lauseet ”ei se kylla ihan tallaiselle nayttanyt” ”olikohan se tama gusthous, nayttaisi samanlaisille mokeille” ”tassa pihassa on liian pitkaa ruohoa ei se tama voinut olla” ”Meneekohan tama tie sinne, nayttaa etaisesti tutulle”. Emme voineet edes kysya keneltakaan, silla emme olleet painaneet paikan nimea mieleemme. Viimein paatimme palata rannalle, silla Kalle vannoi, etta osaa sielta heti perille,vaikka itsellani ei ollut enaa aavistustakaan sijainnistamme. Itse asiassa loysimmekin samantien rannan kautta takaisin ”kotiimme”. :) Se oli vain taysin kasittamatonta, koska guesthouse oli ihan vieressa, etta miten emme osanneet tien kautta. Aamulla tulimme siihen tulokseen, etta pensasaita oli peittanyt nakyvyyden ja syyna oli myos se etta guesthousit eivat olleet rivissa vaan ikaan kuin limittain.

Olemme nyt eri gueshousissa kuin eilen, silla se oli vielakin liian hintava. Nyt meilla on itse asiassa parempi paikka ja se on muutaman euron edullisempi, meilla on jopa jaakaappi, ylimaarainen sanky, kuistilla on mukavia lohotuoleja ja riippumatollemme hyva paikka. Ranta on hieman kauempana, mutta ei sinne vielakaan ole kuin reilu 300 metria.

31.10.2006, 14:25:19 »
Olen nyt pari paivaa viettanyt lahes koko ajan bikineissa: kavellyt rannalla, lukenut kuistilla tuulettimien vieressa, pessyt pyykkia. Taalla on ollut hyvin kuumat ilmat! Hieman liiankin kuuma, mutta toisaalta taydellista lohoilyyn ja rannalla oleskeluun. Olen silti iloinen, etta Thaimaassa pitaisi olla viileampi kausi menossa, kun taas palaamme sinne. Porukat kyselivatkin minne aiomme Malesian jalkeen. Taalla menemme ensin lansirannikkoa hieman pohjoisemmaksi ja riippuen, miten viihdymme siella, lahdemme sen mukaisesti seuraavaksi jalleen Bangkokiin.

Surffaus on mahtava laji! Nyt saimme harjoitella koko illan. Olisimme menneet jo aamusta, mutta aallot eivat olleet viela tarpeeksi isoja. On hieno tunne, kun lauta nousee aallon harjalle ja liukuu kevyesti ja samalla nopeasti eteenpain. Emme vielakaan kovin kauaa onnistuneet pysyttelemaan laudalla. Kalle paasi siihen muutaman kerran hyvin seisomaan, mutta tipahti pian. Mina taas paasin yhdessa vaiheessa liukumaan aallolla pitkaan, mutta olin puoliksi makuuasennossa, en viela lahellekaan seisomista. Harmi vain, etta meilla oli vain yksi lauta. Saimme tapella siita koko ajan :) Samanlaista nahistelua kuin pikku lapsilla ”nyt on mun vuoro”. :) Huomenna yritamme loytaa jostain vuokraamon, josta saisimme toisen laudan. Lahes kaikki ravintolat ja muutkin palvelut vain ovat kiinni. Tama on taas niita huonoja puolia, kun matkustaa sesongin ulkopuolella. Parasta tietty on, etta kaikkialla on rauhallista. Sen kaantopuolella taas on se, minka koimme Toballa: kaikki on liiankin kuollutta. No, taalla on kuitenkin hieman enemman meininkia, meidan guesthousimmekin on lahes taynna ja askeisessa ravintolassa, joka on lahes ainoita aukiolevia, oli paljon aussi perheita.

Porukoille: Ei meidan seikkailut kovinkaan vaarallisia ole olleet. Eksyminen rannallakin oli pikemminkin hupaisaa. Siita tyypista taas, joka antoi meille kyydin, huomasi muutaman sananvaihdon jalkeen, etta han on taysin harmiton, aidosti ystavallinen. Emme kenen tahaansa kyytiin olisi lahteneet! Luotamme ihmistuntemukseemme, valista on pakkokin luottaa.

Luen parhaillaan kirjaa”kobraa lautasella”, joka kertoo amerikkalaisesta kirjailijasta, joka kiertaa ympari maailmaa metsastamassa taydellista ateriaa. Valista tuntuu, etta meidankin matkamme on jonkinlainen kulinaristinen vaellus. Joka paiva hyvan ravintolan etsiminen on paivan tarkeimpia ohjelmanumeroita ja se on aina jonkinlainen kohokohta, kun saa eteensa jotain yllattavan herkullista. Asken soimme tylsasti vain pizzat, mutta ne olivat harvinaisen hyvat sellaiset. Indonesian jalkeen osaa taas arvostaa, kun listasta loytyy ”western food” osasto.

Guesthousissamme ei ole omaa ravintolaa, mutta se onkin sen lahes ainoita huonoja puolia. Meilla on jopa oma kotikissa, joka on majottauttautunut kuistillemme :) Olemme nimenneet sen Herra-Kupariseksi, sen turkin varin perusteella.

No niin…nyt kayn lueskeleen uutisia. Iska: muistahan printtailla paivistani. En ole paljon kirjoittanut paperiversiota. Kirjoitan sinne vain huimemmista seikkailuistamme, mista ei uskalla taalla mainita :)

05.11.2006, 11:58:50 »
Tanaan emme matkustaneet pitkasti, mutta odottelimme puoli paivaa. Itse venematkaan meni 15 minuuttia(Kapas saari on lahella manteretta,vain 6 km) ja bussimatkaan vain hieman enemman. Olimme silti perilla vasta 15 jalkeen, vaikka lahdimme jo ennen 10 liikenteeseen. Tama selittyy silla, ettei taalla Malesian syrjakylilla tunneta tai ainakaan kunnioiteta aikatauluja. Muualla Malesiassa kylla bussit ym. ovat lahteneet hyvinkin tasmallisesti. Nyt vene oli kuitenkin yli 3 tuntia myohassa!

Kapas olisi ollut paratiisi jos siella olisi ollut ruokaa. Minun kohdallani varsinkin fakta on, ettei nalkasena jaksa innostua mistaan. No, kylla aina valittomasti harvojen aterioiden jalkeen jaksoin nauttia saaren leppoisasta tunnelmasta ja kauniista pitkista hiekkarannoista. Kapasilla oli vain yksi ravintola auki ja sekin ilmoitti pari kertaa, etta juuri nyt he ovat kiinni. Toisella kerralla saimme silti osallistua puffettiin, joka oli laitettu insinooriryhmalle, joka oli saarella virkistaytymassa. Siita ei vain paljon iloa ollut: banaanin lehtiin kaarittya hyvin pehmeaa riisia, jossa kalaa keskella. Hyvin makeaa soppaa, jossa lillui oransseja hieman perunaa muistuttavia paloja. Keitto oli ok, mutta kun en syo kalaa jain nalkaiseksi. Guesthous isantamme lohduttivat meita saapuessamme, etta vaikka ravintolat eivat olekaan auki, he kylla kokkaavat. He vaan soivat joka ilta kalaa! Emme osallistuneet heidan aterialleen kuin kerran, tietty lohdullista on, etta aina voi syoda riisia, joten missaan taalla ei nalkaan kuole. Riisin lisaksi kookos oli hatavaramme saarella.

Kookos on kylla kohtalaisen turha hedelma. Sen puusta alas saamiseen ja avaamiseen menee yhta paljon energiaa, mita siita lopulta saa. En voi kieltaa silti, etteiko jotain idyllista olisi ollut siina, kun saimme itse hankittua ravintoa ”autiolta”(lahes) saarelta. Oli voitonriemuinen tunne, kun kookos viimein tipahti puusta, kun olimme sita pitkaan huitoneet bampukepilla. :) Lahes yhta hienoa oli myos, kun kookos aukesi, kun olin sita hakannut 10 minuuttia levealla veitsella, jonka loysimme guesthousimme keittiosta. Molempina aamuina suoritimme saman rituaalin ja lopulta kookoksen puolikkaat kasissamme istuimme rantahietikolle aaltojen tuntumaan niita mutustelemaan. Kaiversimme lusikalla kookosta kuorestaan ja nalkaisena se maistui siedettavalle, vaikka itse asiassa maku oli aika sama kuin hyvin kuivassa porkkanaraasteessa.

Kuvaus Kapas saaresta: mantereen puolella on muutamia, arviolta vain 6, guesthouseja ja jokunen ravintola. Saarella ei ole mitaan teita ja liikkuminen tapahtuu rantahiekkaa pitkin kavelemalla. Muutamien kallioiden yli on rakennettu porrassiltoja ja niissa on hienoja huvimajaa muistuttavia pienia levahdyspaikkoja. Tahan aikaan vuodesta saari on hyvin hiljainen ja lahiaikoina se menee 4 kuukaudeksi kokonaan kinni eika siella kasittaakseni silloin ole mitaan asutusta. Turismisesongin aikana saarella voi olla kuitenkin paljonkin elamaa, sen pystyi paattelemaan muutamista turismipalveluja(mm. snorklaus, kanootit ym) myyvista kopeista, jotka nyt tietenkin olivat kiinni ja vieraskirjoista, joita kattelimme ”hylattyjen” guesthousien pihoissa seka omassa majapaikassamme. Kavijoita oli ollut varsinkin kesa-aikaan ihan mukavasti. Kun tutkimme saarta, tarkastimme aina myos kirjahyllyt jotka olivat jossain nakyvilla( monien gueshousejen reception oli vain terassikatos) ja loysin taas eraan suomalaisen kirjan. Se vaan oli Reijo Maen vares sarjaa 😕 Miksi ihmiset lukevat lomillaan vain kevyita dekkareita? No, olen silti tyytyvainen, etta on varalle jotain hengenravintoa :) Jatin vastavuoroisesti eraan omista kirjoistani meidan guesthousiin.

hmm. Takaisin saaren kuvaukseen. Keskella saarta seka sen toisella puolella oli vain viidakkoa. Meidan majapaikkamme ei long housen kohdalla oli rannalla hieman roskia, mutta muuten rannat olivat hyvin puhtaat ja vedet kirkkaat siella missa aallot eivat sotkeneet hiekkaa veteen. Voisin suositella saarta vilkkaampana aikana. Nain hiljaisena aikana se soveltuu parhaiten vain asketismiin. Tietty jos olisi ottanut omat evaat mukaan, saarella olo ei olisi ollut samanlaista kilvoittelua.

Nyt olemme Kuala Terengganussa. Taalla ihmiset ovat olleet taas yllattavan kiinnostuneita siita, missa olemme kayneet ja missa olemme seuraavaksi menossa :) Toisaalta ihan mukavaa vaihteeksi. Kapasilla saimme olla aika nakymattomia, guesthouse isannat jututtivat meita, mutta muuten meista ei juuri oltu kiinnostuneita. Ihmeellisinta oli, ettei kukaan pitanyt saarella minkaanlaista kauppaa. Tuntuu, etta kaupanteko on aika syvalla aasialaisessa luonteessa. Chipsi ja keksi kioskeja on yleensa aina joka kulmassa.

Taalta suuntaamme Perhentianelle, joka on Malesian suuri ylpeys. Se on myos huomattavasti suurempi saari kuin Kapas, matkailijoiden suosiossa ja pysyvasti asuttukin, joten luultavasti siella on hyvat palvelut. Toivomme, etta paasemme taas surffaamaan. Cheratingissa surffasimme toisenakin iltana ja saimme kummallekin omat laudat. Aina jos onnistuimme ajoituksessa eli olimme sopivasti ison aallon alla, pysyimme vahan aikaa laudalla.

06.11.2006, 10:57:40 »
Kalle ranppasi koko yon vessassa, joten paatimme, ettei ole viisasta lahtea bussiin istumaan. Jaimme viela paivaksi tanne Kuola Terengetiin lepailemaan. Koko paivan olemme lahinna laiskotelleet: syoneet hyvin, lueskelleet kirjoja ilmastoidussa huoneessamme ja kierrelleet kaupungilla.

Oli aika upeaa huomata, etta meidan lahella on tasokas ravintola. Enaa ei vahaan aikaan lasikaappi ravintoloita! Eilen soimme sellaisessa, kun muuta ei loytynyt ja luultavasti Kalle sai siita ruuasta mahansa sekaisin. Mita tarkoitan lasikaappi ravintolalla? Niita on taas tassa kaupungissa joka puolella ja yleensakin ne kuuluvat kiinteasti indonesialaiseen ja malesialaiseen ruokakulttuuriin. Lasin takana on kupeissa paljon eri tavalla valmistettuja kaloja, kanaa(joskus kokonaisia lintuja paat tallella, joskus pienempina palasina), erillaisia kastikkeita, joissa lilluu epamaaraisia moykkyja ja vihanneksia paistettuina kastikkeissa. Sinaansa ruuat voisivat olla ok, mutta koskaan ei tieda kauanko ne ovat olleet kuumassa lasin takana. Eilen tosin soimme nuudelia, joka oli vasta kypsytetty, mutta sen lisaksi Kalle erehtyi syomaan leipaa, jossa oli kalaa valissa. Emme tilanneet kalaleipia, mutta taalla paikallisissa ravintoloissa on taysin eri asia mita tilaa ja mita lopulta saa eteensa. :) Aamu paivalla Kapasilla olin jo syonyt nuudelia erittain pahassa kastikkeessa ja painotin tarjoilijalle ”not any sauce”. Sitten, kun sai ruuan eteeni niin mita nainkaan, totta kai nuudelissa oli paljon ruskeaa voimakkaasti maustettua kastiketta :)

Aapeli viihtyisi tassa paikassa. Tama muistuttaa enemman peliluolaa kuin internet kahvilaa. Koneita on varmaan pari kymmenta ja lahes kaikkien ymparilla pikkupoikia pelaamassa raiskinta peleja. Kaikilla on aanet koneissaan taysilla, joten aanimaailma taalla on erittain mielenkiintoinen :)

Aamulla kavimme pitkasta aikaa apteekissa. Vaivamme ovat jo alkaneet vakiintua. Minulla on aina iho ongelmia ja Kallen herkkapaikka on maha. Taas olen saanut mahaani jostain pienen ihottuman. No, aika lieva se onneksi on. Ei taalla laakkeet paljon maksa. Tosin eri asia on ovatko ne oikeasti edes laakkeita. Nytkin kalle sai sitruunalle maistuvia pillereita ja toisia kapseleita, joissa ei edes mitaan tarkkaa ohjetta ollut, silloin otetaan jos on tarve. Mina taas sain salvaa, jossa oli jopa ohjeet mukana ja mainittiin sana allergia seka kortisooni, joten uskoisin sen auttavan. Laakari mainosti sita, etta paikalliset kayttavat sita paljon. En nyt ottaisi sita mainoslauseena, silla vastaava kansanvalinen tuota olisi maksanut 4 kertaisesti enemman, joten ymmarran miksi paikalliset ovat paatyneet siihen. Joka tapauksessa laakkeemme maksoivat yhteensa vain noin 3 e.

Unohdin kertoa Kapas saarelta mainitsemisen arvoisen ”nahtavyyden”. Keittion vieressa pienessa ojan tapaisessa asui valtava iguaani. Se oli hauskan, tosin hieman pelottavan nakoinen otus, kun se siina alle 10 metrin paassa pyydysteli hyonteisia kielellaan. Muutenkin saarella oli upea elainmaailma: punahantaisia oravia, monenlaisia liskoja, isoja sinisia miekkakaloja, joita pystyi ihaileen laiturilta, lepakkoja ym.

Ravintolassa, joka on meidan lahella on kuvia Perenthianin saarelta. Saari nayttaa lupaavan houkuttelevalta. Lahdemme sinne huomenna aamusta. Saaressa ei ole kuin yksi paha vika: siella ei taas ole nettia. No, olemme siella luultavasti vain 4 paivaa. Nyt olen viisastanut Kapas kokemuksesta ja aion ottaa paljon evasta mukaan, vaikka saarella pitaisikin olla monia ravintoloita. Hedelmia ainakin raahaan paljon. Olen ihastunut Longa ja Ramputan hedelmiin! Ramputanit ovat hieman tyolaita, koska niissa on iso kiva sisalla, mutta longia on mukava ahnehtia loputtomiin. Ne ovat silkkisen pehmeita ja juuri sopiva sekoitus kirpeytta ja makeutta.

9.11.2006, 12:46:22 »
Taman ja eilisen paivan olemme leikkineet kaloja. Kun ui kalaparven keskella, tuntee kuin olisi yksi niista, kuin kuuluisi sinne korallien sekaan. Todella monen nakoisia kaloja ja mita oudomman muotoisia koralleja.

Kalle ei ole tahan asti suhtautunut vakavasti snorklaus intooni. Kun Pankourillakin yritin metsastaa hyvaa snorkkelia ja laseja eri kaupoista, han vaikutti lahinna turhautuneelta. Nyt hankin oli kuitenkin todella innoissaan ”ei uskoisi millainen kuhina veden alla kay, jos ei tietaisi. Tuntuu melkein pelottavalta, se on ihan oma maailmansa” han laukoi kommentteja ensimmaisten sukellusten jalkeen.

Joudun nyt kirjoittamaan aika tiiviisti. Taalla on netti hinta nelinkertainen mantereeseen verrattuna, siksi otin aikaa vain puoli tuntia.

Mita kertoisin tasta paikasta? Perhentian muodostuu kahdesta saaresta. Olemme niista nyt pienemmalla, joka on tavallisten reissaajien suosiossa.Isompi saari on enemman luxus paikka. Taalla on tahan mennessa parhaimmat uintivedet:(jos otetaan huomioon vain meret) todella kirkkaat, ei meduusoja, ei roskia,hiekka hyvin valkoista. Mukavaa valilla nahda tallainen paikka, jolla menee kaikesta paatellen hyvin. Vaikka nyt on hiljainen kausi, taalla on silti jonkin verran reissaajia. Muita ei ole kuitenkaan hairitsevan paljon, vaan juuri sen verran, etta paikka vaikuttaa elavaiselta, eika yhta kuolleelta kuin esim. Toba.

Meidan majapaikasta on huikaisevat maisemat merelle. Guesthousin mokit kiipeavat korkealle rinteelle. Sinne menee pitka, valilla portaittainen siltamainen reitti. Ranta ei silti ole kovin kaukana, vain parin minuutin kavelymatkan paassa. Taalla kulkiessa saa koko ajan katsoa eteensa. Taalla on hyvin paljon kaikenlaisia elaimia ja luonnontarkkailu onkin taalla parasta viihdetta.:liskot, perhoset ja tietty kalat snorklatessa. Oli mukava havainnoida esim. miten valtavat pikku kalaparvet kayttaytyvat, kun niita lahestyy, miten ne hajaantuvat ja taas yhtyvat parveksi.
Valilla, kun jaimme seisoskelemaan pitemmaksi aikaa havainnointia tapahtui kylla toisinkin pain. Kalat tulivat kiertelemaan ja jopa naykkimaan meita :)

no niin aika alkaa loppua. Olemme taalla viela yhden paivan. Kirjoittelen taas yli huomenna, jolloin olemme Kota Bharussa.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi